Onko psyyke materiaa, osa ruumista?
Onko sielu sama kuin psyyke?
Onko sielu materiaa?
Se on selvää että henki ei ole osa ruumista eikä materiaa?
Miten on sielun ja /tai psyyken laita?
Onko sielu sama kuin psyyke?
Onko sielu materiaa?
Se on selvää että henki ei ole osa ruumista eikä materiaa?
Miten on sielun ja /tai psyyken laita?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Psyyke (kreik. ψυχή, psykhē elämä; henki; sielu) on käännetty Raamatussa sanalla "sielu". Aikaisemmin psykologiaa sanottiinkin "sielutieteeksi", kunnes tiedeyhteisö halusi tehdä pesäeron uskontoihin. Psykologit ja mielenterveyshoitajat eivät nykyisin yleensä suostu keskustelemaan Jumalasta asiakkaittensa kanssa julkisissa terveydenhoitopalveluissa. Kristillisissä seurakunnissa on tarjolla "sielunhoitopalvelua" pastorien ja paimenten taholta, joilla monella on jopa psykologian koulutustakin. Palvelun taso vaihtelee kovasti, valitettavasti, kuten psykologienkin taso vaihtelee. Mielestäni Raamatun pelastussanoma on balsamia psyykelle tämän ajan ahdistuksissa, vaikka moni tällä palstalla toisin väittääkin. Psalmit mm. on hyvää sielun lääkettä.
" Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli." Psalmit 34:18
Terv.serious
Ei kaikkiin kohtiin.
Sinun kannattaa lukea jotain kirjallisuutta aiheista jos olet noin pihalla.
Oikeastaan sekoitat sanoja, joilla on aivan eri lähtökohdat. Toinen on hengellistä sanastoa ja toinen enemmän tieteellistä.
Mania on tila jossa henki ilmestyy kuvaan 🤣
Eikä mikään ihme, jos sekoittaa. UT puhuu suoraan ihmisen kolminaisuudesta. On fyysinen ihminen (kr. söma, sarx), sielu (psyche) ja henki (noma). Kaksi jälkimmäistä ovat eri asia em. Tessalonikalaiskirjeen mukaan. Paavalin ajatuksen taustalla kummittelee Platon. Hän jakoi ihmisen kolmeen osaan: ruumis (söma), sielu (psyche) ja mieli (nous).
Idea on suurinpiirtein sama, mutta ihmisyyden ydin on Paavalille jumalallinen ja käsittämätön, siinä missä Platonille se oli ihmisen järki ja logiikka.
Paavali selkeästi näkee psyyken (sielun) sisältävän ihmisen persoonallisuuden . Miten muuten ihminen olisi edelleen samanlainen sekä materiaalisessa että henkisessä maailmassa eli taivaassa? (Lutherilta löytyy sama opetus ja sama viittaus Paavalin kirjeeseen...)
”UT puhuu suoraan ihmisen kolminaisuudesta. On fyysinen ihminen (kr. söma, sarx), sielu (psyche) ja henki (noma). Kaksi jälkimmäistä ovat eri asia em. Tessalonikalaiskirjeen mukaan.”
Niin, nuo ovat oman aikansa käsitteitä. Ihmisen aivoja, mieltä sekä sen osa-alueita on tutkittu vasta aika vähän aikaa.
Mitä enemmän on tietoa, sitä vähemmän voidaan tehdä mitään ehdottomia jakoja vaan oikeastaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Fyysiset ilmiöt, kuten aivojen eri välittäjäaineet sekä hormonit vaikuttavat psyykkiseen eli meidän henkiseen toimintaamme ja päinvastoin. Henkinen toiminta puolestaan liittyy uskonnollisiin kokemuksiin sekä ajattelun hahmottamiseen, joka on hengellisyyden perustaa.
Nämä jaot ovat siis aika mielivaltaisia, mutta toisaalta kiehtovia ajatuskudelmia.
"Hengellinen sanasto" on lähtökohtaisesti sellaista, että sillä ei ole mitään konkreettista merkitystä uskonnollisen puheen ulkopuolella. "Sielusta" voidaan siis jaaritella uskonnossa ja teologiassa, mutta jos halutaan konkreettisesti ymmärtää ihmisten ja ihmisen psyykkeen toimintaa, niin "sielu" on diiba-daabaa, jolla ei ole mitään sisältöä.
Kristinuskossa toki nähdään ihminen psykofyysisenä kokonaisuutena, mutta kristinuskon kontekstissa ei määritellä tai pohdta ihmisen mieltä lääketieteellisten mittapuiden mukaan. Sen sijaan kristinuskossa kuvitellaan, että ihmisessä asuu henki eli sielu, joka on ihmisen kuolematon osa.
Monet kristityt ajattelevat ihmisen koostuvan ruumiista ja hengestä (sielu) ilman tarvetta erilliselle mielen (psyyke) käsitteelle.
Ymmärtääkseni sielu on kristinuskon mukaan kuolematon vain Jumalan avustamana. Itsessään sielu ei ole kuolematon.
Voihan se olla, että kotona ja kouluissa kymmenien vuosien aikana opetettu kuvitelma, että sielu päätyy joko taivaaseen tai helvettiin, onkin erilainen kuin kristinuskon virallinen kuvitelma.
Tarkasti ottaen, tulee esiin eka Mooseksen kirjan alussa, Jumala antoi Henkensä luodulleen. Jumala loi ihmisen mullasta kuten jokainen tiedämme tulleemme. Ensin Jumala kasvattaa ruokaa mullasta ja tästä ruoasta sitten muodostuu ihminen. Ja tähän mullasta syntyneeseen kehoon liitetään Jumalalta saatu henki niin muodostuu elävä sielu eli psyyke eli elävä ihminen. Kun sitten henki jättää ihmisen ja jäljelle jää vain kuollut keho, mikä lopulta palaa mullaksi jälleen.
Eli selvästi psyyke tuli kristinuskoon kvarkkipuurosta, josta tuli protoneja ja elektroneja, joista tuli vetyä, josta tuli palloja, joissa alkoi fuusio, ja jotka viimein luhistuivat ja räjähtivät niin, että oli erilaisia alkuaineita, joista kasaantui tähtiä ja planeettoja, joille tuli vettä ja multaa, josta tuli ruokaa kun Jumala keksi tehdä erilaisia eliöitä ja puhaltaa vähän henkeä. :-)
Mielenkiintoisia kysymyksiä.
Kyselet uskotaanko kristinuskossa psyyken (= mieli, järki) olemassaoloon eli psykologiaan.
Kun kristityt evl. pappimme käyttävät sielunhoidossa tieteen kehittämää kliinistä psykologiaa, niin toki uskovat.
Kristinuskon mukaan psyyke siis sijaitsee vain atomeista koostuvista aivoissa.
Lääketiede on tarkastellut psyyken (sielu) ja sooman (ruumis) välistä yhteyttä kautta historiansa.
On syntynyt käsite somaattiset sairaudet, joista lääketiede on sitä mieltä, että somatisaatiohäiriö tulisi havaita potilaalla ajoissa, koska ko. potilas jatkossa tulee käyttämään tarpeettomasti sairaanhoidon resursseja, eli lääkäri määrää jatkumona tarpeettomia laboratorio- ja röntgentutkimuksia.
Tosin lääketiede tuntee sellaiset käsitteet kuin plasebo (lumevaikutus), joka tarkoittaa sitä, että mikä tahansa lääkärin antama hoito tai lääke voi jopa parantaa, vaikka se ei pohjaudu lääketiedefaktaan.
Tuntee myös nosebon, joka tarkoittaa, että kielteiset odotukset lääkärin määräämään hoitoon mitätöivät hoidon tai voivat tuottaa jopa haitallisia terveysvaikutuksia.
Mielellä näyttää olevan siis salattuja voimia, jotka voimat selviävät Jumalan Sanasta.
Sanassahan todetaan, että niin kuin uskot, niin sinulle tapahtuu.
-jeesusfani-
Sielu - ruumis -jaottelu on todellakin lääketieteen taikauskoista muinaishistoriaa. Ainakin vuosisadan on ollut selvää, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, eli toiminnallisesti "psykologiaa" ei voi erottaa fyysisestä eikä päinvastoin.
"Lääketiede on tarkastellut psyyken (sielu) ja sooman (ruumis) välistä yhteyttä kautta historiansa."
Ja tutkinut asiaa monin tavoin. Muun muassa neropsykologia tutkii ihan fyyisiä asioita aivojen toiminnasta, josta on löytynyt juuri se yhteys, missä mieli vaikuttaa fysiikkaan ja fyysinen siihen mieleen. Näitä ei voi erottaa täysin toisistaan.
Jumala luodessaan ihmisen, puhalsi häneen elävän hengen. Ihminen sai siis sisimpäänsä osan jumalaista luontoa. Erotuksensa eläimistä. Mikä ero on selkeä, tosi selkeä, eikä yksikään eläin tule lähenemään ihmistä vaikka miten paljon aikaa annettaisiin, koska meihin on luotu osaksi Jumalaa ja voimme tuntea sen sisimmässämme ja Jumala voi Hengellään vaikuttaa meihin. Juuri siksi olemme ihmisinä sellaisia kuin olemme. Siksi meidän mielemme on sellainen kuin on.