Ei ole ilmastossa tapahtunut mitään muutosta 60 vuodessa, jonka ajan muistan. Samanlasia kylmiä talvia oli 50 luvulla kuin tänäänkin. Välillä oli lämpimiä talvia ja taas kylmiä. En tiedä kuka tämän ilmastonmuutosvouhotuksen on keksinyt ja mitkä on hänen motiivinsa.
Kehoitan kaikkia elämään kuten ennenkin, eli ajetaan bensa- ja diesel autoilla, sähköautot humpuukia, ajat 50km ja taas lataat.
Syödään hyviä naudanlihapihvejä ja lennetään Kanarian saarille lomille. Juodaan viinaa ja rakatellaan. Sdllaista on oikea elämä.
Älkää äänestäkö vihreitä, niitten opeilla joutuu käyttämään kannabista, kun muuten elämä on niin kuivaa.
Kehoitan kaikkia elämään kuten ennenkin, eli ajetaan bensa- ja diesel autoilla, sähköautot humpuukia, ajat 50km ja taas lataat.
Syödään hyviä naudanlihapihvejä ja lennetään Kanarian saarille lomille. Juodaan viinaa ja rakatellaan. Sdllaista on oikea elämä.
Älkää äänestäkö vihreitä, niitten opeilla joutuu käyttämään kannabista, kun muuten elämä on niin kuivaa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Koska viimeksi on ollut 40:n pakkasia, jotka ennen olivat tavallisia?
Sää on eri asia kuin ilmastonmuutos. Siihen itseasiassa kuuluvat välillä kovahkot talvet. Ilmastonmuutokset huomaa parhaiten esim. kasvillisuuden muutoksista ja kosteuden vaikutuksista rakennusten homeen lisääntymiseen.
Heh,heh,heh,heh tämän viestin arvasin. Tätähän te viherpiiperöt tuotte esiin, kun muut perusteet loppuu. On muuten aika kylmää ulkona, ei homehdu mikään.
Kivat sulle! Ei koronaakaan ole, ihmiset kuolee muutenkin! Vai mitä?
Korona on ja pahenee. Ilmastomuutosta tapahtuu koko ajan. Talvella on kylmä, kesällä lämpimänpää. Persuja on ja lisääntyy
Minä äänestän kokoomusta aluevaaleissa
Saimaalla on jäätalvi lyhentynyt 2-3 viikkoa 70-luvulta.
Ajanjakso 2015 – 2021 on ollut selvästi lämpimin koko sinä aikana, kun luotettavia ilmastotilastoja on pidetty, kertoo Euroopan ilmastopalvelu Copernicus(siirryt toiseen palveluun). Tilastot alkavat 1850-luvulta.
Ero aiempaan on Copernicuksen tiedotteen mukaan "merkittävä". Keskilämpötiloja kuvaava käyrä pomppaa vuoden 2015 tienoilla selvästi ylemmäs.
Copernicuksen tilastot osoittavat myös, että mittaushistorian 22 kuumimmasta vuodesta 21 on ollut vuoden 2000 jälkeen.
FAKTOJA
Ennen vastusti tosiasioita katolinen kirkko kieltämällä tieteen tulokset. Nyt tosiasioita koronaa, rokotteiden taudin lieventämistä vastustavat miehet, jotka eivät uskalla tunnustaa tosiasioita. Niin se maailma muuttuu, mutta ymmärtämättömyys ja asioita ymmärtävien pilkka pysyvät.
Nyt on mahdollista saada kunnon hankikelit. Ennen ajeltiin polkupyörillä hangen päällä metsissäkin.
Miksiköhän pohjois ja etelänapa-alueen jäätiköt ovat niin paljon pienentyneet? Kyllä täytyy aloittajan olla aika tavalla nykymaailmalta pimennossa.
Ovat ruvenneet taas kasvamaan. Vaihtelua on aina ollut.
Ilmaston keskilämpötila lämmennyt viimeisen 7 vuoden aikana keskimäärin eniten kuin koskaan. Muutos on ollut 1.1-1.2 astetta. Jo 1.5 asteen lämpenemisestä seuraa katastrofi. Vaikutukset Sumen ja Pohjoisten alueellle suuremmat kuin etelässä! Kirjastosta voi lainata hyviä kirjoja, joista muutosten seuraukset näkyvät. Onneksi myös lapulaisista suurin osa ymmärtää asian.
Joku vihreä on varmaan pelottelukirjan kirjoittanut.
Petteri Taalas arvostettu ilmastoalan kansainvälinen tutkija ei näe muutosta kovin vakavana asiana.
Pohjois-Ruotsissa on lumimyrskyn takia koulut suljettu. Suomessa on viimevuosina myrskyt kaataneet puita enemmän kuin koskaan. Ilmastomuutoksen eräs merkki on äärisääilmiöiden yleistyminen.
Asteroidi ei paljon kysele onko ollut hyvät rekikelit eikä pyytele anteeksi jos pilaa rantakelit. Siinä hymy hyytyy Pekka Poudaltakin joten ei vouhkata jos joskus nakkelee rakeita.
Niitä meistä, jotka näkevät valeuutisten läpi, on hyvin vähän, ehkä vain muutama prosentti maailman väestöstä. Miksi ihmiset uskovat kaiken, mitä he kuulevat tiedotusvälineistä, eivätkä ymmärrä, mitä sen takana on? Ehkä he tajuavat sen vasta, kun on liian myöhäistä. Mutta edes siihen en usko. Ihmiset ovat luottaneet niin paljon virallisiin tiedotusvälineisiin, ettei mitään ole enää tehtävissä.
https://www.amazon.com/ice-Age-Coming-Prepare-freeze/dp/1980865108
Uusi jääkausi on tulossa.
Ilmastio ei lämpenee, vaan kylmenee.
Maapallo on nyt siirtymässä katastrofaaliseen jääkauteen. Vakuuttavat todisteet viittaavat siihen, että kaksitoista tuhatta vuotta kestänyt lämmin holoseeninen jääkausi on pian päättymässä. Maapallo palaa pian jääkauden olosuhteisiin. Kyseessä on suuri jääkausi eikä minijääkausi, josta on puhuttu laajalti tiedotusvälineissä. Viimeisimmän suuren jääkauden aikana suuri osa Ison-Britannian maa-alueesta hautautui jään alle. Jääpeite oli paikoin kilometrin paksuinen! Maapallollamme on joka 100 000. vuosi uusi jääkausi, joka kattaa laajoja alueita pohjoisista maamassoista, mukaan lukien Amerikan ja Ison-Britannian. Pohjoinen pallonpuolisko on suuren maamassansa vuoksi luonnostaan alttiimpi jääkaudelle, koska lumi laskeutuu maahan. Tässä kirjassa tarkastellaan varoitusmerkkejä, jotka viittaavat uuteen jääkauteen pohjoisella pallonpuoliskolla. Kaikkien jääkausien äiti voi saapua vuoteen 2050 mennessä.
Melkein kaikki, mitä media kertoo, on valhetta.
Odottaako ihmiskuntaa pieni jääkausi?
Vastoin yleistä uskomusta ilmaston lämpenemisestä, ihmiskunta voi odottaa pientä jääkautta, ...Euroopan puoleisessa osassa esiintyvät luonnolliset anomaliat viittaavat siihen, että kylmä jakso on tulossa.
Maapallolle on tulossa pieni jääkausi. Ei voida puhua ilmaston lämpenemisestä, josta monet puhuvat.
Tieteilijä:
"Olen ollut arktisella alueella vuodesta 1965. Ilmaston lämpenemistä ei ole. Jos tämän teorian kannattajat olisivat oikeassa, arktisen alueen jäät olisivat sulaneet jo kauan sitten", akateemikko sanoi.
Lämmin jakso on jo päättynyt, ja nyt on tapahtumassa käänne kohti kylmää jaksoa. .
"Epätasapainoinen" ilmasto tietyissä eurooppalaisissa osissa. "Tornadoja alueilla, joilla niitä ei aiemmin ollut, kylmiä talvia, kuivuutta ja tulipaloja, lyhytaikaisia mutta hyvin voimakkaita sateita", hän selitti.
Olemme menossa kohti pientä jääkautta. Tällaiset muutokset ovat huomaamattomia ihmiselämälle, ainoastaan aikakausille.
Lisäksi akateemikko kommentoi tutkijoiden havaitsemia Golf-virran muutoksia. Hänen mukaansa tämä ei vaikuta ilmastoon eikä arktisen alueen tilanteeseen.
"Tärkein pakastimemme, Etelämanner, on sen sijaan aivan eri asia. Sen jääpeite sisältää noin 92 prosenttia kaikesta maajäästä. Jos tämä kylmä alue alkaa todella sulaa, voimme puhua odottamattomasta lämpenemisestä".
Asiantuntija lisäsi, että Etelämanner on vakaa järjestelmä, joka ei sula niin helposti, joten tulvia ei ole odotettavissa tulevina aikakausina.
Akateemikon mukaan tärkein tekijä ilmaston muodostumisessa on maailman valtameri, ei ihminen. Asiantuntija sanoo, että jälkimmäinen "pitää itseään liian suuressa arvossa" tässä asiassa. "Luonnollinen kone" on toistaiseksi selviytynyt menestyksekkäästi vaikutuksestamme".
Asiantuntijan mukaan käänne kohti jääkautta tapahtuu kuitenkin jonain päivänä. Jääjaksoja on ollut, viimeinen päättyi 12 tuhatta vuotta sitten. Tässä on nyt jääkauden välinen aika. Muutaman tuhannen vuoden kuluttua jäätiköiden pitäisi alkaa kasvaa, ja jääkauden pitäisi tulla noin 5-10 tuhannen vuoden kuluttua.
Kauheaa jos ei muuttuisi yhtään..
Venäjä voittaa tämän sodan, korona on huijaus, kuussa ei ole käyty, melkein joka vuosi on päässyt hiihtämään jne
Kuussa ei todella ole käyty, se oli huijaus. Nykyään se tiedetään jo yleisesti.
Ilmasto ei lämpenee, vaan kylmenee. Media kertoo pelkkiä valheita. Ja korona on huijaus.
Tiedämme, että maapallon lämpötila muuttuu miljoonien vuosien välein. Mielenkiintoista on se, että noin 100 tuhannen vuoden välein on suhteellisen lyhyt lämmin jakso, ja lopun aikaa on paljon kylmempää - jääkaudet. Nyt elämme lämmintä aikaa.
Miksi näin tapahtuu? Tutkijat arvelevat, että jääkausien ja niitä seuranneiden lämpenemisjaksojen syyt ovat tähtitieteellisiä.
Maapallon akselin kallistus muuttuu 41 tuhannen vuoden välein 22°:n ja 24,5°:n välillä (nyt se on 23,5°). Se tarkoittaa, että polaarinen yö pitenee ja lyhenee polaarialueilla. Auringosta Maahan saapuvan lämmön kokonaismäärään tämä ei vaikuta, mutta talven ankaruus ja pituus riippuvat siitä.
Maapallon akseli tekee ympyräliikkeitä 19-23 tuhannen vuoden välein. Muista: kun käynnistät yulun (pyörre), sen yläosa näyttää ensin suoraan ylöspäin, sitten se alkaa kuvata ympyröitä, ja sitten pyörre pysähtyy ja putoaa alas. Maa on kuin pyöritin. Pyörimisliikkeen pysähtyminen seuraavien miljoonien vuosien aikana ei tietenkään tule kysymykseenkään kysymykseen, mutta jonkinlaista pyörimisliikkeen hidastumista on jo tapahtunut, eikä maapallon akseli ole täsmälleen samassa paikassa tähtitaivaalla. Akselin kallistuksen tavoin sen kierto ei vaikuta auringon lämpöenergian saapumiseen, mutta se vaikuttaa kylmän kauden voimakkuuteen ja pituuteen napapiirillä.
Maan kiertorata auringon ympäri muuttuu noin 400 000 ja 100 000 vuoden välein. Kun maapallon rata on lähes ympyränmuotoinen, Auringosta tulevan lämpövirran kausivaihtelut ovat pienempiä kuin silloin, kun maapallon rata on elliptinen.
Kun talvet pidentyvät ja muuttuvat ankarammiksi napa-alueilla, lumi ei ehdi sulaa kesällä, vaan se kerääntyy ja muodostuu jäätiköiksi. Nämä valkoiset jäätiköt heijastavat lähes kaiken auringon säteilyn, toisin kuin maan tai veden tumma pinta. Kylmenee entisestään, ja jäätiköt kasvavat: ne siirtyvät navoilta lauhkeille leveysasteille. Tulee jääkausi (kuva 1.3.7).
Kuluu kymmeniä tuhansia vuosia, ja lauhkeilla ja korkeilla leveysasteilla luodaan olosuhteet lyhyemmille ja lämpimämmille talville. Jäätikkö alkaa vetäytyä, ja kaikki palaa paikalleen. Näin oli 13 000 vuotta sitten, kun viimeinen jääkausi päättyi.
Noin 5-7 tuhatta vuotta sitten ilmasto oli hieman nykyistä lämpimämpi ja kosteampi. Tällaiset olosuhteet olivat suotuisat muinaiselle ihmiselle ja sivilisaation kehittymiselle, mutta ei pitäisi ajatella, että sama parin asteen lämpeneminen olisi hyväksi nykyajan sivilisaatiolle! Ihmisellä on nykyään erilaiset vaatimukset ja elinolosuhteet, meillä ei ole enää riittävästi ruohoa kotieläimille, ja metsissä on runsaasti riistaa.
Jääkausien puhkeamisen myötä myös maailman valtamerten pinta muuttui. Kylmempinä kausina merenpinta oli 50-100 metriä alempana - silloin muinaiset ihmiset siirtyivät Euraasiasta Amerikkaan, luultavasti enimmäkseen maata pitkin ja osittain jään peittämää kapeaa salmea pitkin. Viimeisten satojen tuhansien vuosien lämpimämpinä kausina merenpinta oli nykyisen kaltainen eli 5-10 metriä korkeammalla.
Muutaman kymmenen tuhannen vuoden kuluttua maapallolla alkaa seuraava jääkausi. Tutkijat eivät osaa sanoa tarkalleen, milloin - 15, 20 tai 30 tuhatta vuotta, niin monimutkainen yhdistelmä ajanjaksoja muutosjaksojen kiertoradan ja maapallon pyörimisnopeuden.
Kaksi asiaa on selvää. Ensimmäinen on se, että se tulee. Kaukaiset jälkeläisemme onnistuvat todennäköisesti sopeutumaan hyvin, koska keski- ja trooppisilla leveysasteilla ei ole paljon kylmempää kuin nyt. Toiseksi: jääkausi ei tule pitkään aikaan, eikä dramaattisena jäähtymisenä vuodessa tai sadassa vuodessa, vaan jäätikön liikkuminen kestää satoja ja tuhansia vuosia. "Jääkauden näkymät" eivät vaikuta viime vuosituhannen ja sitä seuraavien vuosisatojen ilmastoon.
Miksi jääkaudet tulevat ja milloin on odotettavissa seuraava jääkausi?
"Jokainen peräkkäinen jääkausi muuttui ankarammaksi ja pidemmäksi", sanoo astrobiologi Lewis Dartnell.
Ajelehtiminen maanosien yli
Elämme varsin epätavallisella geologisella aikakaudella. Se on aika, jolle on ominaista yksi tunnusmerkki - jää.
Tämä saattaa tulla lukijalle yllätyksenä, koska olemme niin huolissamme ilmaston lämpenemisestä. Teollisen vallankumouksen jälkeen keskilämpötila on noussut tasaisesti ja erityisen nopeasti viimeisten 60 vuoden aikana, eikä tätä voida kiistää. Tämä ihmisen toiminnan aiheuttama hyppäys tapahtuu kuitenkin paljon laajemman jäätiköitymisen taustalla neljännesvuosikymmenen aikana.
Noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten, viimeisimmän geologisen aikakauden alussa, maapallolla alkoi uusi ilmastojärjestelmä - ajoittaisten jääkausien jakso. Näillä olosuhteilla on ollut syvällinen vaikutus siihen, millaisissa olosuhteissa elämme nykyisessä maailmassa ja miten olemme ottaneet paikkamme siinä.
Elämme nyt jääkauden välisenä aikana: ilmasto on suhteellisen lämmin, jääpeitteet kutistuvat, ja siksi merenpinta nousee. Viimeisten 2,6 miljoonan vuoden aikana jäätä on kuitenkin ollut keskimäärin paljon enemmän kuin nykyään.
Tiedämme ehkä jotain siitä, miltä maailma näytti viimeisen jääkauden aikana museonäyttelyistä ja dokumenttielokuvista: tuolloin valtavat jääpeitteet peittivät lähes koko pohjoisen pallonpuoliskon, karvaiset mammutit vaelsivat tundramaisemissa, sapelihammastiikerit väijyivät väijyksissä ja paleoliittiseen asuun pukeutuneet alkukantaiset ihmiset metsästivät niitä kivikärkisillä keihäillä.
Tämä oli kuitenkin vasta viimeisin jäätiköitymisvaihe maapallon lähihistoriassa. Viimeisten 2,6 miljoonan vuoden aikana on ollut 40-50 jääkautta, joista jokainen on kestänyt edellistä kauemmin ja kylmempi.
Lisäksi koko planeetan ilmasto oli erityisen epävakaa neljännesvuosisadan aikana, ja se vaihteli ankarien jääkausien ja lämpimämpien jääkausien välillä, mikä aiheutti laajojen jääpeitteiden laajenemisen ja supistumisen ajoittain.
Jäätyminen kestää keskimäärin 80 000 vuotta, kun taas jääkausien väliset jaksot kestävät vain noin 15 000 vuotta. Jokainen jääkausien välinen ajanjakso, mukaan lukien nykyinen holoseenikausi, johon siirryimme 11 700 vuotta sitten, on vain lyhyt lämmin välijakso melko äkillisesti alkavien pakkasjaksojen välillä.
Miksi planeettamme siirtyi tällaisten ilmastohyppyjen vaiheeseen, saamme vielä tietää; nyt tarkastellaan, millaiset olosuhteet vallitsivat viimeisen jääkauden aikana.
Rauhoittava pakkanen: ajassa taaksepäin
Viimeisin jääkausi alkoi noin 117 000 vuotta sitten ja kesti noin 100 000 vuotta, ennen kuin nykyinen holoseeninen jääkausi alkoi. Jääkauden huipulla, 25 000-22 000 vuotta sitten, valtavat, jopa 4 kilometrin paksuiset jääpeitteet ryömivät pohjoisesta Pohjois-Euroopan ja Amerikan ylle ja tukahduttivat kaiken elämän.
Toinen pienempi jääpeite peitti Siperian, kun taas Alppien, Andeilla, Himalajalla ja Uuden-Seelannin vuoristossa olevat jääpeitteet levittäytyivät alaspäin. Valtavat jäätiköt ja jääpeitteet takavarikoivat suuria vesimääriä, ja merenpinta laski eri puolilla maailmaa jopa 120 metriä, jolloin suuria maamassoja reunustavista mannerjalustoista tuli myös maamassoja.
Pohjois-Amerikan, Grönlannin ja Skandinavian jääpeitteet ulottuivat mannerjalustojen reunoille, ja niiden ympärillä oleva meri näytti olevan kelluvan jään peitossa.
Näiden jääpeitteiden läheisyydessä oli kovaa pakkasta. Lisäksi jäätyneiden merien pinnalta haihtui vain vähän kosteutta, joten ilmasto oli paljon kuivempi. Hurrikaanituulet nostattivat pölymyrskyjä kuiville tasangoille. Euroopan ja Pohjois-Amerikan maisemat olivat kokonaisuudessaan tundramaisia, jäätynyt maa, joka ei sulanut ympäri vuoden (ikirouta), ja kuivia ruohoisia aroja, jotka ulottuivat etelään niin kauas kuin silmä näki.
Lähes kaikki nykyään Euroopassa kasvavat puut olivat ennen vain Välimeren eristyksissä.
20 000 vuotta sitten nykyisen Keski-Euroopan tiheät metsät muistuttivat enemmänkin nykyisen Pohjois-Siperian metsiä. Jokaisen jääkauden lopussa valtameret nousivat jälleen ja tulvivat mannerjalustat. Vakiintunut interglasiaalinen ilmasto toi planeetan ekosysteemit vähitellen takaisin lähempänä napoja sijaitseville leveysasteille - jääpeitteet vetäytyivät ja olosuhteet muuttuivat leudommiksi. Eläinmaailmassa muuttoliike on yleistä: linnut muuttavat talveksi etelään, suuret villieläinlaumat pyyhkäisevät Serengetin yli kuin tsunami, mutta myös metsät vaeltavat.
Yksittäiset puut eivät tietenkään voi irrottaa itseään ja siirtyä omatoimisesti, mutta ilmaston lämmetessä siemenet ja nuoret kasvit itävät ja pysyvät joka vuosi hieman pohjoisempana, ja lopulta metsä marssii, aivan kuten Macbethin ennustuksessa.
Viimeisimmän jääkauden jälkeen joidenkin puulajien Euroopassa ja Aasiassa arvioidaan siirtyneen pohjoiseen 100 metriä vuodessa. Niitä seurasivat eläimet - kasvinsyöjät, jotka söivät suoraan kasveja, ja petoeläimet, jotka saalistivat kasvinsyöjiä. Peräkkäisten jääkausien välillä kasvit ja eläimet levisivät pohjoiseen ja etelään kuin elävä aalto.
Jääkausia on eri voimakkuudella, eivätkä jääkausien väliset kaudetkaan ole kaikki samanlaisia. Viimeisin jääkauden välinen ajanjakso, noin 130 000-115 000 vuotta sitten, oli yleisesti ottaen nykyistä lämpimämpi. Keskilämpötila oli vähintään 2 °C korkeampi, merenpinta oli 5 metriä korkeammalla, ja Euroopassa liikkui eläimiä, joita olemme tottuneet pitämään melko afrikkalaisina.
Kaikki on auringon syytä
Viisikymmentäluvun lopulla Lontoon keskustassa sijaitsevalla Trafalgar Square -aukiolla kaivantoa kaivaneet työntekijät löysivät edelliseltä jääkauden väliseltä kaudelta säilyneet eläinten jäännökset - norsujen, sarvikuonojen ja virtahepojen lisäksi myös leijonia.
Nykypäivän turistit seisovat Nelsonin pylvään varjossa ja ottavat ahkerasti selfieitä nurkissa vartioivien pronssisten leijonapatsaiden kanssa. Kuinka moni heistä ymmärtää, että viime jääkauden välisenä aikana heidän olisi pitänyt pelätä kohtaamista oikean leijonan kanssa?
Huolimatta lyhyistä lämpimistä jaksoista, jotka mahdollistivat eläinten levittäytymisen, voidaan kuitenkin sanoa, että kvartäärikauden voidaan sanoa olevan jatkuva pitkä jääkausi, ja jopa jääkausien välisenä aikana napa-alueilla on edelleen paksuja jääpeitteitä.
Puhutaanpa siitä, mitkä tapahtumat ja prosessit maapallon lähihistoriassa ovat johtaneet tällaiseen kylmyyteen ja tällaisiin ilmastovaihteluihin. On käynyt ilmi, että ajoittaisilla jääkausilla on kosmisia syitä: ne voidaan selittää muutoksilla, jotka koskevat maapallon akselin kallistusta suhteessa aurinkoon ja planeettamme asemaa sen kiertoradalla. Taivaan mekaniikka
Jos maapallo pyörisi akselinsa ympäri täysin suorassa, vuodenaikoja ei olisi. Maapallon akselin kallistus määrää sen, että puolet vuodesta pohjoinen pallonpuolisko saa enemmän lämpöä kuin eteläinen, koska se on alttiina auringolle, joka näyttää meistä seisovan korkeammalla taivaalla, koska sen säteet osuvat "suorempana" maan pinnalle, ja tätä kutsutaan kesäksi. Toinen puoli vuotta on päinvastoin - pohjoisessa on talvi ja etelässä kesä.
Lisäksi Maa ei kierrä Aurinkoa ympyränmuotoisella radalla vaan hieman pitkänomaisella ellipsillä. Vuoden aikana Maa kiertää kerran pisteen, jossa se on hieman lähempänä Aurinkoa, ja kuusi kuukautta myöhemmin pisteen, jossa se on hieman kauempana. (Huomaa: Nykyään kesä osuu pohjoisella pallonpuoliskolla aikaan, jolloin Maa on elliptisellä radallaan kauempana Auringosta.)
Itse asiassa tilanne on vielä hämmentävämpi: nämä maailmamme ja sen radan piirteet muuttuvat ajan myötä, ja niihin vaikuttavat aurinkokunnan muiden planeettojen, erityisesti jättiläismäinen Jupiter, painovoima. Maapallon olemassaolon kosmisiin olosuhteisiin vaikuttavat kolme päätekijää, jotka muodostavat taivaallisten syklien kokonaisuuden.
Ensin kiertoradastamme tulee pyöreämpi, sitten pitkulaisempi, ja tämä tapahtuu noin 100 000 vuoden aikana, eksentrisyyssyklinä.
Toiseksi, noin 41 000 vuoden aikana maapallon kallistus aurinkoon nähden vaihtelee 22,2° ja 24,5° välillä, jolloin navat vuoroin paljastuvat ja vuoroin piiloutuvat auringolta. Tämä kallistus vaikuttaa suuresti vuodenaikojen vaihteluun, joten pienetkin kulmanmuutokset merkitsevät sitä, että arktinen alue lämpenee kesällä hieman enemmän tai vähemmän.
Kolmas, lyhin sykli on 26 000 vuoden sykli, jonka aikana planeetan akseli kiertää ympyrää kuin susi: tätä kutsutaan prekessioksi.
Prekessio takaa sen, että vuodenajat vaihtuvat, kun pohjoinen ja eteläinen pallonpuolisko kallistuvat kohti aurinkoa (siksi termi "päiväntasausten prekessio"). Juuri nyt pohjoisnapa osoittaa melko sattumanvaraisesti Polaris-tähteä kohti, mikä tekee siitä erittäin hyödyllisen navigoinnin kannalta, mutta kestää vielä noin 12 000 vuotta, ennen kuin maapallon kallistuneen akselin kierto siirtää napaa toiseen pohjoiseen tähteen, Vegaan, ja pohjoisen pallonpuoliskon kesä osuu tähän joulukuuhun.
Maapallon ilmasto määräytyy siis kiertoradan pidentymisen sekä planeettamme akselin kaltevuuden ja pyörimisen perusteella, jotka ovat alttiita syklisille muutoksille. Näitä jaksoittaisia vaihteluita kutsutaan Milankovic-sykleiksi, jotka mainitsin edellisessä luvussa serbialaisen tiedemiehen mukaan, joka keksi ensimmäisenä, miten nämä kosmiset jaksot muuttavat maapallon ilmastoa.
Milankovicin syklit eivät yleensä vähennä maapallon pinnalle kiertovuoden aikana saapuvan auringonvalon kokonaismäärää, vaan ne vaikuttavat ainoastaan auringon lämmön jakautumiseen pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon välillä ja siten vuodenaikojen ilmenemiseen.
Viileiden arktisten kesien salakavaluus
Paradoksaalista kyllä, jäätiköitymiskausien tärkein katalysaattori ei ole arktisen alueen kylmyys talvella vaan viileät kesät. Jos pohjoisen kesät ovat kylmiä monta vuotta peräkkäin, talven aikana satanut lumi ei ole sulanut kokonaan ja alkaa kertyä vuosien mittaan.
Lisäksi viileät arktiset kesät lupaavat usein lämpimämpiä talvia, ja tämä johtaa myös jääpeitteiden muodostumiseen: lämpimät meret haihduttavat enemmän kosteutta, mikä aiheuttaa runsaita lumisateita. Maan kiertoradan eksentrisyys lisää maapallon akselin suunnan vaikutusta sen prekession aikana. Esimerkiksi kun nämä kaksi sykliä resonoivat yhdessä niin, että kiertoratamme kohta, jossa pohjoisnapa on alttiina Auringolle, osuu yhteen elliptisen kiertoradan kaukaisimman pisteen kanssa Auringosta, arktisen alueen kesät ovat erityisen kylmiä.
Tämän seurauksena talven aikana kertynyt jää ei sula kokonaan ja alkaa kerääntyä. Planeetta on siirtymässä toiseen jääkauteen. Valkoisella vedellä kostutettu maapallo pysähtyy tähän tilaan: se heijastaa suurimman osan auringon lämmöstä, kunnes Milankovitsin syklien rytmit luovat tilanteen, jossa pohjoinen saa enemmän lämpöä, jolloin jääpeite sulaa ja vetäytyy jälleen.
Sulaminen jääkauden lopussa on aina paljon nopeampaa kuin jäätyminen sen alussa. Kun Milankovitsin syklit lämmittävät pohjoista pallonpuoliskoa uudelleen, valtameristä vapautuu enemmän hiilidioksidia ja vesihöyryä; molemmat ovat kasvihuonekaasuja, joten ne edistävät lämpenemistä. Lisäksi merenpinnan noustessa jääpeitteiden reunat sulavat, jolloin meren ja maan pinta-ala kasvaa, eikä auringon säteily heijastu siitä, toisin kuin valkoisesta jäästä. Jääkausien rytmi muodostuu siis hitaasta jäätyneeseen tilaan siirtymisestä ja nopeasta sulamisesta.
Nykyisestä ajoittaisen pakkasjakson aikakaudesta lähtien jääkausien alkamisrytmi on seurannut 41 000 vuoden Milankovitsin sykliä - maapallon akselin kallistusta - mutta syistä, jotka eivät ole täysin selvillä, noin miljoona vuotta sitten värähtely muuttui hitaammaksi mutta voimakkaammaksi maapallon sadantuhannen vuoden eksentrisyyssyklin - kiertoratamme elliptisyyden lisääntymisen - mukaisesti.
Jääkaudet ovat astuneet eri rummun alle - rummun, joka lyö harvemmin mutta kovempaa. Jokainen peräkkäinen jääkausi muuttui ankarammaksi ja pidemmäksi: pohjoisnavalta lähtevät suurimmat jääpeitteet peittivät koko Euraasian ja Pohjois-Amerikan mantereen, eivätkä ne sulaneet edes jääkausien välisinä lämpiminä kausina (myös Etelämantereen jääpeite suli pikkuhiljaa, mutta paljon vähemmän).
Astrologit ovat siis oikeassa - he eivät vain ole oikeassa siinä, mistä he luulevat olevansa oikeassa. Planeettojen liikkeet taivaalla eivät määrää ihmisen luonnetta tai onnea, mutta niiden painovoimavaikutukset vaikuttavat paljon syvempiin prosesseihin - itse maapallon ilmastoon.
Jääkausien sykkimistä viimeisten miljoonien vuosien aikana ohjaava taivaallinen mekaniikka on varsin yksinkertainen. Milankovitsin syklien hienovarainen vaikutus vaikuttaa kuitenkin maapallon ilmaston jääkausien ja jääkausien välisten vaiheiden välisiin vaihteluihin vain silloin, kun maapallon ilmasto on jo nyt epävarmassa tasapainossa uuden jääkauden kynnyksellä. Suurempi kysymys on siis edelleen: mikä luo edellytykset jäätiköitymiselle?
Kyllä muistan että 3 miljoonaa vuotta sitten juhannus oli tosi kylmä ja viina jäätyi jotta napsahti, Se juhannus meni pilalle. Vastaavasti saman vuoden äitienpäivä oli tosi helteinen ja mekin istutimme perunaa lähes kelteisillään.