mutta ei välitetä lähimmäisestä. Jos ihminen tarvitsee apua kaikki on kaukana. Mutta jos kerrot että olet tehnyt jonkun synnin, heti tulevat kaksin kappalein kuulustelemaan ja määräämään rangaistuksesta.
Eivät auta kun on ongelmia , vaan sitten kun jotain tapahtunut.
Jeesus opetti ihan toisella lailla. Auta heti.
Kun tämä on rikkeiden uskonto ja jos sairas tai jollakin lailla vajaa että sinusta ei ole hyötyä seurakunnalle niin olet toisarvoinen, eli saat pärjätä yksin.
Minä olen pärjännyt sairaudestani huolimatta, ja apua olen saanut muualta ja vaimon jota seurakunnassa estettiin ja uhkailtiin voimmaasti.
Kuka on se laupias samarialainen? Tämä uskontoko?
Päätelkää itse. 50 v. kokemusta.
Eivät auta kun on ongelmia , vaan sitten kun jotain tapahtunut.
Jeesus opetti ihan toisella lailla. Auta heti.
Kun tämä on rikkeiden uskonto ja jos sairas tai jollakin lailla vajaa että sinusta ei ole hyötyä seurakunnalle niin olet toisarvoinen, eli saat pärjätä yksin.
Minä olen pärjännyt sairaudestani huolimatta, ja apua olen saanut muualta ja vaimon jota seurakunnassa estettiin ja uhkailtiin voimmaasti.
Kuka on se laupias samarialainen? Tämä uskontoko?
Päätelkää itse. 50 v. kokemusta.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ei ne muusta ole kiinnostuneita kuin sääntöjen noudattamisesta. Jos vähänkään pookkeaa niistä, niin yksin jäät.
Miksikö tulevat oitis jos olet tehnyt synnin?
Jotta saisivat pervoudessaan vähän nautiskella."Tuntuiko hyvältä? Otitko su. . in? Annoitko li. .sutella? Montako kertaa teitte "sen? Aiotko tehdä uudestaan"?
Yhtään vähättelemättä kirjoituksesi tarkoitusta ja tavoitetta täytyy todeta että se on varsin sekava.
Kokemusta on siis 50 vuotta mutta mistä? Ensin puhut "synnin tekemisestä", sitten "kuulustelusta" ja sen jälkeen "rangaistuksesta". Ongelmien ilmaantumisen jälkeen on "jotain tapahtunut". Kertooko tämä jotain omasta historiastasi vai onko tarkoituksesi yleistää esittämäsi asiat?
>>> Tämä on rikkeiden uskonto >>> . Jatkotekstin mukaan tarkoituksesi on ilmeisesti sanoa "rikkaiden uskonto". Montako rikasta tai täysin fyysisistä vaivoista vapaata Jehovan todistajaa tunnet? Eikö totta valtaosa todistajista on taloudellisesti vaatimattomista oloista, iäkkäitä ja /tai terveysongelmien kanssa eläviä? Jokaisella on mahdollisuus olla "hyödyksi seurakunnalle" lähtökohdistaan huolimatta. Aktiivinen ja myönteinen asenne toki auttaa solmimaan paremmin yhteyksiä joka taas edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta.
>>> Minä olen pärjännyt sairaudestani huolimatta, ja apua olen saanut muualta ja vaimon jota seurakunnassa estettiin ja uhkailtiin voimmaasti >>>
Hienoa että olet pärjännyt ja saanut apua tarvittaessa. Jotenkin asenteesi seurakuntaan on kuitenkin syyllistävä ja kielteinen kaikin puolin joten seurakunnan jäsenten on vaikea huomata avun tarvettasi jos itsekin olet päättänyt "pärjätä yksin". Jokaisella on tietysti oikeus ylläpitää sosiaalisia kontakteja haluamallaan tasolla mutta silloin täytyy myös hyväksyä se, että samalla saattaa menettää paljon itseensä kohdistuvaa empatiaa ja huomiointia. Se on hyvin inhimillistä.
Vaimoosi liittyvä maininta ei oikein avautunut, että miten häntä olisi "estetty ja uhkailtu" seurakunnan taholta. Ei kuulu JT-järjestön toimintatapoihin.
>>> Eivät auta kun on ongelmia , vaan sitten kun jotain tapahtunut. Jeesus opetti ihan toisella lailla. Auta heti >>>
En tiedä viittaatko loppukaneetissasi tähän kun kyselet siinä laupiaan samarialaisen perään. Pitäisikö seurakunnan pitäisi pystyä reagoimaan ennenkuin "jotain olisi tapahtunut". Jos ongelmistaan ei kerro kenellekään ennenkuin >>> jos kerrot että olet tehnyt jonkun synnin, heti tulevat kaksin kappalein kuulustelemaan ja määräämään rangaistuksesta >>> niin eikö syyllistä pitäisi etsiä enemmänkin peilistä kuin muista? Kirjoituksesi on kuitenkin sen verran "moniulotteinen" että on ehkä parempi että jätän arvailut lisätietojen jälkeiseen aikaan.
"Jokaisella on tietysti oikeus ylläpitää sosiaalisia kontakteja haluamallaan tasolla"
Tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa Jehovan todistajien uskonnossa. Entisiin jäseniin ei ole sallittua ylläpitää sosiaalisia kontakteja, vaan ainoastaan välttämättömiä asioita saa hoitaa. Myös joitakin seurakunnan sisällä olevia saatetaan kartella hengellisesti heikkoina tai huonosti mukana olevina, eikä heidän kanssaan ole suotavaa olla kovin hyvää pataa.
Tarkoitin sosiaalisilla kontakteilla tietysti seurakunnan jäsenten välisiä yhteyksiä. Entiset jäsenet eivät kuulu tähän ryhmään.
Seurakunnan sisällä saattaa olla myös ihmisiä, joiden käytös ja toiminta osoittavat heidän suhtautuvan väheksyvästi niihin normeihin, joita seurakunnan jäsenien odotetaan noudattavan. Tällainen asennoituminen altistaa ihmisen helposti toimintoihin, joihin hengellisesti valveutunut ihminen ei halua osallistua.
Tällainen >> hengellisesti heikko tai huonosti mukana oleva >> seurakunnan jäsen saattaa vuosikausia liikkua käytöksessään "harmaalla alueella". Hän ei aktiivisesti tue seurakunnan toimintaa vaan pikemminkin aiheuttaa käyttäytymisellään levottomuutta ja vaivautuneisuutta seurakunnassa. Hän ei halua olla sisällä eikä siirtyä uloskaan joten hän ikäänkuin hengailee tuulikaapissa ulko-ovi vähän rakosellaan.
Tapauksesta riippuen tällainen ihminen saadaan ajan myötä joko aktivoitumaan hengellisesti ja sosiaalisesti tai sitten hän siirtyy oven ulkopuolelle oman valintansa kautta. Prosessi voi olla nopea tai vaatia pitkän ajan mutta kyllä siihen jonkinlainen ratkaisu aina lopulta ilmenee.
Tuulikaappivaiheessa ollessaan ihminen aiheuttaa muissa seurakunnan jäsenissä omatuntoon liittyviä kysymyksiä kuten esimerkiksi että
- jos vietän aikaani tämän vapaa-ajallaan arvaamattomasti käyttäytyvän ystävän kanssa, onko vaaraa että myös minut yhdistetään mahdolliseen huonoon käytökseen?
- jos vietän paljon aikaa sellaisen ihmisen seurassa joka ei selvästikään halua ylläpitää korkeaa moraalia toiminnassaan, voisiko se vaikuttaa omaan asenteeseeni ja vakaumukseeni?
Jokainen punnitsee itse miten vahvoja sosiaalisia yhteyksiä haluaa ylläpitää kehen tahansa seurakunnan jäseneen. Koska muiden ihmisten kanssa tapahtuva yhdessäolo on ajallisesti varsin rajoitettua, voi olla että haluaa sen vähän ajan käyttää seurassa, joka on hengellisesti ja henkisesti vahvistavaa. Lisäksi henkilökemia vaikuttaa siihen, miten hyvin jonkun kanssa viihtyy.
Tuulikaapista ei ole yleensä montaa askelta sisätiloihin. Jos ei ole valmis ottamaan noita askelia, saattaa jopa seurakunnan sisällä joutua tyytymään pienempään seuravalikoimaan. Tuulikaapissa seisoskelija on itse valinnut osansa. Seurakunta ottaa vastaan aina iloiten vastaan ihmisen joka haluaa toimia Raamatun normien mukaisesti.
Eli käytännössä perut oman väitteesi siitä, että jokaisella olisi oikeus ylläpitää sosiaalisia kontakteja haluamallaan tasolla. Eihän se niin ollutkaan, kun tarkemmin ajatellaan, vaan asiaan liittyy rajoituksia. Nämä koskevat paitsi entisiä jäseniä, myös joitakin seurakunnassa olevia.
Entäpä jos ns. tuulikaappivaiheessa oleva on siellä siksi, ettei hyväksymään kaikkea, mitä järjestö tekee tai opettaa? Pystytkö ollenkaan ottamaan huomioon tällaista vaihtoehtoa? Kulteissa tyypillisesti ajatellaan, että jos jäsenellä on ongelmia järjestön suhteen, vika on aina jäsenessä.
Luojan kiitos, ettei entiset jäsenet kuulu siihen ryhmään, että yrittäisivät olla yhteyksissä.
Edelleen kommentoin seurakunnan sisäpuolella olevien sosiaalisia kontakteja. Seurakunnassa on jäsenenä tai ei ole.
>>> Entäpä jos ns. tuulikaappivaiheessa oleva on siellä siksi, ettei hyväksymään kaikkea, mitä järjestö tekee tai opettaa? Pystytkö ollenkaan ottamaan huomioon tällaista vaihtoehtoa? >>>
Kaikki tuulikaappivaiheessa olevat ajattelevat olevansa jollain tasolla irrallaan yhteisölle ominaisesta käytöksestä tai normien noudattamisesta. Usein kyse on aktiivisen seurakuntatoiminnan välttelystä eli suomeksi saarnaamistyöstä kieltäytymisestä tai kokoustoiminnan välttelystä. Tällaiset asiat ovat myös kannanottoja koska seurakunnan jäseniltä edellytetään aktiivisuutta Jeesuksen antaman julistustyön suhteen. Kun ihminen jättäytyy seurakunnan toimintojen ulkopuolelle, se ei ole vaikuttamatta muuhunkin kanssakäymiseen jäsenten välillä koska samalla ihminen kieltäytyy yhdessäolosta ja yhdessätekemisestä.
Raamattu varoittaa eristäytymisestä koska silloin ihminen keskittyy itseensä ja omiin haluihinsa (Sananl.18:1). Samalla hengellisyyden taso ja poikkeava elämäntyyli tulee selvemmin esiin koska hengellisen toiminnan puute vaikuttaa väistämättä käytökseen. Usein myös kanssakäymisen välttelystä huomaa tapahtuneet muutokset.
>>> Kulteissa tyypillisesti ajatellaan, että jos jäsenellä on ongelmia järjestön suhteen, vika on aina jäsenessä >>>
Eiköhän asia ole näin kaikissa yhteisömuodoissa jossa on määritellyt ohjeet ja säännöt jäsenille? Harvoin yhteisöjen sääntöjä muutetaan yksittäisen jäsenen mielihalujen mukaan. Jääkiekkoseurassa ei sovelleta jonkun pesäpallotaustaisen pelinäkemyksiä sääntöihin. Vastuuttoman aseenkäsittelijän turvallisuudenvastaisia ehdotuksia ei oteta huomioon ampumaseuran sääntömääräyksissä. Esimerkkejä on lisää kun vähän ajattelee; jokaisen on mukauduttava yhteisön periaatteisiin.
Olis syytä muuttaa esim.valehtelusäädöstä.
Rehellinen ihminen ei halua tulla pois sieltä tuulikaapista jos kerran hän näkee valehtelun jatkuvan.
Parasta on silloin lähteä pois myös sieltä tuulikaapista ja jatkaa raamatun tutkimista ja rukousta itse. Aikanaan sitten löytyy samanmielisiä.
Olen kokenut tämän ja kiitän Jehovaa siitä, että Hän ohjasi minut pois sieltä tuulikaapista.
Uskonnollisten kulttien jäsenet sanovat usein elävänsä totuudessa, vahvassa uskossa ja Jumalan olevan juuri heidän puolellaan. Tämä kaikki perustuu raudanlujaan hengellisyyteen, mutta toisaalta ihan pelkkä "vääränlaisen" ihmisen läsnäolo riittääkin tuhoamaan kaiken tämän. Todenmukaisempi selitys on se, että kultit yleisestikin opettavat karttamaan ryhmän ulkopuolisia ihmisiä, eritoten ex-jäseniä. Kaikki perustuu yksinkertaisuudessaan kontrolliin: Ryhmä on vakuuttanut jäsenensä siitä, että huonoja asioita tapahtuu, jos he viettävät aikaa ihmisten kanssa, jotka eivät aina allekirjoita ryhmän oppeja. Tällaiset epäilevät, kyseenalaistavat "tuulikaappi-ihmiset" ovat uhka autoritäärisesti johdetuille, manipulatiivisille ryhmille, joten heistä pitää maalata jäsenistölle uhkaava kuva. Levottomuuden ja vaivautuneisuuden tunteet epäilijöiden läsnäollessa ovat juuri sitä mitä haetaankin ja merkki onnistuneesta ajatusten uudelleenmuovauksesta.
Pelko ja absoluuttinen ajattelu ohjaavat käytöstä. Johtajiston tahtoon taipumattomasta tuulikaappi-ihmisestä ei pidetä. Hän on uhka, koska johtajisto on näin sanonut. Tällaisen ihmisen kanssa notkuminen tekee hänen kanssaan notkujistakin uhkia. Tuulikaapissa notkuvan moraali puolestaan on rappeutunut ja korkea moraali on saavutettavissa vain johtajistoa kuuntelemalla. Absoluuttisen ajattelun kautta jäsenistön mieliin rakennetaan kuva siitä, että tietynlainen puhtaus ja oikeamielisyys on saavutettavissa vain ryhmään kuulumisella ja tottelevaisuudella. Muita vaihtoehtoja ei ole. Kyse on ihmisten kontrolloinnista mustamaalaamisen, ääriajattelun ja pelkokuvien kautta.
Ryhmän jäsenen hyvinvointi/tulevaisuus/pelastus ovat vaarassa, jos ryhmää kyseenalaistaa. Kultit rakentuvat sille perusajatukselle, että ilman heitä olet pulassa. Kun tämä ajatus saadaan lyötyä läpi, jäsenet pyritään tyypillisesti eristämään eri mieltä olevista, kriitikoista, ex-jäsenistä, jotka ovat tämän maailmankaikkeuden syöpä. Heitä kehoitetaan ympäröimään itsensä ihmisillä, jotka ovat omaksuneet kultin doktriinin absoluuttisena totuutena. Ihminen hakee sosiaalista hyväksyntää ja todennäköisemmin alkaa myötäillä laumaa, jottei häntä heitettäisi leiristä savannille leijonien syötäväksi.
Kun siellä kokouksessa saisikin vain käydä istumassa ja kuuntelemassa, eikä vaadittaisi esiintymiskammoisilta ihmisiltä esiintymisiä karttamisen uhalla, jos ei niin tee. Ja kun saarnasmisenkin saisi tehdä itselleen parhaalla tavalla, eikä väkinäisellä tavalla sellaisennkanssa, joiden kanssa ei kemiaa ole. Se on yhtä kärsimystä tuollainen väkinäinen toiminta. Ja entä kun saattaa olla, että koko seurakunnassa ei ole yhtä ainoaa, jonka kanssa olisi kemiaa. JT uskonnossa on paljon väkinäistä, joka aiheuttaa enemmän kärsimystä kuin hyvinvointia. Siksi ei kannata ihmetellä, jos tuulikaapissa oleminen tuntuu rauhoittavalta, ja jossa saa olla omassa rauhassa.
JT itse ajavat ihmisiä tuulikaappiin vaatimuksilla, joihin monien on mahdotonta taipua ilman jatkuvaa pahoinvointia.
Vääristät alkuperäistä pointtia kääntämällä erimielisyyden tai tyytymättömyyden sääntöjen rikkomiseksi, jotta voisit helpommin kumota sen. Tämä tunnetaan olkiukkona. Tässä ei puhuttu mitään sääntöjen rikkomisesta. Minkä tahansa ryhmän jäsen voi samanaikaisesti sekä esittää kritiikkiä ryhmää kohtaan että noudattaa sen sääntöjä. Epäkohtien osoittaminen ampumaseurasta ei ole yhtä kuin holtiton aseenkäsittely. Kyse oli siitä, että vahva kulteille tyypillinen piirre on niiden kyvyttömyys vastaanottaa kritiikkiä ja ottaa vastuuta. Jäsenen vastoinkäymiset ovat hänen omaa syytään, ei koskaan kultin. Kritiikin esittäjät ovat "vihollisen puolella" ja vaaraksi ryhmälle.
Myös monet JT asenteet ja toimintatavat ajavat tuulikaappiiin. Yksi niistä on karttamunen ja huonoksi seuraksi leimaaminen vaikka vain sairauden takia, kun ei pysty tekemään paljon. Sellaista on tapahtunut. Se ei aja ainoastaan tuulikaappiin, vaan täysin eroon kaikesta jopa loppuelämäksi. Monet hyvät ja rehelliset ihmiset kuolevat JT vaatimusten takia. Vain esiintymisillä, yhdessä tekemisellä, saarnaamisella ja muulla vastaavalla on JT merkitystä. Muu ei merkitse mitään.
Henkinen väkivalta eli karttaminen on naamioitu "rakkaudelliseksi järjestelyksi", mutta kun ymmärtää, ettei käärepaperin vaihtaminen ja asian nimeäminen uudelleen muuta sitä miksikään muuksi, järjestelyä on mahdoton hyväksyä. Jos muu seurakunta ei tätä ymmärrä, olet äkkiä tuulikaapissa ja huonoa seuraa.
Olen itse tyytyväinen pienempään seuravalikoimaan. Samaa olen kuullut joidenkin muidenkin sanovan. Olen kiinnostunut vain henkilökemioiden toimimisesta, joita on yleensä vain pienen määrän kanssa, jos on ollenkaan. Jos ei löydy kemioita, vetäydyn omiin oloihin tekemään jotakin itseäni kiinnostavaa. Kokemusta on seurustelusta monien kanssa, joiden kanssa ei ole kemioita, ja olenkin tullut siihen tulokseen, että silloin yksin on parempi. Enää en lähde siihen samaan.
"Edelleen kommentoin seurakunnan sisäpuolella olevien sosiaalisia kontakteja. Seurakunnassa on jäsenenä tai ei ole."
Kyllä tämä on ymmärretty, mutta edes seurakunnan jäsenten kohdalla todistaja ei ole vapaa itse päättämään, minkä verran on tekemisissä. Järjestöllä on merkitsemiskäytäntö, jossa "häiritsevästi käyttäytyvä" sääntörikkoja voidaan merkitä niin, että toisten tulee välttää tekemisissä olemista hänen kanssaan. Tämä on jo lähellä erottamista ja karttamista, mutta merkitty henkilö pysyy seurakunnan jäsenenä. Lisäksi ilman vanhinten taholta tulevaa merkitsemistäkin todistajat joutuvat miettimään, minkä verran on sopivaa olla tekemisissä jonkun ns. huonosti mukana olevan kanssa. Kun asiaan liittyvät säännöt ja ryhmäpaine, kyseessä ei ole enää pelkästään henkilökohtainen asia.
Yrität oikeuttaa Jehovan todistajien jyrkät toimintatavat vetoamalla muiden yhteisöjen sääntöihin, mutta nämä asiat eivät todellisuudessa rinnastu. Esimerkiksi jääkiekkoseurassa tai ampumaseurassa on varmasti sääntönsä, mutta ehdottoman kuuliaisuuden vaatiminen ja sääntörikkojien erottaminen ja karttaminen ovat uskonnollisten kulttien toimintatapoja, eivätkä kuulu yhdistyksiin tai harrastusseuroihin.
"Minkä tahansa ryhmän jäsen voi samanaikaisesti sekä esittää kritiikkiä ryhmää kohtaan että noudattaa sen sääntöjä."
Kritiikin esittämisen kieltäminen on selvimpiä varoitusmerkkejä siitä, ettei yhteisö ole terve. Asioista tulee voida keskustella avoimesti ja kriittisestikin, vaikka yhteisöllä olisikin säännöt, jotka sitovat kaikkia jäseniä, eikä kriittisesti suhtautuva saisi haluamiaan muutoksia aikaiseksi ainakaan sillä kertaa.
Jehovan todistajat eivät mielellään myönnä, että heidän keskuudessaan järjestön kritisoiminen on aina kiellettyä riippumatta siitä, miten sen tekee ja mistä asiasta on kysymys. He itsekin ymmärtävät, että se kuulostaa pahalta, mutta asia on silti näin. Siksi keskustelu pyritään vetämään sivuraiteelle sääntörikkomuksiin tai jopa "Raamatun periaatteiden" rikkomiseen.
Entä jos tuulikaapissa seisoskelija on ihan tyytyväinen siellä seisoskeluun, eikä kaipaa ”yhdessä olemista” toisten kanssa, eikä varsinkaan, jos ei henkilökemiaa useimpien kanssa ole, eikä mitään muutakaan yhteistä juuri kenenkään kanssa? Ehkä hän nauttii omasta rauhasta ja tekemisestä.
Ainakin yksi asia on tuulikaapissa seistessä parempaa kuin salin puolella istuessa, nimittäin hengitys kulkee selvästi paremmin tuulikaapissa.
Lopullinen ajatuksenpysäyttäjä kritiikille on vanha klassikko: "He ovat vain epätäydellisiä ihmisiä."
Niin. Onko meillä varaa heitä arvostella itsekin epätäydellisinä ihmisinä? Merkki ylpeydestä sellainen olisi. Ongelma on vain siinä, että tämä täydellinen pakoreitti vastuusta on kaikkien käytettävissä. Kukaan ei ole vastuussa mistään, koska kuka tahansa voi syytettynä vedota epätäydellisyyteensä. Kuten katolinen kirkko pedofiilisotkuineen. Onpa ollut Vartiotornilla otsaa polkea epätäydellisiä ihmisiä maanrakoon.
Erimielisyys ja tyytymättömyys voi olla aktiivista tai passiivista. Passiivisessa versiossa tilanne tapahtuu pään sisällä eikä kukaan toinen tiedä sitä, mihin erimielisyys tai tyytymättömyys kohdistuu. Vahvallakin todistajalla saattaa olla mielessään asia/asioita, joita ei täysin allekirjoita tai joihin liittyy vahvoja omia mielipiteitä. Ne eivät kuitenkaan nouse kokonaisuutta tärkeämmiksi asioiksi jotka vaikuttaisivat hänen toimintamotivaatioonsa.
Aktiivisessa versiossa ihminen haluaa julkituoda näkemyksensä muille joko verbaalisesti tai toiminnallaan, jonka perusteella hän poikkeaa seurakunnan normeja noudattavista. Tällaisen ihmisen mielipiteet ja toimintamallit harvoin - jos koskaan - on puolustettavissa Raamatulla, vaan ne perustuvat henkilökohtaisiin mieltymyksiin ja mielipiteisiin.
>>> Tässä ei puhuttu mitään sääntöjen rikkomisesta. Minkä tahansa ryhmän jäsen voi samanaikaisesti sekä esittää kritiikkiä ryhmää kohtaan että noudattaa sen sääntöjä >>>
Kritisoimalla muun ryhmän toimintaa ja vakaumukseen liittyviä osa-alueita ihminen haluaa vaikuttaa mielipiteillään muiden ajatuksiin. Se että samaan aikaan kritisoi ja noudattaa sääntöjä, osoittaa ainakin sen, että tällainen ihminen noudattaa sääntöjä - ainakin osittain - vastentahtoisesti. Se ei voi olla vaikuttamatta tekemisen motivaatioon tai haluun toimia muiden tavalla ja heidän kanssaan. Julkisesti kritisoiva asemoi itsensä tavallaan muita vastaan koska hän väheksyy muiden tärkeänä pitämiä normeja ja toimintamalleja.
Kritisoija saattaa jaksaa jonkin aikaa "noudattaa sääntöjä" mutta vääjäämättä hänen aktiivinen "jupinansa" vaikuttaa suhteisiin muun ryhmän jäsenien kanssa. Kritisoijan seura ei välttämättä ole sitä kannustavinta ja tekemiseen innostavinta kaveruutta, mikä taas on yksi kritisoijan tavoitekin. Kritisoija haluaa muiden taantuvan tasolleen todistajana olemisessa. Vastentahtoinen "sääntöjen noudattaminen" muuttuu siksi ajanmyötä yhä vaikeammaksi koska monet kokevat kritisoijan seuran vaarantavan heidän uskonsa ja intonsa ja kritisoija menettää monia hengellisiä kontakteja asenteensa vuoksi.
Koska seurakunnan jäsen haluaa noudattaa kaikkia asetettuja normeja ja kritisoija taas ei, niin kritisoija automaattisesti jää kriittisine mielipiteineen yksin tai harvojen kontaktien varaan. Mitä selvemmin kriittinen toiminta ilmenee, sitä enemmän moni varoo tällaisen ihmisen seuraa koska sillä on intoa ja tekemisen iloa vähentävä vaikutus. Kritisoija on vaaraksi muun yhteisön tavoittelemalle yhtenäisyydelle koska perimmäinen kritiikin tarkoitus on vahingoittaa yksittäisten jäsenten hengellisyyttä kyseenalaistamalla yhteisön arvot.
>>> Epäkohtien osoittaminen ampumaseurasta ei ole yhtä kuin holtiton aseenkäsittely - - - jäsenen vastoinkäymiset ovat hänen omaa syytään, ei koskaan kultin >>>
Ampumaseura ei ehkä kaikilta osin ole relevantti vertailukohde mutta jatketaan ajatuksella. Olen ymmärtänyt että ampumaseuroissa ollaan tarkkoja turvallisuusnäkökohdista ja turvallisuutta vaarantaviin asioihin puututaan herkästi. Se lienee järkevääkin koska ollaan tekemisissä fyysistä tuhoa aiheuttavien laitteiden kanssa. Ampumaseura on myös tarkka maineensa suhteen ja siksi jäsenistöltä vaaditaan ehdotonta sääntöjen noudattamista.
Sääntöjen tahallinen rikkoja erotetaan ampumaseurasta koska hän aiheuttaa ensinnäkin fyysisen uhan muiden turvallisuudelle (koska väheksyy sääntöjä) ja toisekseen hän pilaa toiminnallaan seuran maineen. Luultavasti kivääriään rasvaava, ampumaseuran sääntöjä julkisesti kritisoiva jäsen - nurkassa jupisevakin - aiheuttaa myös jonkinlaisia toimenpiteitä seuran johdon puolelta vaikkei kritisoija vielä mitään dramaattisempaa vielä ole tehnytkään. Syystäkin, koska sääntöjä kritisoiva ei luultavasti ole ajatuksineen tasapainossa vaikka luulisi itse olevan kuinka oikeutettu mielipiteisiinsä tahansa. Ihmisen "vastoinkäymiset" eivät oikeuta häntä toimimaan vastuuttomasti muita kohtaan.
Seurakunnassa aseita ei käsitellä mutta siellä halutaankin ennenkaikkea ylläpitää hengellinen turvallisuus. Yhteisön normeja kritisoiva on uhka seurakunnan yhtenäisyydelle. Kritiikin esittäjä luulee tietävänsä jotain ylivertaista jonka perusteella seurakunnan jäsenten noudattamat normit voitaisiin - joko kokonaan tai osittain - mitätöidä. Sääntöjä pitäisi kriitikon mielestä lähes poikkeuksetta lieventää ja vaatimuksia helpottaa jonkun inhimillisen seikan perusteella.
Tällaisilla ajatuksilla on hengellisyyttä vaarantava vaikutus koska "lihalliset" tavoitteet vetoavat epätäydelliseen ihmiseen vaarallisen helposti (Room.7:21-23). Hengellisesti valveutunut ihminen osaa kyllä varoa ulkoraamatullista painetta ja kriittisten mielipiteiden virheellisiä tulkintoja mutta vakaumuksessaan heikommassa asemassa olevat tarvitsevat seurakunnan ja sen uskollisten jäsenten suojaa.
Seurakunnan normeja vahvasti kritisoivat eivät ole tasapainoisia seurakunnan jäseniä. Tällaiset henkilöt ovat uhka hengellisyydelle ja heihin suhtaudutaan sen mukaisesti.
Jos ampumaseurassa joku huomaa asian, jota pitää turvallisuuspuutteena, pitäisikö hänen olla hiljaa ja pitää peukkuja, että asia tulisi kuntoon, vai ottaa se puheeksi, jolloin voidaan yhdessä arvioida, tulisiko asialle tehdä jotain?
Oliko Jeesus hiljaa juutalaisen uskonnon jutuista?
Entä Paavali? Olivatko vain hiljaa seurakunnan epäkohdista?
Olivatko he uhka juuralaiselle seurakunnalle?
Suhtauduttiinko heihin. . . .miten?
Ja jos asialle pitää tehdä jotain ja pahimmillaan pitää "ampuja " erottaa, eikö hänelle enää puhuta?
Kartetaanko ampumaseuran ulkopuolellakin?
Kieltäydytäänkö tervehtimästä?
Pelätäänkö että hänen tapansa ammuskella tarttuu koko ampumaseuraan?
<<< Aktiivisessa versiossa ihminen haluaa julkituoda näkemyksensä muille joko verbaalisesti tai toiminnallaan, jonka perusteella hän poikkeaa seurakunnan normeja noudattavista. Tällaisen ihmisen mielipiteet ja toimintamallit harvoin - jos koskaan - on puolustettavissa Raamatulla, vaan ne perustuvat henkilökohtaisiin mieltymyksiin ja mielipiteisiin. >>>
Suljet tässä valikoivasti pois sen mahdollisuuden, että esitetty kritiikki koskee järjestön tapaa toimia vastoin Raamattua, omia julkaisujaan ja/tai lakia.
<<< Kritisoimalla muun ryhmän toimintaa ja vakaumukseen liittyviä osa-alueita ihminen haluaa vaikuttaa mielipiteillään muiden ajatuksiin... Julkisesti kritisoiva asemoi itsensä tavallaan muita vastaan koska hän väheksyy muiden tärkeänä pitämiä normeja ja toimintamalleja. >>>
Rakentamasi kuva kriitikosta on värittynyt. Kriitikko on mallissasi joku, joka ennemminkin hyökkää sanoillaan rivijäsenien kimppuun, vaikka hän saattaa viitata järjestön ylemmän portaan tekemisiin. Asenteellinen mallisi tarjoaa paremmat pohjapuitteet rakentaa kriitikosta kuvaa haitallisena häirikkönä, joka ei kunnioita muita seurakuntalaisia.
<<< Kritisoija saattaa jaksaa jonkin aikaa "noudattaa sääntöjä" mutta vääjäämättä hänen aktiivinen "jupinansa" vaikuttaa suhteisiin muun ryhmän jäsenien kanssa. Kritisoijan seura ei välttämättä ole sitä kannustavinta ja tekemiseen innostavinta kaveruutta, mikä taas on yksi kritisoijan tavoitekin. Kritisoija haluaa muiden taantuvan tasolleen todistajana olemisessa. Vastentahtoinen "sääntöjen noudattaminen" muuttuu siksi ajanmyötä yhä vaikeammaksi koska monet kokevat kritisoijan seuran vaarantavan heidän uskonsa ja intonsa ja kritisoija menettää monia hengellisiä kontakteja asenteensa vuoksi. >>>
Tässä on asenteellisia olettamia kriitikon tavotteista ja haluista. Rajaat taas pois sen mahdollisuuden, että ns. "jupina" on järjestön todellisiin ongelmakohtiin perustuvaa kritiikkiä ja sen vaikutus muihin voi johtua siitä, että he itsenäisinä, ajattelevina ihmisinä ovat pohtineet asiaa ja allekirjoittavat ongelmat. Ikään kuin kriitikko ei voisi olla oikeassa, ja vaikka olisikin, hänen kanssaan ei siltikään saisi olla samaa mieltä.
<<< Koska seurakunnan jäsen haluaa noudattaa kaikkia asetettuja normeja ja kritisoija taas ei, niin kritisoija automaattisesti jää kriittisine mielipiteineen yksin tai harvojen kontaktien varaan. >>>
Vaikka näin kävisikin, epäsuosio ei ole todiste esitetyn kritiikin perusteettomuudesta.
<<< perimmäinen kritiikin tarkoitus on vahingoittaa yksittäisten jäsenten hengellisyyttä kyseenalaistamalla yhteisön arvot. >>>
Onko mahdollista, että kritiikin tarkoitus olisi tehdä järjestöstä parempi järjestö?
<<< Ampumaseura ei ehkä kaikilta osin ole relevantti vertailukohde mutta jatketaan ajatuksella... Sääntöjä kritisoiva ei luultavasti ole ajatuksineen tasapainossa vaikka luulisi itse olevan kuinka oikeutettu mielipiteisiinsä tahansa. Ihmisen "vastoinkäymiset" eivät oikeuta häntä toimimaan vastuuttomasti muita kohtaan.>>>
Vaikka juuri selvennettiin, ettei epäkohtien osoittaminen ampumaseurasta ei ole yhtä kuin holtiton aseenkäsittely, rakentelet uudelleen saman karikatyyrisen olkiukon ampumaseuraa kritisoivasta jäsenestä epätasapainoisena ihmisenä, joka on vaaraksi muille. Tästä vedetään rinnastus omaa järjestöä kritisoivaan jäseneen, joka on täten edustaa kaikkea samaa, eikä hänen esittämänsä kritiikki voi olla perusteltua.
<<< Sääntöjä pitäisi kriitikon mielestä lähes poikkeuksetta lieventää ja vaatimuksia helpottaa jonkun inhimillisen seikan perusteella. >>>
Et taida itsekään ymmärtää, mitä juuri kirjoitit. Inhimilliset seikat eivät oikeuta kritiikkiä. Tämä on jotain, joka teidän tulisi peittelemättä kertoa ihmisille järjestöstänne, kun kohtaatte heitä kenttätyössänne.
<<< Seurakunnan normeja vahvasti kritisoivat eivät ole tasapainoisia seurakunnan jäseniä. >>>
Siinähän se tuli. Loppujen lopuksi vahvistit viestilläsi alkuperäisen pointtini: Vahva kulteille tyypillinen piirre on niiden kyvyttömyys vastaanottaa kritiikkiä ja ottaa vastuuta. Jäsenen vastoinkäymiset ovat hänen omaa syytään, ei koskaan kultin. Kritiikin esittäjät ovat "vihollisen puolella" ja vaaraksi ryhmälle.
Katsotaan vielä lopuksi, mitä Vartiotorni sanoo kritiikin esittämisestä. Herätkää!-lehti, vuosi 1984, 22. elokuuta, lukijoiden kirjeet, joista viimeisimmässä (M.C., Florida) sättii järjestöä paavin tölvimisestä artikkelissaan. Järjestö vastaa (vapaa suomennos): "Katolisella kirkolla on erittäin merkittävä asema maailmassa ja se väittää olevansa satojen miljoonien ihmisten pelastustie. Jokaisen organisaation, joka ottaa tämän aseman, tulee olla valmis alistumaan tarkastelun ja kritiikin kohteeksi."
https://wol.jw.org/en/wol/d/r1/lp-e/101984610
Kohta "jokaisen organisaation, joka ottaa tämän aseman, tulee olla valmis alistumaan tarkastelun ja kritiikin kohteeksi" ei näytä edes etäisesti toteutuvan kirjoituksissasi.
Pitkä ja polveileva sepustus siitä kuinka ei saa kritisoida, mutta ei ensimmäistäkään esimerkkiä siitä, mikä sitten on se oikeaoppinen tapa esittää kritiikkiä. Ei kai asia niin suinkaan ole, että seurassa on kritiikki pannassa?
Kulttien tunnistamiseen suunniteltu BITE-malli listaa kulteille tyypillisiä piirteitä. Pari mielenkiintoista kohtaa sieltä:
- Rejection of rational analysis, critical thinking, constructive criticism
(Rationaalisen analysoinnin, kriittisen ajattelun, rakentavan kritiikin hylkääminen)
- Discourage individualism, encourage group-think
(Vältä individualismia, rohkaise ryhmäajattelua)
- Forbid critical questions about leader, doctrine, or policy allowed
(Kiellä tai estä kriittiset kysymykset johtajasta, ryhmän opista tai käytännöistä)
BITE-malli: https://freedomofmind.com/cult-mind-control/bite-model/
Sosiologi Janja Lalichin ja psykologi Michael Langonen malli kulttien tyypillisistä piirteistä nostaa esille vastaavia piirteitä:
- Questioning, doubt, and dissent are discouraged or even punished.
(Kyseenalaistamista, epäilyä ja erimielisyyttä ei suositella tai niistä jopa rangaistaan.)
- The group displays excessively zealous and unquestioning commitment to its leader and (whether he is alive or dead) regards his belief system, ideology, and practices as the Truth, as law.
(Ryhmä osoittaa innokasta ja kyseenalaistamatonta sitoutumistaan johtajaansa ja (olipa hän elossa tai kuollut) suhtautuu uskomusjärjestelmäänsä, ideologiaansa, ja käytäntöihin Totuutena, lakina.)
Joskus johtajia on useampi, kuten Heaven's Gatessa oli kaksi. Tai niitä voi olla kahdeksan.
https://www.cifs.org.au/CAWCG.pdf
Miksi Jehovan todistajat käyttäytyvät kuin kultti? Jos se näyttää ankalta, vaakkuu kuin ankka ja kävelee kuin ankka, niin mikä se voisi olla?
Ongelmia osoittava jäsen on järjestössä kuin radioaktiivisesti säteilevä tuberkuloosipotilas. Tällainen EPÄVAKAA tapaus on välitön UHKA ja VAARA muulle seurakunnalle, joilla voisi mennä tunteisiin, jos he kuulisivat jonkun sanovan, ettei heidän suosikkijuttunsa välttämättä olekaan täydellinen. Näkkileipäkin lienee vahvempaa tekoa kuin Jehovan todistaja.
"Onko mahdollista, että kritiikin tarkoitus olisi tehdä järjestöstä parempi järjestö?"
Jehovan todistajat eivät pidä oman järjestönsä kohdalla tätä lainkaan mahdollisena, kuten todistajamielisen kirjoituksestakin käy valitettavalla tavalla ilmi. Hänen pitkän puolustuspuheensa ydin on hyvin yksinkertainen: minkäänlainen kritiikki järjestöä kohtaan ei ole hyväksyttävää, eikä sitä tule lainkaan sietää seurakunnassa.
Kritiikin lähtökohtainen tarkoitus on auttaa toista huomaamaan jokin mahdollinen epäkohta ja ainakin harkitsemaan sen korjaamista. Jehovan todistaja voi aivan hyvin ymmärtää, että työntekijä, työnantaja, yrittäjä, taiteilija, tutkija jne. joka ei suostu ottamaan vastaan kritiikkiä, toimii epäviisaasti, mutta oman järjestönsä kohdalla todistajilla on sokea piste. Jehovan todistajat myös itse lähestyvät toisia tarkoituksena levittää sanomaansa, mihin samalla sisältyy kritiikki muiden tämänhetkistä elämäntapaa kohtaan. Kuitenkaan he itse eivät suostu ottamaan kritiikkiä lainkaan vastaan. Kovin yksipuolista.
Kritiikki ei sinänsä velvoita toimimaan, vaan jokainen lopulta tekee itse ratkaisunsa, mutta kyky vastaanottaa kritiikkiä ja ainakin harkita, voisiko toisella olla pointti, on olennaisen tärkeää oman kehittymisen kannalta ja antaa mahdollisuuden ottaa huomioon uusia näkökulmia.
Kaikki pyörii sen uskomuksen ympärillä, että omalla ryhmällä on lopullinen totuus. Ryhmän oppi on jo ikään kuin saavuttanut tietynlaisen täydellisen puhtauden, joten kaikenlaiset korjausehdotukset ovat tällöin objektiivisesti väärin eivätkä ansaitse huomiota. Ylempänä mainitut mallit kultin tunnistamiseksi tuovat tämän hyvin ilmi. BITE-malli sanoo: "Require members to internalize the group’s doctrine as truth" eli vaadi jäseniä sisäistämään ryhmän oppi totuutena. Lalichin ja Langonen malli toi ilmi saman seikan siitä, kuinka ryhmä suhtautuu uskomusjärjestelmäänsä, ideologiaansa, ja käytäntöihin totuutena tai lakina.
Koska ryhmä ei voi imagonsa vuoksi myöntää kylmästi sensuroivansa kritiikkiä, kriitikoiden hiljentämiselle pitää löytää jokin oikeutus. Todistajamielinen kirjoittajamme antoi näytteen tästä kutsumalla näitä ihmisiä epätasapainoisiksi jupisijoiksi, jotka ovat vaaraksi. Sensuuri on nyt uudelleenpaketoitu muotoon, jossa vaarallinen ja epävakaa yksilö vain eristettiin muusta seurakunnasta. Kyseessä oli vain eräänlainen tulinpalon sammutus. Mitä väärää tulipalon sammuttamisessa olisi? Tässä on sama perusidea käyttää sanojen voimaa tekojen oikeuttamiseksi kuin karttamisessa. Kun ihmisen totaalista hylkäämistä kutsutaankin rakkaudelliseksi järjestelyksi, syntyy mielikuva opista, joka ei voi olla väärin, koska siinä on sana rakkaus.
Asiat paranevat vain kritiikkiä esittämällä. Jos kokee, että täydellisyys on jo saavutettu, kritiikki nähdään väistämättä vain askelina väärään suuntaan.
"Koska ryhmä ei voi imagonsa vuoksi myöntää kylmästi sensuroivansa kritiikkiä, kriitikoiden hiljentämiselle pitää löytää jokin oikeutus."
Tämä kriitikoiden ehdoton ja poikkeuksetta tapahtuva vaientaminen on tosiaan niitä asioita, joista Jehovan todistajilta kysyttäessä saa vesitetyn version. Se kuulostaa pahalta ja he itsekin tietävät sen. Tämä on samalla tavalla kuin esim. karttaminen ja verikysymys sellainen asia, jossa totuuden kertomista vältellään, jopa suoranaiseen valehteluun asti, vaikka jokainen todistaja tietää miten asia on. Tätä on vaikea ymmärtää muuten kuin siltä pohjalta, että todistajat itsekin häpeävät oppiaan tai pelkäävät, että järjestölle koituisi haittaa, jos asia kerrottaisiin niin kuin se on.
Kun Jehovan todistajissa kylmästi torjutaan paitsi kaikki ulkopuolinen, myös järjestön sisältä tuleva kritiikki ja jopa varovaisesti esitetyt parannusehdotukset, samalla heitetään roskiin kaikki se ajatustyö, mitä yksittäiset todistajat voisivat tehdä järjestönsä kehittämiseksi. Tällä ei nähdä mitään arvoa, koska hallintoelin paistattelee harhaisessa kuvitelmassaan jumalallisen viestintäkanavan ominaisuudessa.
Kiitos sulle. Mutta et ymmärrä minkälaisia sr. ihmiset ovat, Vanha aatami on siellä takana.
Jos näet että toiset tekvät raskasta syntiä ja ilmoitat siitä saat itse pahan nimen. Riippuu kuka se väärin tekjä on. Itse en ilmoita enää mitään mitä näen. Pääsen helpommalla ja kun ei uskota ei uskota.
Olenko minä muka huonompi kuin muut sk. En ole. No kun puhut totta olet valehtelija ja jos valehtelet että olet tehnyt väärin vaikka et ole. Vanhimmat voivat olla itseään täynnä "vallasta" joka heillä omasta mielesttän on.
Älkää ruvetko psykolokiksi jaa viisaaksi koska et tiedä mitä kaikkea on tapahtunut.
Tuomitsetko?
"Mutta jos kerrot että olet tehnyt jonkun synnin, heti tulevat kaksin kappalein kuulustelemaan ja määräämään rangaistuksesta."
Tätä voi hyödyntää siten, että kertoo tehneensä syntiä, jolloin pukumiehet tulevat paikalle. Sitten, kun he ovat paikalla, voi kertoa, ettei olekaan tehnyt syntiä, vaan ottaa esille asioita, joissa Jehovan todistajien järjestö on väärässä.
"...ottaa esille asioita, joissa Jehovan todistajien järjestö on väärässä."
Se on pahin synti. Sen pahempaa ei ole.
Esim. ateistit katsovat pahimmaksi, törkeimmäksi murhat, ihmisten murhaamisen verensiirtokiellolla.
1 korintt. 10:25 Kaikkea, mitä teurashuoneessa myydään, syökäät
Koloss. 2:16 Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä
Mutta miksi kieltää verensiirto, nestemäisen elimen elinsiirto ?
Sehän on vartiotorniseuran kauppiaallinen taito, että pystyy myymään ja rikastumaan esim. sanomalla että Room. esivallat oli vuosina 1929 - 1962 taivaallisia, mutta ennen sitä ja sen jälkeen maallisia.
Minkä vastikkeen ostaja saa tuosta ostoksesta ?
Ja sitten lopuksi potkasta ulos.
Todistajien postiluukkuun toimitetut näytteet, scannatut tai valokopiosivut vartiotorneista epäonnistuneiden maailmanloppuvuosien kohdalta, sellaisista vanhoista opeista, jotka ovat kumotut, ja jotka nyt on määrätty kiellettäväksi koskaan olleenkaan (kuten esim. rokotuskielto)
ovat hyvä keino herätellä todistajalta unohtunutta ajattelemista.
Punaviiva kopion ydinkohdan alle voi tehostaa asiaa.
(Rokotukset oli vartiotornissa kiellettyjä v.v. 1921 - 1952)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Jehovan_todistajien_oppimuutoksista