Kirottuja helluntailaisia?

uskontojen uhrien palstalta, siellä voi olla kokemusta ja rehellisiä vastauksia

kysy häneltä

...tämä, ("sen jälkeen tekemänsä synnin takia kokee itsensä kirotuksi") , Synti? minkä takia hän luulee itsensä kirotuksi?

Toivottavasti jaksat lukea ystäväni kokemuksen. Löysin hänet kesällä 1983, jolloin hän oli sapatinviettäjä, koska oli käynyt Advettikirkon kirjeopiston ja sieltä löytänyt sapatin. Ystävystyimme, ja vuonna 1984 syksyllä lähdin opiskelemaan Toivonlinnaan (Adventtikirkon oppilaitos). Näin ollen kävin siis harvemmin hänen luonaan.

Tammikuun alussa menin käymään, ja hän kertoi onnellisena, että oli liittynyt helluntaiseurakuntaan. Kaikesta näki, että hän oli iloinen ja onnellinen ihminen. Minäkin onnittelin häntä hyvästä valinnasta, vaikka ihmettelinkin valintaa. Toivotin hänelle runsasta Jumalan siunausta erotessamme. Hänestä ei ole koskaan tullut adventistia, mutta ystävyytemme on siitä huolimatta kestänyt läpi vuosien.

Seuraavan kerran menin hänen luokseen kesällä. Hän ei enää ollut yhtä onnellinen. Monet asiat olivat menneet toisin kuin hän oli ajatellut. Hänen seurakunnastaan tuli vaatimuksia toisensa perään, joita hänen oli vaikea täyttää, mutta hän kaikkensa yritti. Minä lohdutin häntä, että Jumala häntä auttaa kaikessa, ja hän voi tehdä, mitä hän kykenee, ei enempää. Niin erosimme taas.

Menin taas loppukesällä katsomaan naapuriin toista vanhaa sisarta, jota oli aina muulloinkin käynyt tervehtimässä. Hänelle sanoin, että menen katsomaan myös A:a. Vanhus sanoi minulle juuri nämä sanat: "Älä vaivaa mieltäsi A:n tähden, sillä hän on taas ratkennut juomaan." Lähdin murheellisella mielellä ja mietin, mitä tehdä.

Kun olin tien päässä, josta piti kääntyä joko A:n luo tai kotiin, minulle tuli selvä sanoma: "Mene hänen luokseen. Jos hän kuulee, että olet ollut kylässä, hän ei enää koskaan usko sinua ystäväkseen." Niinpä käännyin hänen kotiinsa päin.

Kaukaa näin, että lauma miehiä istui heidän pihallaan. Siellä heidän kanssaan oli myös A:a. Minut nähtyään hän nousi ja meni taloon. Puhelin vielä hetkisen juttutuulella olleiden miesten kanssa ja sitten seurasin A:a taloon. Hän oli siellä pöydän päässä ja ihan normaalilta vaikuttavana. Tee oli pöydässä ja siinä juttelimme hetken, ja lopulta minä lähdin kotiini.

Seuraavaksi monien vaiheiden jälkeen hän erosi miehestään, kuitenkin ystävänä. Lopulta hän päätyi kauemmaksi, jotta kävin hänen luonaan tosi harvoin. Seuraavaksi hän kutsui minut häihinsä. Mieheni kanssa noudatimme kutsua, ja tilaisuus oli koruton ja pari oli onnellinen. Uusi alku oli tullut elämään.

Hän siirtyi lähellä olleeseen helluntaiseurakuntaan. Sitten alkoivat vaikeudet uudelleen. Soittelimme usein ja nyt sain tietää, mitä välillä edellisessä pitäjässä oli tapahtunut. Kun hän oli langennut tuohon ryyppyrenkaaseen, hänen luonaan alkoi käydä ihminen, joka painosti ja ahdisti häntä ja sanoi hänelle, että hänet oli kirottu. Lopulta hän oli niin ahdistuksissaan, että oli valmis uskomaan väitteen ja tekemään itsemurhan.

Hän meni ullakolle ja otti köyden aikoen hirttäytyä siihen. Hän nousi jo tuolille ja laittoi narun kaulaansa. Juuri, kun hän oli tekemäisillään hyppynsä alas, kirkas olento sanoi hänelle:"A:a, älä tee sitä, sinulla on vielä työtä Herran elovainiolla." Niinpä hän kiipesi alas tuolilta ja tuli alakertaan. EX-Aviomies ei kuitenkaan antanut hänen enää nukkua lämpimässä, joten hän joutui siellä ullakolla lämmittämättömässä huoneessa majailemaan tammikuuhun asti. Sen jälkeen hänellä oli olohuoneen sohva makuutilanaan. Se avioliitto oli karilla lopullisesti ja hän muutti pois myöhemmin.

Sitten kesällä tulin minä siihen, kun pirskeet olivat parhaimmillaan. Kuten muistatte, hän meni taloon. Nyt hän kertoi, ettei ollut koskaan selvinnyt humalastaan niin nopeasti, kuin silloin, kun ilmestyin. Sen jälkeen hän ei enää ollut ottanut ryyppyäkään, vaikka elämä oli ollut tosi vaikeaa. Viina ei yksinkertaisesti enää maistunut.

Nyt kun hän uuden avioliiton kautta muutti toiselle paikkakunnalle ja toiseen seurakuntaan, asiat jatkuivat ja ahdistus syveni. Ihmiset kävivät hänen luonaan, painostivat, vaativat rahaa, käsitöitä yms. seurakunnan tukemiseen. Ainakin niin hän asian koki. Lopulta hänen uusi aviomiehensä nosti heidät ulos ja antoi porttikiellon. A:a pyysi eroa seurakunnasta, mutta sitäkään ei meinattu antaa, vaan vitkuteltiin, koska heidän mukaansa hän ei ollut syyllistynyt mihinkään rikkeeseen, niinkuin ei ollutkan tehnyt. Hän tietenkin ahdistuksissaan ajatteli taas, että hän on kirottu. Tuo oli vaikeaa aikaa, jolloin puhelimet soivat usein, mutta lopulta hän sai rauhan Jumalan kanssa. Se antoi hänelle varmuuden, että hän on armahdettu syntinen, jonka Vapahtaja on Jeesus Kristus. Nyt hän todistaa puhelimen kautta tutuilleen, ja tuntuu, että juuri sitä varten hänen elämänsä jatkui. Vasta nyt hänen uskonsa on varmalla pohjalla.

Uskon, että "kiroukseksi" kutsuttu tila olikin paholaisen yritys tuhota uskoon tullut Jumalan lapsi. Alussa, kun uskomme on heiveröistä ja muutenkin olemme alttiita monille vaikutteille, näin voi tapahtua. Ihmisten käytös ympärillämme saattaa pahentaa tilaamme ja luulemme sen tulevan Jumalalta, mutta se onkin paholaisen vehkeilyä. Silloin on hyvä entistä lujemmin tarttua Jeesuksen käteen, kuten ystäväni teki. Pelastus tulee Herralta Jeesukselta Kristukselta ja vain häneltä. Nyt vasta ystävänikin koki Jumalan rakkauden todellisena, eikä hänellä enää ole käynyt kiroukset mielessään.

On hyvä, että tällaisessa tilassa olleella henkilöllä on edes yksi kuuntelija, joka on tukena, ei sano, miten tehdään, vaan kuuntelee. Kyllä henkilö itsekin oivaltaa tehdä valintansa, mutta hänen pitää saada sanoa ne julki, että voi paremmin niitä analysoida. Ole tosi ystävä tälle ja myös rukoile hänen kanssaan, niin minä tein.