Kuka oli nerokkain matemaatikko historiassa;
a)Archimedes
B)Pascal
c)Fermat
d)Gauss
e)Euler
f)joku muu?
a)Archimedes
B)Pascal
c)Fermat
d)Gauss
e)Euler
f)joku muu?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Netissä löytyy lukuisia rankingeja. Kun kombinoin 8 niistä sain järjestykseksi Euler, Gauss, Newton.
Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0445)
Tutkin asiaa hiukan pari vuotta sitten 150:n tunnetuimman matemaatikon osalta. Kärkisijoittuvia ovat joissakin merkittävissä tutkimuksissa seuraavat. Eells:in (1962) tutkimus: 1. Newton, 2. Leibniz, 3. Lagrange. Allen:in (1998) tutkimus: 1. Newton, 2. Arkhimedes, 3. Gauss. Pickover:in (2001) tutkimus: 1. Newton, 2. Gauss, 3. Euklides ja The Top Tens (2012): 1. Euler, 2. Gauss, 3. Arkhimedes. Olemassa on muitakin tutkimuksia, joilla; kuten näilläkin, on tiettyjä metodologisia heikkouksia.
Näissä tutkimuksissa on pikemmin arvioitu sitä, että kuinka merkittäviä eri matemaatikot ovat olleet ja tarkoituksenmukaista tietysti olisi arvioida sitä nimenomaan heidän tuottamansa matemaattisen kontribuution perusteella, kuin esim. heidän vaikutuksensa tai muun tuottamansa kontribuution perusteella, kuin sitä, että kuinka nerokkaita he ovat olleet, joka nerokkuus puolestaan on kuitenkin erittäin todennäköisesti eräs edellytyksistä sille, että kykenee sijoittumaan etenkään kärkisijoille näissä tutkimuksissa.
Newton on ehkä ollut historian "nerokkain matemaatikko" siinä merkityksessä, että hänen nerokkuutensa ei ole rajautunut vain matematiikkaan, vaan häntä pidetään yleisesti myös historian merkittävimpänä tai ainakin sijoille 1-2 sijoittuvana fyysikkona, kun taas toisaalta Euler on ollut näistä selvästi tuotteliain matemaatikko ja hän on vaikuttanut merkittävästi hyvin moniin matematiikan eri osa-alueisiin.
"Modernien" matemaatikoiden on hyvin vaikea sijoittua korkealle tällaisissa arvioinneissa, koska uutta erityisen merkittävää alkuperäistä kontribuutiota näyttää olevan sitä vaikeampi tuottaa, mitä enemmän sitä on jo tuotettu, koska se merkittävin tunnettu tai siis ainakin tuotettavissa ollut kontribuutio on siis tietenkin jo tuotettu, vaikka se, että se on ja/tai on ollut käytettävissä, tietysti nimenomaan auttaakin ja on auttanut toisaalta uuden kontribuution tuottamisessa...
Kun tulokset noista em. tutkimuksista yhdistetään siten, että annetaan pisteitä sijoittumisista kunkin tutkimuksen sadan kärkeen s.e. sijasta 100 saa 0.025, sijasta 10 0.25 jne. ja sijasta 1 2.5 pistettä, niin tulokset ovat seuraavat (teoreettinen maksimi = 10): 1.-2. Euler 9.78 ja Newton 9.78, 3. Gauss 9.75, 4. Eukleides 9.6, 5. Descartes 9.0, 6. Riemann 8.3, 7. Pascal 7.5, 8. Arkhimedes 7.3, 9. Lagrange 7.2, 10. Leibniz 7.1, 11. Poincare 7.0, 12. Galois 6.9, 13. Hilbert 6.7, 14. de Fermat 6.6, 15. Pythagoras 6.4, 16. Cauchy 6.3, 17. Laplace 6.2, 18. Apollonius 5.9, 19. Abel 5.8, 20. Weierstrass 4.6, 21. Dirichlet 4.6, 22. Grothendieck 4.5. "Ehdot" saaneita: 23. al Khwarizmi 4.4, 24. Brahmagupta 4.3, 25. von Neumann 4.3... Aika tiukka "arvosteluskaala" tässä... :D
Kiitos nimistä, hyvää googletettavaa
Oliko Kopernikus jonkinlainen matemaatikko?
Maxwell ja Faraday, taisivat olla enemmän fyysikoita
Kopernikus, Maxwell ja Faraday olivat myös matemaatikoita, vaikka merkittävimmät saavutuksensa tekivätkin fysiikan alalla. Vastaavasti kuin Newton oli sekä matemaatikko että fyysikko, kemisti ja geologi.
Vaikka joitain poikkeuksia (esim. Euler ja Gauss) löytyy, useimmat historian suuret tiedemiehet ja -naiset olivat monialaisia. Ei ole mitään järkeä yrittää jaotella heitä joko fyysikoiksi tai matemaatikoiksi, kun lähes kaikki olivat sekä että.
Antiikin matemaatikoiden neroudesta on hyvin vaikea sanoa mitään kovin varmaa, koska heidän kontollaan oli (ymmärrettävästi) vain aivan matematiikan perusasioiden formalisointi, mihin ei sinänsä tarvittu kovinkaan merkittävää matemaattista neroutta, vaan pikemminkin kiinnostusta, järjestelmällisyyttä ja ennen kaikkea aikaa. Matematiikkaa, kuten muitakin älyllisiä harrastuksia, pystyivät edistämään yhteiskunnan joutilaat kansalaiset, eli ne, jotka olivat riittävän rikkaita, ettei heidän tarvinnut tehdä töitä ansaitakseen elantonsa. Arkhimedes, Eukleides, ynnä muut tekivät varmastikin merkittävimmän työn matematiikan historiassa, mutta saman olisi voinut yhtä hyvin tehdä melkein kuka tahansa muu.
Käytännössä keskustelu on siis rajattava ”modernimpiin” matemaatikoihin. Tässä taas törmäämme toiseen ongelmaan, koska matemaattiselle neroudelle ei ole, eikä ole mahdollistakaan olla, yksikäsitteistä mittaria. Kyse ei ole mistään juoksukilpailusta tai painonnostosta, jossa suurin mestari on helppo tunnistaa tuloksia katsomalla.
Yhden tai toisen matemaatikon paremmuus on ennemminkin makuasia. Joku voi olla sitä mieltä, että suurin matemaatikko on Euler ja toinen voi kannattaa Newtonia, eikä kumpikaan voi todistaa toisen olevan väärässä. Toki jos joku sanoo olevansa sitä mieltä, että Kaija Koo on kaikkien aikojen suurin matemaatikko, voimme kaikki todeta, että hänellä on todella surkea maku matemaatikoiden suhteen.
Ramanujan.
Newton ja Leibniz keksivät sen Calculuksen eli differentiaalilaskennan tai mikä sen nimi oli?
Siitä saa pisteen.
Differentiaali- ja integraalilaskennan, eli käytännössä infinitesimaaleilla laskemisen. Idea tosin oli olemassa jo antiikin aikaan, mutta Newtonin ja Leibniz olivat ensimmäiset, jotka saivat sen formalisoitua.
Mielestäni ei ole järkevää mitata matemaattista neroutta yksittäisten saavutusten lukumäärällä, ensinnäkään koska eri saavutukset vaativat huomattavan erilaista pohjatyötä, ja toiseksi, koska silloin kilpailua syntyisi vasta pronssimitalista. Euler on ylivoimaisesti tuotteliain matemaatikko ja kakkossijalla, kaukana muita edellä, on Gauss.
Ok, voittaja Euler, hopea: Gauss
Tässä muuten palkittu matematiikan opettaja videoineen:
youtube: Eddie Woo
Hän esim selitti sen differentiaalilaskennan idean?, jotemkin niin että sen ymmärsi.
Kyllä nerokkain on Bertrand Russel. Hän todisti että (1 = 2) => (paavi on piru).
Tuo on pelkkä tapausesimerkki siitä yleisestä ilmiöstä, jonka Russel todisti, eli että ristiriitaisella aksioomajärjestelmällä jokainen väite voidaan todistaa todeksi. Siksi väittämän oletuksia valitessa on syytä olla tarkkana, ettei saa aikaan ristiriitoja.
Tuo tosin oli ennemminkin matemaattinen kuriositeetti, eikä erityisen syvällinen tai mullistava havainto, koska tietysti kaikki tiesivät jo ennestään, ettei ristiriitaisia oletuksia kannata tehdä.
Esimerkiksi, jos oletat, että f on koko reaaliakselilla määritelty epäjatkuva ja derivoituva funktio, voit todistaa mitä tahansa todeksi, koska olemuksesi on ristiriitainen. Epäjatkuva funktio ei voi olla derivoituva.
Kylläpä olet uskomattoman totinen torvensoittaja!
moi,,,hyvä kysymys,,aivojemme kapasiteetista olemme käyttäneet 2021 n..20 pros
eli jäljellä on n,,80 pros ..kaikki maailman tapahtumat ,luonto , dna , voidaan selittää
matemaattisesti ,,eli,, nuo vaihtoehdot ovat ok ,,mutta nykyaivojen omistajat
ovat heitä edellä,,paljon..uusia neroja syntyy all time..ok
g) Aivan sama.
Archimedes kai pronssia, ainakin hän eli pronssikaudella? Eikun hetkinen, tai rautakausi
Vastaan F. Pentti mipa neumani.
Ihmettelen, että listoilta puuttuu Henri Poincaré. Hänen sanotaan olleen viimeinen matemaatikko, joka hallitsi aikansa matematiikan kaikki osa-alueet.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Henri_Poincaré
Nyt Googlettamaan, nimiä tuli 30
Riemann, onko listalla
Varmasti yksi suurimmista, mikä käy pahuksen selväksi, jos opiskelee matematiikkaa yliopistossa. Maisterivaiheessa suurin piirtein joka toisella kurssilla tulee vastaan vähintään yksi Riemannin lause (joka kerta eri lause), ja sitten pitää myöhemmillä kursseilla asiayhteydestä päätellä, mitä lausetta milloinkin tarkoitetaan. Välillä asiaa sentään helpottaa, kun nimi onkin Riemannin-Lebesguen lause tai Riemannin-Rochin lause.
Suuri nimi joka tapauksessa, mutta hänen varsinainen osaamisalueensa painottuu hyvin vahvasti vain analyysin puolelle. Universaalista matemaatikosta ei siis missään nimessä voida puhua.
Riemann olikin filosofi? Millasia lauseita sillä oli? Ajattelen siis olen? Arpa on heitetty?
Kannattaa opetella matematiikkaa edes sen verran, että yleissivistyksenomaisesti osaisit keskustella aiheesta. Sama toki pätee muihinkin aloihin.
Matematiikassa lause eli teoreema tarkoittaa oikeaksi todistettua oletus-väittämä -paria.
Esimerkiksi Bolzanon lause sanoo, että suljetulla välillä määritelty jatkuva funktio, joka saa välin päätepisteissä erimerkkiset arvot, saa jossain pisteessä arvon nolla.
Tuossa lauseessa oletus on, että funktio on jatkuva, suljetulla välillä määritelty ja saa välin päätepisteissä erimerkkiset arvot, ja väittämä on, että funktio saa jossain arvon nolla.
Vähämerkityksellisempiä lauseita kutsutaan usein apulauseiksi tai lemmoiksi.
Oletus-väittämä -paria, jota ei ole vielä todistettu oikeaksi (eikä vääräksi) kutsutaan hypoteesiksi.
Äidinkielessä lause tarkoittaa jotain aivan muuta.
Olisinkohan minä varteenotettava tekijä tässä kysymyksessö? Esitän seuraavassa joitain suorittamiani kursseja, kaikki lähes maksimi arvosanoin:
Matematiikan perusmetodit I
Matematiikan perusmetodit II
Lineaarialgebra
Algebra I
Algebra II
Topologia
Matemaattinen mallintaminen
Tilastotieteen peruskurssi I
Tilastotieteen peruskurssi II
Differentiaaliyhtälöt ja erikoisfunktiot I
Differentiaaliyhtälöt ja erikoisfunktiot II
Matematiikan historia
Funktioteoria
Diskreetti matematiikka
Geometria I
Geometria II
Ryhmäteoria I
Ryhmäteoria II
Matriisiteoria
Automaatit ja formaalit kielet
Funktionaalianalyysi
Todennäköisyyslaskenta I
Todennäköisyyslaskenta II
Fysikaaliset mittaukset I
Fysikaaliset mittaukset II
Lämpöoppi
Mekaniikka I
Mekaniikka II
Numeeriset menetelmät
Sähkö- ja magnetismioppi
Sähköoppi
Atomifysiikka
Aaltoliike ja optiikka
Johdatus geofysiikkaan
Sovellettu geofysiikka
Geofysikaalisen aineiston käsittely
Elektroniikka I
Elektroniikka II
Aineoppi
Johdatus suhteellisuusteoriaan
Suhteellisuusteoria
Johdatus tähtitieteeseen
Kvanttimekaniikka
Johdatus teoreettiseen fysiikkaan
Pro gradu-tutkielma funtionaalianalyysin alueelta
Fysiikan harjoitustyöt
Geofysikaaliset kentät
Geofysiikan laboratorioharjoitukset
Kypsyysnäyte
Seminaari
Vektorianalyysi
Martingaalit ja harmoninen analyysi
Johdatus parabolisiin osittaisdifferentiaaliyhtälöihin
Spektraaliteoria
Riemannin geometria
Moderni reaalianalyysi
Malliteoria
Ramseyn teoria
Aksiomaattinen joukko-oppi
Johdatus yleistettyihin kvanttoreihin
Joukko-opin jatkokurssi
Analyyttinen mekaniikka
Kiinteän aineen fysiikka
Kvantimekaniikka II
Kvanttimekaniikan jatkokurssi
Klassinen kenttäteoria
Astrohiukkasfysiikka
Kvanttioptiikkaa sähköisissä piireissä
Tiheysfunktionaaliteoria ja siihen liittyvät laskentamenetelmät
Hydrodynamiikka
Suprajohtavuus
NMR-spektroskopia
NMR-spektroskopian sovellukset
Kiinteän aineen NMR-spektoskopia
Aurinkofysiikka
Heliosfäärifysiikka
Atomifysiikan sovellutukset
Kosmiset säteet
Taivaanmekaniikka
Galaksit
Planetologia
Aurinkokunnan dynamiikka
Tähtrijärjestelmien dynamiikka
Galaksien rakenne ja kinematiikka
Tilastolliset menetelmät tähtitieteessä
Introduction to Cosmology
Physics of the Solar System
Time Series Analysis in Astronomy
Astrophysics of interacting binary stars
Gasdynamics and interstellar medium
Stellar atmospheres
Radiative Processes in Astrophysics
Mitvit.
Esimerkiksi viikko sitten näytin oppilaalleni spektraalilauseen keskeiset periaatteet vain sormiani pyörittelemällä, kuin olisin pirun nyrkkiä ollut ratkaisemassa. Tuosta hän sai oivalluksia, jolloin gradu oli helppo saattaa päätökseen kiitettävin aevosanoin.
Gradukahveilla naureskeltiin, jotta oli kuin taulua varten naula paukuttaa vasaralla seinään. Sitten vaan hienosäätää, jotta taulu on suorassa
Se, että olet käynyt monta kurssia (tai siis tässä tapauksessa että olet osannut googlata ja kopioida jonkun yliopiston kurssilistan tänne käymättä niistä ensimmäistäkään), ei tee sinusta suurta matemaatikkoa. Jos oikeasti käyt nuo kurssit, niin olet varmasti ahkera opiskelija ja sinussa on potentiaalia saavuttaa jotain suurta matematiikan (tai fysiikan tai tilastotieteen) alalla, mutta pelkkä potentiaali ei riitä, vaan lisäksi tulisi oikeasti tehdä jotain merkittävää.
Ehdottomasti siis suosittelen, että haet tuohon yliopistoon, jonka sivuilta kävit nuo kurssit kopioimassa, ja että lähdet ensimmäisestä johdatuskurssista alkaen opiskelemaan. Ehkä sinusta vielä jotain tulee.
Heh heh....minähän juuri olen tuo pirun nyrkin pyörittelijä. Luuletkos apina, jotta se pyörii itsekaeen ilman aivoja?
Stephen Hawking?
Fyysikko, ei matemaatikko. Fysiikan matemaattinen puoli hänellä oli loistavasti hallussa, mutta matematiikkaa Hawking ei koskaan opiskellut tai tutkinut.
1800-luvulla tai aiemmin eläneiden osalta on pääsääntöisesti typerää yrittää tehdä jaottelua vain yhden alan tutkijoihin, koska useimmat olivat hyvin monialaisia, erityisesti fysiikan, matematiikan ja kemian aloilla. Nykyaikana sen sijaan on todella harvinaista, että tutkijalla olisi merkittävästi annettavaa useammalle tieteenalalle.
Harvinainen poikkeus nykyaikana. Merkittävimmät saavutuksensa tehnyt fysiikan alalla, mutta lahjakas matemaatikko myöskin.
Kumpi oli parempi: Pascal vai Fermat?
Olivatkohan Ranskasta kumpikin?
Descartes kai myös ranskalainen
Listasta puuttuvat Savorinen, Olli ja APH.