Että sellainen teko se on.
Jännää, että luterilaisilla kuulemma se ei ole sitä vaan jotain mystistä ihmisen ulkopuolelta tulevaa tunnetta.
Jännää, että luterilaisilla kuulemma se ei ole sitä vaan jotain mystistä ihmisen ulkopuolelta tulevaa tunnetta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hyvin sanoit. Samoin kuin rakkaus on päätös rakastaa eikä mikään imelä tunne.
Vihkilupauksessakin kysytään t a h d o t k o rakastaa.
Ja tulee toinen joka vie 🔥
Sinulta?
Selvästi sanottu.
... pitää totena jotain mikä ei oikeasti ole totta. Saahan sitä uskoa mitä vaan mutta uskon kohteen totuusarvo ei tästä muutu miksikään.
Niinpä, esim. evoluution totena pitäminen on naurettavaa.
Aivan, luonnossa tapahtuvien ilmiöiden totena pitäminen on tosiaan järjetöntä. Parempi uskoa puhutaan aasiin ja ei kannata lauantaina avata TV:tä avara luonnon aikaan kun luonnon ilmiöitä voi vahingossa nähdä 🤣😭😭🤣😂😂😭🤣😂
Ja jos lähdemme uskoon Raamatun näkökannalta, niin kyseessä ei olekaan usko Jumalaan, vaan usko Saatanaan syntivaltakunnalla ja tämän voimaan tuomita ihminen helvettiin, jos tämä ei tee siten miten Saatana käskee, ja jolta on rukoiltava armoa 'älä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta', ja jopa uskonnon mukaan uhrattava uhrilahjana tosi Jumala (Augsburgin tunnustus).
Uskon voi myös tieten tahtoean juurruttaa lapseen (jolloin lapsi ei tee päätöstä alkaa uskoa).
Itsekin voi ruveta uskomaan sellaisia asioita, joita ei kykene ihan vaan päätöksellä alkaa pitää uskottavina, kun ottaa hyvät hokemaharjoitukset käyttöön.
"Uskon voi myös tieten tahtoean juurruttaa lapseen (jolloin lapsi ei tee päätöstä alkaa uskoa)."
Mutta jos lapsi alkaa uskomaan Jeesukseen, niin silloin hän on tehnyt ratkaisun uskoa Jeesukseen ja tämän päätöksen mukaan alkaa sitten elämäänsä elää. Vrt. opetuslapset tekivät ratkaisun seurata Jeesusta - ja vakaan ja pitävän ratkaisun tekivätkin.
Juuruuttamalla iskostettu usko ei vaadi tietoista päätöstä, ei halua ensinkään, eikä etenkään tarvetta elää elämäänsä tietyllä tavalla. Sitä vaan pitää jotain uskoteltua totena ja saattaa vasta aikuisena (jos silloinkaan) alkaa ihmetellä mitä syytä on uskoa esim. johonkin vapahtajaan tai ylipäätään vapahtamisen konseptiin.,
Päteekö tämä myös muihinkin uskon asioihin kuin hengellisiin? Moni historian asia vaatii uskomista asiantuntijoihin, koska itse en ollut näkemässä. Tosin en joudu tuskailemaan vankkojen päätösten kanssa uskoakseni Napoleonin tekosia tai vaikkapa Leif Eriksonin seikkailuja pohjoisella Atlanttilla.
Pätee kai kaikkiin asioihin, joista ei voi saada absoluuttista tietoa.
Esimerkiksi minä uskon, eli pidän riittävän luotettavana oletuksena, että autoni kaikki ovet lukkiutuvan asiallisesti, kun painan avaimen kaukosäätimessä oikeaa nappia ja näen suuntavalojen vilkahtavan.
Vastaavasti minä en usko jonkin yliluonnollisen voiman suunnitelleen ja luoneen nykyistä biodiversiteettiä minulle opetetulla tavalla, koska sellaisesta ei tietääkseni ole todisteista, eikä sellainen vaikuta minusta muutenkaan perustellulta.
Ihminen ei voi uskoa Jeesukseen, jos ei ole tehnyt ratkaisua uskoa Jeesukseen.
Outoa, kun kuitenkin moni uskoo ilman ratkaisua.
Mutta ei Jeesukseen usko - kirkkohan ei edes puhu uskosta Jeesukseen, vaan jostain mystisesti uskosta - ehkä sitten johonkin.
Uskoon Jeesukseen tullaan kun tullaan uskoon Jeesukseen kuten opetuslapset antoivat ja apostolien saattamat uskovat osoittavat.