Paavali kirjoittaa, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman ITSENSÄ KANSSA.
Tässä ei ole kyse mistään sovituksen tarjolle asettamisesta vaan SOVITUKSESTA - siitä, että kahden osapuolen välillä vallitsee nyt täydellinen rauha ja sovinto.
Tämän Jumala sai aikaan viimeisessä Aadamissa, Ihmisen Pojassa Jeesuksessa Kristuksessa Jeesuksen antaessa vapaaehtoisesti henkensä. Ristillä olivat läsnä SEKÄ Jumala ETTÄ koko ihmiskunta, koskapa Jeesus Kristus viimeisenä Aadamina edusti MEITÄ KAIKKIA - Hän veti KAIKKI tykönsä, kun hänet ripustettiin ristille. Paavalin mukaan "yksi on kuollut, siispä KAIKKI ovat kuolleet".
Tähän kysyttiin lupaa sinulta ja minulta tismalleen yhtä vähän kuin meiltä kysyttiin lupaa siihen, että synti ja kuolema tulivat Aadamin lankeemuksen myötä KAIKKIEN osaksi.
SEKÄ (koko maailman) lankeemus ETTÄ (koko maailman) sovitus tapahtuivat meistä riippumatta ja ilman meidän suostumustamme. Jos näin piti käydä lankeemuksen kohdalla, niin tuli käydä myös sovituksen kohdalla, koskapa Jumalan silmissä hänen Poikansa vanhurskauden teko painoi vaa'assa "PALJON ENEMMÄN" kuin Aadamin lankeemus.
Keneltäkään meiltä ei udeltu yksilöllistä suostumustamme siihen, koskeeko Aadamin lankeemus mahdollisesti itse kutakin meistä. Sama pätee sovitukseen. Joka muuta väittää, kuvittelee Jumalan pitävän oman Poikansa kuolemaa paljon vähempiarvoisena kuin Aadamin lankeemusta. Monilla tuntuu olevan vaikeuksia muistaa, että langetessaan Aadam oli viattomuuden ja tietämättömyyden tilassa ja että se oli Jumala, joka salli käärmeen liikuskella Paratiisissa. Jos on viattoman täysin mahdotonta TIETÄÄ ja YMMÄRTÄÄ, mitä hedelmän syömisestä seuraa (kuinka Aadam saattoi tietää, mitä "kuolema" tarkoittaa?), hänen on samoin mahdotonta tietoisesti TAHTOA lankeemusta. Ts. aidosti viattoman on MAHDOTONTA tahtoa muuttuvansa ei-viattomaksi. Sama pätee käänteisesti: aidosti langenneen ihmisen on MAHDOTONTA tahtoa muuttuvansa ei-langenneeksi.
Miksi niin harva siten sietää ajatusta, että Jumala korjasi ristillä jo kaiken ennalleen ja että lopulta jokainen tämän tunnustaa riemumielin omaksi pelastuksekseen eli parantumisekseen ja eheytymisekseen?
Kenties siksi, että niin harva ymmärtää, mitä Paavali on tarkoittanut kirjoittaessaan: "Minussa ei asu MITÄÄN hyvää."
Nimittäin siinä hetkessä, kun nuo Paavalin sanat minun ymmärrykselleni, tajuan myös sen, että jollei Pyhä Henki sytytä uskoa maailman sovitukseen JOKAISEN IHMISEN sydämeen, silloin minä itse olen vailla toivoa. On jokseenkin härskiä väittää ymmärtävänsä, mitä Paavali noilla sanoillaan tarkoittaa, ja väittää samaan hengenvetoon, etti Jumala ole pelastava kaikkia. Tällainen ihminen valehtelee tietoisesti tai tietämättään itselleen ja sen myötä muille.
- GF -
Tässä ei ole kyse mistään sovituksen tarjolle asettamisesta vaan SOVITUKSESTA - siitä, että kahden osapuolen välillä vallitsee nyt täydellinen rauha ja sovinto.
Tämän Jumala sai aikaan viimeisessä Aadamissa, Ihmisen Pojassa Jeesuksessa Kristuksessa Jeesuksen antaessa vapaaehtoisesti henkensä. Ristillä olivat läsnä SEKÄ Jumala ETTÄ koko ihmiskunta, koskapa Jeesus Kristus viimeisenä Aadamina edusti MEITÄ KAIKKIA - Hän veti KAIKKI tykönsä, kun hänet ripustettiin ristille. Paavalin mukaan "yksi on kuollut, siispä KAIKKI ovat kuolleet".
Tähän kysyttiin lupaa sinulta ja minulta tismalleen yhtä vähän kuin meiltä kysyttiin lupaa siihen, että synti ja kuolema tulivat Aadamin lankeemuksen myötä KAIKKIEN osaksi.
SEKÄ (koko maailman) lankeemus ETTÄ (koko maailman) sovitus tapahtuivat meistä riippumatta ja ilman meidän suostumustamme. Jos näin piti käydä lankeemuksen kohdalla, niin tuli käydä myös sovituksen kohdalla, koskapa Jumalan silmissä hänen Poikansa vanhurskauden teko painoi vaa'assa "PALJON ENEMMÄN" kuin Aadamin lankeemus.
Keneltäkään meiltä ei udeltu yksilöllistä suostumustamme siihen, koskeeko Aadamin lankeemus mahdollisesti itse kutakin meistä. Sama pätee sovitukseen. Joka muuta väittää, kuvittelee Jumalan pitävän oman Poikansa kuolemaa paljon vähempiarvoisena kuin Aadamin lankeemusta. Monilla tuntuu olevan vaikeuksia muistaa, että langetessaan Aadam oli viattomuuden ja tietämättömyyden tilassa ja että se oli Jumala, joka salli käärmeen liikuskella Paratiisissa. Jos on viattoman täysin mahdotonta TIETÄÄ ja YMMÄRTÄÄ, mitä hedelmän syömisestä seuraa (kuinka Aadam saattoi tietää, mitä "kuolema" tarkoittaa?), hänen on samoin mahdotonta tietoisesti TAHTOA lankeemusta. Ts. aidosti viattoman on MAHDOTONTA tahtoa muuttuvansa ei-viattomaksi. Sama pätee käänteisesti: aidosti langenneen ihmisen on MAHDOTONTA tahtoa muuttuvansa ei-langenneeksi.
Miksi niin harva siten sietää ajatusta, että Jumala korjasi ristillä jo kaiken ennalleen ja että lopulta jokainen tämän tunnustaa riemumielin omaksi pelastuksekseen eli parantumisekseen ja eheytymisekseen?
Kenties siksi, että niin harva ymmärtää, mitä Paavali on tarkoittanut kirjoittaessaan: "Minussa ei asu MITÄÄN hyvää."
Nimittäin siinä hetkessä, kun nuo Paavalin sanat minun ymmärrykselleni, tajuan myös sen, että jollei Pyhä Henki sytytä uskoa maailman sovitukseen JOKAISEN IHMISEN sydämeen, silloin minä itse olen vailla toivoa. On jokseenkin härskiä väittää ymmärtävänsä, mitä Paavali noilla sanoillaan tarkoittaa, ja väittää samaan hengenvetoon, etti Jumala ole pelastava kaikkia. Tällainen ihminen valehtelee tietoisesti tai tietämättään itselleen ja sen myötä muille.
- GF -
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.