Siis oikeasti? Itse en keksi muuta tehtävää kuin epämuodollisen formaalin seremonian eli vihkitilaisuuden järjestäminen, joka päättyy vihityn parin siunaamiseen papin aamenella. Kyseessä on siis pelkkä epävirallinen rituaali, jota ennen muodolliset asiat on hoidettu jo valmiiksi kuntoon entisen Maistraatin eli nykyisen Digi- ja väestötietoviraston papereissa. Eikä avioliittoon ole koskaan tarvittu kirkon lupaa tai suostumusta sillä avioliitto on maallinen instituutio ja kuuluu valtiovallan alaisuuteen erotuksena kirkollisesta joka kuuluu kirkon alaisuuteen. Ennen olikin paljon yleisempää mennä naimisiin ilman kirkon järjestämää vihkitilaisuutta ja papin aamenta, muutta tilanne muuttui 1800-luvun lopussa nopeasti kun Englannin kuninkaalliset teki kirkossa pidettävistä "prinsessahäistä" ja valkoisista häämekoista himoittua muotia.
Mikä on kirkon merkitys ja rooli avioliitossa?
Anonyymi
565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Fundikset ovat kanssa unohtaneet sen mikä on avioliitto, he huutavat että se on jumalan asettama noudatettava laki jossa Jumala on määrännyt kaikki miehet ja naiset liittymään yhteen aviopareiksi halusivatoa he sitten olla yhdessä tai ei. Oikeasti avioliitossa on kyse kahden ihmisen, alunperin kahden suvun, välisestä sopimuksesta olla yhdessä toisin sanoen määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen tiiviin yhteiselämän muoto. Se ei ole mikään Jumalan määräämä laki eikä mikään kaikille pakollinen asia, jonka noudattamatta jättäminen olisi hirveä kuoleman synti jos ei arvioidu. Mutta eipä fundiksille saa taottua päähän järkeä vaikka kuinka yrittää, kaadettu oppi vain valuu ulos kuin vesi siivilässä.
Kirkkohäät pitäisi olla ateisteilla stadionin häät .
Ihmiset haluavat Jumalan siunauksen avioliitolleen. Mies ja nainen näin saavat hyvän alun yhteiselle elämälleen. Eriasia on sitten, miten he tätä arvokasta asiaansa hoitavat.
Meinaatkos ettei sitä Jumalan siunausta saa ilman välikäsiä?
Ehkä ensin kannattaisi ottaa selvää, miten asiat ovat, ennen kuin esittää väitteitä.
”…kuin epämuodollisen formaalin seremonian eli vihkitilaisuuden järjestäminen…”
Väärin, ns. maistraattivihkiminen voi olla noin, mutta kirkoissa (sekä muissa uskonnoissa) on aika tarkkaan asetettu se, mitä vihkimiseen kuuluu – eli se on formaali seremonia.
.”Kyseessä on siis pelkkä epävirallinen rituaali, jota ennen muodolliset asiat on hoidettu jo valmiiksi kuntoon entisen Maistraatin eli nykyisen Digi- ja väestötietoviraston papereissa.”
Suurimmaksi osaksi väärin, pieni osa on oikein.
Digi- ja väestötietovirasto myöntää vihkimisoikeuden, eli uskonnolliset yhdyskunnat anovat luvan niille, jotka vihkimisiä suorittavat. Yleensä luterilaisen kaikilla papeilla on vihkimisoikeudet.
Sitten on avioliiton esteiden tutkinta, minkä voi suorittaa maistraatti, mutta kirkkoon kuuluville suorittaa se evankelis-luterilainen tai ortodoksinen seurakunta, johon toinen vihittävistä kuuluu. Maistraatti ei tutki esim. sitä, onko rippikoulu käyty, jota puolestaan kirkot edellyttävät vihittäviltä.
Pappi siis toimii hetken valtion virkamiehenä, kun julistaa avioliiton solmituksi.
”Eikä avioliittoon ole koskaan tarvittu kirkon lupaa tai suostumusta sillä avioliitto on maallinen instituutio ja kuuluu valtiovallan alaisuuteen…”
Väärin, jo varhaisesta keskiajasta alkaen kirkot ottivat huolekseen avioliittojen vihkimiset yms. Vasta kun valtiot kehittyivät, ne siirtyivät enemmän maalliselle vallalle. Eli reformaatio 1600 luvulla vaikutti siihen, että esim. lakien ja sääntöjen asettaminen siirtyi valtiolle.
Suomessa esim. niin sanonut siviilivihkimiset tulivat laillisiksi vasta 1917.
Suomessa kirkko sai 1734 uudestaan oikeuden ratkaista avioliiton pätevyyteen liittyviä asioita,
”Ennen olikin paljon yleisempää mennä naimisiin ilman kirkon järjestämää vihkitilaisuutta ja papin aamenta, muutta tilanne muuttui 1800-luvun lopussa nopeasti...”
Öh, asia on täsmälleen päinvastoin. Tuolloin oli mm. ”salavuoteus” rikos v. 1926 asti. Salavuoteus tarkoitti kahden ei avioliitossa olevan yhteiselämää, josta usein syntyi myös lapsia. Arvion mukaan noin kolmannes lapsista syntyi näistä suhteista. Nykyaikana tätä kutsutaan avoliitoksi.
Käytännössä ei ollut juuri muita kuin pappeja, jotka vihkivät virallisiin avioliittoihin. Mutta aina on ollut, etenkin köyhemmän kansanosan keskuudessa heitä, jotka elivät ns. ”susipareina”. Näitä muuten kävi papit vihkimissä syrjäkylillä aina 1900 luvun alkuun saakka.
Eli vasta kun siviilivihkiminen oli laillista, (asiaan liittyy uskonnon vapaus), alettiin solmia näitä liittoja enemmän.