Ensimmäisen pääsiäispäivän jälkeisenä arkipäivänä aletaan juutalaisen tavan mukaan laskea 'Omeria'. Lasku (s'fira) kestää 49 päivää, siis 7 viikkoa, aina viikkojuhlaan (shavuot) saakka. Sana 'omer' merkitsee lahjaa ja tarkoittaa niitä elonkorjuun ensimmäisiä lyhteitä, jotka oli tapana viedä temppeliin 'lahjaksi'. Viljankorjuu tapahtui (ja tapahtuu Israelissa nykyäänkin) juuri tähän aikaan vuodesta ja nämä lyhteet olivat ohraa, joka leikataan ennen vehnää.
S'firat Omerin aikana on tapana noudattaa joitakin suruajan käytäntöjä, esim. ei vietetä häitä, ei leikata hiuksia tai ajeta partaa, ei pueta uusia vaatteita eikä muutenkaan pidetä joutavia bileitä.
Tätä suruaikaa noudattavat yleensä vain uskonnolliset juutalaiset ja suurin osa juutalaisväestöstä ei sille pane suurtakaan painoa. Mutta esim. juutalaista vihkimisseremoniaa ei Israelissa tänä aikana voi
suorittaa.
Toisaalta myös Israelin itsenäisyyspäivä putoaa juuri tähän kauteen ja silloin kyllä juhlitaan. Mutta se ei olekaan uskonnollinen juhla.
Tämä suruaika kestää aina Lag baOmer:iin asti eli 33 päivää, jonka jälkeen onkin oikea hääryntäys.
Tämän surukäytännön syiksi arvellaan ensinnäkin Bar Kochvan kapinaa kapinaa roomalaisia vastaan, joka tapahtui juuri tähän aikaan vuodesta (v.132-135) . Tuossa kapinassa kuoli 24 000 rabbi Akivan oppilaita.
Toisena syynä pidetään ensimmäistä ristiretkeä (1096), jolloin kristityt hävittävät tyystin monet juutalaiset yhteisöt nyk. ranskan ja saksan alueelta. Tämä tapahtui myös Omer laskun aikana ja sen takia varsinkin askenazit pitävät silloin suruaikaa.
Jotkut pitävät surunvieton syynä toisen temppelin tuhoamista, jonka johdosta ei ole minne viedä elonkorjuun esikoisantimia.
S'firat Omerin aikana on tapana noudattaa joitakin suruajan käytäntöjä, esim. ei vietetä häitä, ei leikata hiuksia tai ajeta partaa, ei pueta uusia vaatteita eikä muutenkaan pidetä joutavia bileitä.
Tätä suruaikaa noudattavat yleensä vain uskonnolliset juutalaiset ja suurin osa juutalaisväestöstä ei sille pane suurtakaan painoa. Mutta esim. juutalaista vihkimisseremoniaa ei Israelissa tänä aikana voi
suorittaa.
Toisaalta myös Israelin itsenäisyyspäivä putoaa juuri tähän kauteen ja silloin kyllä juhlitaan. Mutta se ei olekaan uskonnollinen juhla.
Tämä suruaika kestää aina Lag baOmer:iin asti eli 33 päivää, jonka jälkeen onkin oikea hääryntäys.
Tämän surukäytännön syiksi arvellaan ensinnäkin Bar Kochvan kapinaa kapinaa roomalaisia vastaan, joka tapahtui juuri tähän aikaan vuodesta (v.132-135) . Tuossa kapinassa kuoli 24 000 rabbi Akivan oppilaita.
Toisena syynä pidetään ensimmäistä ristiretkeä (1096), jolloin kristityt hävittävät tyystin monet juutalaiset yhteisöt nyk. ranskan ja saksan alueelta. Tämä tapahtui myös Omer laskun aikana ja sen takia varsinkin askenazit pitävät silloin suruaikaa.
Jotkut pitävät surunvieton syynä toisen temppelin tuhoamista, jonka johdosta ei ole minne viedä elonkorjuun esikoisantimia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se ei päätä vaan katkaisee omer-kauden joka taas jatkuu entisellään.
SURUKAUDEN lag ba'omeriin, vaikka onhan niitäkin jotka jatkavat sitä viikkojuhlaan asti, siis täydet 7 viikkoa. Omer-lasku jatkuu tietenkin normaalisti myös 33:n (lag) jälkeen aina 49:n saakka.
Häiritseekö sinua jos laitan toisenlaisista juutalaisten periteistä Omerin suhteen jotain.
Ei takoita sitä että olisit kertonut väärin, mutta tässäkin on toisistaan poikkeavia tapoja jopa Israelissa.
Ethän siihen lupaani tarvitse.
Kun kirjoittelen näitä juutalaisia juhlia ja tapoja käsitteleviä juttuja, tarkoitukseni ei ole luoda mitään täydellistä selontekoa aiheesta.
Haluan vain tuoda esille asioita, joita harvemmin otetaan esille tällä palstalla, vaikka ne ovatkin olennainen osa käytännön juutalaisuutta.
Asialliset korjaukset ja lisäykset ovat tervetulleita.
Olenkin utelias tietämään mitä muita tapoja liittyy s'firat haomer kauteen (ei siis Lag baOmer-juhlaan, joka onkin otsikko erikseen).
Kysyin siksi mielipidettäsi etten halua loukata ketään ja sinähän olit jo laittanut aiheesta paljon hyvää asiaa.
No tässä on eräs aika yleinen juutalainen käsitys ja perinne asiasta.
Tuo laskeminen aloitetaan päivästä jona omer-uhri tuotiin temppeliin pesahin toisena päivänä. Aikana jona lasketaan päiviä joka ilta lausutaan ääneen viikkojen ja päivien määrä (mitä on omer-ajasta kulunut). Se tehdään auringon laskiessa uuden päivän alkaessa. Ensin on iltarukous T´filat ma´ariv, sen jälkeen sanotaan asiaan liittyvä b´raha, siunaus ja sanotaan monesko omer päivä alkaa juuri silloin.
Jos unohtuu jonain iltana niin tehdään seuraavana ilman siunausta.
Pesahin ja savuotin väli on surullista ja vakavahenkistä kokonaan yhtä päivää lukuunottamatta. Silloin muistellaan sortoa joka oli roomalaisten valtakaudella. Näinä laskentapäivinä ei vietetä mitään iloista tapahtumaa.Poikkeus on 33:s päivä, 18pv ijar kuuta. Silloin vietetään Tähden Pojan (Bar Kohba) roomalaisista saaman voiton muistopäivää.
Toinen perinnesyy on että kerrotaan sen olevan rabbi Akivan oppilaita vaivanneen ruton päättymispäivä.
Kolmas tarina jota erikoisesti lapset pitää parhaana syynä monissa maissa on seuraava. Sim´on Bar Johai oli hyvin oppinut mies joka meni luolaan asumaan kun roomalaiset kielsivät häntä tutkimasta pyhiä kirjoituksia.
Hän eli siellä hyvin kauan syöden Johanneksen leipää ja hedelmiä, ja joi elävää vettä.
Hänen oppilaansa naamioituivat metsästäjiksi (jousi ja nuolia) tullessaan tapaamaan häntä.
ennen kuolemaansa hän pyysi seuraajiaan juhlimaan eikä suremaan hänen kuolinpäiväänsä, lag ba´omeria.
Sen muistoksi kokonaiset perheet ulkoilevat ja iloitsevat ja lapset pukeutuu metsästäjiksi jousineen ja nuolineen.
Suruaika yleensä jatkuu tämän ilopäivän jälkeen monilla ryhmillä. Toiset päättää sen siihen. Tietääkseni suurin osa jatkaa.
Sitten vielä yksi lag ba´omerin erikoinen vietto.
Hasidi-juutalaiset käyvät Sim´on Bar Johain haudalla joka on Safedin lähellä Meronissa. He laulavat tanssivat soittavat, juhlivat, sytyttävät kynttilöitä. Keskiyöllä sytytetään suuri kokko johon ihmiset heittävät kirjottuja (ei kirjavia) huiveja ja nenäliinoja. Kokon luona muistellaan Bar Kohbaa, Akivaa ja Bar Johaita. Juhlinta muuttuu hyvin kiihkeäksi. Jatkuu siihen asti kun aamu sarastaa, sitten loppuu nopeasti.
Hasidi-äidit tuo silloin 3v poikiaan joiden hiuksia ei ole vielä ennen leikattu. Rabbi leikkaa hiukset ja jättää korvakiharat pitkiksi.
Siinäpä hieman lisää. Ei ole tarkoitus kirjoittaa tässä kirjaa joten eiköhän riitä.
Näitä perinteitä tuntuu olevan ties kuinka monta.
Nämä laittamani ovat monien ryhmien rabbien hyväksymiä.
vähän enemmän ja tarkempaa tietoa aiheesta. Itse olen melko kankea kirjoittaja enkä jaksa pitkiä juttuja näppäillä.
Lag baOmer juhlintaa en tuossa yllä vielä käsitellytkään, koska se ei vielä ole aivan ajankohtainen. Mutta koska otit asian esille lisään vielä vähän täyttä käytännön asiaa.
Lag baOmer on ennenkaikkea nuorison juhla. Jo heti pääsiäisen jälkeen alkavat Israelissa lapset ja nuoret kerätä ja piilottaa kaikkea palavaksi kelpaavaa nuotiovärkkeiksi. Kinastelut polttomateriaalista eri nuotioporukoiden välillä yltyy joskus jopa ilmitappeluksi.
Lopulta kuitenkin juhla-aattona saavat kaikki nuotionsa pystyyn. Tulet leiskuvat melkein aamunkoittoon asti, jotkut grillaavat, toiset paistavat perunoita, varttuneimpien nuotioilla olutkin kaatuu ja ennenkaikkea pidetään hauskaa.
Bar Kochvaa sen kummemin kuin Rabbi Akivaakaan ei juuri muisteta. Niin kai sitä alkaa käydä juutalaisuudessakin, että tavat pitävät yllä uskontoa eikä uskonto tapoja.
Mironin vuorella on tosiaan tungosta Lag baOmer-päivänä. Eikä sinne tule ainoastaan hasideja vaan aivan kaikenkarvaista porukkaa. Toiset tuovat 3-vuotiaitaan ensimmäiseen hiusten leikkuuseen, niinkuin jo mainitsitkin ja toiset tulevat vain vierailemaan Shimon bar Jochain haudalla.
Tämä pyhien haudoilla (kivrei tzadikim) vierailu onkin yleinen tapa niin muslimeille kuin juutalaisillekin. Näillä vierailuilla pyydetään yleensä siunausta ja apua johonkin tiettyyn ongelmaan. Monet kertovat saaneensa apua lapsettomuuteen tai varsinkin poikalapsen puutteeseen.