Halutessaan ehkäistä Pohjoismaiden natokiimaa - ainakin meidän maamme osalta - Venäjä voinee pyrkiä eristämään Suomen käyttämällä vanhaa keinoa eli ’mannermaasulkemusta’. Tällöin se voisi omilla sotalaivoillaan estää kauppalaivastojen alusten liikkumisen Itämerellä.
Keino on tuttu Euroopan poliittisesta historiasta.
Ruotsin etelärannikon sulkuun itänaapurimme resurssit tuskin ovat riittävät, ja se aiheuttaisi jo niin suuren uhan Pohjolan vakaudelle, että siihen olisi jo Lännen pakosti reagoitava panemalla suuremmassa määrin ’kova kovaa vastaan’.
Raja olisi Ruotsin osalta kuitenkin mahdollisesti Tukholman vaiheilla, (riippuen siitä vallataanko Gotlantia vai ei).
Tavararatoimituksen Suomeen kappaletavaran osalta edellyttäisivät tällöin rekkarallia Ruotsin halki ja edelleen laivoilla Turkuun tai muihin Pohjanlahden satamiin. (Haaparanta-Torniota unohtamatta)
Osittain Suomen huollossa voitaisiin toki myös käyttää lisääntyvässä määrin lentorahtia. Vähän kuin Länsi-Berliiniin aikoinaan. Se on kuitenkin melko kallis ratkaisu pitemmän päälle. Mutta ehkä nimenomaan osaratkaisu. Haluaisiko Länsi olla turvaamassa Suomen huoltoa panostaen siihen myös rahallisesti? Suomi itse on köyhä ja siksi jää.
Mahdollisesti osa kuljetuksista voitaisiin suorittaa rannikkopurjehduksina Ruotsin rannikkoa pitkin, sikäli mikäli se on purjehduskelpoinen.
Joka tapauksessa on todettava että asemamme on tällä hetkellä varsin kiusallinen ja se voi ennen pitkää muodostua jopa tukalaksi.
Pakko kysyä: ”Onko hallitus tietoinen?”
Varsinkin pääministerillä eivät vähäisemmätkään asiat näytä pysyvän ’hanskassa’ tällä hetkellä. Puhumattakaan tällaisista suuremmista ulkopolitiikan haasteista. Onko varauduttu tällaisiin vaihtoehtoisiin skenaarioihin? Kysyn vaan. Emme elä enää Paasikiven-Kekkosen aikaa. Meillä ei ole YYA-sopimuksen kaltaisia turvallisuustakeita.
(Onko meillä pääministerinä kuntapoliitikko?)
Keino on tuttu Euroopan poliittisesta historiasta.
Ruotsin etelärannikon sulkuun itänaapurimme resurssit tuskin ovat riittävät, ja se aiheuttaisi jo niin suuren uhan Pohjolan vakaudelle, että siihen olisi jo Lännen pakosti reagoitava panemalla suuremmassa määrin ’kova kovaa vastaan’.
Raja olisi Ruotsin osalta kuitenkin mahdollisesti Tukholman vaiheilla, (riippuen siitä vallataanko Gotlantia vai ei).
Tavararatoimituksen Suomeen kappaletavaran osalta edellyttäisivät tällöin rekkarallia Ruotsin halki ja edelleen laivoilla Turkuun tai muihin Pohjanlahden satamiin. (Haaparanta-Torniota unohtamatta)
Osittain Suomen huollossa voitaisiin toki myös käyttää lisääntyvässä määrin lentorahtia. Vähän kuin Länsi-Berliiniin aikoinaan. Se on kuitenkin melko kallis ratkaisu pitemmän päälle. Mutta ehkä nimenomaan osaratkaisu. Haluaisiko Länsi olla turvaamassa Suomen huoltoa panostaen siihen myös rahallisesti? Suomi itse on köyhä ja siksi jää.
Mahdollisesti osa kuljetuksista voitaisiin suorittaa rannikkopurjehduksina Ruotsin rannikkoa pitkin, sikäli mikäli se on purjehduskelpoinen.
Joka tapauksessa on todettava että asemamme on tällä hetkellä varsin kiusallinen ja se voi ennen pitkää muodostua jopa tukalaksi.
Pakko kysyä: ”Onko hallitus tietoinen?”
Varsinkin pääministerillä eivät vähäisemmätkään asiat näytä pysyvän ’hanskassa’ tällä hetkellä. Puhumattakaan tällaisista suuremmista ulkopolitiikan haasteista. Onko varauduttu tällaisiin vaihtoehtoisiin skenaarioihin? Kysyn vaan. Emme elä enää Paasikiven-Kekkosen aikaa. Meillä ei ole YYA-sopimuksen kaltaisia turvallisuustakeita.
(Onko meillä pääministerinä kuntapoliitikko?)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.