Pastorimme näyttävät viattomilta ja niin erinomaisen pyhiltä.
Ulkokultaisuus antaa väärän kuvan heistä.
" ... Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset." Mat.10:16)
Ulkokultaisuus antaa väärän kuvan heistä.
" ... Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset." Mat.10:16)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mat 23:28 Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.
Totta - te panettelijat tällä palstalla on ulkoa katosen ihmisten silmissä, että olette oikein panettelijan vanhurskaita - ulkokultaisia, sekä täynnä laittomuutta.
Sama - kuin helluntalaispalstalla vauvavalelijat, linnaherrat, yksikaste opettajat. Heihin ei kolahda Sana kohdalleen.
Oletteko samaa leiriä?
Ette halua seurata Sapatin Herraa - sijaistanne -
Oletko mies - ja oletko sotilasvalan vannonut? 22:05
Aloittajassa näkyy omakiiltoinen ulkokultaisuus, jolla hän esiintyy valhevanhurskauden valhepuvussa.
Kyllä yleisuskonto on mielestään erinomaisen pyhyyden omistava joukko.
Se juuri henkenä hajoitti Apostolisen seurakunnan ja toi vainot - ruumiskasat, jossa pyhät tappoivat kirkkoisien opin mukaan toisiaan.
Viekkaista pastoreista - historiasta - joka tänään esiityy pakanallisen sunnuntain alttarilla.
Rooman keisari Konstantinus palvoi aurnkojumalaa, painattihan hän siitä kolikkonsakin, todistusaineeksi meille ja harhasta.
Hänen hallituskauttaan leimasi liitto pakanauskontojen kanssa.
Hän luultavasti vainosi enemmän ihmisiä kuin vainottiin minään muuna ajanjaksona Jerusalemin tuhon jälkeen.
Kristityt vainosivat satojatuhansia muita kristittyjä.
Kristityt tappoivat kristittyjä.
Ensimmäisellä vuosisadalla Nikean kirkolliskokouksen jälkeen pakanallisuus nousi Rooman valtakunnassa.
Konstantinus synkronoi Rooman pakanauskonnon ja kristinuskon voittaakseen kansanjoukot puolelleen. Vain vuosi Nikean kirkolliskokouksen koollekutsumisen jälkeen Konstantinus määräsi oman poikansa Crispuksen teloitettavaksi.
Myöhemmin hän teloitutti vaimonsa Faustan kuumassa vedessä.
Sitten hän ruoskitutti sisarensa pojan kuoliaaksi ja määräsi sisaren miehen kuristettavaksi. Tämä oli Konstantinus, jota kristityt tukivat.
Kun Konstantinus kutsui koolle ensimmäisen yleisistunnon Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 jKr., antisemitismi oli laajalle levinnyttä seurakunnassa.
Nikean kirkolliskokoukseen osallistui 318 piispaa, joista yksikään ei ollut juutalainen. Ensimmäinen edikti puolsi "auringon päivän" eli sunnuntain asettamista.
Edikti annettiin Nikean kirkolliskokouksessa. Tähän asti niin kristityt kuin juutalaisetkin viettivät lepopäivää juutalaisena sapattina Raamatun käskyn mukaisesti yhtenä Herran juhlapäivänä.
Se muutettiin Nikean kirkolliskokouksessa sunnuntaiksi, kuten me sitä nyt kutsumme.
Nikean teologinen juutalaisvastaisuus laski perustan -
myöhempien kirkolliskokousten antisemitistisille päätöksille.
Antiokian kirkolliskokous (341 jKr.) kielsi kristityiltä yhteisen
pääsiäisenvieton juutalaisten kanssa.
Laodikean kirkolliskokous (300-l.) kielsi kristityiltä juutalaisen, raamatullisen sapatin vieton.
Jotkut kristityt olivat pyhittäneet lauantain ja sunnuntain. Se kiellettiin. Juutalaisilta ei saanut ottaa vastaan matsa-leipää, eikä juutalaisia juhlia saanut viettää.
Muutos oli radikaali niin Israelille kuin kristikunnallekin.
Israel karkotettiin maasta, ja se asui diasporassa, hajallaan.
Juutalaiset ovat alkaneet palata Israeliin vasta sadan viime vuoden aikana. Sen myötä on käynyt ilmi, että kristikunta on ajautunut kauas juutalaisilta juuriltaan.
Korvausteologia on allegorisoinnin tuotosta.
Se on myös hirvittävää historiaa, jota juutalaiskansa on kohdannut, kun kirkko vainosi juutalaisia.
Tässä on se ulkokultaisuus, ja kun sen tuo esiin kirkkokunnassa sunnuntaina, pastori tunnustaa totuuden, mutta veljespelon takia ulkokultaisuus tulee esiin. Ei aio tuoda seurakunnalle totuutta. Sitä voi ison kirkkokunnan päälehti kirjoittaa hänestä moitittavan ilmoituksen ja työ loppuu siihen.
Eli opetelkaa ulkokultaisuudesta ja väärästä kuvasta, kun aiotte puhua siitä.
Kirkkohistoriassa on faktat ja teissä valhe aloittaja
Lisään vielä, että teidän aloittaja viekkaus on paljastettu, paljastetaan aina, ja kirjoitetaan aina, että olette itse harhassa.
Enää on turhaa vikistä, kuin vauvavalelijat valhetta tuovat kirkkoisänsä alttarilta.
Tehkää parannus ja palatkaa Apostoliuteen, kun ja koska se tuo Jeesuksen paluun ajankohtaiseksi.
Apostolisen seurakunnan lepopäivä oli - sapatti - kertaan tätä, että Sapatin Herra tulisi teille tunnetuksi, Pyhittihän hän meille Valtakunnan tehtävänkuvan - kuka hallitsee valtakuntaa.
Ristiretkeläiset täällä Jerusalemissa kokosivat juutalaisista valtaosan ja ahtoivat heidät suureen puusta rakennettuun synagogaan.
He lukitsivat ovet ja polttivat synagogan maan tasalle laulaen: "Kristus, palvomme Sinua." Nämä olivat ristiretkeläisiä.
Siksi en ikinä suosittele, että evankelistat tai uskovat nimeäisivät kokouskampanjoitaan "ristiretkiksi".
Sanassa on erittäin ikävä vivahde juutalaisille ja muille, jotka kaatuivat ristiretkeläisten miekkaan.
Martti Luther oli alussa myötämielinen juutalaisia kohtaan.
Hän uskoi uskonvanhurskaussanoman vetoavan juutalaisiin.
Kun juutalaiset eivät kääntyneetkään kristinuskoon, Luther katkeroitui heitä kohtaan.
Sen seurauksena hän alkoi halveksia heitä katolisen kirkon tapaan.
Luther puhui sen puolesta, että juutalaiset karkotettaisiin Saksasta. Hän rohkaisi tuhoamaan synagogia.
Hän sanoi, että juutalaisten uskontokirjat pitäisi polttaa.
Lutherin kirjanen "Juutalaisista ja heidän valheistaan" julkaistiin v. 1543.
Siinä hän kirjoittaa: "Ensiksi kaikki synagogat pitää polttaa.
Kaikki, mitä jää jäljelle, pitää haudata, ettei kukaan pysty näkemään kiveä eikä kekälettäkään. Juutalaisten rukouskirjat pitää hävittää.
Juutalaisten kodit pitää tuhota. Pääsy kaduille ja markkinoille pitää kieltää.
Opetelkaa tuntemaan juurenne.
Lutherin pimeä puoli
Monille luterilaisille on Luther-kultti puhdasoppinen ja erehtymätön, jota ei saisi edes arvostella. Martin Lutherin persoona on kuitenkin varsin ristiriitainen.
Hänen historiallinen vaikutuksensa on puhtaan uskon kannalta epäselvä. Hän luotti toisaalta Jumalan sanaan ja toimi rohkeasti vakaumuksensa puolesta. Toisaalta hän kuitenkin karkeasti rikkoi ne periaatteensa, joiden puolesta hän niin kiivaasti taisteli.
Martin Luther ei ollut sellainen jalo uskonsankari, jollaisena hän on Suomen kansalle esitelty. Tämän suuresti kunnioitetun miehen sädekehää varjostaa erittäin synkkä varjo.
Uskon puhdistaja Martin Luther.
On yllättävää, että Luther lopulta käänsi kelkkansa ja luopui pyhistä periaatteistaan ja muuttui vainoharhaiseksi vainolaiseksi. Lutherin myötävaikutuksella surmattiin suuret joukot kurjien olosuhteittensa takia kapinaan nousseita talonpoikia. "Uudestikastajat" saivat Lutherin toimesta saman julman kohtalon kuin paavinvallankin alaisuudessa. Myös juutalaiset saivat kokea hänen leppymättömän vihansa. Luther kehoitti saksalaisia ruhtinaita ylläpitämään uskonnollista järjestystä miekalla ja verellä. Ruhtinaat puolestaan eivät epäröineet toteuttaa tätä kehoitusta. Useimmat historian kirjoittajat ovat pitkään vaienneet näistä tapahtumista. Vaikeneminen ei ole kuitenkaan kyennyt pyyhkäisemään pois näitä historian häpeätahroja.
Kirjoittipa Lutherus useita kirjoitelmia, joissa hän hyökkäsi rajusti juutalaisia vastaan. Noita Lutherin antisemitistisiä kirjoituksia käytti hyväkseen Hitlerin ajan propagandakoneisto. Kristalliyön tapahtumat, jolloin juutalaisia synagoogeja poltettiin, järjestettiinkin juuri Lutherin syntymäpäivänä "suuren saksalaisen profeetan" kunniaksi. Kristalliyö on natsi-Saksassa vuoden 1938 marraskuun 9. ja 10. päivän välisenä yönä juutalaisiin kohdistunut väkivallan aalto.
Luther otti nokkiinsa kun juutalaiset eivät ottaneetkaan vastaan hänen hienoa uutta oppiaan ja alkoi vainota näitä. Vanhentunut uskonpuhdistaja tuomitsi kaikki, joita ei pystynyt käännyttämään. Tässä vaiheessa syntyi voimakkaasti juutalaisvastainen kirjoitus "Juutalaisista ja heidän valheistaan".
Joka koskee juutalaisiin, koskee Jumalan silmäterään ( Sakaria 2:8 ). Ei siis ihme, että Lutherille kävi niinkuin kävi. Viimeisen rajun juutalaisiin kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen Luther heitti muutaman päivän päästä veivinsä niin kauas, ettei sitä itsekään enää löytänyt. Tämä tapahtui 18. helmikuuta 1546.
Brother Mateuksen kommentti Lutherin veivinheitosta on varsin mielenkiintoinen.
Lutherin kadonnutta veiviä etsimässä.
Luther alkoi nimittäin pyörittää ihan oikeaa veiviä, kun sai katolisen koneiston ihan sekaisin ja anekauppa romahti. Tilalle tuli uskonvanhurskaus Kristuksen tähden ilman lain tekoja. Sen jälkeen Lutherin veivi meni jo vähän mutkalle ja homma ei enää pelannut niin kuin olisi suonut.
Lutherin viimeinen veivinheitto on kyllä ajoitukseltaan merkillinen. Ehkä Jumala ei enää sietänyt katsella moista omaisuuskansansa veivaamista ja heitti Martin kellokoneistoon oman veivinsä ja aika pysähtyi 18. helmikuuta 1546.
mietteissä Holy Weiwi
Kun juutalaisia vastaan kirjoitetaan on hyvä muistaa.
Kirkon, seurakunnan ja kaikkien kuulijoiden täytyy sanoutua siitä irti ja tehdä siitä parannus nyt. Täytyy kitkeä pois kaikki antisemitismi. Täytyy kitkeä pois korvausteologian väärä oppi seurakunnan keskuudesta.
On ironista, että vain vuosisatoja aiemmin Messias itse on juutalainen.
Hän oli juutalainen ja on aina juutalainen.
Juutalainen Messias, joka kuoli ja nousi kuolleista täällä Jerusalemissa, on sama juutalainen, joka palaa Jerusalemin kaupunkiin.
Raamatun kirjoittajat ja alkukristityt, messiaaniset, olivat juutalaisia.
Ensimmäinen seurakunta oli juutalainen Jerusalemissa.
Ensimmäiset lähetyssaarnaajat Israelista olivat juutalaisia.
Seurakunnan johtajien ensimmäinen neuvosto eli Paavali, Barnabas,
Pietari, Jaakob ja muut sekä apostolit olivat juutalaisia.
Room. 9:3―5:ssä luetellaan asioita toisella tavalla. Paavali sanoo:
"Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois [Messiaasta] veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on [Messias] lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!"
Tässä näemme yhdeksän tosiasiaa juutalaiskansasta.
Ensinnäkin he ovat israelilaisia, joille Jumala antoi nämä lupaukset.
Toiseksi he ovat Jumalan adoptoimia lapsia.
Kolmanneksi, heillä on Herran kirkkaus, ja neljänneksi, liitot, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin liitot.
Viidenneksi heille on annettu toora, kirjoitettu laki, Mooseksen opetus.
Kuudenneksi he olivat tosi jumalanpalveluksen toimittajia.
Seitsemänneksi heille annettiin Jumalan lupaukset, ja he ovat antaneet ne puolestaan teille kaikille.
Kahdeksanneksi heidän ovat isät Aabraham, Iisak ja Jaakob.
Heidät on haudattu Hebroniin, Israeliin.
Yhdeksänneksi heistä on Messias, Jeshua, inhimilliseltä puoleltaan.
"Jeshua" merkitsee hepreaksi: "pelastus".
Heistä on Jeshua, Messias, lihan puolesta.
Ilman juutalaisia meistä uskovista kukaan ei olisi tässä tänään.
Room. 11:ssä Jumala toi ilmi juutalaisen hengellisen pelastuksen.
Juutalainen apostoli Paavali, hepreaksi Shaul, varoitti kansojen kristittyjä, ettei näiden pidä ylpeillä asemallaan.
Hän sanoi, että Jumala tahtoo kansojen kristittyjen herättävän juutalaisissa kateutta seurakunnan ja Jumalan suhdetta kohtaan.
Paavali sanoo Room. 11:18:ssa: "...älä ylpeile oksien rinnalla; -
mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata [juutalaista] juurta, vaan juuri kannattaa sinua." J. 20―21:
"Älä ole ylpeä, vaan pelkää.
Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan."
Paavali paljastaa totuuden, että kaikki israelilaiset lopunaikoina pelastuvat, kun heidän Messiaansa Jeshua palaa tuomaan heille anteeksiannon.
Room. 11:25―27: -
"Sillä minä en tahdo, veljet ― ettette olisi oman viisautenne varassa pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut ja niin kaikki Israel on pelastuva."
J. 28: "Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden.
Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu."
Palestiinalaiset tappavat kaikki juutalaiset Lähi-Idän alueelta, joten ei niitä pelastuneita siellä ole.