Moni Jehovan todistaja on varmasti kuullut Vartiotornilta kysymyksen "Minne muualle menisit?". Kysymys on kenties esitetty siinä sävyssä, ettei sinulla ole hyviä vaihtoehtoja. Jehovan todistajien kanssa keskustelleet ovat puolestaan ehkä kuulleet todistajien kysyvän tätä samaa, jos olet mennyt ja kyseenalaistanut heidän järjestöään.
Kysymys siitä, minne muualle voisi mennä ei ole ominainen vain Jehovan todistajille. Samaa kysyvät monet muutkin tiukan kontrollin ryhmiin tai kultteihin kuuluvat ihmiset. Näiden ryhmien ulkopuolisille kysymys on merkillinen, sillä ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, miksi näiden ihmisten pitäisi "mennä" jonnekin. Eikö vain voi jättää ryhmää ja olla *menemättä* ryhmän tapaamisiin ja olla osallistumatta sen aktiviteetteihin? Nämä ryhmät rakentuvat sille samalle kaavalle, että jäsenet on onnistuneesti saatu vakuutettua siitä, että ryhmä on ikään kuin turvatalo vaarallisen erämaan keskellä. Talon ulkopuolella ei ole onnea eikä turvaa. Talo tarjoaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin, sillä talon omistajilla on yhteys jonkinlaiseen korkeampaan tietoon tai totuuteen, josta kukaan muu talon ulkopuolella ei tiedä tai ymmärrä oikein. Miksi jättää tämä lopulliset vastaukset tarjoava turvasatama ja lähteä erämaahan rämpimään ja kuuntelemaan tietämättömien ihmisten näkemyksiä asioista? Talossa kasvaneen voi olla vaikea käsittää ulkopuolisen ehdotusta häipyä talosta.
Tällaiset ryhmät tekevät jäsenistään riippuvaisia vakuuttamalla heidät siitä, että he eivät pärjää ilman ryhmää. Kun heidät on kerran totutettu siihen ajatukseen, että he elävät totuuden talossa, he kieltäytyvät lähtemästä sieltä, ellei joku ensin näytä heille toista totuuden taloa, johon he voisivat saumattomasti vaihtaa. Epätietoisuudessa ei haluta elää hetkeäkään, kun ollaan "totuuteen" totuttu. Ajatus siitä, ettei mitään totuuden taloa ole, kaikkeen ei löydy vastausta, eikä se erämaa ihmisineen ole sellainen, kuin talon omistajat ovat väittäneet, ei ole talossa varttuneelle tyydyttävä vastaus. Tulee mielikuva lapsesta, joka ei halua päästää irti isänsä kädestä, jollei äidin käsi ole ensin lähellä.
Tällaisessa ryhmässä kasvanut voisi yhtä lailla pitää outona sitä, jos kuulisi jonkun kieltäytyneet kirurgin ehdotuksesta poistaa syöpäkasvain kehosta, koska kirurgi ei kertonut, millä kasvain korvataan. Syöpäkasvaimesta eroon pääseminen ei riitä, jos joku on ensin vakuuttanut kasvaimen kantajan siitä, että se on välttämätön hänen hyvinvointinsa kannalta.
Kysymys siitä, minne muualle voisi mennä ei ole ominainen vain Jehovan todistajille. Samaa kysyvät monet muutkin tiukan kontrollin ryhmiin tai kultteihin kuuluvat ihmiset. Näiden ryhmien ulkopuolisille kysymys on merkillinen, sillä ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, miksi näiden ihmisten pitäisi "mennä" jonnekin. Eikö vain voi jättää ryhmää ja olla *menemättä* ryhmän tapaamisiin ja olla osallistumatta sen aktiviteetteihin? Nämä ryhmät rakentuvat sille samalle kaavalle, että jäsenet on onnistuneesti saatu vakuutettua siitä, että ryhmä on ikään kuin turvatalo vaarallisen erämaan keskellä. Talon ulkopuolella ei ole onnea eikä turvaa. Talo tarjoaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin, sillä talon omistajilla on yhteys jonkinlaiseen korkeampaan tietoon tai totuuteen, josta kukaan muu talon ulkopuolella ei tiedä tai ymmärrä oikein. Miksi jättää tämä lopulliset vastaukset tarjoava turvasatama ja lähteä erämaahan rämpimään ja kuuntelemaan tietämättömien ihmisten näkemyksiä asioista? Talossa kasvaneen voi olla vaikea käsittää ulkopuolisen ehdotusta häipyä talosta.
Tällaiset ryhmät tekevät jäsenistään riippuvaisia vakuuttamalla heidät siitä, että he eivät pärjää ilman ryhmää. Kun heidät on kerran totutettu siihen ajatukseen, että he elävät totuuden talossa, he kieltäytyvät lähtemästä sieltä, ellei joku ensin näytä heille toista totuuden taloa, johon he voisivat saumattomasti vaihtaa. Epätietoisuudessa ei haluta elää hetkeäkään, kun ollaan "totuuteen" totuttu. Ajatus siitä, ettei mitään totuuden taloa ole, kaikkeen ei löydy vastausta, eikä se erämaa ihmisineen ole sellainen, kuin talon omistajat ovat väittäneet, ei ole talossa varttuneelle tyydyttävä vastaus. Tulee mielikuva lapsesta, joka ei halua päästää irti isänsä kädestä, jollei äidin käsi ole ensin lähellä.
Tällaisessa ryhmässä kasvanut voisi yhtä lailla pitää outona sitä, jos kuulisi jonkun kieltäytyneet kirurgin ehdotuksesta poistaa syöpäkasvain kehosta, koska kirurgi ei kertonut, millä kasvain korvataan. Syöpäkasvaimesta eroon pääseminen ei riitä, jos joku on ensin vakuuttanut kasvaimen kantajan siitä, että se on välttämätön hänen hyvinvointinsa kannalta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuputtajille voi vastavuoroisesti tarjota tietoa ja mahdollisuutta järkiinsätuloon.
Ne tykkää kun toivottaa tervetulleeksi.
Niin, kristinuskossa on on usko ja käsite pelastustoivosta, joka pitää uskovia uskovina.
Valtalinjan uskovat kuvittelevat olevansa menossa taivaaseen ja todistajat taasen odottavat ikuisen rauhanmaa paatiisiä.
Todistajuudessa koetaan "totuudesta" luopumisen merkitsevän toivonsa menettämistä ja toisinaan toivotaan, että erotettu tai eronnut palaisi takasin pelastuksen piiriin, jota ei missään muualla ole saatavilla.
Vartiotorniseura / todistajat eivät todellisuudessa milloinkaan asetu poislähteneen asemaan edes ajatellakseen millaisen henkilökohtaisen prosessin / mankelin lävitse hän on käynyt, joka useimpien tapauksessa merkitsee prosessin lopputulemana haudattua paratiisitoivo ja elämän raadollisuuden, tilapäisyyden ja kuoleman hyväksymistä.
" Ajatus siitä, ettei mitään totuuden taloa ole, kaikkeen ei löydy vastausta, eikä se erämaa ihmisineen ole sellainen, kuin talon omistajat ovat väittäneet, ei ole talossa varttuneelle tyydyttävä vastaus"
Epävarmuudessa ja tietämättömyydessä eläminen on toisille ylivoimaista. Mieluummin turvataan kaiken maailman härpäkkeisiin.
Niin. Mihinkä sitä pitäisi mennä?
Jeesus on tie, totuus ja elämä. Hänen luokseen pitäisi mennä.
Miten se tapahtuu?
Tunnusta suullasi, että Jeesus Herrasi. Tee parannus. Kadu syntejäsi.
Jos mahdollista, etsi seurakunta jossa voit käydä kasteella Jeesuksen nimeen. Ota vastaan Pyhä Henki.
Se on uudestisyntymistä.
Mikään kirkkorakennus tai kuppikunta ei takaa sinulle mitään, ellet tee henkilökohtaista uskonratkaisua.
"Jeesus on tie, totuus ja elämä. Hänen luokseen pitäisi mennä."
Vuosituhansien vedätys .... on se vain merkillistä miten teitä lähdekritiikittömiä kusettaja-julistelijoita ja oljenkorsiin tukeutuvia aina vain piisaa.
Raamatun tarinan Jeesus teki oharit jo noin 2000-vuotta sitten, hän ei pitänyt lupaustaan "pikaisesta paluustaan" tuon lupauksen kuulleiden ja kohteiden sukupolven aikana.
"Pikaisen paluun" näkevä sukupolvi, jonka ikä aina van venyy ja on nyttemmin liki 2000-vuotinen "näkijä" sukupolvi.
Vartiotorniseuran rinnakkais-tuplasukupolvi-spekulaatio on kevyttä kauraa tuon rinnalla ja sitäkään ei edes olisi olemassa mikäli Raamatun tarinan Jeesus olisi pitänyt sanansa liki 2000-vuotta sitten.
:/
Monet ihmiset pelkäävät muutosta ja tuntematonta niin paljon, että valitsevat mieluummin nykytilanteessa pysymisen, vaikka se olisi monella tapaa ongelmallinen. Kultit hyödyntävät tätä turvallisuuden kaipuuta ja ruokkivat ulkopuolista maailmaa koskevia pelkoja.
Yksi piirre jehovantodistajuudessa on pienehköt seurakunnat, joissa oletetaan tunnettavan toinen toisensa.
Jos haluaa uskon lisäksi kokoontua kanssauskovien piiriin, niin muitakin vastaavia uskonyhteisöjä Suomessa on.
Kun jehovantodistajat tuottaa Uskontojen uhrien tuki r.y:n suurimman asiakasryhmän, kannattaa sieltä kysyä ettei ehdokkaaksi jo löytynyt ryhmä ole tuottanut sinne asiakkaita.
Joku jt-lahkon jättänyt muistin mukaan on netissä sanonut löytäneensä itselleen Vapaakirkon.
"Joku jt-lahkon jättänyt muistin mukaan on netissä sanonut löytäneensä itselleen Vapaakirkon."
Niin, ojasta allikkoon kauppiaita piisaa uskonmarkkinoilla ... kaikki uskonliikeet ja uskonnot ovat lahkoja, pelkkiä ihmisvetoisia lafkoja ....."pikaisen paluun" juna meni liki 2000-vuota sitten, mutta aina vain vedättjät hyörivät nurkissa.
Ihmisen kaipuu samanmieliseen uskonnolliseen seuraan voi olla hyvin voimakas ja uskonnollisen yksinäisyyden tunne, jossa ei ole ketään jonka kanssa vaihtaa ajatuksia uskonasioista samalla aaltopituudella, voi olla sietämätöntä. Usein tämä valitettavasti johtaa siihen, että valitaan mukamas "vähiten huono" porukka ja sopeudutaan sen tavoille, tinkien kuitenkin omista todellisista näkemyksistä ja toiveista. Ehkä joskus olisi parempi olla yksin kuin huonossa seurassa, vaikka aina se ei siltä tuntuisi.
Menkää kaikki JT:t luontoon. Katselkaa, kuunnelkaa, ihmetelkää luontoa. Ottakaa hiljaisuudessa yhteys Jumalaan. Takaan, ette pety.
Kyllä me pystytään jos vartiotorni on mukana.
Sillä voi lätkiä hyttysiä ja kaikenlaisia muita ötököitä.