Historian suurimmat maanpetturit

Sanna Marin on kiilaamassa suurimpien maanpettureiden joukkoon. Tämä kylvää kätyreidensä tukemana suomalaisten rahat ulkomaille ja upottaa maan velkaan.

Tuo säästi suomalaisten verta, jos marski noin teki.

" 2. Ne jotka olivat valmiit 1940 luovuttamaan Suomen Ruotsin osaksi. "

Varmaankin vahingossa kirjoitit Ruotsi, vaikka tarkoititkin Neuvostoliittoa.
Monia kommunisteja oli talvisodan aikana käpykaartissa! Muistelit varmaankin näitä tapauksia?

Anonyymi kirjoitti:

" 2. Ne jotka olivat valmiit 1940 luovuttamaan Suomen Ruotsin osaksi. "

Varmaankin vahingossa kirjoitit Ruotsi, vaikka tarkoititkin Neuvostoliittoa.
Monia kommunisteja oli talvisodan aikana käpykaartissa! Muistelit varmaankin näitä tapauksia?

Sinuna en kehtaisi pistää nokkaani Historia-palstalle jos en tietäisi Suomen ja Ruotsin valtioliittohankkeesta vuonna 1940 mitään. Mutta jotkut vaan eivät ymmärrä omaa rajoittuneisuuttaan ja häpäisevät itsensä.

Muuten, kukaan kommari ei tuolloinkaan kuten ei koskaan muulloinkaan esittänyt Suomen liittämistä Neukkulaan. Joten osaat vain valehdella, et paljon muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Sinuna en kehtaisi pistää nokkaani Historia-palstalle jos en tietäisi Suomen ja Ruotsin valtioliittohankkeesta vuonna 1940 mitään. Mutta jotkut vaan eivät ymmärrä omaa rajoittuneisuuttaan ja häpäisevät itsensä.

Muuten, kukaan kommari ei tuolloinkaan kuten ei koskaan muulloinkaan esittänyt Suomen liittämistä Neukkulaan. Joten osaat vain valehdella, et paljon muuta.

##### Muuten, kukaan kommari ei tuolloinkaan kuten ei koskaan muulloinkaan esittänyt Suomen liittämistä Neukkulaan. #####

Läheltä kuitenkin liippasi!

Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura ja Mauri Ryömä Välirauhan aikana.
Jäsenmäärä nousi melkein heti perustamisen jälkeen yli 35 000 jäseneen, ja organisaatio käsitti kaiken kaikkiaan noin 115 paikallisjärjestöä.
Seura hyökkäsi voimakkaasti hallitusta sekä erityisesti sosialidemokraattista puoluetta ja sen vaikutusvaltaisinta henkilöä Väinö Tanneria vastaan. Eräässä kokouksessa Tanner vastasi hyökkäyksiin: [järjestö on] "selvästi kommunistinen yhdistys" "viides kolonna, joka pyrkii elämään Venäjän leveän selän takana" ja vaati samalla seuran kieltämistä.

Seuran johto lähetti onnittelusähkeitä uusille neuvostotasavalloille. Samaan aikaan seuran viralliset lehdet iloitsivat kirjoituksissaan Baltian maiden tapahtumista. Myös paikallisissa kokoontumisissa kuultiin uhkaavia kannustushuutoja ”Eläköön Neuvosto-Suomi”, ”Parin viikon perästä näytämme mihin pystymme”

Yleislinjana seuran kokouksissa pidetyissä puheissa ja esitelmissä oli, että Suomen olisi syytä alistua Baltian maiden tavoin, koska Neuvostoliitto joka tapauksessa ennen pitkää tulisi miehittämään Suomen. Valtiollisen poliisin raportin mukaan eräs seuran toimihenkilö oli elokuun alussa 1940 ennustanut Neuvostoliiton miehittävän Suomen tärkeimmät kohteet, muun muassa rautateiden solmukohdat, parin viikon kuluttua, koska sen olisi turvattava joukkojensa kauttakulku Hankoon sabotaasin uhan vuoksi:

”Voi melkein sanoa, että moni paikkakunta on miehitetty silloin kun ihmiset heräävät. – – – Nyt on myöskin suurin piirtein varmuus siitä, etteivät lahtarit ja niiden kätyrit pääse maasta karkuun.” Osa jäsenistä puhui vallankaappauksesta. Seura pyrki esittämään levottomuudet niin, että kannattajia vainottiin poliisien taholta ja leimaamaan provokaatiot ”taantumuksellisen” hallituksen neuvostovastaiseksi politiikaksi. Tilanne ajautui jopa niin pahaksi, että joitakin armeijan joukko-osastoja asetettiin hälytysvalmiuteen ja yksittäisiä reserviläisiä kutsuttiin palvelukseen.

Tämä on mainio kommentti ja niin totta!

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on mainio kommentti ja niin totta!

Varsin yksisilmäinen näkemys. Yleensäkin kaikessa keskustelussa kannattaisi olkiukkojen hutkimisen sijaan yrittää ymmärtää, mitä sinun kanssasi eri mieltä olevat ihmiset oikeasti ajattelevat.

Tämän hetken näkökulmasta katsoen tuntuu tietysti vastenmieliseltä ja todella oudolta ajatukselta, että Suomi ja Ruotsi yhdistyisivät liittovaltioksi, mutta 1940-luvun lopulla tilanne oli täysin ei kuin nykyään.

Neuvostoliitto oli juuri kaksi kertaa yrittänyt miehittää Suomen, ja kolmatta kertaa Suomi ei olisi voinut sitä estää, kun Neuvostoliitto olisi päässyt kiinnittämään kaiken huomionsa nimenomaan Suomen vastaiseen sotaan. Jos vaihtoehtoina on pysyä hetken aikaa itsenäisenä ja mahdollisesti sitten joutua Neuvostoliiton orjakansaksi, tai muodostaa vapaaehtoisesti liittovaltio Ruotsin kanssa (joka myöhemmin voisi laajentua uudeksi Kalmarin unioniksi Tanskan ja Norjan kanssa), on aivan ymmärrettävää, että jälkimmäinen kuulostaa houkuttelevammalta.

Kukaan suomalainen ei ehdottanut, että Suomi ryhtyisi uudelleen Ruotsin alusmaaksi, kuten oli aiemmin ollut, vaan että Suomi ja Ruotsi muodostaisivat tasavertaisen liittovaltion. Tukholma olisi tietysti ollut koko valtion pääkaupunki, eli päätökset olisi tehty siellä, mutta niitä olisi ollut tekemässä Suomen ja Ruotsin edustajat yhdessä.

Uudella (ja tällä kertaa tasavertaisella) Kalmarin unionilla on vielä nykyäänkin huomattava määrä kannattajia (ei toki lähelläkään enemmistöä missään maassa), joten ei ole mitenkään vaikea uskoa, että sillä oli vielä enemmän kannattajia silloin, kun Suomen itsenäisyys ja koko kansan olemassaolo oli hiuskarvan varassa rakkaan epävakaan itänaapurimme ansiosta.

Mitenkö yhdistyminen Ruotsin kanssa olisi auttanut Suomea? Muille pohjoismaille ja länsiliittoutuneille oli aivan hyväksyttävä, vaikkakin epämiellyttävä, ajatus, että Neuvostoliitto miehittäisi Suomen. Se, että Neuvostoliiton annettaisiin miehittää samaan syssyyn myös Ruotsi ja Norja, oli täysin mahdoton ajatus, ja myös Stalin tiesi sen. Sota Suomen ja Ruotsin liittovaltiota vastaan olisi tarkoittanut sotaa koko länttä vastaan. Stalinin tuntien se olisi saattanut silti olla edessä, mutta kyllä se ainakin olisi nostanut kynnystä sodan aloittamiselle.
Ja jos sota olisikin syttynyt, Suomen armeijan lisäksi mukana olisi ollut myös Ruotsi, ei vain muutaman vapaaehtoisen, vaan koko armeijansa voimin, samoin Norja, koska sen itsenäisyys oli täysin Ruotsin varassa. Vähimmilläänkin merkittävää avustusta, jos ei suoraa liittolaisuutta, olisi ollut luvassa myös briteistä ja jenkeistä. Tilanne olisi näyttänyt aika paljon valoisammalta kuin yrittää taas vaihteeksi yksin Suomen voimin pysäyttää puna-armeijaa.

Anonyymi kirjoitti:

Varsin yksisilmäinen näkemys. Yleensäkin kaikessa keskustelussa kannattaisi olkiukkojen hutkimisen sijaan yrittää ymmärtää, mitä sinun kanssasi eri mieltä olevat ihmiset oikeasti ajattelevat.

Tämän hetken näkökulmasta katsoen tuntuu tietysti vastenmieliseltä ja todella oudolta ajatukselta, että Suomi ja Ruotsi yhdistyisivät liittovaltioksi, mutta 1940-luvun lopulla tilanne oli täysin ei kuin nykyään.

Neuvostoliitto oli juuri kaksi kertaa yrittänyt miehittää Suomen, ja kolmatta kertaa Suomi ei olisi voinut sitä estää, kun Neuvostoliitto olisi päässyt kiinnittämään kaiken huomionsa nimenomaan Suomen vastaiseen sotaan. Jos vaihtoehtoina on pysyä hetken aikaa itsenäisenä ja mahdollisesti sitten joutua Neuvostoliiton orjakansaksi, tai muodostaa vapaaehtoisesti liittovaltio Ruotsin kanssa (joka myöhemmin voisi laajentua uudeksi Kalmarin unioniksi Tanskan ja Norjan kanssa), on aivan ymmärrettävää, että jälkimmäinen kuulostaa houkuttelevammalta.

Kukaan suomalainen ei ehdottanut, että Suomi ryhtyisi uudelleen Ruotsin alusmaaksi, kuten oli aiemmin ollut, vaan että Suomi ja Ruotsi muodostaisivat tasavertaisen liittovaltion. Tukholma olisi tietysti ollut koko valtion pääkaupunki, eli päätökset olisi tehty siellä, mutta niitä olisi ollut tekemässä Suomen ja Ruotsin edustajat yhdessä.

Uudella (ja tällä kertaa tasavertaisella) Kalmarin unionilla on vielä nykyäänkin huomattava määrä kannattajia (ei toki lähelläkään enemmistöä missään maassa), joten ei ole mitenkään vaikea uskoa, että sillä oli vielä enemmän kannattajia silloin, kun Suomen itsenäisyys ja koko kansan olemassaolo oli hiuskarvan varassa rakkaan epävakaan itänaapurimme ansiosta.

Mitenkö yhdistyminen Ruotsin kanssa olisi auttanut Suomea? Muille pohjoismaille ja länsiliittoutuneille oli aivan hyväksyttävä, vaikkakin epämiellyttävä, ajatus, että Neuvostoliitto miehittäisi Suomen. Se, että Neuvostoliiton annettaisiin miehittää samaan syssyyn myös Ruotsi ja Norja, oli täysin mahdoton ajatus, ja myös Stalin tiesi sen. Sota Suomen ja Ruotsin liittovaltiota vastaan olisi tarkoittanut sotaa koko länttä vastaan. Stalinin tuntien se olisi saattanut silti olla edessä, mutta kyllä se ainakin olisi nostanut kynnystä sodan aloittamiselle.
Ja jos sota olisikin syttynyt, Suomen armeijan lisäksi mukana olisi ollut myös Ruotsi, ei vain muutaman vapaaehtoisen, vaan koko armeijansa voimin, samoin Norja, koska sen itsenäisyys oli täysin Ruotsin varassa. Vähimmilläänkin merkittävää avustusta, jos ei suoraa liittolaisuutta, olisi ollut luvassa myös briteistä ja jenkeistä. Tilanne olisi näyttänyt aika paljon valoisammalta kuin yrittää taas vaihteeksi yksin Suomen voimin pysäyttää puna-armeijaa.

----Tämän hetken näkökulmasta katsoen tuntuu tietysti vastenmieliseltä ja todella oudolta ajatukselta, että Suomi ja Ruotsi yhdistyisivät liittovaltioksi, mutta 1940-luvun lopulla tilanne oli täysin ei kuin nykyään.-------

Tuossa taitaa olla aikatauluvirhe. Liittovaltioajatus oli jo vuonna 1940 eikä vasta tuon vuosikymmenen lopulla.

----Neuvostoliitto oli juuri kaksi kertaa yrittänyt miehittää Suomen-----

Vain yhden kerran, Talvisodassa. Kesällä -44 N-liitto ajoi maillaan miehittäjänä olleen Suomen pois eikä sitä oikein tulisi kriminalisoida, jos siis rehellisiä ollaan.

Anonyymi kirjoitti:

----Tämän hetken näkökulmasta katsoen tuntuu tietysti vastenmieliseltä ja todella oudolta ajatukselta, että Suomi ja Ruotsi yhdistyisivät liittovaltioksi, mutta 1940-luvun lopulla tilanne oli täysin ei kuin nykyään.-------

Tuossa taitaa olla aikatauluvirhe. Liittovaltioajatus oli jo vuonna 1940 eikä vasta tuon vuosikymmenen lopulla.

----Neuvostoliitto oli juuri kaksi kertaa yrittänyt miehittää Suomen-----

Vain yhden kerran, Talvisodassa. Kesällä -44 N-liitto ajoi maillaan miehittäjänä olleen Suomen pois eikä sitä oikein tulisi kriminalisoida, jos siis rehellisiä ollaan.

Voi yhyren kerran!

Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran johto lähetti onnittelusähkeitä uusille neuvostotasavalloille. NL valloitti Baltian maat koska maat antautuivat Stalinille ilman "talvisotaa". Samaan aikaan kommunistien "seuran" viralliset lehdet iloitsivat kirjoituksissaan Baltian maiden tapahtumista. Myös paikallisissa kokoontumisissa kuultiin uhkaavia kannustushuutoja ”Eläköön Neuvosto-Suomi”, ”Parin viikon perästä näytämme mihin pystymme”

Yleislinjana seuran kokouksissa pidetyissä puheissa ja esitelmissä oli, että Suomen olisi syytä alistua Baltian maiden tavoin, koska Neuvostoliitto joka tapauksessa ennen pitkää tulisi miehittämään Suomen.

Anonyymi kirjoitti:

Varsin yksisilmäinen näkemys. Yleensäkin kaikessa keskustelussa kannattaisi olkiukkojen hutkimisen sijaan yrittää ymmärtää, mitä sinun kanssasi eri mieltä olevat ihmiset oikeasti ajattelevat.

Tämän hetken näkökulmasta katsoen tuntuu tietysti vastenmieliseltä ja todella oudolta ajatukselta, että Suomi ja Ruotsi yhdistyisivät liittovaltioksi, mutta 1940-luvun lopulla tilanne oli täysin ei kuin nykyään.

Neuvostoliitto oli juuri kaksi kertaa yrittänyt miehittää Suomen, ja kolmatta kertaa Suomi ei olisi voinut sitä estää, kun Neuvostoliitto olisi päässyt kiinnittämään kaiken huomionsa nimenomaan Suomen vastaiseen sotaan. Jos vaihtoehtoina on pysyä hetken aikaa itsenäisenä ja mahdollisesti sitten joutua Neuvostoliiton orjakansaksi, tai muodostaa vapaaehtoisesti liittovaltio Ruotsin kanssa (joka myöhemmin voisi laajentua uudeksi Kalmarin unioniksi Tanskan ja Norjan kanssa), on aivan ymmärrettävää, että jälkimmäinen kuulostaa houkuttelevammalta.

Kukaan suomalainen ei ehdottanut, että Suomi ryhtyisi uudelleen Ruotsin alusmaaksi, kuten oli aiemmin ollut, vaan että Suomi ja Ruotsi muodostaisivat tasavertaisen liittovaltion. Tukholma olisi tietysti ollut koko valtion pääkaupunki, eli päätökset olisi tehty siellä, mutta niitä olisi ollut tekemässä Suomen ja Ruotsin edustajat yhdessä.

Uudella (ja tällä kertaa tasavertaisella) Kalmarin unionilla on vielä nykyäänkin huomattava määrä kannattajia (ei toki lähelläkään enemmistöä missään maassa), joten ei ole mitenkään vaikea uskoa, että sillä oli vielä enemmän kannattajia silloin, kun Suomen itsenäisyys ja koko kansan olemassaolo oli hiuskarvan varassa rakkaan epävakaan itänaapurimme ansiosta.

Mitenkö yhdistyminen Ruotsin kanssa olisi auttanut Suomea? Muille pohjoismaille ja länsiliittoutuneille oli aivan hyväksyttävä, vaikkakin epämiellyttävä, ajatus, että Neuvostoliitto miehittäisi Suomen. Se, että Neuvostoliiton annettaisiin miehittää samaan syssyyn myös Ruotsi ja Norja, oli täysin mahdoton ajatus, ja myös Stalin tiesi sen. Sota Suomen ja Ruotsin liittovaltiota vastaan olisi tarkoittanut sotaa koko länttä vastaan. Stalinin tuntien se olisi saattanut silti olla edessä, mutta kyllä se ainakin olisi nostanut kynnystä sodan aloittamiselle.
Ja jos sota olisikin syttynyt, Suomen armeijan lisäksi mukana olisi ollut myös Ruotsi, ei vain muutaman vapaaehtoisen, vaan koko armeijansa voimin, samoin Norja, koska sen itsenäisyys oli täysin Ruotsin varassa. Vähimmilläänkin merkittävää avustusta, jos ei suoraa liittolaisuutta, olisi ollut luvassa myös briteistä ja jenkeistä. Tilanne olisi näyttänyt aika paljon valoisammalta kuin yrittää taas vaihteeksi yksin Suomen voimin pysäyttää puna-armeijaa.

>>Suomi ja Ruotsi yhdistyisivät liittovaltioksi, mutta 1940-luvun lopulla tilanne oli täysin ei kuin nykyään.

Neuvostoliitto oli juuri kaksi kertaa yrittänyt miehittää Suomen, ja kolmatta kertaa Suomi ei olisi voinut sitä estää, kun Neuvostoliitto olisi päässyt kiinnittämään kaiken huomionsa nimenomaan Suomen vastaiseen sotaan.<<


Sinä typerys kommentoit asiaa, vaikka ET alkuunkaan ymmärrä tapahtumien kulusta mitään!

"Hullua oli kuinka Suomi olisi ollut jo Talvisodan jälkeen valmis luopumaan laukaustakaan ampumatta siitä, mitä se oli juuri 25 000 sotilaan hengen vieneellä Talvisodalla 105 päivää puolustanut: ITSENÄISYYDESTÄÄN!"

Nämä neuvottelut tapahtuivat HETI Talvisodan jälkeen. Onneksemme 2 suurvaltaa "takasivat" itsenäisyytemme, vaikka typerät johtajamme olisivat siitä halunneet luopua, LAUKAUSTAKAAN AMPUMATTA!

Saksa ja NL torjuivat jyrkästi Suomen johtajien typerehtämisen.

Anonyymi kirjoitti:

>>Suomi ja Ruotsi yhdistyisivät liittovaltioksi, mutta 1940-luvun lopulla tilanne oli täysin ei kuin nykyään.

Neuvostoliitto oli juuri kaksi kertaa yrittänyt miehittää Suomen, ja kolmatta kertaa Suomi ei olisi voinut sitä estää, kun Neuvostoliitto olisi päässyt kiinnittämään kaiken huomionsa nimenomaan Suomen vastaiseen sotaan.<<


Sinä typerys kommentoit asiaa, vaikka ET alkuunkaan ymmärrä tapahtumien kulusta mitään!

"Hullua oli kuinka Suomi olisi ollut jo Talvisodan jälkeen valmis luopumaan laukaustakaan ampumatta siitä, mitä se oli juuri 25 000 sotilaan hengen vieneellä Talvisodalla 105 päivää puolustanut: ITSENÄISYYDESTÄÄN!"

Nämä neuvottelut tapahtuivat HETI Talvisodan jälkeen. Onneksemme 2 suurvaltaa "takasivat" itsenäisyytemme, vaikka typerät johtajamme olisivat siitä halunneet luopua, LAUKAUSTAKAAN AMPUMATTA!

Saksa ja NL torjuivat jyrkästi Suomen johtajien typerehtämisen.

Sinulla on outo käsitys itsenäisyydestä. Jos kaksi valtiota muodostaa yhteisestä sopimuksesta liittovaltion, jossa molemmilla on tasavertainen päätösvalta (suhteessa kansan kokoon, luonnollisesti) ei kumpikaan siinä menetä itsenäisyyttään.
Suomen ja Ruotsin yhdistyessä kumpikin maa olisi jatkanut olemassaoloaan yhteisen liittovaltion osavaltioina.

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla on outo käsitys itsenäisyydestä. Jos kaksi valtiota muodostaa yhteisestä sopimuksesta liittovaltion, jossa molemmilla on tasavertainen päätösvalta (suhteessa kansan kokoon, luonnollisesti) ei kumpikaan siinä menetä itsenäisyyttään.
Suomen ja Ruotsin yhdistyessä kumpikin maa olisi jatkanut olemassaoloaan yhteisen liittovaltion osavaltioina.

Yrität todistella, että liittovaltion osat ovat itsenäisiä valtioita. Mutta kun eivät ole, mieti vaikka USA, Saksa, ym..

Anonyymi kirjoitti:

Yrität todistella, että liittovaltion osat ovat itsenäisiä valtioita. Mutta kun eivät ole, mieti vaikka USA, Saksa, ym..

Eivät tietenkään ole itsenäisiä valtioita, vaan itsenäisen valtion osavaltioita. Aivan kuten esimerkiksi Haapajärvi on itsenäisen valtion kunta. Onko Haapajärvi mielestäsi jotenkin alistetussa asemassa, koska se on osa Suomea, eikä erillinen itsenäinen Haapajärven valtio? Ei tietenkään. Haapajärvi on mukana päättämässä koko itsenäisen Suomen yhteisistä asioista, juuri kuten kuuluukin.

Aivan vastaavasti jos Suomi olisi yhdessä Ruotsin kanssa muodostanut liittovaltion, sanotaan vaikka nimeltään Suotsi tai Ruomi, niin sekä Suomi että Ruotsi olisivat olleet itsenäisen valtion osavaltioita, jotka ovat tasavertaisesti päättämässä yhteisistä asioista.

Neuvostoliiton osana Suomella ei olisi tuollaista asemaa ollut, vaan Suomi olisi, kuten esimerkiksi Baltian maat olivat, ollut venäläisten alistama vailla mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon.

Samalla Ruotsi olisi kuitannut 1809 rökäletappionsa ja saanut himoitsemansa Ahneidenmaan.

Anonyymi kirjoitti:

Eivät tietenkään ole itsenäisiä valtioita, vaan itsenäisen valtion osavaltioita. Aivan kuten esimerkiksi Haapajärvi on itsenäisen valtion kunta. Onko Haapajärvi mielestäsi jotenkin alistetussa asemassa, koska se on osa Suomea, eikä erillinen itsenäinen Haapajärven valtio? Ei tietenkään. Haapajärvi on mukana päättämässä koko itsenäisen Suomen yhteisistä asioista, juuri kuten kuuluukin.

Aivan vastaavasti jos Suomi olisi yhdessä Ruotsin kanssa muodostanut liittovaltion, sanotaan vaikka nimeltään Suotsi tai Ruomi, niin sekä Suomi että Ruotsi olisivat olleet itsenäisen valtion osavaltioita, jotka ovat tasavertaisesti päättämässä yhteisistä asioista.

Neuvostoliiton osana Suomella ei olisi tuollaista asemaa ollut, vaan Suomi olisi, kuten esimerkiksi Baltian maat olivat, ollut venäläisten alistama vailla mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon.

sekä Suomi että Ruotsi olisivat olleet itsenäisen valtion osavaltioita, jotka ovat tasavertaisesti päättämässä yhteisistä asioista.

Tasan tarkkaan ei noin. Ruotsi teollistuneempana, rikkaampana ja väkirikkaampana olisi sanellut liittovaltion elämän. Lisäksi myös pääkaupunki- eli kotikenttäetu olisi ollut heillä. On selvää, että Suomen ruotsinkielinen väestönosa olisi ollut kaikessa Ruotsin puolta eli kyllä suomenkieliset olisivat jääneet jalkoihin ja olleet 2-luokan rupusakkia siinä leikissä.

Anonyymi kirjoitti:

sekä Suomi että Ruotsi olisivat olleet itsenäisen valtion osavaltioita, jotka ovat tasavertaisesti päättämässä yhteisistä asioista.

Tasan tarkkaan ei noin. Ruotsi teollistuneempana, rikkaampana ja väkirikkaampana olisi sanellut liittovaltion elämän. Lisäksi myös pääkaupunki- eli kotikenttäetu olisi ollut heillä. On selvää, että Suomen ruotsinkielinen väestönosa olisi ollut kaikessa Ruotsin puolta eli kyllä suomenkieliset olisivat jääneet jalkoihin ja olleet 2-luokan rupusakkia siinä leikissä.

Tyhjänpäiväisiä oletuksia. Totta kai on mahdollista, että liittovaltion muodostaminen menee kuvaamallasi tavalla reisille, mutta mikään automaatio se ei ole.

Ja jos sinulle on jotenkin onnistunut vielä jäämään tämäkin yksityiskohta epäselväksi, niin kerrataanpa vielä: suomenruotsalaiset ovat suomalaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Tyhjänpäiväisiä oletuksia. Totta kai on mahdollista, että liittovaltion muodostaminen menee kuvaamallasi tavalla reisille, mutta mikään automaatio se ei ole.

Ja jos sinulle on jotenkin onnistunut vielä jäämään tämäkin yksityiskohta epäselväksi, niin kerrataanpa vielä: suomenruotsalaiset ovat suomalaisia.

----- kerrataanpa vielä: suomenruotsalaiset ovat suomalaisia..------

Kerrataan toistamiseen: miksi heillä on Ruotsalainen Kansanpuolue eikä Suomalainen Kansanpuolue ? Eivätkä havaintojen mukaan kauheasti suosi suomenkieltä.

Anonyymi kirjoitti:

----- kerrataanpa vielä: suomenruotsalaiset ovat suomalaisia..------

Kerrataan toistamiseen: miksi heillä on Ruotsalainen Kansanpuolue eikä Suomalainen Kansanpuolue ? Eivätkä havaintojen mukaan kauheasti suosi suomenkieltä.

Eli koska yhden puolueen nimi on muinaisjäänne, niin kuvittelet suomenruotsalaisten olevan ruotsalaisia. Hienoa toimintaa.

Toki puolueen nimi voitaisiin muuttaa muotoon Ruotsinkielinen Kansanpuolue, mutta ei sillä mitään merkitystä olisi, kun puolue joka tapauksessa tunnetaan nimellä RKP, ja sen poliittiset linjaukset, joista olennaisin on ruotsin kielen aseman säilyttäminen, eivät siitä muuttuisi miksikään.

Sotilaallisen tuen hakeminen ulkomailta sisällissodassa on aina varsin kyseenalaista, mutta tosiasia on se, ettei historiasta löydy kovin montaa esimerkkiä sisällissodasta, jossa molemmat puolet eivät olisi ottaneet vastaan tukea ulkomailta. Sodissa ei jaeta tyylipisteitä.

Suomessa punaiset ottivat vastaan tukea venäläisiltä, valkoiset saksalaisilta. Kummallakaan ei ole syytä olla siitä ylpeä, mutta kummallakaan ei ollut vaihtoehtoja, koska toinen olisi sitä tukea ottanut kuitenkin. Punaiset hävisivät, joten voimme vain spekuloida millaista valtaa he olisivat voittaessaan luovuttaneet Venäjälle. Valkoiset voittivat, joten tiedämme tasan tarkkaan, mitä siitä seurasi. Valta pysyi Suomessa.

Kukaan ei 1940 halunnut ”luovuttaa Suomea Ruotsin osaksi”. Olkiukkojen viljely ei ole varsinaisesti kovinkaan rakentavaa keskustelua, joten suosittelisin välttämään sitä.
Suomen ja Ruotsin muodostamaa liittovaltiota kyllä ehdotettiin, ja aivan ymmärrettävästä syystä: Suomi ei kestäisi toista Talvisotaa yksin. Vaihtoehtoina näytti olevan joko tasa-arvoinen liittoutuminen Ruotsin kanssa tai Neuvostoliiton väkivaltaisen miehityksen alaiseksi joutuminen. Kumpi kuulostaa houkuttelevammalta?
Onneksi Saksasta löytyi lopulta vaihtoehto C, joka mahdollisti puolustautumisen ilman liittovaltion muodostamista. Täydellinen vaihtoehto ei sekään ollut, mutta mieluisampi kuin Ruotsin kanssa yhdistyminen, ja aivan varmasti parempi kuin Neuvostoliiton alistamaksi joutuminen.

Anonyymi kirjoitti:

Sotilaallisen tuen hakeminen ulkomailta sisällissodassa on aina varsin kyseenalaista, mutta tosiasia on se, ettei historiasta löydy kovin montaa esimerkkiä sisällissodasta, jossa molemmat puolet eivät olisi ottaneet vastaan tukea ulkomailta. Sodissa ei jaeta tyylipisteitä.

Suomessa punaiset ottivat vastaan tukea venäläisiltä, valkoiset saksalaisilta. Kummallakaan ei ole syytä olla siitä ylpeä, mutta kummallakaan ei ollut vaihtoehtoja, koska toinen olisi sitä tukea ottanut kuitenkin. Punaiset hävisivät, joten voimme vain spekuloida millaista valtaa he olisivat voittaessaan luovuttaneet Venäjälle. Valkoiset voittivat, joten tiedämme tasan tarkkaan, mitä siitä seurasi. Valta pysyi Suomessa.

Kukaan ei 1940 halunnut ”luovuttaa Suomea Ruotsin osaksi”. Olkiukkojen viljely ei ole varsinaisesti kovinkaan rakentavaa keskustelua, joten suosittelisin välttämään sitä.
Suomen ja Ruotsin muodostamaa liittovaltiota kyllä ehdotettiin, ja aivan ymmärrettävästä syystä: Suomi ei kestäisi toista Talvisotaa yksin. Vaihtoehtoina näytti olevan joko tasa-arvoinen liittoutuminen Ruotsin kanssa tai Neuvostoliiton väkivaltaisen miehityksen alaiseksi joutuminen. Kumpi kuulostaa houkuttelevammalta?
Onneksi Saksasta löytyi lopulta vaihtoehto C, joka mahdollisti puolustautumisen ilman liittovaltion muodostamista. Täydellinen vaihtoehto ei sekään ollut, mutta mieluisampi kuin Ruotsin kanssa yhdistyminen, ja aivan varmasti parempi kuin Neuvostoliiton alistamaksi joutuminen.

-----Sotilaallisen tuen hakeminen ulkomailta sisällissodassa on aina varsin kyseenalaista----

Se ei ollut enää tuen hakemista vaan valtiosopimus jossa Suomi luovutettiin Saksalle määräämättömäksi ajaksi.

-----Suomen ja Ruotsin muodostamaa liittovaltiota kyllä ehdotettiin, ja aivan ymmärrettävästä syystä-------

Suomen silloinen rikoslaki ei tuntenut maapetoksen hyväksyttävyyttä kunhan se tapahtuu pettäjien mielestä hyvässä tarkoituksessa ja lännen hyväksi. Eikä tunne nykyinenkään joten hankkeet Suomen siirtämiseksi EU-liittovaltion osaksi ovat maanpetosta.

Sehän oli Hjelt joka omin päinsä allekirjoitti Saksassa sen kauppasopimuksen ja teki Suomesta Saksan vasallin.

Anonyymi kirjoitti:

-----Sotilaallisen tuen hakeminen ulkomailta sisällissodassa on aina varsin kyseenalaista----

Se ei ollut enää tuen hakemista vaan valtiosopimus jossa Suomi luovutettiin Saksalle määräämättömäksi ajaksi.

-----Suomen ja Ruotsin muodostamaa liittovaltiota kyllä ehdotettiin, ja aivan ymmärrettävästä syystä-------

Suomen silloinen rikoslaki ei tuntenut maapetoksen hyväksyttävyyttä kunhan se tapahtuu pettäjien mielestä hyvässä tarkoituksessa ja lännen hyväksi. Eikä tunne nykyinenkään joten hankkeet Suomen siirtämiseksi EU-liittovaltion osaksi ovat maanpetosta.

Suomea ei ole luovutettu Saksalle. Valkoiset pyysivät ja saivat Saksalta tukea sisällissodan voittamiseksi. Luonnollisesti Saksalla oli tuon jälkeen vaikutusvaltaa Suomen tekemiin päätöksiin, mutta päätökset olivat silti suomalaisten Suomessa tekemiä. Saksan toiveista huolimatta Suomesta ei tullut monarkiaa, joten on täysin järjetön väite, että Suomi olisi ollut Saksan vallan alla.

EU on valtioliitto, ei liittovaltio, eikä se liity tuohon aiempaan keskusteluun mitenkään.

Jos nyt kuitenkin haluat vaihtaa puheenaihetta, niin kaipa sekin käy. Joka tapauksessa se, jos poliitikko kannattaa ehdotusta, josta juuri sinä satut olemaan eri mieltä, ei ole maanpetos.

Voit aivan vapaasti pitää sitä virheenä, mutta ne, jotka kansan valitsemina edustajina päättivät Suomen liittymisestä EU:hun, tekivät niin koska uskoivat sen olevan Suomelle eduksi. Maanpetos se olisi ollut vain, jos he olisivat omaa hyötyä tavoitellessaan tehneet päätöksen tahallisesti vahingoittaa Suomea.
On täysin kiistaton fakta, että EU-jäsenyydestä on ollut Suomelle sekä hyötyä että haittaa. Kumpaa on ollut enemmän, on puolestaan täysin makuasia.

Anonyymi kirjoitti:

Suomea ei ole luovutettu Saksalle. Valkoiset pyysivät ja saivat Saksalta tukea sisällissodan voittamiseksi. Luonnollisesti Saksalla oli tuon jälkeen vaikutusvaltaa Suomen tekemiin päätöksiin, mutta päätökset olivat silti suomalaisten Suomessa tekemiä. Saksan toiveista huolimatta Suomesta ei tullut monarkiaa, joten on täysin järjetön väite, että Suomi olisi ollut Saksan vallan alla.

EU on valtioliitto, ei liittovaltio, eikä se liity tuohon aiempaan keskusteluun mitenkään.

Jos nyt kuitenkin haluat vaihtaa puheenaihetta, niin kaipa sekin käy. Joka tapauksessa se, jos poliitikko kannattaa ehdotusta, josta juuri sinä satut olemaan eri mieltä, ei ole maanpetos.

Voit aivan vapaasti pitää sitä virheenä, mutta ne, jotka kansan valitsemina edustajina päättivät Suomen liittymisestä EU:hun, tekivät niin koska uskoivat sen olevan Suomelle eduksi. Maanpetos se olisi ollut vain, jos he olisivat omaa hyötyä tavoitellessaan tehneet päätöksen tahallisesti vahingoittaa Suomea.
On täysin kiistaton fakta, että EU-jäsenyydestä on ollut Suomelle sekä hyötyä että haittaa. Kumpaa on ollut enemmän, on puolestaan täysin makuasia.

>>Suomea ei ole luovutettu Saksalle. Valkoiset pyysivät ja saivat Saksalta tukea sisällissodan voittamiseksi.<<

Kuitenkin Goltz esiintyi Suomessa kuin kuninkaan roolissa ja hänen luonaan vieraili Suomen johtohenkilöt pääministeristä alkaen. Goltz ei itse mennyt, vaan hänen luokseen tultiin.
Eduskunnan kokoontuessa hän oli läsnä kuin valtion päämies konsaan!

Anonyymi kirjoitti:

>>Suomea ei ole luovutettu Saksalle. Valkoiset pyysivät ja saivat Saksalta tukea sisällissodan voittamiseksi.<<

Kuitenkin Goltz esiintyi Suomessa kuin kuninkaan roolissa ja hänen luonaan vieraili Suomen johtohenkilöt pääministeristä alkaen. Goltz ei itse mennyt, vaan hänen luokseen tultiin.
Eduskunnan kokoontuessa hän oli läsnä kuin valtion päämies konsaan!

No näinhän se oli!

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Rüdiger_von_der_Goltz

"Kenraalin asemaa silloisessa Suomessa kuvaa se, että kun valtionhoitaja Svinhufvud ja senaatin puheenjohtaja J. K. Paasikivi tahtoivat neuvotella kenraalin kanssa, he menivät usein tämän luokse sen sijaan, että kenraali olisi kutsuttu heidän luokseen.

Tilannetta kuvaa hyvin saksalaismielisen kenraalimajuri Hannes Ignatiuksen kirje silloiselle Suomen Berliinin-lähettiläälle Edvard Hjeltille, taustana keskustelu valtionhoitaja Svinhufvudin kanssa:

»Tajusin selvästi, että itsenäisyydestämme on vain varjo jäljellä, von der Goltz on Suomen todellinen valtionhoitaja ja kaikki muut vain sätkynukkeja hänen käsissään.»

"Nykyinen EUn muoto on jo puoliksi liittovaltio ja lähempänä liittovaltiota kuin itsenäisten valtioiden valtiollittoa."

Hirveä haloo nousi Puolassa kun totesivat, että heidän perustuslakinsa ajaa ohin EU-määräyksistä. Siis, ovatko EU-valtiot enää itsenäisiä sanan oikeassa merkityksessä?

Anonyymi kirjoitti:

"Nykyinen EUn muoto on jo puoliksi liittovaltio ja lähempänä liittovaltiota kuin itsenäisten valtioiden valtiollittoa."

Hirveä haloo nousi Puolassa kun totesivat, että heidän perustuslakinsa ajaa ohin EU-määräyksistä. Siis, ovatko EU-valtiot enää itsenäisiä sanan oikeassa merkityksessä?

Haloo nousi siitä, että Puola halusi muuttaa perustuslakinsa EU:n yhteisten sopimusten vastaiseksi vaikka oli jo hyväksynyt kyseiset sopimukset. Jos perustuslaki olisi alunperinkin ollut EU:n sääntöjen vastainen, ei Puola olisi siihen koskaan liittynyt, eikä mitään ongelmaa siis olisi syntynyt.

EU:n jäsenyyden ehto on se, että noudatetaan yhteisiä sopimuksia. Jokainen valtio päättää itsenäisesti, haluaako olla EU:n jäsen vai ei.

Se, että poliitikolla on erilainen näkemys Suomen edusta kuin sinulla, ei tee hänestä maanpetturia.

Sille, mikä on valtion ja kansan parhaaksi, ei ole olemassa mitään objektiivista mittaria, vaan kyse on yleensä näkemyseroista.