Seurasin tuossa mielenkiinnolla viikonloppuna Jasun ja Emberizin keskustelua parissakin ketjussa aiheesta kun miehestä on tullut jotenkin etäinen, vetäytynyt, innoton, haluton jne., siis sanalla sanoen vieras olio olohuoneessa, tympeä sohvanorppa.
Sen innoittamana ajattelin kysyä muidenkin kokemuksia siitä, kun kumppanista (mies tai nainen) tulee etäinen olio autotallissa tai sohvan nurkassa. Kiinnostaa muiden kokemukset, oli ne omia tai jonkun tuttavan, ja erityisesti kiinnostaa ajatukset siitä, miksi niin on päässyt kyseisessä suhteessa tapahtumaan.
Tähän astisen empiirisen otantani perusteella miehet tekevät tuota selvästi enemmän kuin naiset suhteissaan, mutta naiset puhuvat suhteistaan enemmän kuin miehet, joten otantani on voimakkaasti vinoutunut.
Nostan käden pystyyn tässä kohden ja tunnustan, että olen tehnyt joskus samaa, tunnistan itseni leidien kuvauksista turhankin hyvin. Omista kokemuksistani tiedostan sen, että jossain vaiheessa kommunikaatio on alkanut suhteessa sakkaamaan ja yhtäkkiä ei enää olekaan pelkästää ME, vaan on myös kaksi erillistä otusta omissa poteroissaan mököttämässä, toisinaan. Niiltä osin myötäelävä ja hyväksyvä, rohkeakin kommunikaatio suhteen tilasta olisi ollut avain toisenlaiseen lopputulokseen, luullakseni.
Kun kumppanista tulee etäinen olio kumppanin sijaan
138
3230
Vastaukset
- Anonyymi
Eikö se ole aika selvää että ensihuumassa tulee tärkeimmät kuulumiset ja mielipiteet vaihdettua. Sehän on äärettömän hankalaa jos koko ajan jatkossakin pitää keksiä aina vaan uutta ohjelmaa ja jännittävää tekemistä mielikuvituksettomalle kumppanille joka ei itse itselleen keksi ajankulua.
-harmiseikirj-Ei parisuhteessa ole kyseessä ohjelman keksimisestä, vaan yhdessä olemisesta, tekemisestä ja tunneyhteyden ylläpitämisestä!
Omaa ohjelmaa saa ja pitää olla. Ja myös omaa aikaa ilman tekemistä. Jos kaikki on vain pelkkää minua (ja minun juttuja), eikä halua antaa yhtään meille ja meidän jutulle, niin aika harva suhde pysyy lämpimänä pelkällä pyhällä hengellä. On pakko antaa, jos haluaa saada! Kyse on omasta valinnasta haluaako antaa toiselle jotain ja pitää kumppanistaan huolta (molemmin puolin).
Tosin silloin kun on pienenä lapsia eikä puolisoa kiinnosta osallistua lasten kanssa puuhailuun, eipä sitä omaa aikaakaan juuri ole ilman tukiverkkojen apua. Omakohtaisesti voin kertoa, että eipä ole vapaa-ajan ongelmia ole paljon ollut… Nyt ensimmäistä kertaa 10 vuoteen olen voinut ottaa oman harrastuksen tai mennä omiin juttuihin kohtuullisen vapaasti (kohtuudella, alkuillasta tai viikonloppuna) kun on puolet ajasta vain isoja kotona. Ennen piti järjestää ystävien kanssa tapaamiset, niin että äidit tapaa hoplop kun lapset pomppii keskenään. Tukiverkkojen avulla on järjestynyt ystävien tapaaminen ilman lapsiakin, mutta eipä omalla ajalla ole voinut paljon juhlia.
En ymmärrä mihin parisuhdetta tarvitsee tai mitä siltä ees haluaa, jos ei halua puhua, ei katsoa silmiin, ei keskustella, ei olla läsnä, ei koskea, ei olla lähellä, ei jakaa huolia, ei jakaa onnistumisia, eikä halua edes seksiä. Mitä parisuhteesta jää jäljelle? Mahdollisuus lisääntyä (sen verran pitää kiinnostaa seksi, että onnistuu)??? Mahdollisuus parempaan elintasoon, kun kumppani maksaa puolet asunnosta??? Kiva kulissi???
Vastakysymys harmaalle: Mitä sinä haluat suhteelta, jos yhdessä olo puolison kanssa on ikävä vaatimus? Miksi pitää olla jotain ohjelmaa, eikö läsnäoleva arki riitä?
Ja vastakysymys randombypasserille: olitko itse tyytyväinen kun suhteesi muuttui etäiseksi? Olisitko kaivannut muutosta? Mitä teit itse asialle, esim. yrititkö jutella asiasta? Missä vaiheessa heräsit tilanteeseen? Heräsikö puoliso ja yrittikö hän saada asiaa puheeksi?
Aika usein näissä tilanteissa käy, että puoliso pettää kun on niin suuressa vajeessa. Vähän niin kuin nälkäkuoleman partaalla oleva varastaa ruokaa pysyäkseen hengissä, vaikka muuten ei koskaan sellaista tekisi. Itse en pettänyt, mutta moni siihen sortuu vajeessa. Yritin myös kertoa kauniisti mitä tarvitsisin, ja kysyä mitä ex tarvitsee tai mitä hän haluaisi muuttuvan. Vastauksen pääsisältö oli 99%:sti ihan sama. Omat vaateeni eivät olleet kohtuuttomia…Muissa aiemmissa pitkissä suhteissani EI onneksi ole ollut samaa ”puoliso haluaa kadota tapettiin”-ilmiötä.
En tiedä miten te muut ajattelette, mutta itse näen että parisuhde edellyttää kummaltakin ainakin ajoittain panostusta, tahtoa olla yhdessä ja aitoa läsnäoloa. Menneisyydelle ei voi mitään, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa.- Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Ei parisuhteessa ole kyseessä ohjelman keksimisestä, vaan yhdessä olemisesta, tekemisestä ja tunneyhteyden ylläpitämisestä!
Omaa ohjelmaa saa ja pitää olla. Ja myös omaa aikaa ilman tekemistä. Jos kaikki on vain pelkkää minua (ja minun juttuja), eikä halua antaa yhtään meille ja meidän jutulle, niin aika harva suhde pysyy lämpimänä pelkällä pyhällä hengellä. On pakko antaa, jos haluaa saada! Kyse on omasta valinnasta haluaako antaa toiselle jotain ja pitää kumppanistaan huolta (molemmin puolin).
Tosin silloin kun on pienenä lapsia eikä puolisoa kiinnosta osallistua lasten kanssa puuhailuun, eipä sitä omaa aikaakaan juuri ole ilman tukiverkkojen apua. Omakohtaisesti voin kertoa, että eipä ole vapaa-ajan ongelmia ole paljon ollut… Nyt ensimmäistä kertaa 10 vuoteen olen voinut ottaa oman harrastuksen tai mennä omiin juttuihin kohtuullisen vapaasti (kohtuudella, alkuillasta tai viikonloppuna) kun on puolet ajasta vain isoja kotona. Ennen piti järjestää ystävien kanssa tapaamiset, niin että äidit tapaa hoplop kun lapset pomppii keskenään. Tukiverkkojen avulla on järjestynyt ystävien tapaaminen ilman lapsiakin, mutta eipä omalla ajalla ole voinut paljon juhlia.
En ymmärrä mihin parisuhdetta tarvitsee tai mitä siltä ees haluaa, jos ei halua puhua, ei katsoa silmiin, ei keskustella, ei olla läsnä, ei koskea, ei olla lähellä, ei jakaa huolia, ei jakaa onnistumisia, eikä halua edes seksiä. Mitä parisuhteesta jää jäljelle? Mahdollisuus lisääntyä (sen verran pitää kiinnostaa seksi, että onnistuu)??? Mahdollisuus parempaan elintasoon, kun kumppani maksaa puolet asunnosta??? Kiva kulissi???
Vastakysymys harmaalle: Mitä sinä haluat suhteelta, jos yhdessä olo puolison kanssa on ikävä vaatimus? Miksi pitää olla jotain ohjelmaa, eikö läsnäoleva arki riitä?
Ja vastakysymys randombypasserille: olitko itse tyytyväinen kun suhteesi muuttui etäiseksi? Olisitko kaivannut muutosta? Mitä teit itse asialle, esim. yrititkö jutella asiasta? Missä vaiheessa heräsit tilanteeseen? Heräsikö puoliso ja yrittikö hän saada asiaa puheeksi?
Aika usein näissä tilanteissa käy, että puoliso pettää kun on niin suuressa vajeessa. Vähän niin kuin nälkäkuoleman partaalla oleva varastaa ruokaa pysyäkseen hengissä, vaikka muuten ei koskaan sellaista tekisi. Itse en pettänyt, mutta moni siihen sortuu vajeessa. Yritin myös kertoa kauniisti mitä tarvitsisin, ja kysyä mitä ex tarvitsee tai mitä hän haluaisi muuttuvan. Vastauksen pääsisältö oli 99%:sti ihan sama. Omat vaateeni eivät olleet kohtuuttomia…Muissa aiemmissa pitkissä suhteissani EI onneksi ole ollut samaa ”puoliso haluaa kadota tapettiin”-ilmiötä.
En tiedä miten te muut ajattelette, mutta itse näen että parisuhde edellyttää kummaltakin ainakin ajoittain panostusta, tahtoa olla yhdessä ja aitoa läsnäoloa. Menneisyydelle ei voi mitään, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa."Vastakysymys harmaalle: Mitä sinä haluat suhteelta, jos yhdessä olo puolison kanssa on ikävä vaatimus? Miksi pitää olla jotain ohjelmaa, eikö läsnäoleva arki riitä? "
Niin no minullehan se arki riittäisi, mutta naisista olen havainnut että ne haluaa aina jotain uutta ja suhteen pitää niiden mielestä edetä jotain niiden suunnittelemaa jatkumoa pitkin, ei voi vain antaa asioiden olla niin kuin ne jo ovat. Kieltämättä myös kun itse viihdyn ihan hyvin ilman asioiden jatkuvaa kehitystä ja muutosta niin en hirveän parisuhdehakuinen olekaan kun tiedän että parisuhteen myötä mukavaan eloon tulisi kaikenlaista hässäkkää.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Vastakysymys harmaalle: Mitä sinä haluat suhteelta, jos yhdessä olo puolison kanssa on ikävä vaatimus? Miksi pitää olla jotain ohjelmaa, eikö läsnäoleva arki riitä? "
Niin no minullehan se arki riittäisi, mutta naisista olen havainnut että ne haluaa aina jotain uutta ja suhteen pitää niiden mielestä edetä jotain niiden suunnittelemaa jatkumoa pitkin, ei voi vain antaa asioiden olla niin kuin ne jo ovat. Kieltämättä myös kun itse viihdyn ihan hyvin ilman asioiden jatkuvaa kehitystä ja muutosta niin en hirveän parisuhdehakuinen olekaan kun tiedän että parisuhteen myötä mukavaan eloon tulisi kaikenlaista hässäkkää.
-harmiseikirj-Näin juuri. Tämä on käsittämätön juttu tämä naisten haluama suhteen "eteneminen".
Mitä hittoa, eikö voi vaan olla?
Tällä tavalla iässä 40 lapsia en ole enää hankkimassa (en ole ollut koskaan), avioliittoon minua ei saa (ei ole saanut koskaan), yhteistä omaisuutta en tule enää kenenkään kanssa hankkimaan. Jos nainen tarkoittaa jotain näitä perinteisiä juttuja suhteen etenemisellä, niin ei kyllä kiinnosta.
Yhteinen kielikurssi, asuntoautoreissu tai koira maksimissaan. Pitemmälle ei tule etenemään enää koskaan, ja tuohon vaiheeseen päästään ensimmäisen 3 vuoden aikana. Mitäs sitten se loppuelämä, miten sitte "edetään." Anonyymi kirjoitti:
Näin juuri. Tämä on käsittämätön juttu tämä naisten haluama suhteen "eteneminen".
Mitä hittoa, eikö voi vaan olla?
Tällä tavalla iässä 40 lapsia en ole enää hankkimassa (en ole ollut koskaan), avioliittoon minua ei saa (ei ole saanut koskaan), yhteistä omaisuutta en tule enää kenenkään kanssa hankkimaan. Jos nainen tarkoittaa jotain näitä perinteisiä juttuja suhteen etenemisellä, niin ei kyllä kiinnosta.
Yhteinen kielikurssi, asuntoautoreissu tai koira maksimissaan. Pitemmälle ei tule etenemään enää koskaan, ja tuohon vaiheeseen päästään ensimmäisen 3 vuoden aikana. Mitäs sitten se loppuelämä, miten sitte "edetään."Miksi haluat edes parisuhdetta vai haluatko edes? Ei parisuhde ole pakko tai ei sitä kannata tavoitella vain yleisen odotuksen takia!
Omaisuus, lapsi ja kulissi ovat omasta mielestä vääriä syitä hankkia parisuhde. Jos ei kahden ihmisen ihmissuhteesta ei löydy tarpeeksi syytä olla suhteessa (=kumpikin saa siitä jotain extraa ja on enemmistö aikaa hyvä olla), miksi sitä edes harkitsisi?Anonyymi kirjoitti:
Näin juuri. Tämä on käsittämätön juttu tämä naisten haluama suhteen "eteneminen".
Mitä hittoa, eikö voi vaan olla?
Tällä tavalla iässä 40 lapsia en ole enää hankkimassa (en ole ollut koskaan), avioliittoon minua ei saa (ei ole saanut koskaan), yhteistä omaisuutta en tule enää kenenkään kanssa hankkimaan. Jos nainen tarkoittaa jotain näitä perinteisiä juttuja suhteen etenemisellä, niin ei kyllä kiinnosta.
Yhteinen kielikurssi, asuntoautoreissu tai koira maksimissaan. Pitemmälle ei tule etenemään enää koskaan, ja tuohon vaiheeseen päästään ensimmäisen 3 vuoden aikana. Mitäs sitten se loppuelämä, miten sitte "edetään."Itselläni ei ole tuollaisia edetään projekteja ollenkaan. Me on perhe tehty yhteistuumin ja haluttu, joten ei ole meillä mitään nainen tahtoo yhtään mitään muuta, kun kommunikaatiota mieheltään.
Mielenkiintoa tehdä yhdessä perheenä asioita. Myös yhdessä pariskuntana. Mut hänpä tykkää toimia soolona, joten mikä merkitys meille lopulle perheelle jää?- Anonyymi
Emberizi kirjoitti:
Miksi haluat edes parisuhdetta vai haluatko edes? Ei parisuhde ole pakko tai ei sitä kannata tavoitella vain yleisen odotuksen takia!
Omaisuus, lapsi ja kulissi ovat omasta mielestä vääriä syitä hankkia parisuhde. Jos ei kahden ihmisen ihmissuhteesta ei löydy tarpeeksi syytä olla suhteessa (=kumpikin saa siitä jotain extraa ja on enemmistö aikaa hyvä olla), miksi sitä edes harkitsisi?Selvennyksenä;
Minulla on suhde joka täyttää pääosin tarpeeni eikä etene. Olen saanut etenijöistä tarpeekseni.
Syyt suhteelle:
Seksiä ihmisen kanssa jonka tunnen ja joka tuntee minut. Lisäksi tietysti muuta läheisyyttä ja hellyyttä, mutta nämä myöhemmät enemmänkin siitä syystä, et ymmärrän myös naisella olevan tarpeensa ja halunsa.
Lisäksi harrastus- ja ajanviettokaveri.
Yleiset odotukset eivät minua kiinnosta pätkääkään. - Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Itselläni ei ole tuollaisia edetään projekteja ollenkaan. Me on perhe tehty yhteistuumin ja haluttu, joten ei ole meillä mitään nainen tahtoo yhtään mitään muuta, kun kommunikaatiota mieheltään.
Mielenkiintoa tehdä yhdessä perheenä asioita. Myös yhdessä pariskuntana. Mut hänpä tykkää toimia soolona, joten mikä merkitys meille lopulle perheelle jää?En tiedä miehestäsi. Ja asia on muutenkin eri, jos nuo perinteiset Lapset, talo, mökki...yms. ovat oikeasti yhteistä halua eivätkä naisen parisuhdeprojekteja sen "etenemiseksi".
Minä kyllä vietän aikaani naiseni kanssa muutenkin harrastamalla kuin vain sängyssä. Kts. vastaus edellä. Anonyymi kirjoitti:
En tiedä miehestäsi. Ja asia on muutenkin eri, jos nuo perinteiset Lapset, talo, mökki...yms. ovat oikeasti yhteistä halua eivätkä naisen parisuhdeprojekteja sen "etenemiseksi".
Minä kyllä vietän aikaani naiseni kanssa muutenkin harrastamalla kuin vain sängyssä. Kts. vastaus edellä.No mä en ok-taloa olis enää halunnut. Omani osituksessa exälleni jätin, kun työleirin pitäminen itsellä ei tuntunut enää mielekkäälle. Talo on puhtaasti mieheni päätös ja tahtoma, minä olen maha pystyssä kiltisti perässä kulkenut. Oman osakkeeni myynyt ja rahaksi muuttanut.
Sepäs se, kun moni isä ihminenkin viettää aikaa perheensä kanssa mielellään erilaisia harrasteita ja juttuja tehden. Se minua nyppiikin, kun olis mukavaa yhdessä perheenä ja pariskuntanakin touhuta kodin hyvöksi, harrastaa, liikkua yhdessä. Vaan se on tervanjuontia puolisolleni. Voi suostua, muttei silminnähden nauti mistään mistä perheet yhdessä yleensä nauttii.
Siksipä mulla onkin ajatus, että ehkäpä fkegmaattisuus on osa luonnettaan, mutta perhe ja parisuhde ei ole jotain sellaista mitä oli kuvitellut olevan tai sitten ei vaan osaa nauttia mistään yhdessä, vain yksin.JasuM kirjoitti:
No mä en ok-taloa olis enää halunnut. Omani osituksessa exälleni jätin, kun työleirin pitäminen itsellä ei tuntunut enää mielekkäälle. Talo on puhtaasti mieheni päätös ja tahtoma, minä olen maha pystyssä kiltisti perässä kulkenut. Oman osakkeeni myynyt ja rahaksi muuttanut.
Sepäs se, kun moni isä ihminenkin viettää aikaa perheensä kanssa mielellään erilaisia harrasteita ja juttuja tehden. Se minua nyppiikin, kun olis mukavaa yhdessä perheenä ja pariskuntanakin touhuta kodin hyvöksi, harrastaa, liikkua yhdessä. Vaan se on tervanjuontia puolisolleni. Voi suostua, muttei silminnähden nauti mistään mistä perheet yhdessä yleensä nauttii.
Siksipä mulla onkin ajatus, että ehkäpä fkegmaattisuus on osa luonnettaan, mutta perhe ja parisuhde ei ole jotain sellaista mitä oli kuvitellut olevan tai sitten ei vaan osaa nauttia mistään yhdessä, vain yksin.Talo on puhtaasti mieheni päätös ja tahtoma, minä olen maha pystyssä kiltisti perässä kulkenut. Oman osakkeeni myynyt ja rahaksi muuttanut. Siis nykyisen mieheni.
Exä muutti mun omakotitaloon aikoinaan. Nyksä mun osakkeeseen. Ja nämä mun huushollit on siis lihoiksi laitettu jo. Rahat myynnistä/ osituksesta yhteiseksi hyväksi tämän perheeni kanssa käytetty.JasuM kirjoitti:
Talo on puhtaasti mieheni päätös ja tahtoma, minä olen maha pystyssä kiltisti perässä kulkenut. Oman osakkeeni myynyt ja rahaksi muuttanut. Siis nykyisen mieheni.
Exä muutti mun omakotitaloon aikoinaan. Nyksä mun osakkeeseen. Ja nämä mun huushollit on siis lihoiksi laitettu jo. Rahat myynnistä/ osituksesta yhteiseksi hyväksi tämän perheeni kanssa käytetty.Ja siis itse toivoin, että muutettas osakkeeseen. Mutta joustin ok-talon kanssa, kun se tuntui olevan ainoa vaihtoehto miehelleni.
Minä en omista talosta mitään. 20 000 euroa olen maksanut erilaisista hankinnoista peruskorjauksen yhteydessä tähän mieheni taloon. Mutta omistus on yksin hänellä.
Joku päivä kyllä ostan tai perin maaseutu kotipaikkani ja ihan vakaasti olen harkinnut muuttavani sinne asumaankin sitten. Mikäli fyysinen vointini sen sallii, sillä itse pitää kyetä tekemään kaikki pihanhuollosta kodinhuoltoon. Pikku rempatkin.
Tiedän, että puolisoni ei taas tykkää ajatuksesta, että mun kotipaikkaa pidettäs tai asutettas, mutta minä olen itsekäs tässä asiassa ja päätän yksin mitä teen sen asian suhteen. Ei multakaan kyselty vastaavassa tilanteessa mitään.
Todennäköisesti suhde loppuu viimeistään silloin. Mutta sitten se loppuu. Olen elänyt muiden mieliksi elämäni, en meinaa elää niin elämäni loppuun asti.- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
No mä en ok-taloa olis enää halunnut. Omani osituksessa exälleni jätin, kun työleirin pitäminen itsellä ei tuntunut enää mielekkäälle. Talo on puhtaasti mieheni päätös ja tahtoma, minä olen maha pystyssä kiltisti perässä kulkenut. Oman osakkeeni myynyt ja rahaksi muuttanut.
Sepäs se, kun moni isä ihminenkin viettää aikaa perheensä kanssa mielellään erilaisia harrasteita ja juttuja tehden. Se minua nyppiikin, kun olis mukavaa yhdessä perheenä ja pariskuntanakin touhuta kodin hyvöksi, harrastaa, liikkua yhdessä. Vaan se on tervanjuontia puolisolleni. Voi suostua, muttei silminnähden nauti mistään mistä perheet yhdessä yleensä nauttii.
Siksipä mulla onkin ajatus, että ehkäpä fkegmaattisuus on osa luonnettaan, mutta perhe ja parisuhde ei ole jotain sellaista mitä oli kuvitellut olevan tai sitten ei vaan osaa nauttia mistään yhdessä, vain yksin.Mahdollisuuksia mitä tulee mieleen tilanteestanne:
Miehen ensimmäinen oikea pitkä suhde, ja tietysti ensimmäiset lapset. Nuorena lähtenyt hommaan ja mielikuva ollut ruusuinen. Lapsiperhetodellisuus ei vastannutkaan todellisuutta. Ehkä hän on ns. Disney-romantikko syvällä sisimmässään (Eli satuihin uskova pikkupoika) Eli pettynyt.
Toinen ja kylmempi vaihtoehto on, että hän on tarvinnut kohteen seksuaalisille haluilleen sekä jonkun tuottamaan jälkeläiset kanssaan. Jos itsekkäästi ajattelee, niin oikeastaan ainoa motiivi työn tekemiseen ja omaisuuden keräämiseen on jälkeläiset. Eli geeniperimän saaminen eteenpäin ja tarkoitus työn tekemiselle ja talolainan maksulle. Kerrot että taloprojekti oli hänelle tärkeä, se viittaa tuollaiseen.
Tietysti palstalla muotoutunut näkemys suhteestanne ja sen tilasta on syntynyt vain toisen osapuolen avautumisista :) Anonyymi kirjoitti:
Mahdollisuuksia mitä tulee mieleen tilanteestanne:
Miehen ensimmäinen oikea pitkä suhde, ja tietysti ensimmäiset lapset. Nuorena lähtenyt hommaan ja mielikuva ollut ruusuinen. Lapsiperhetodellisuus ei vastannutkaan todellisuutta. Ehkä hän on ns. Disney-romantikko syvällä sisimmässään (Eli satuihin uskova pikkupoika) Eli pettynyt.
Toinen ja kylmempi vaihtoehto on, että hän on tarvinnut kohteen seksuaalisille haluilleen sekä jonkun tuottamaan jälkeläiset kanssaan. Jos itsekkäästi ajattelee, niin oikeastaan ainoa motiivi työn tekemiseen ja omaisuuden keräämiseen on jälkeläiset. Eli geeniperimän saaminen eteenpäin ja tarkoitus työn tekemiselle ja talolainan maksulle. Kerrot että taloprojekti oli hänelle tärkeä, se viittaa tuollaiseen.
Tietysti palstalla muotoutunut näkemys suhteestanne ja sen tilasta on syntynyt vain toisen osapuolen avautumisista :)Heh. Joo ymmärrän, että täällä on mahdotonta muodostaa kokonaiskuvaa ja saa vain toisen kertoman näkemyksen asioista, joka sekään ei välttämättä ole reilu kun se on mutu.
Musta tuntuu.
"Miehen ensimmäinen oikea pitkä suhde, ja tietysti ensimmäiset lapset. Nuorena lähtenyt hommaan ja mielikuva ollut ruusuinen. Lapsiperhetodellisuus ei vastannutkaan todellisuutta."
- Kyllä, ensimmäinen oikea yhdessä asuen ja eläen pitkä parisuhde ja eka perhe, ekat lapset.
Mielikuva oli lapsistakin nminusta naivihko, kun esikoista odotin. Mikään ei muutu, tulee vaan lapsi taloon.
Silloin jo sanoin, että olet kultaseni väärässä, moni asia muuttuu.
Tuo toinen vaihtoehto ei sovi häneen. Hän ei ole noin kylmäkiskoinen. :)JasuM kirjoitti:
Heh. Joo ymmärrän, että täällä on mahdotonta muodostaa kokonaiskuvaa ja saa vain toisen kertoman näkemyksen asioista, joka sekään ei välttämättä ole reilu kun se on mutu.
Musta tuntuu.
"Miehen ensimmäinen oikea pitkä suhde, ja tietysti ensimmäiset lapset. Nuorena lähtenyt hommaan ja mielikuva ollut ruusuinen. Lapsiperhetodellisuus ei vastannutkaan todellisuutta."
- Kyllä, ensimmäinen oikea yhdessä asuen ja eläen pitkä parisuhde ja eka perhe, ekat lapset.
Mielikuva oli lapsistakin nminusta naivihko, kun esikoista odotin. Mikään ei muutu, tulee vaan lapsi taloon.
Silloin jo sanoin, että olet kultaseni väärässä, moni asia muuttuu.
Tuo toinen vaihtoehto ei sovi häneen. Hän ei ole noin kylmäkiskoinen. :)Ja joo nuori 25-vuotias. Isäksi tuli 28:na.
JasuM kirjoitti:
Ja joo nuori 25-vuotias. Isäksi tuli 28:na.
Projekti ei ollut tärkeä, mutta talon saaminen oli tärkeää. Kaikki muu on huonompaa asumista. Se oli syy haluta talo. Ja remppa oli pakko varioiden ilmettyä.
JasuM kirjoitti:
Projekti ei ollut tärkeä, mutta talon saaminen oli tärkeää. Kaikki muu on huonompaa asumista. Se oli syy haluta talo. Ja remppa oli pakko varioiden ilmettyä.
Vaurioiden.. Hipasunäppäimet.
Anonyymi kirjoitti:
Mahdollisuuksia mitä tulee mieleen tilanteestanne:
Miehen ensimmäinen oikea pitkä suhde, ja tietysti ensimmäiset lapset. Nuorena lähtenyt hommaan ja mielikuva ollut ruusuinen. Lapsiperhetodellisuus ei vastannutkaan todellisuutta. Ehkä hän on ns. Disney-romantikko syvällä sisimmässään (Eli satuihin uskova pikkupoika) Eli pettynyt.
Toinen ja kylmempi vaihtoehto on, että hän on tarvinnut kohteen seksuaalisille haluilleen sekä jonkun tuottamaan jälkeläiset kanssaan. Jos itsekkäästi ajattelee, niin oikeastaan ainoa motiivi työn tekemiseen ja omaisuuden keräämiseen on jälkeläiset. Eli geeniperimän saaminen eteenpäin ja tarkoitus työn tekemiselle ja talolainan maksulle. Kerrot että taloprojekti oli hänelle tärkeä, se viittaa tuollaiseen.
Tietysti palstalla muotoutunut näkemys suhteestanne ja sen tilasta on syntynyt vain toisen osapuolen avautumisista :)On hällä muutama nainen ollut, joita on tapaillut peräkammarista välillä naisiin karaten. Mutta käsitykseni mukaan ei mitään kovin pitkäikäisiä, teininuoruuden rakkaus poislukien.
Ja en ole ensimmäinen häntä vanhempi nainen. :)
Mieheni ei kuulemma itse tee aloitteita lainkaan naisille. Oisko passiivisuus lähtökohta. :"D- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
On hällä muutama nainen ollut, joita on tapaillut peräkammarista välillä naisiin karaten. Mutta käsitykseni mukaan ei mitään kovin pitkäikäisiä, teininuoruuden rakkaus poislukien.
Ja en ole ensimmäinen häntä vanhempi nainen. :)
Mieheni ei kuulemma itse tee aloitteita lainkaan naisille. Oisko passiivisuus lähtökohta. :"DKolmas vaihtoehto tuli mieleen.
Kaappibi.
Nainen ei enää sytytä niin kuin ennen. Pitäisi päästä miestä koettamaan, mutta ei uskalla avautua ja perhe sekä nainen esteenä. Anonyymi kirjoitti:
Kolmas vaihtoehto tuli mieleen.
Kaappibi.
Nainen ei enää sytytä niin kuin ennen. Pitäisi päästä miestä koettamaan, mutta ei uskalla avautua ja perhe sekä nainen esteenä.Yym, on sekin käynyt mielessä ja minusta hän on ollut ihastunut mieheen. Käytös oli ihan sekopäisenä ihastuneen käytöstä. Ja miespuoliseen liittyen.
Mut jos niin olis, niin ihan hyvin vois kertoa. Oonhan mäkin kertonut, et jos rakastuisin naiseen seurustelisin siinä missä miehenkin kanssa. Ja elän heterosti, kun olen hänen kanssa vaikken hetero olekkaan.- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Yym, on sekin käynyt mielessä ja minusta hän on ollut ihastunut mieheen. Käytös oli ihan sekopäisenä ihastuneen käytöstä. Ja miespuoliseen liittyen.
Mut jos niin olis, niin ihan hyvin vois kertoa. Oonhan mäkin kertonut, et jos rakastuisin naiseen seurustelisin siinä missä miehenkin kanssa. Ja elän heterosti, kun olen hänen kanssa vaikken hetero olekkaan.Eikö sinun mies lue kirjoituksiasi? Voi olla, että itse loukkaantuisin aika verisesti.
Anonyymi kirjoitti:
Eikö sinun mies lue kirjoituksiasi? Voi olla, että itse loukkaantuisin aika verisesti.
Voi se lukeakin. En sano täällä mitään mitä en kehtaa irl ääneen sanoa. Hänelle tai muillekin. :)
- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Yym, on sekin käynyt mielessä ja minusta hän on ollut ihastunut mieheen. Käytös oli ihan sekopäisenä ihastuneen käytöstä. Ja miespuoliseen liittyen.
Mut jos niin olis, niin ihan hyvin vois kertoa. Oonhan mäkin kertonut, et jos rakastuisin naiseen seurustelisin siinä missä miehenkin kanssa. Ja elän heterosti, kun olen hänen kanssa vaikken hetero olekkaan.No niin, nyt tärppäs.
Sitten kun muutat teidän maalle, niin näet minkälaisen äijän se valitsee :) Anonyymi kirjoitti:
Eikö sinun mies lue kirjoituksiasi? Voi olla, että itse loukkaantuisin aika verisesti.
Jos hän on hinkuen johonkin toiseen ihmiseen halukas satsaamaan, muttei minuun niin se pitäis kertoa mulle. Rohkeesti.
En mä siitä suutu, olipa nainen tai mies mielessä. Sitten vaan jutellaan ja sovitaan miten eletään eteenpäin.JasuM kirjoitti:
Jos hän on hinkuen johonkin toiseen ihmiseen halukas satsaamaan, muttei minuun niin se pitäis kertoa mulle. Rohkeesti.
En mä siitä suutu, olipa nainen tai mies mielessä. Sitten vaan jutellaan ja sovitaan miten eletään eteenpäin.Ei mua tartte rakastaa, eikä mun kanssa olla, kunhan rakastaa lapsiaan ja pitää heistä hyvää huolta. Vapaaehtoistahan kaikki suhteet on. Eikö?
JasuM kirjoitti:
Ei mua tartte rakastaa, eikä mun kanssa olla, kunhan rakastaa lapsiaan ja pitää heistä hyvää huolta. Vapaaehtoistahan kaikki suhteet on. Eikö?
Mä kyllä rakastan häntä, mutta myös niin paljon että päästän vapaaksi, jos niin tahtoo.
Anonyymi kirjoitti:
No niin, nyt tärppäs.
Sitten kun muutat teidän maalle, niin näet minkälaisen äijän se valitsee :)Heh, no jos yhtään voin päätellä niin itseään naisellisemman. Joka luovii häntä mielellään. :D
JasuM kirjoitti:
Heh, no jos yhtään voin päätellä niin itseään naisellisemman. Joka luovii häntä mielellään. :D
Ihan niin kun mäkin valitsisin itseäni naisellisemman naisen. Muttei tartte luovia, kunhan on rehellinen ja omalla tahdollaan messissä.
- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Ei mua tartte rakastaa, eikä mun kanssa olla, kunhan rakastaa lapsiaan ja pitää heistä hyvää huolta. Vapaaehtoistahan kaikki suhteet on. Eikö?
Kyllä kyllä. Koko elämä on vapaaehtoista.
Mistäs minä tiedän mikä sitä miestäsi/teitä riipoo, kunhan heitän keittiöpsykologin arvauksia.
Vahvin veto on tällä hetkellä tämä, että nyt häntä homottaa.
Mutta olethan sinä näitä jo paljon miettinyt. - Anonyymi
Eikös ne sano, että kyllä koira koiran tuntee.
Ihmisen seksuaalisuus voi muuttua ajan saatossa.
Kyllä minuakin välillä homottaa, mutta mieheen en ole koskaan ihastunut. Se on luonteeltaan puhtaan seksuaalista. Anonyymi kirjoitti:
Eikös ne sano, että kyllä koira koiran tuntee.
Ihmisen seksuaalisuus voi muuttua ajan saatossa.
Kyllä minuakin välillä homottaa, mutta mieheen en ole koskaan ihastunut. Se on luonteeltaan puhtaan seksuaalista.Juu, voi olla myöskin niin ettei tee seksiä mieli miesten kesken, mutta tuntee romanttista vetoa. :)
Ihastuu siis hölmönä, eikä muuta kummempaa.Eli klassinen tapaus, jossa ensin sanotaan kerran rakastan ja homma on siinä. Kun kumppani asiasta vuosikaudet myöhemmin huomauttaa, niin todetaan hieman kireänä, että rakastan rakastan, pitää sitä koko ajan hokea :)
Emberizi kirjoitti:
Ei parisuhteessa ole kyseessä ohjelman keksimisestä, vaan yhdessä olemisesta, tekemisestä ja tunneyhteyden ylläpitämisestä!
Omaa ohjelmaa saa ja pitää olla. Ja myös omaa aikaa ilman tekemistä. Jos kaikki on vain pelkkää minua (ja minun juttuja), eikä halua antaa yhtään meille ja meidän jutulle, niin aika harva suhde pysyy lämpimänä pelkällä pyhällä hengellä. On pakko antaa, jos haluaa saada! Kyse on omasta valinnasta haluaako antaa toiselle jotain ja pitää kumppanistaan huolta (molemmin puolin).
Tosin silloin kun on pienenä lapsia eikä puolisoa kiinnosta osallistua lasten kanssa puuhailuun, eipä sitä omaa aikaakaan juuri ole ilman tukiverkkojen apua. Omakohtaisesti voin kertoa, että eipä ole vapaa-ajan ongelmia ole paljon ollut… Nyt ensimmäistä kertaa 10 vuoteen olen voinut ottaa oman harrastuksen tai mennä omiin juttuihin kohtuullisen vapaasti (kohtuudella, alkuillasta tai viikonloppuna) kun on puolet ajasta vain isoja kotona. Ennen piti järjestää ystävien kanssa tapaamiset, niin että äidit tapaa hoplop kun lapset pomppii keskenään. Tukiverkkojen avulla on järjestynyt ystävien tapaaminen ilman lapsiakin, mutta eipä omalla ajalla ole voinut paljon juhlia.
En ymmärrä mihin parisuhdetta tarvitsee tai mitä siltä ees haluaa, jos ei halua puhua, ei katsoa silmiin, ei keskustella, ei olla läsnä, ei koskea, ei olla lähellä, ei jakaa huolia, ei jakaa onnistumisia, eikä halua edes seksiä. Mitä parisuhteesta jää jäljelle? Mahdollisuus lisääntyä (sen verran pitää kiinnostaa seksi, että onnistuu)??? Mahdollisuus parempaan elintasoon, kun kumppani maksaa puolet asunnosta??? Kiva kulissi???
Vastakysymys harmaalle: Mitä sinä haluat suhteelta, jos yhdessä olo puolison kanssa on ikävä vaatimus? Miksi pitää olla jotain ohjelmaa, eikö läsnäoleva arki riitä?
Ja vastakysymys randombypasserille: olitko itse tyytyväinen kun suhteesi muuttui etäiseksi? Olisitko kaivannut muutosta? Mitä teit itse asialle, esim. yrititkö jutella asiasta? Missä vaiheessa heräsit tilanteeseen? Heräsikö puoliso ja yrittikö hän saada asiaa puheeksi?
Aika usein näissä tilanteissa käy, että puoliso pettää kun on niin suuressa vajeessa. Vähän niin kuin nälkäkuoleman partaalla oleva varastaa ruokaa pysyäkseen hengissä, vaikka muuten ei koskaan sellaista tekisi. Itse en pettänyt, mutta moni siihen sortuu vajeessa. Yritin myös kertoa kauniisti mitä tarvitsisin, ja kysyä mitä ex tarvitsee tai mitä hän haluaisi muuttuvan. Vastauksen pääsisältö oli 99%:sti ihan sama. Omat vaateeni eivät olleet kohtuuttomia…Muissa aiemmissa pitkissä suhteissani EI onneksi ole ollut samaa ”puoliso haluaa kadota tapettiin”-ilmiötä.
En tiedä miten te muut ajattelette, mutta itse näen että parisuhde edellyttää kummaltakin ainakin ajoittain panostusta, tahtoa olla yhdessä ja aitoa läsnäoloa. Menneisyydelle ei voi mitään, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa.Ja vastakysymys randombypasserille: olitko itse tyytyväinen kun suhteesi muuttui etäiseksi? Olisitko kaivannut muutosta? Mitä teit itse asialle, esim. yrititkö jutella asiasta? Missä vaiheessa heräsit tilanteeseen? Heräsikö puoliso ja yrittikö hän saada asiaa puheeksi?
-En, en todellakaan ollut, mutta alkuun sitä ei oikein edes huomannut, vasta kun oltiin oikeasti suossa.
-Tottakai olisin kaivannut muutosta, mutta olin tuolloin jo onnistuneesti paennut töihini ja siten aina väsynyt enkä oikein saanut kiinni järkevistä ajatuksista joilla tilannetta avata.
-Yritin jutella, mutta vasta todella myöhäisessä vaiheessa ja silloin tein sen väärin ja liian laiskasti.
-Heräsin tilanteeseen todella myöhään, nk. "liian myöhään". Ongelmat omasta mielestäni alkoivat kommunikaation pettämisellä, sillä ettei kumpikaan tietyn rajan jälkeen saanut asioita puettua sanoiksi rakentavasti, nimenomaan rakentavasti ja siinä myönnän omat isot virheeni.
-Puoliso heräili aiemmin ja koitti asioita ottaa puheeksi, tosin ehkä vähän vääriä asioita ja siksikin keskustelu tyrehtyi. Kun olin aina väsynyt, niin toki olin usein myös sitten kireänä ja senkin takia keskusteluyritykset käytännössä loppuivat.
Voi sanoa, että vaikka ihan aikuisia tuolloin oltiin, niin oli vähän niin kuin kaksi lasta olisi tapaillut ensimmäisen parisuhteensa karikoiden ympärillä. Ei kompassia, ei karttaa, ei hajuakaan miten purjehditaan, vielä vähemmän miten purjehditaan vaarallisilla vesillä. Ja haaksirikkohan siitä tuli :)randombypasser kirjoitti:
Ja vastakysymys randombypasserille: olitko itse tyytyväinen kun suhteesi muuttui etäiseksi? Olisitko kaivannut muutosta? Mitä teit itse asialle, esim. yrititkö jutella asiasta? Missä vaiheessa heräsit tilanteeseen? Heräsikö puoliso ja yrittikö hän saada asiaa puheeksi?
-En, en todellakaan ollut, mutta alkuun sitä ei oikein edes huomannut, vasta kun oltiin oikeasti suossa.
-Tottakai olisin kaivannut muutosta, mutta olin tuolloin jo onnistuneesti paennut töihini ja siten aina väsynyt enkä oikein saanut kiinni järkevistä ajatuksista joilla tilannetta avata.
-Yritin jutella, mutta vasta todella myöhäisessä vaiheessa ja silloin tein sen väärin ja liian laiskasti.
-Heräsin tilanteeseen todella myöhään, nk. "liian myöhään". Ongelmat omasta mielestäni alkoivat kommunikaation pettämisellä, sillä ettei kumpikaan tietyn rajan jälkeen saanut asioita puettua sanoiksi rakentavasti, nimenomaan rakentavasti ja siinä myönnän omat isot virheeni.
-Puoliso heräili aiemmin ja koitti asioita ottaa puheeksi, tosin ehkä vähän vääriä asioita ja siksikin keskustelu tyrehtyi. Kun olin aina väsynyt, niin toki olin usein myös sitten kireänä ja senkin takia keskusteluyritykset käytännössä loppuivat.
Voi sanoa, että vaikka ihan aikuisia tuolloin oltiin, niin oli vähän niin kuin kaksi lasta olisi tapaillut ensimmäisen parisuhteensa karikoiden ympärillä. Ei kompassia, ei karttaa, ei hajuakaan miten purjehditaan, vielä vähemmän miten purjehditaan vaarallisilla vesillä. Ja haaksirikkohan siitä tuli :)Asioista pitäisi yrittää sanoa ennen kuin ne kasvaa liian isoiksi. Toiselta pitäisi muistaa kysyä miten menee ja miltä tuntuu ennen kuin laivan kyljestä tulee tonneja vettä laivaan sekunneissa. Myös ikävistä asioista pitäisi yrittää puhua ja kestää rakentava ja joskus huonokin palaute (joskus se on aiheellista, molemmin puolin).
Tiedän ihan helppoa se ei ole. Mutta onneksi fiksut ihmisen on yleensä hyviä oppimaan.Emberizi kirjoitti:
Asioista pitäisi yrittää sanoa ennen kuin ne kasvaa liian isoiksi. Toiselta pitäisi muistaa kysyä miten menee ja miltä tuntuu ennen kuin laivan kyljestä tulee tonneja vettä laivaan sekunneissa. Myös ikävistä asioista pitäisi yrittää puhua ja kestää rakentava ja joskus huonokin palaute (joskus se on aiheellista, molemmin puolin).
Tiedän ihan helppoa se ei ole. Mutta onneksi fiksut ihmisen on yleensä hyviä oppimaan.Juu, niinhän sitä pitäisi, mutta... Se on hyvin hento ja hiuksenhieno se raja, veteen piirretty viiva, se on todella helppo ylittää ja rajan toisella puolella asiat tapahtuvat kiihtyvää vauhtia, niin siellä ei ole helppo painaa enää jarrua ja tehdä u-käännöstä. Mikä tahansa negatiivinen kierre on uskomattoman voimakas otteessaan.
Todellakin toivon, että olen ehtinyt jotain oppimaan, etenkin siltä varalta, että joskus vielä jonkinlaiseen parisuhteen tapaiseen päädyn, mutta myös yleisemmin ihmissuhteiden kannalta.randombypasser kirjoitti:
Juu, niinhän sitä pitäisi, mutta... Se on hyvin hento ja hiuksenhieno se raja, veteen piirretty viiva, se on todella helppo ylittää ja rajan toisella puolella asiat tapahtuvat kiihtyvää vauhtia, niin siellä ei ole helppo painaa enää jarrua ja tehdä u-käännöstä. Mikä tahansa negatiivinen kierre on uskomattoman voimakas otteessaan.
Todellakin toivon, että olen ehtinyt jotain oppimaan, etenkin siltä varalta, että joskus vielä jonkinlaiseen parisuhteen tapaiseen päädyn, mutta myös yleisemmin ihmissuhteiden kannalta.Jos opettelee kertomaan omista tunteista ja omista tarpeista, eikä päästä niitä ulos painella vasta sitten kun ne tulee muodossa ”Sä et vattu koskaan” tai jotain muuta yhtä rakentavaa, niin asiat ei välttämättä eskaloidu vyöryksi. Jos opettelemaan olemaan toisen kanssa läsnä (oman ajan lisäksi), ja muistaa kysyä itse toisen tarpeista, fiiliksistä ja opettelee myös kuuntelemaan vastaukset, on jo pitkällä oppimisessa. Sitten ei voi kun toivoa, että vastapuoli ottaa kopin asiasta. Vuorovaikutukseen tarvitaan kaksi.
Tämä nyt ei ollut mikään saarna vaan myös samalla muistutus itselleni.Emberizi kirjoitti:
Jos opettelee kertomaan omista tunteista ja omista tarpeista, eikä päästä niitä ulos painella vasta sitten kun ne tulee muodossa ”Sä et vattu koskaan” tai jotain muuta yhtä rakentavaa, niin asiat ei välttämättä eskaloidu vyöryksi. Jos opettelemaan olemaan toisen kanssa läsnä (oman ajan lisäksi), ja muistaa kysyä itse toisen tarpeista, fiiliksistä ja opettelee myös kuuntelemaan vastaukset, on jo pitkällä oppimisessa. Sitten ei voi kun toivoa, että vastapuoli ottaa kopin asiasta. Vuorovaikutukseen tarvitaan kaksi.
Tämä nyt ei ollut mikään saarna vaan myös samalla muistutus itselleni.Profeetta Emberizin moderni Vuorisaarna 😂
Juu, too on tuttua teesiä, mutta tosiaan helpommin sanottu kuin tehty. Ja vaatii aika paljon opettelua, vaikka sitten muiden ihmissuhteiden kuin parisuhteen kanssa.
Kyllä viimeisimmän eron jälkeen taoin päähäni ns. jatkuvan keskustelun teesiä, sitä että on läsnä arjessa ja kuulostelee missä molemmat menevät, mutta myös siten, ottaa yhdessä sovitusti erillistä aikaa käydä "meidän" asioita läpi keskustellen. Sitä voi kirjata ketutuksen ja kehujen aiheita muistiin vaikka kuukauden ja sitten käydään ne puolin ja toisin läpi ihan rauhallisesti ja rakentavasti, esimerkiksi.
Jep, tangoon tarvitaan kaksi, mutta riidan saa aikaiseksi yksinäänkin 😁randombypasser kirjoitti:
Profeetta Emberizin moderni Vuorisaarna 😂
Juu, too on tuttua teesiä, mutta tosiaan helpommin sanottu kuin tehty. Ja vaatii aika paljon opettelua, vaikka sitten muiden ihmissuhteiden kuin parisuhteen kanssa.
Kyllä viimeisimmän eron jälkeen taoin päähäni ns. jatkuvan keskustelun teesiä, sitä että on läsnä arjessa ja kuulostelee missä molemmat menevät, mutta myös siten, ottaa yhdessä sovitusti erillistä aikaa käydä "meidän" asioita läpi keskustellen. Sitä voi kirjata ketutuksen ja kehujen aiheita muistiin vaikka kuukauden ja sitten käydään ne puolin ja toisin läpi ihan rauhallisesti ja rakentavasti, esimerkiksi.
Jep, tangoon tarvitaan kaksi, mutta riidan saa aikaiseksi yksinäänkin 😁Olen samaa mieltä, vaikka pr
Emberizi kirjoitti:
Olen samaa mieltä, vaikka pr
lähti vahingossa… jäi kesken…vaikka profeettaa en itsestäni löydä.
Vuorisaarnan muuten tajuaa vasta kun kolahtaa niin, että taju lähtee ja rakkaus-tsunami hyökyy voimalla. Jotain ne on tajunnut 2000 vuotta sitten jo, tosin kirkollinen tulkinta voi hieman erota maallikon tulkinnasta.Emberizi kirjoitti:
lähti vahingossa… jäi kesken…vaikka profeettaa en itsestäni löydä.
Vuorisaarnan muuten tajuaa vasta kun kolahtaa niin, että taju lähtee ja rakkaus-tsunami hyökyy voimalla. Jotain ne on tajunnut 2000 vuotta sitten jo, tosin kirkollinen tulkinta voi hieman erota maallikon tulkinnasta.Ehkei profeetta, mutta leikkisä mieli keksi saarna-sanasta hieman pelleiltävää. Kirjoitat usein fiksuja, huomaa elämän kokemuksen ja sen, että olet myös ehtinyt puntaroida niitä kokemuksia. Arvostan suuresti, joutuu itsekin sitten miettimään asioita uudelleen.
Vuorisaarnassa on... Puolensa ja puolensa. Ehkä parasta onkin juuri tehdä siitä omat tulkintansa, pyrkiä sovittamaan tulkinta vallitsevaan aikaan ja tapoihin.randombypasser kirjoitti:
Ehkei profeetta, mutta leikkisä mieli keksi saarna-sanasta hieman pelleiltävää. Kirjoitat usein fiksuja, huomaa elämän kokemuksen ja sen, että olet myös ehtinyt puntaroida niitä kokemuksia. Arvostan suuresti, joutuu itsekin sitten miettimään asioita uudelleen.
Vuorisaarnassa on... Puolensa ja puolensa. Ehkä parasta onkin juuri tehdä siitä omat tulkintansa, pyrkiä sovittamaan tulkinta vallitsevaan aikaan ja tapoihin.Joo, ymmärsin kyllä letkautuksesi. 😉 En ole mikään erityisen uskovainen, enkä edes ole lukenut raamattua (vaikka se toki olisi yleissivistävää, osa ihmiskunnan historiaa mm. aikalaiskertomuksien osalta). Silti jotkut kohdat kolahtaa ja kuvastaa myös hyvin omaa arvomaailmaa hyvin. Enkä nyt puhu vanhasta testamentista. 😂
Toinen sellainen kohta, joka kolahtaa ja avautuu vasta kun rakastuu järjettömästi on 1.kirje korinrolaisille (piti tarkista netistä kohdan nimi). Alla löytyy näyte ajatuksia ravistelemaan:
Suurin on rakkaus
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Kun tekstiä jää miettimään… niin voi olla, että siitä löytyy paljon aineksia miltä tuntuu kun rakkaus osuu. Ja myös paljon sellaista mikä on onnellisen kestävän parisuhteen edellytys, vaikka teksti on peräisin 2000 vuoden takaa.Emberizi kirjoitti:
Joo, ymmärsin kyllä letkautuksesi. 😉 En ole mikään erityisen uskovainen, enkä edes ole lukenut raamattua (vaikka se toki olisi yleissivistävää, osa ihmiskunnan historiaa mm. aikalaiskertomuksien osalta). Silti jotkut kohdat kolahtaa ja kuvastaa myös hyvin omaa arvomaailmaa hyvin. Enkä nyt puhu vanhasta testamentista. 😂
Toinen sellainen kohta, joka kolahtaa ja avautuu vasta kun rakastuu järjettömästi on 1.kirje korinrolaisille (piti tarkista netistä kohdan nimi). Alla löytyy näyte ajatuksia ravistelemaan:
Suurin on rakkaus
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Kun tekstiä jää miettimään… niin voi olla, että siitä löytyy paljon aineksia miltä tuntuu kun rakkaus osuu. Ja myös paljon sellaista mikä on onnellisen kestävän parisuhteen edellytys, vaikka teksti on peräisin 2000 vuoden takaa.Juu, tuo on tuttu, ehkä jopa lainatuin kohta 😊
Ohjeena tuo on silti yhtä hyvä kuin 2000 vuotta sitten, ikivihreä nuora jota pyrkiä seuraamaan ja etenkin jos rakkaudessa on ryppyisempi hetki.
Ja kyllä, onpa tuo suurteos jäänyt itseltäkin kokonaisuutena läpi kahlaamatta 🙄Itsehän keksin koko ajan tekemistä mutta odotan vain toista niihin mukaan. Yksinkin voin tehdä se on vain loukkaantua jos olen katsonut monet sarjat ennen häntä. No joo se toisen odottelu on tuskallista, kun itse katsoi kaikki kerralla ja haluaisi rentoutua.
- Anonyymi
Sit lähdetään naapurin seksikästä elliin tutustumaan sinkkuneiti kyseessä
- Anonyymi
Suhteet on kuin kuminauhoja. Kuuluu asiaan, että välillä etäisyys kasvaa. Muttei aina voi olla venyneenä maksimipituuteensa, muuten nauha katkeaa. Välillä pitää lähetä kanssa.
- Anonyymi
Kun nauha venyy niin eikö silloin ole aika etsiä uus kumppani eli silloin kumpikin kaipaa uutta kumppania ja uutta äksönii
Olen samaa mieltä. Kuminauhaa saa venyttää ja käydä kaukana, se kuuluu asiaan, mutta mikään nauha ei kestä ääriasennossa pitkiä aikoja,
Vaatii tahtoa, että haluaa käydä lähellä ja haluaa palata sinne. Puoliso voi toki lähentyä kun toinen on kireän narun päässä, mutta yleensä se saa vaan aikaan entistä pidemmän venytyksen pois. Kauas menneen on haluttava itse tulla takaisin, jotta tilanne palaa läheiseksi.- Anonyymi
Oman kokemukseni mukaan parisuhde on paitsi kuminauhaa niin myös sellaista heiluriliikettä.
Hyvin harvoin molemmat osapuolet tuntuvat olevan yhtä aikaa siinä keskitilassa, vaan lähes aina jonmpikumpi on enemmän tavoittelemassa sitä toista ja pitämässä hommaa kasassa. Toimivassa suhteessa tuo osa vaihtuu sujuvasti ja toinen on myös tavoitttavissa.
Siinä kohtaa suhde alkaa rakoilla, jos toinen osapuoli ei enää edes pyri tavoittamaan toista etäisyyden kasvassa tai ei enää halua tulla itse tavoitetuksi. Anonyymi kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan parisuhde on paitsi kuminauhaa niin myös sellaista heiluriliikettä.
Hyvin harvoin molemmat osapuolet tuntuvat olevan yhtä aikaa siinä keskitilassa, vaan lähes aina jonmpikumpi on enemmän tavoittelemassa sitä toista ja pitämässä hommaa kasassa. Toimivassa suhteessa tuo osa vaihtuu sujuvasti ja toinen on myös tavoitttavissa.
Siinä kohtaa suhde alkaa rakoilla, jos toinen osapuoli ei enää edes pyri tavoittamaan toista etäisyyden kasvassa tai ei enää halua tulla itse tavoitetuksi."Siinä kohtaa suhde alkaa rakoilla, jos toinen osapuoli ei enää edes pyri tavoittamaan toista etäisyyden kasvassa tai ei enää halua tulla itse tavoitetuksi."
Ei se tuossa pisteessä enää rakoile, kyllä se on menossa kohti eroa ja vahvasti.- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
"Siinä kohtaa suhde alkaa rakoilla, jos toinen osapuoli ei enää edes pyri tavoittamaan toista etäisyyden kasvassa tai ei enää halua tulla itse tavoitetuksi."
Ei se tuossa pisteessä enää rakoile, kyllä se on menossa kohti eroa ja vahvasti.Jos molemmat pyrkivät toisiaan lähentymään, niin ei suhde silloin rakoile. Tuo on luonnollista aaltoliikettä, jota tapahtuu ihan jokaisessa ihmissuhteessa.
- Anonyymi
Onhan tuo(kin) tilanne tullut koettua ja se koitui myös lopulta sen suhteen kohtaloksi.
Tuohon miksi kysymykseen ei liene yksiselitteistä vastausta. Exäni perheessä tapahtui traaginen kuolemantapaus ja hän ei lopulta kyennyt oikein pääsemään yli siitä. Itse jaksoin aikani tukea häntä, mutta siinä kohtaa kun se tilanne vain jatkui toisen vuoden ja kolmanen vuoden jne. niin minunkin voimat olivat aikalailla loppu. Jonkinasteisesta masennuksesta siinä oli kaiketi kyse, mutta kun toinen ei suostu lääkärin apua huolimaan ja pakottamaan ei pysty.
Siinä niiden vuosien kuluessa suhteesta katosi oikeastaan ihan kaikki mitä oli ollut. Viisi vuotta mä sitä jaksoin (suhde kokonaisuudessaan kesti 12 vuotta) ja sitten voimavarani olivat loppuunkulutetut. - Anonyymi
Varmaan ihan perustarina. Liian pitkä parisuhde ja kaikki saavutettu mikä saavutettavissa oli. Ei enää yhteisiä haasteita. Normi perusarki ja "aina samaa" niin kuin se toinen esitti. Itse yksin kotona arkea pyörittämässä ja toinen aina poissa. Ei siinä ollut aikaa, eikä toisella haluja keskustella jos itselläkään. Ja kyllä kuitenkin ehdotin että haetaan apua ja nostin ajoittain jopa riitoja, kun siihen väsyin. Toinen lupaa että tehdään jotain tai sanoo voidaanko jutella huomenna, aikomatta tehdä yhtään mitään, tai hermostuu ja väittää että olen hankala. No can do :)
t.sxth - Anonyymi
Pitäisi kellot kilahtaa kun kumppani syö iltapalaksi sipsejä ja karkkia eikä tee muuta kun katselee telkkaria tyhjä ilme kasvoilla. Silloin on joku masennus menossa ja sitten pitäisi asialle tehdä jotain.
- Anonyymi
Ihana
- Anonyymi
No mä olen mies ja olen itsekin taantunut mutiskoksi omiin oloihin, enkä ole puhunut mistään ja kuunnellut nalkutusta niin, että se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ja väitän, että toisaalta kaivoin montun siihen itse jo aikoinaan. Mutta se on vain osa totuutta.
Kommunikointi jos ei toimi oikein suhteessa alkumetreillä, se ei tule paranemaan siitä aikojen saatossa itsekseen.
Ja jos ei ole kommunikointia, ei tule ymmärrystä, vaan oletuksia ja niihin etsittyjä vahvistuksia, jotka poikkeuksetta ovat negatiivisia. (Minusta ei välitetä, minä en ole tärkeä, en ole haluttu jne)
Jos joku tuntee yllämainitusti, yleensä vajoaa omiin oloihin ja etääntyy. Luonnollista.
Ja mitä se aiheuttaa suhteessa.. kumpikin etääntyy toisistaan. Nainen nalkuttaa, mies vetäytyy.. tai toisinpäin...
Lumipalloefekti.Hyvin haastelet, kovin on tutun kuuloisia juttuja tuossa. Etenkin tuo negatiivinen kierre on sellainen, mistä on vaikea päästää irti, kun se kerran alkaa pyörimään.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Hyvin haastelet, kovin on tutun kuuloisia juttuja tuossa. Etenkin tuo negatiivinen kierre on sellainen, mistä on vaikea päästää irti, kun se kerran alkaa pyörimään.
Kyllä. Se kun lähtee pyörimään, ei kumpikaan edes tiedä mistä se alkoi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä. Se kun lähtee pyörimään, ei kumpikaan edes tiedä mistä se alkoi.
Mietin tuota lisää AV: n sanomisen valossa. Pystyin määrittämään sen hetken kun se alkoi. Pelkkä epäilys mutta silti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mietin tuota lisää AV: n sanomisen valossa. Pystyin määrittämään sen hetken kun se alkoi. Pelkkä epäilys mutta silti.
Kun siitä ei uskalla jutella suoraan, se on kuin nauha päässä "minusta ei ehkä välitetä, minusta ei ehkä välitetä, minusta ei ehkä välitetä.. jne. jne, jne. jnem jne. Etkä ole koskaan enää avoin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun siitä ei uskalla jutella suoraan, se on kuin nauha päässä "minusta ei ehkä välitetä, minusta ei ehkä välitetä, minusta ei ehkä välitetä.. jne. jne, jne. jnem jne. Etkä ole koskaan enää avoin.
.tai jos jutellaankin, niin toinen sanoo mitä olettaa minun toivovan. Niin päähän jää pyörimään " pidätkö minua niin tyhmänä, pidätkö minua niin tyhmänä, pidätkö minua niin tyhmänä,pidätkö minua niin tyhmänä,pidätkö minua niin tyhmänä,pidätkö minua niin tyhmänä,pidätkö minua niin tyhmänä,pidätkö minua niin tyhmänä' jne. jne. jne...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mietin tuota lisää AV: n sanomisen valossa. Pystyin määrittämään sen hetken kun se alkoi. Pelkkä epäilys mutta silti.
No epäilys on epäilys ja oletusta. Kysymys kuuluukin, että miksi sitä ei selvittäisi, vaan reagoi sitten oletukseen?
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä. Se kun lähtee pyörimään, ei kumpikaan edes tiedä mistä se alkoi.
Sepä se, ainakin jos aikaa ehtii kulua, niin ei välttämättä enää voi hahmottaa missä vaiheessa suhde hajaantui kaksille eri raiteille. Itse en pysty muistamaan menneistä suhteista kuin sen hetken, jolloin tajusin, että nyt ollaan ku*essa ja siinä vaiheessa vaadittiin jo selvästi enemmän parisuhdeosaamista kuin itselläni silloin oli.
- Anonyymi
Etäistä oliota ei tullut, tuli paras kaveri ja kämppis.
Näin pääsi käymään kun seksi loppui. En ole parisuhteena ajatellut tätä enää vähään aikaan. - Anonyymi
Heräsin keskellä yötä ja erehdyin avaamaan palstan, no tuli jo nukuttua yli 5 tuntia.
Parisuhteissa joissa parin välillä on kommunikaatio ongelmia tulee enemmän kriisejä mitä sellaisissa joissa keskustellaan kohtalaisen avoimesti.
Jos olette olleet sellaisessa (sellaisissa) suhteissa jotka ovat päätyneet henkisen etäisyyden vuoksi eroon, vaipukaa hypnoosiin niin pääsette tilanteeseen jolloin kaikki muuttui.
Parisuhteen alussa usein keskustellaan molempia puolia tyydyttävällä tavalla, ollaa kiinnostuneita siitä mitä toinen ajattelee tai mitä toiveita uudella kumppanilla olisi. Tutustutaan paremmin ja tunnetaan toisemme jo riittävän hyvin, mielenkiinto ja kysymykset mitä toinen odottaisi suhteelta hiipuu ja harvenee. Moni kun ajattelee tietävänsä jo kysymättä.
Parisuhteen myrkyttämiseen riittää kahden viikon kokemus ja aika. Jotain negatiivista on tapahtunut mikä rikkoon sen alun "teen vuoksesi mitä vaan" tunteen.
Tuo muutos voi tulla tiedostamatta. Se voi saada alkuvoimansa epävarmuudesta, luottamuksen puutteesta, kunnioituksen puutteesta tai jostain tapahtumasta joka olisi rikkonut jotain ihmisen sisältä (särö sydämessä tai sielussa). Tuollaisen tapahtuman jälkeen alkaa ne todelliset ongelmat mitkä voivat näkyä välittämisen puutteena, seksuaalisen tarpeen vähenemisenä (ei näe tai tunne toista enää haluttavana).
Ihmiset voivat muuttua kahdessa viikossa niin hyvässä kuin myös pahassa.
Niillä joilla on kokemuksia kumppanin etääntymisestä, miettikää sitä aikaa kun kaikki oli vielä hyvin ja yrittäkää löytää käännekohta eli aika jolloin kaikki muuttui. Mitä tapahtui ennen sitä?
Seuraava kysymys: Yhdessä oloon käytetyn ajan laadukkuus. Mitä se olisi?
Nuorempana kun oli jo lapsia ja tapasi ystävä pariskuntia, joku nainen kertoi miten olivat saaneet lapsenvahdin, pääsivät viettämään puolison kanssa "laatuaikaa".
Onko laatuaika käsite sellaisesta yhdessä tekemisestä jota on tehty ennen lapsien syntymää? Jotain sellaista jota ihmiset kaipaavat ajalta ennen lapsia, kun oltiin vain me?
Seksuaalisuus ja suhteen toimivuus. Mies saa ainakin nuorempana juoksu-energiansa testosta, mennään ns. heppi ojossa ja halut ovat korkealla. Suhteessa naiseen tuossa on paljon hyvää. Mies tekee energisesti kaikkea yrittäen pitää naisen tyytyväisenä saadakseen kumppanin ja seksiä. Keksii kaikkea saadakseen ja pitääkseen tilanteen edullisena itselleen omia seksuaalisia haluja peilaten.
Mitäs sitten jos tuo muuttuu? Mies saa naisen, seksiä monta vuotta ja joskus lapsen tai pari. Roolit muuttuvat, ei ole enää pelkkiä Don Juan naiselleen, tulee olla isä, rakastaja, luotettava puoliso. Rooleja on monta. Sama kai naisilla, tulisi olla äiti, rakastajatar ja luotettava puoliso.
https://www.youtube.com/watch?v=-LO4K7FkOs4
AV- Anonyymi
Miten siis voimme säilyttää parisuhteessa sen tunteen joka on ollut suhteen alussa?
Suhteen alussahan naisen pierukin tuoksuu deodorantilta :)
Mielenkiintoa on helpompi pitää yllä jos molemmilla on omaa vapaata suhteen ulkopuolista aikaa ja tavataan vain silloin kun molemmat haluavat. Tuolla tavalla ei synny samaa "pidän sinua itsestäänselvyytenä" tilannetta kumminkaan päin. Suhde on parhaimmillaan silloin kun ei ole sitoumuksia ja silti ihmiset tekevät toistensa puolesta asioita, haluavat pitää toisensa tyytyväisinä. Samalla testataan luottamusta, olisi mahdollista tehdä mitä vain hölmöä mutta ei halua.
Illalla vitsailin tyttärelleni kun hän soitti. Kertoi miten oli tehnyt kotitehtävät kiltisti ajoissa ja saa mennä äidin sänkyyn nukkumaan (ikään kuin se olisi palkinto). Kysyin että mitä isin pitäisi tehdä että pääsisi äidin viereen nukkumaan. Kuulin kun tytär kysyi äidiltä, joskus huumori tuntuu purevan ja saa hymyn huulille.
AV
Minusta oleellista on, että kumpi vaan tai kumpikin kun huomaa etääntyneen kumppanistaan, pitää otta itse härkää sarvista ja yrittää selvittää miten lähentyä. Missä mentiin vikaan.
Mutta niin se ei toimi, että toinen yrittää toisen maatessa kyydissä tekemättä mitään. Hän on vissiin siis jo luovuttanut, kun ei huvita tehdä mitään?
Arki yhdessä on yhteisiä asioita, jos yhdessä olo ja elo ei maita, miksi sitten olla yhdessä. Voisi tyytymätön ja luovuttanut olla rohkea ja todeta etten enää halua sun kanssas, siksi vaan möllötän ja pysyn loitolla susta.- Anonyymi
"Arki yhdessä on yhteisiä asioita, jos yhdessä olo ja elo ei maita, miksi sitten olla yhdessä. "
Meinaatko ettei elämä voi olla naisen (tai sanotaan puolison) kanssa juhlaa arkenakin?
Suhteen "siisteys" taitaa olla samanlainen puheenaihe mitä kodin siisteys. Se siivoaa ketä sotku häiritsee? Sinkuilla ei tuota ongelmaa ole, ei kummassakaan aihepiirissä.
AV Anonyymi kirjoitti:
"Arki yhdessä on yhteisiä asioita, jos yhdessä olo ja elo ei maita, miksi sitten olla yhdessä. "
Meinaatko ettei elämä voi olla naisen (tai sanotaan puolison) kanssa juhlaa arkenakin?
Suhteen "siisteys" taitaa olla samanlainen puheenaihe mitä kodin siisteys. Se siivoaa ketä sotku häiritsee? Sinkuilla ei tuota ongelmaa ole, ei kummassakaan aihepiirissä.
AVJuu, mutta minä olen kai tottunut kotonani porukoitten kanssa, että pariskunta tekee yhdessä mm. talonmaalauksia, siistii pihaa, käy yhdessä kalassa jne. Meilläkin mun iskä tekee autorempat, äiti pesee pyykit ja siivoaa. Mutta moni asia hoituu yhdessä puolison kanssa. Exäni kanssa tehtiin yhdessä myöskin ja se oli ihan parasta, kun kumpikin hääräs yhdessä yhteisen projektin parissa.
Tehtiin yhtenä jussina iso rinne kivistä ja istutuksista, kivi kiveltä yhdessä. Oli mahtavaa. Maalattiin taloa yhdessä, laitettiin aita yhdessä jne. Mä tykkään tuolleen häärätä yhdessä.JasuM kirjoitti:
Juu, mutta minä olen kai tottunut kotonani porukoitten kanssa, että pariskunta tekee yhdessä mm. talonmaalauksia, siistii pihaa, käy yhdessä kalassa jne. Meilläkin mun iskä tekee autorempat, äiti pesee pyykit ja siivoaa. Mutta moni asia hoituu yhdessä puolison kanssa. Exäni kanssa tehtiin yhdessä myöskin ja se oli ihan parasta, kun kumpikin hääräs yhdessä yhteisen projektin parissa.
Tehtiin yhtenä jussina iso rinne kivistä ja istutuksista, kivi kiveltä yhdessä. Oli mahtavaa. Maalattiin taloa yhdessä, laitettiin aita yhdessä jne. Mä tykkään tuolleen häärätä yhdessä.Mulle nuo asiat kun tehdään yhdessä luo sen me ollaan tiimi. Me toimitaan yhdessä.
JasuM kirjoitti:
Mulle nuo asiat kun tehdään yhdessä luo sen me ollaan tiimi. Me toimitaan yhdessä.
Yhden exän kanssa hiottiin ja paklattiin sen auto, yhdessä ennen kun vietiin maalaukseen, yhdessä. :)
JasuM kirjoitti:
Yhden exän kanssa hiottiin ja paklattiin sen auto, yhdessä ennen kun vietiin maalaukseen, yhdessä. :)
Tästä lähtee idea...
https://youtu.be/jZnrP39ZnJQJasuM kirjoitti:
Tästä lähtee idea...
https://youtu.be/jZnrP39ZnJQSiis jos kumppani ei tartte eikä kelpuuta mun seuraa mihkään muuhun, kun panemiseen. Niin tehköön senkin yksinään tai jonkun muun kanssa. :)
En tartte "kumppania", jolta tiimityötaidot ja motivaatio puuttuu. Tylysti näin.- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Tästä lähtee idea...
https://youtu.be/jZnrP39ZnJQNo työleirihän se talo tavallaan on, osakkeessa olisi helpompaa mutta ei ehkä haluamaasi yhteistä tekemistä, yhteisiä intressejä.
Onneksi on myös sitä yhteistä tekemistä, vaikka tekemällä jotain arkeen kuuluvaa työtä.
https://www.youtube.com/watch?v=gOsM-DYAEhY
AV Anonyymi kirjoitti:
No työleirihän se talo tavallaan on, osakkeessa olisi helpompaa mutta ei ehkä haluamaasi yhteistä tekemistä, yhteisiä intressejä.
Onneksi on myös sitä yhteistä tekemistä, vaikka tekemällä jotain arkeen kuuluvaa työtä.
https://www.youtube.com/watch?v=gOsM-DYAEhY
AVJuu. Sopisin varmaan parhaiten jonkun yrittäjähenkisen kumppaniksi, toinen pui puimurilla viljat ja toinen ajaa keräävällä traktorilla kärryn hollille ja nappaa puidut talteen.
Tai vaikka yhessä sirvilla sorvattas vaikka puisia persereikiä, mutta jotakin yhteistäkin tarttisi olla. Mä olen huono heilastelusuhteissa missä molemmilla on vaan omia juttuja. Eikä mitään yhteistä.JasuM kirjoitti:
Juu. Sopisin varmaan parhaiten jonkun yrittäjähenkisen kumppaniksi, toinen pui puimurilla viljat ja toinen ajaa keräävällä traktorilla kärryn hollille ja nappaa puidut talteen.
Tai vaikka yhessä sirvilla sorvattas vaikka puisia persereikiä, mutta jotakin yhteistäkin tarttisi olla. Mä olen huono heilastelusuhteissa missä molemmilla on vaan omia juttuja. Eikä mitään yhteistä.Sorvilla.. Hipasunäppäimet.
Anonyymi kirjoitti:
No työleirihän se talo tavallaan on, osakkeessa olisi helpompaa mutta ei ehkä haluamaasi yhteistä tekemistä, yhteisiä intressejä.
Onneksi on myös sitä yhteistä tekemistä, vaikka tekemällä jotain arkeen kuuluvaa työtä.
https://www.youtube.com/watch?v=gOsM-DYAEhY
AVKai tekin perheenä jossain yhdessä käytte ja yhdessä teette, eikä ole vaan isä hoitaa nää ja äiti nää, yhdessä ei mitään?
Anonyymi kirjoitti:
No työleirihän se talo tavallaan on, osakkeessa olisi helpompaa mutta ei ehkä haluamaasi yhteistä tekemistä, yhteisiä intressejä.
Onneksi on myös sitä yhteistä tekemistä, vaikka tekemällä jotain arkeen kuuluvaa työtä.
https://www.youtube.com/watch?v=gOsM-DYAEhY
AVNoo vahingosta viisastuneena tiiän seuraavalla kerralla, jos sellasta tulee, että kiinnitän huomiota mahdollisen kumppaniehdokkaan yhteistyötaitoihin ja yhteisen ajan tarpeeseen.
Vaikka yhteinen harrastus, jos ei muuta. Tanssia, miekkailua, motocrossia, retkeilyä, matkustelua, löllöttelyä, halimista ja pussailua unohtamatta. 😜
👩❤️💋👩
https://youtu.be/h6L4YM1P7TI- Anonyymi
Jos toinen vaan makoilee sohvalla ja toinen hoitaa arkea, niin ollaan jo aika kaukana toisista.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Arki yhdessä on yhteisiä asioita, jos yhdessä olo ja elo ei maita, miksi sitten olla yhdessä. "
Meinaatko ettei elämä voi olla naisen (tai sanotaan puolison) kanssa juhlaa arkenakin?
Suhteen "siisteys" taitaa olla samanlainen puheenaihe mitä kodin siisteys. Se siivoaa ketä sotku häiritsee? Sinkuilla ei tuota ongelmaa ole, ei kummassakaan aihepiirissä.
AV" Se siivoaa ketä sotku häiritsee?"
Ei näin parisuhteessa. Siinä on löydettävä yhteispeli siivoamisen suhteen.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Jos toinen vaan makoilee sohvalla ja toinen hoitaa arkea, niin ollaan jo aika kaukana toisista.
- SheenaKyllä. Tai vapaa-aika pakoillaan toisen seuraa ja läheisyyttä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
" Se siivoaa ketä sotku häiritsee?"
Ei näin parisuhteessa. Siinä on löydettävä yhteispeli siivoamisen suhteen.
- SheenaItse olen siistimpi kuin monet naiset joten siivoan usein.
Tuo ei ole kynnyskysymys, ilman naista pääsee siivouksessa helpommalla.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse olen siistimpi kuin monet naiset joten siivoan usein.
Tuo ei ole kynnyskysymys, ilman naista pääsee siivouksessa helpommalla.
AVSiivous on järjestelykysymys 🤷♀️ . Sinkkuna tai erillisasumisessa pääsee helpomalla, jos pääsee.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Jos toinen vaan makoilee sohvalla ja toinen hoitaa arkea, niin ollaan jo aika kaukana toisista.
- SheenaBeen there, seen that. Semmonenkin suhde on koettu, jossa minä olin kodin hengetär, duunien lisäksi. No sekin loppui, ymmärrettävästi :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siivous on järjestelykysymys 🤷♀️ . Sinkkuna tai erillisasumisessa pääsee helpomalla, jos pääsee.
- SheenaMieti, kun on joskus tottunut siivoamaan kahden lapsen tekemiä "tuhoja" on yksin ollessa jopa tylsän helppoa. Tavarat pysyvät paikoillaan, eikä lattialle ilmesty uusia tavaroita ihan jokainen minuutti.
AV
- Anonyymi
Kuin avaruusolio. Mutta vertaapa poliitikkoja elukoihin, mitä eläintä kukakin muistuttaa?
Tuossa uudessa sarjassa: The Book of Boba Fett, on avaruusolioita, George Lucasin tarinoista, mutta erittäin hyvä sarja jos vähänkään tietää noista Star Wars -jutuista. - Anonyymi
Ettekö narsistit voi tätäkin keskustelua käydä parisuhde palstoilla?
- Anonyymi
Sanos muuta. Tunnen itseni ihan tyhmäksi että edes vastasin :)
https://youtu.be/RVTvrzjQAGY
t.sxth
- Anonyymi
Parisuhteessa on kaksi minää, joille molemmille on annettava tilaa ja yhdessä ollaan me. On siis ihan luonnollista, että välillä ollaan omissa poteroissa (ei mököttämässä), yhtä luonnollisesti välillä ollaan myös yhdessä.
Ehkä kaikkein vaativin asia parisuhteessa onkin läheisyyden ja etäisyyden vuorottelu niin että se on molemmille ok. Siksi onkin tarpeellista tuntea toisensa mahdollisimman hyvin. Tilanne, jossa (tyypillisesti) mies vetäytyy usein autotalliin rassaamaan autoa tai touhuilemaan muuta, ei merkitse suoraan puutetta vuorovaikutuksessa kumppanin kanssa. Puute on vasta sitten, kun mies vetäytyy hänelle erikoisen paljon omiin oloihin eikä hän vaikuta olevan läsnä silloinkaan kun on fyysisesti samassa paikassa kumppaninsa kanssa, vaikka siinä sohvalla.
Jos kumppani vaikuttaa (normaalia pidempiä aikoja) poissaolevalta, niin se puolestaan voi johtua mistä tahansa kuten henkilökohtaisista ongelmista, stressistä, väsymyksestä. Usein se johtuu tuosta edellämainitusta erillisyyden ja läheisyyden tasapainosta, tai pikemmin tasapainon puutteesta. On nimittäin kovin yleistä, että jos toinen osapuoli haluaa keskustella = haluaa läheisyyttä, jolloin toinen vetäytyy puhumattomuuteen = haluaa erillisyyttä. Kun toinen ei puhu, toinen hermostuu. Kun toinen hermostuu, toinenkin hermostuu. Yhteys katoaa ja kummallakin on paha olla.
Yleisesti ottaen puhumisen "vaatimus", ei siis tarvitse olla suora pyyntö "puhu mulle", vaan toinen käyttää sellaisia sanoja, jotka toisesta tuntuvat samalta kuin tuo "puhu mulle (prkl)" > se saa aikaan vetäytymisreaktion. Kommunikoinnissa olisikin kiinnitettävä enempi huomiota laatuun kuin määrään, miten puhuu, ajatella toisen tunteita. Parisuhde kun on yleensä tunnesuhde, niin mönkään menee, jos tunneside katkeaa.
- Sheena- Anonyymi
Palstalla on jo muutama järkeväksi havaittu nainen:)
AV Sen voin heti todeta, että tuon puhumisen laadullisen puolen kanssa itsellä riittää vielä paljon tekemistä, vaikka paljon on ehtinyt elämänsä suhteista oppia, niin virheistä puhumisen osalta kuin myös harvoista onnistumisista.
Tavallaan voi sanoa, että mulla on ollut onni löytää heti parisuhde-elämäni alkuun paritkin haastavammat leidit, joiden kanssa sai harjoitella keskustelua ja toisaalta ihmetellä sitä vetäytymistä, josta kysyttäessä vastaukset oli aina ei täs mitään, ei mua mikään rassaa, mä oon vaan väsynyt, mä katon nyt tätä voidaanko puhua huomenna jne. Koko patteristo väistelyä on tullut tutuksi :)- Anonyymi
Olisikin hyvä aina kysyä toiselta, voitaisiinko keskustella? Minulla olisi asiaa, otatko vastaan?
Puhumisella ja komnunikoinnillakin on eroa.
Kuulla, tulla kuulluksi. Ymmärtää, tulla ymmärretyksi.
Ja kaiken tuon nivoo yhteen yhteinen halu toimia yhteen, tai sitten ei.
Usein ihmissuhteissa ongelmia saattaa tuottaa kommunikaation puute. Ei keskustella tarpeeksi asioista eikä olla selvillä esim. siitä minkälaisista asioista toinen pitää. Yksin asuva voi sisustaa miten tahtoo tai laittaa mitä ruokaa tahtoo tai olla laittamatta, mutta jos taloudessa asuu useampi ihminen, niin on heidänkin mielipiteensä tärkeä. Joskus vaikka vuosikymmeniäkin yhdessä ollut pariskunta ei tiedä edes toisen lempiväriä tai lempiruokaa tai lempimusiikkia. Se, että ollaan kiinnostuneita toisesta osoittaa sen, että kunnioittaa toista ihmistä ja hänen mielipidettään. Ei anna toiselle lahjaksi vaikka vihreitä lapasia, jos toinen ei tykkää vihreästä ja lempiväri onkin vaikka punainen.
Tuo oli yleisesti kuvattua ja koskee kaikenlaisia ihmissuhteita, niin parisuhteita kuin sukulaisuussuhteita ja ystävyys-ja kaverisuhteita.
- Anonyymi
Monesti ihmissuhteissaq saattaa olla ongelmana se että joku nainen on henkisesti saqiras eli yliopiston opiskelija.
Mitä kommunikointiin tulee niin keskustelun merkitystä ei varmaan voi korostaa liikaa; eli kyky puhua ja kuunnella. Samoin erilaiset tavat ja painotukset tuoda asioita esille on hyvä tiedostaa.
Se mikä usein jää huomiotta on lähtötilanne. Toinen on miettinyt asiaa pitkän aikaa ja päästyään johonkin tulokseen ilmoittaa toiselle että meidän pitää puhua suhteemme tilasta. Ei ehkä hedelmällisin lähtötila jos toisella ei ole ollut aikaa valmistautua.
Itse olen päättänyt että jos jatkossa nainen tulee sanomaan että meidän pitää keskustella meidän tilanteesta tulen kysymään onko hänellä ylihuomenna aikaa. Jos on niin pistä skype-tai teams palaverikutsun tulemaan. Jutellaan aluksi puhtaan teknisesti mikä mättää ja mitä asialle voidaan tehdä.
Tämän jälkeen sitten on helpompi ymmärtää toisen ja omia tuntemuksia. Kompromissikin on ehkä helpompi löytää ja jos ei muuta yhteistä harrastusta ole niin aina voidaan tehdä vuokaavioesityksiä parisuhteemme ongelmista.- Anonyymi
"meidän pitää puhua"
Tuo on aika surkea keskustelun aloitus, sillä saa heti tunnelman latteaksi ja väkinäiseksi.
Luulen kyllä, että tuossa on kyse ihmistyypistä ja tietyn tyypin tavasta osoittaa tunteitaan (tai niiden puutetta). Itse en ole törmännyt vastaavaan käytökseen enkä myöskään ole omasta mielestäni ainakaan tuolla tavoin käyttäytynyt, ainakaan varttia pidempään. Liittyyköhän se siihen miten pariskunta riitelee? Meillä ei kukaan mökötä, mutta riidat on kovaäänisiä ja lennokkaita. Ne tosin myös kestää n. 15-30 min. eli kohtalaisen vähän aikaa, eikä niihin palata enää sen jälkeen, kun asia on ratkottu. Ne eivät siis jää koskaan ns. "päälle".
Mulla on käynyt toisin päin joskus, eli ei etääntymistä vaan liikaa lähentymistä suhteessa. Nuoruuden suhteessa (kauan sitten) toinen alkoi hengittämään vähän liikaakin niskaan ja olemaan sairaalloisen mustasukkainen ja kiinnostunut jokaisesta mun liikkeestä ja ajatuksesta, jopa unesta. Ei hän onneksi väkivaltainen fyysisesti ollut. Jos olisi ollut, se suhde olisikin ollut nopeasti loppu.Minulle tuon suhteen jälkeen vastaava käytös saa heti karvat pystyyn ja tulee "pakene"-reaktio. Kyse oli siis täysin aiheettomasta mustasukkaisuudesta tyyliin; "miksi viivyit kaupassa viisi minuuttia pidempään kuin viimeksi, oliko siellä se miesmyyjä, menittekö takahuoneeseen sekstaamaan?" Tuollaisessa suhteessa jaksoin neljä vuotta, mutta loppuaika oli kyllä yhtä helvettiä. Mutta tietysti olimme molemmat sopimattomia toisillemme. Ehkä vastapuoli vaistosi, että mun tunteet ei olleet varsinkaan lopussa enää kovin vahvoja häntä kohtaan ja se pahensi tilannetta.
Mutta vielä aloitukseen. Sikäli kyllä tilanne on tuttu, että mun miehellä on väsyneenä ns. pitkät piuhat, etenkin töiden jälkeen, jos hän sattuu kotona vaikka tv:n ääressä olemaan (aika harvoin on). Mutta ne piuhat on pitkät kyllä myös sukulaisten ja kavereiden seurassa ajoittain. Sillä ei ole tekemistä mielenosoituksen tai mököttämisen kanssa, tai parisuhteen. Joskus kylläkin apeuden, kuten tällä hetkellä, kun hänellä on eräs läheinen kuollut..- Anonyymi
Minut taas tuo sama juttu sai toimimaan ihan väärällä tavoin. Ensimmäinen oli juuri tuollainen, tenttasi ja piti kuulusteluja, eikä antanut joskus edes nukkua. Väitti että kerron eri tavalla ja jatkoi kuulusteluja. Poltto alusvaatteitani ja riisui aladto. Haastoi riitaa ystäviensä kanssa, koska olivat mielestään yrittäneet minua. Kiskoi väkisin autoonsa kaupungilta. Yritti murtautua vanhemmilleni. Se oli todellakin yhtä helvettiä.
Seuraavassa suhteessa varoin olemasta itse millään tavoin itse mustasukkainen, etten olisi vain muistuttanut eksääni. Ihan täysin uskoin kaiken ihan mielettömimmät valheetkin, mitkä näin melkein omin silmin. Ihan monin tavoin näissä ihmissuhdeasioissa voi vammautua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minut taas tuo sama juttu sai toimimaan ihan väärällä tavoin. Ensimmäinen oli juuri tuollainen, tenttasi ja piti kuulusteluja, eikä antanut joskus edes nukkua. Väitti että kerron eri tavalla ja jatkoi kuulusteluja. Poltto alusvaatteitani ja riisui aladto. Haastoi riitaa ystäviensä kanssa, koska olivat mielestään yrittäneet minua. Kiskoi väkisin autoonsa kaupungilta. Yritti murtautua vanhemmilleni. Se oli todellakin yhtä helvettiä.
Seuraavassa suhteessa varoin olemasta itse millään tavoin itse mustasukkainen, etten olisi vain muistuttanut eksääni. Ihan täysin uskoin kaiken ihan mielettömimmät valheetkin, mitkä näin melkein omin silmin. Ihan monin tavoin näissä ihmissuhdeasioissa voi vammautua.Ja tämä toinen oli valitettavasti se minun parisuhde. En olisi koskaan edes halunnut avioitua, mutta kun
hän sitä ehdotti. Jotain hyvää siitä kuitenkin jäi... Anonyymi kirjoitti:
Minut taas tuo sama juttu sai toimimaan ihan väärällä tavoin. Ensimmäinen oli juuri tuollainen, tenttasi ja piti kuulusteluja, eikä antanut joskus edes nukkua. Väitti että kerron eri tavalla ja jatkoi kuulusteluja. Poltto alusvaatteitani ja riisui aladto. Haastoi riitaa ystäviensä kanssa, koska olivat mielestään yrittäneet minua. Kiskoi väkisin autoonsa kaupungilta. Yritti murtautua vanhemmilleni. Se oli todellakin yhtä helvettiä.
Seuraavassa suhteessa varoin olemasta itse millään tavoin itse mustasukkainen, etten olisi vain muistuttanut eksääni. Ihan täysin uskoin kaiken ihan mielettömimmät valheetkin, mitkä näin melkein omin silmin. Ihan monin tavoin näissä ihmissuhdeasioissa voi vammautua.Aika tutun kuuloista tuo alku, mitä kerroit:/ Ikävää, että joku muukin kokenut samaa.
Mä taas löysin onneksi entisen vastakohdan kumppaniksi (nykyinen parisuhde) eli ihmisen jolle mustasukkaisuus on vieras tunne, ainakin kovin voimakkaana. Mulla on kokemusta taas siitä, että jos ihminen on mustasukkainen, hän on myös alttiimpi pettämään eli tekemään asioita, mistä toista epäilee. Siitä tavallaan kai mustasukkaisuus johtuukin, mielessä on koko ajan juttuja, mitä itsekin voisi tehdä ja ne asiat heijastaa toiseen. Kun ihminen ei ole mustasukkainen, hän ei edes pyörittele skenaarioita, mitä toinen voisi tehdä, koska häntä ei itseäkään kiinnosta kyseiset likaiset temput. Mutta aina se ei toki ole niin, kuten sun esimerkkisi näyttää :(- Anonyymi
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Aika tutun kuuloista tuo alku, mitä kerroit:/ Ikävää, että joku muukin kokenut samaa.
Mä taas löysin onneksi entisen vastakohdan kumppaniksi (nykyinen parisuhde) eli ihmisen jolle mustasukkaisuus on vieras tunne, ainakin kovin voimakkaana. Mulla on kokemusta taas siitä, että jos ihminen on mustasukkainen, hän on myös alttiimpi pettämään eli tekemään asioita, mistä toista epäilee. Siitä tavallaan kai mustasukkaisuus johtuukin, mielessä on koko ajan juttuja, mitä itsekin voisi tehdä ja ne asiat heijastaa toiseen. Kun ihminen ei ole mustasukkainen, hän ei edes pyörittele skenaarioita, mitä toinen voisi tehdä, koska häntä ei itseäkään kiinnosta kyseiset likaiset temput. Mutta aina se ei toki ole niin, kuten sun esimerkkisi näyttää :(Mustasukkaisuustunne on hyvä erottaa sairaalloisesta mustasukkaisuustoimista, joka on enemmänkin toisen kontrollointia ja rajoittamista kuin mustasukkaisuutta.
Anonyymi kirjoitti:
Mustasukkaisuustunne on hyvä erottaa sairaalloisesta mustasukkaisuustoimista, joka on enemmänkin toisen kontrollointia ja rajoittamista kuin mustasukkaisuutta.
Näinkin kyllä. Mutta jos ihmisen kaikki aika menee pohdiskellessa, mitä toinen ajattelee, tuntee, mitä tekee, mistä näkee unta, on siinä sitä tunnettakin (liikaa) mukana. Kohteena on raskasta olla, siinä alkaa epäillä itseään ja omia ajatuksiaan ja lopulta ajatukset saattavat muuttua juuri siihen suuntaan, mitä mustasukkainen pelkää. Koska pakenemisen tarve vahvistuu ja oma minäkäsitys hämärtyy.
- Anonyymi
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Näinkin kyllä. Mutta jos ihmisen kaikki aika menee pohdiskellessa, mitä toinen ajattelee, tuntee, mitä tekee, mistä näkee unta, on siinä sitä tunnettakin (liikaa) mukana. Kohteena on raskasta olla, siinä alkaa epäillä itseään ja omia ajatuksiaan ja lopulta ajatukset saattavat muuttua juuri siihen suuntaan, mitä mustasukkainen pelkää. Koska pakenemisen tarve vahvistuu ja oma minäkäsitys hämärtyy.
Voi tavatonta. Jos ihminen kyttää toista kaikenaikaa, niin se ole tervettä ollenkaan, ei mikään siinä. Kannattaa paeta ja kaikenlisäksi nopeasti!
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Voi tavatonta. Jos ihminen kyttää toista kaikenaikaa, niin se ole tervettä ollenkaan, ei mikään siinä. Kannattaa paeta ja kaikenlisäksi nopeasti!
- SheenaJoo, tämä tapahtui 90-luvulla. Paettu on ja opittukin sentään jotain.
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Joo, tämä tapahtui 90-luvulla. Paettu on ja opittukin sentään jotain.
Mitä hittoa?!?! Eikö me enää ollakaan 90-luvulla, menikö se jo??? 😁
randombypasser kirjoitti:
Mitä hittoa?!?! Eikö me enää ollakaan 90-luvulla, menikö se jo??? 😁
Ilmeisesti joo, niin ne väittää 🤨
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Ilmeisesti joo, niin ne väittää 🤨
Ai hiivatti... No onneks ysärimusa on vielä jäljellä 😂
randombypasser kirjoitti:
Ai hiivatti... No onneks ysärimusa on vielä jäljellä 😂
Ja kasarimusa, Duran Durankin tulee kesällä Helsinkiin 😌
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Ja kasarimusa, Duran Durankin tulee kesällä Helsinkiin 😌
No joo, sekin on must. Ziis, vieläkö nekin on hengissä????? Nehän oli 40 jos silloin kun me oltiin varhaisteinejä ja siitä on kohta 100 vuotta 😁
randombypasser kirjoitti:
No joo, sekin on must. Ziis, vieläkö nekin on hengissä????? Nehän oli 40 jos silloin kun me oltiin varhaisteinejä ja siitä on kohta 100 vuotta 😁
Nyt suuta soukemmalle! Simon le Bon oli 24 ja minä 13, kun kohtasimme Turussa -82. Oli siellä Turun musiikkitalolla muutama muukin kyllä, mutta siis noin suurinpiirtein olemme samaa ikäluokkaa 🤗 John, Nick, Andy ja Roger myös, totta kai.
Mutta sinä taisit silloin olla vielä kapaloissa, vai miten se nyt oli 🤔yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Nyt suuta soukemmalle! Simon le Bon oli 24 ja minä 13, kun kohtasimme Turussa -82. Oli siellä Turun musiikkitalolla muutama muukin kyllä, mutta siis noin suurinpiirtein olemme samaa ikäluokkaa 🤗 John, Nick, Andy ja Roger myös, totta kai.
Mutta sinä taisit silloin olla vielä kapaloissa, vai miten se nyt oli 🤔Wupsiii... Anteeksi, Teidän Korkeutenne 😳
Tuolloin melkein mies jo, kaikki karvaiset 9v 😂randombypasser kirjoitti:
Wupsiii... Anteeksi, Teidän Korkeutenne 😳
Tuolloin melkein mies jo, kaikki karvaiset 9v 😂No muistinpas oikein, ainakin suunnilleen 🤠
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
No muistinpas oikein, ainakin suunnilleen 🤠
Riittävän tarkasti, 9v:hän imee vielä joko tuttia tai peukkua 😁
- Anonyymi
Kannattaa siinä vaiheessa erota.
- Anonyymi
pitkän suhteen jälkeen, maailma on muuttunut ja ihmiset sen ympärillä ,niin ei löydä aikaa eikä mielen maisemaa uudelleen,uuden puolison kanssa,
- Anonyymi
olisi kai haquska jonkin tyttöohjelmoijan kanssa asua... omjqa huone jqa kaikkia tietokonejuttuja paljon...
- Anonyymi
niin justiiin joku hiriömäis3n palkkain joku tqarjoaqa tietokoneet ja neit sellaiset ja oman huoneen missä asua heh
- Anonyymi
tosi korkeita palkkojakin ei luusereita kuin remomnttipies..
Lähinnä lasten äitin kanssa suhteessa olin mielellänikin sellainen etääntynyt jo. Oikeastaan aika zombie.
Se oli loppuaikoinaan aika karseaa. Mutta siinä tuli ehkä sellainen tilanne, että exälle ei ollut oikein mikään hyvä. Ois pitänyt tehdä sitä ja tätä, hoitaa lapsia ja huomata häntä, mutta minä en olisi ansaittu oikein mihinkään. Joku jätkien kanssa saunailtakin oli helkatinmoisen taistelun takana ja kavereiden luona käymisetkin ja sellainen normaali sosiaalinen kanssakäyminen....
Se kun minusta ei välitetty, en välittänyt toisestakaan....lumipalloefekti joka paisui ja paisui.
Ja vuosia kun tuollaista jatkuu, niin se on jo sellainen vyyhti, ettei sitä selvitetä hetkeen, eikä ehkä ole motivaatiotakaan. En enää roikkuis jossain suhteessa vaan tottumisen takia.Sinäpä sen sanoit juurikin tuo lumipallo efekti.. niin tuttua.
Varsinkin jos toinen ottaa sen linjan, että ei keskustella.. niin osaan olla itse myös jäärä, että jos yritän selvitellä asioita toinen ei ole sillä hetkellä vastaanottavainen.. niin se asia kyllä sit saa jäädä.. toki tässä tilanteessa se itse suhde oli jo niin metsässä. Niin ja oikeastaan silloin huomasin, että hei ihanaa saan olla rauhassa kotonani.
En minäkään roikkuisi, se on se iän tuoma juttu. Tai jotain.. ehkä sitä on viisastunut. Tai oikeastaan elämä on liian lyhyt tuhlatakseen omaa/toisten aikaa.. jos ei viihdytä yhdessä niin on parempi erota.Haaveilija39 kirjoitti:
Sinäpä sen sanoit juurikin tuo lumipallo efekti.. niin tuttua.
Varsinkin jos toinen ottaa sen linjan, että ei keskustella.. niin osaan olla itse myös jäärä, että jos yritän selvitellä asioita toinen ei ole sillä hetkellä vastaanottavainen.. niin se asia kyllä sit saa jäädä.. toki tässä tilanteessa se itse suhde oli jo niin metsässä. Niin ja oikeastaan silloin huomasin, että hei ihanaa saan olla rauhassa kotonani.
En minäkään roikkuisi, se on se iän tuoma juttu. Tai jotain.. ehkä sitä on viisastunut. Tai oikeastaan elämä on liian lyhyt tuhlatakseen omaa/toisten aikaa.. jos ei viihdytä yhdessä niin on parempi erota.Joo. Lapsien tullessa kuvioihin suhteissa usein käy se, että menee siihen arkeen kaikki paukut ja sitten se toinen siinä alkaa näyttämään sellaiselle "norsuv.ttunaamalle" jolla ei mitään muuta asiaa kuin kitistä, valittaa ja tehdä toisen elämästä helvettiä.
Vaikea siinä on halailla, keskustella järkeäviä, ja viettää yhteistä aikaa...ennemmin haluis just olla yksin.
No ikä varmaan vaikuttaa, mutta en mä antais suhteen mennä tuohon jamaan enää. Kyllä stoppaisin ja vaatisin keskustelua, selvittämistä ja jotain pelisääntöjä, miten mikäkin yhdessä tehdään.
Ihastumisen ja rakastumisen hoitaa luonto, rakkauden sit ihmiset keskenään. Ja pitävät sitä yllä. Sitten on enimmät hormoonihuurut jo hävinnyt vaikuttamasta. 🤣Disseisback kirjoitti:
Joo. Lapsien tullessa kuvioihin suhteissa usein käy se, että menee siihen arkeen kaikki paukut ja sitten se toinen siinä alkaa näyttämään sellaiselle "norsuv.ttunaamalle" jolla ei mitään muuta asiaa kuin kitistä, valittaa ja tehdä toisen elämästä helvettiä.
Vaikea siinä on halailla, keskustella järkeäviä, ja viettää yhteistä aikaa...ennemmin haluis just olla yksin.
No ikä varmaan vaikuttaa, mutta en mä antais suhteen mennä tuohon jamaan enää. Kyllä stoppaisin ja vaatisin keskustelua, selvittämistä ja jotain pelisääntöjä, miten mikäkin yhdessä tehdään.
Ihastumisen ja rakastumisen hoitaa luonto, rakkauden sit ihmiset keskenään. Ja pitävät sitä yllä. Sitten on enimmät hormoonihuurut jo hävinnyt vaikuttamasta. 🤣Olen kuullut olevani nalkuttaja, tämän kun kuuli lähisuku, niin ne oli ihan huuli pyöreinä että jaa😮 Enkä siis todellakaan ole. 😁 anteeksi miehet että sanon näin mutta enemmän on tullut nalkuttaja miehiä vastaan. Mut ei voi toki silti yleistää😘
Kuinkas paha nalkuttaja sä oot? Jos eksäs sitä mieltä oli..
Kokemus tuokin viisautta, jos siitä haluaa ottaa opikseen. 🤗
Niin ne hormoonit kun ottaa vallan😂 se on vähän kuin oksat pois. Juu kyllähän sitä parisuhdetta täytyy työstää. Monesti alussa on ihan älyttömästi asiaa.. sit se vaan jotenkin lopahtaa., pitäis varmasti olla jotain yhteistä tekemistä. Itse asiassa nyt kun muistelen, niin aika harvan kanssa olen oikein tehnyt mitään. Nuoruuden rakkaan kanssa piirreltiin yhdessä se oli kyllä ihan kivaa.🤔 erään kanssa tuli seinäkiipeilyä harrastettua. Muiden kanssa ei ole löytynyt oikein mitään yhteistä. Tai pikemminkin en ole halunnut harrastaa heidän kanssa mitään.😬
Jos asiat olisivat menneet toisin, niin tuskin mulla olisi lapsiakaan.🤔Haaveilija39 kirjoitti:
Olen kuullut olevani nalkuttaja, tämän kun kuuli lähisuku, niin ne oli ihan huuli pyöreinä että jaa😮 Enkä siis todellakaan ole. 😁 anteeksi miehet että sanon näin mutta enemmän on tullut nalkuttaja miehiä vastaan. Mut ei voi toki silti yleistää😘
Kuinkas paha nalkuttaja sä oot? Jos eksäs sitä mieltä oli..
Kokemus tuokin viisautta, jos siitä haluaa ottaa opikseen. 🤗
Niin ne hormoonit kun ottaa vallan😂 se on vähän kuin oksat pois. Juu kyllähän sitä parisuhdetta täytyy työstää. Monesti alussa on ihan älyttömästi asiaa.. sit se vaan jotenkin lopahtaa., pitäis varmasti olla jotain yhteistä tekemistä. Itse asiassa nyt kun muistelen, niin aika harvan kanssa olen oikein tehnyt mitään. Nuoruuden rakkaan kanssa piirreltiin yhdessä se oli kyllä ihan kivaa.🤔 erään kanssa tuli seinäkiipeilyä harrastettua. Muiden kanssa ei ole löytynyt oikein mitään yhteistä. Tai pikemminkin en ole halunnut harrastaa heidän kanssa mitään.😬
Jos asiat olisivat menneet toisin, niin tuskin mulla olisi lapsiakaan.🤔Sivusta, on pakko 😁
On olemassa Nakke Nakuttaja ja sen puoliso on Nanne Nalkuttaja 😂
Ei mulla muuta 😉randombypasser kirjoitti:
Sivusta, on pakko 😁
On olemassa Nakke Nakuttaja ja sen puoliso on Nanne Nalkuttaja 😂
Ei mulla muuta 😉Ei haittaa😅 voi juma kaikkea sitä kuulee😂 Hyvä hyvä, onkin ollut vähän huonompi päivä, niin nää piristää aina.🤗
Haaveilija39 kirjoitti:
Olen kuullut olevani nalkuttaja, tämän kun kuuli lähisuku, niin ne oli ihan huuli pyöreinä että jaa😮 Enkä siis todellakaan ole. 😁 anteeksi miehet että sanon näin mutta enemmän on tullut nalkuttaja miehiä vastaan. Mut ei voi toki silti yleistää😘
Kuinkas paha nalkuttaja sä oot? Jos eksäs sitä mieltä oli..
Kokemus tuokin viisautta, jos siitä haluaa ottaa opikseen. 🤗
Niin ne hormoonit kun ottaa vallan😂 se on vähän kuin oksat pois. Juu kyllähän sitä parisuhdetta täytyy työstää. Monesti alussa on ihan älyttömästi asiaa.. sit se vaan jotenkin lopahtaa., pitäis varmasti olla jotain yhteistä tekemistä. Itse asiassa nyt kun muistelen, niin aika harvan kanssa olen oikein tehnyt mitään. Nuoruuden rakkaan kanssa piirreltiin yhdessä se oli kyllä ihan kivaa.🤔 erään kanssa tuli seinäkiipeilyä harrastettua. Muiden kanssa ei ole löytynyt oikein mitään yhteistä. Tai pikemminkin en ole halunnut harrastaa heidän kanssa mitään.😬
Jos asiat olisivat menneet toisin, niin tuskin mulla olisi lapsiakaan.🤔Siis en mä tietääkseni ole nalkuttaja, en edes exäni mielestä. Mutta hän minusta kyllä oli. Mikään ei ollut hyvin. :oD
Mä luulen, että nalkuttajat jotenkin kuvittelee, että ovat jotain maailmannapoja ja kaikki pitäisi tapahtua heidän mielen mukaan ja kun ei tapahdukaan, niin alkaa se nalkutus.
En mä tiedä tarvitaanko mitään varsinaista yhteistä harrastusta, että aikaa voi viettää yhdessä? Toki pitää nyt viihtyäkin yhdessä. Ja onhan sitä hyvä osata keskustella kaikenlaisista jne. Mutta aika vähän harrastukset ja mieltymykset käy yksiin. No makkarin puolen hommissa kanssa kannattaa olla yhteinen sävel. :oDDisseisback kirjoitti:
Siis en mä tietääkseni ole nalkuttaja, en edes exäni mielestä. Mutta hän minusta kyllä oli. Mikään ei ollut hyvin. :oD
Mä luulen, että nalkuttajat jotenkin kuvittelee, että ovat jotain maailmannapoja ja kaikki pitäisi tapahtua heidän mielen mukaan ja kun ei tapahdukaan, niin alkaa se nalkutus.
En mä tiedä tarvitaanko mitään varsinaista yhteistä harrastusta, että aikaa voi viettää yhdessä? Toki pitää nyt viihtyäkin yhdessä. Ja onhan sitä hyvä osata keskustella kaikenlaisista jne. Mutta aika vähän harrastukset ja mieltymykset käy yksiin. No makkarin puolen hommissa kanssa kannattaa olla yhteinen sävel. :oDNo mitäpä voi odottaa minulta ja lukutaidolta.. hitto luin siis ihan väärin..🤭
No ei tietenkään tarvitse jos jo noin muuten menee niin hyvin yksiin, että voi oleskella toisen kanssa tekemättä sitten vaikka yhtään mitään ja silti on mukavaa..
Olisin jopa voinut harrastaa kävelylenkkejä yhdessä, mutta aika tappava fiilis tuli jo varhaisessa vaiheessa.. työnnän rattaita ja lenkitän koiraa ja toinen ei suostunut auttamaan kummassakaan. Noh se lenkki jäi lyhyeksi, äijä paineli eteenpäin ja minä himaan. Ihan älytöntä käytöstä. Sit mun piti kyllä aina olla auttamassa vaikka missä hommassa..Haaveilija39 kirjoitti:
No mitäpä voi odottaa minulta ja lukutaidolta.. hitto luin siis ihan väärin..🤭
No ei tietenkään tarvitse jos jo noin muuten menee niin hyvin yksiin, että voi oleskella toisen kanssa tekemättä sitten vaikka yhtään mitään ja silti on mukavaa..
Olisin jopa voinut harrastaa kävelylenkkejä yhdessä, mutta aika tappava fiilis tuli jo varhaisessa vaiheessa.. työnnän rattaita ja lenkitän koiraa ja toinen ei suostunut auttamaan kummassakaan. Noh se lenkki jäi lyhyeksi, äijä paineli eteenpäin ja minä himaan. Ihan älytöntä käytöstä. Sit mun piti kyllä aina olla auttamassa vaikka missä hommassa..No ei mitään.... :o)
Joo, jos toisen kanssa on hyvä olla, voi kroolata vaikka jätevesialtaassa ja viihtyy. :oD
No mulla se yhteinen aika jäi varmaan juurikin siksi pois, kun oli mua kohtaan ihan mulkku. Ei mua hotsittanut oikein mitään tehdä hänen kanssa...sinne kuihtui kaikki sitten.Disseisback kirjoitti:
No ei mitään.... :o)
Joo, jos toisen kanssa on hyvä olla, voi kroolata vaikka jätevesialtaassa ja viihtyy. :oD
No mulla se yhteinen aika jäi varmaan juurikin siksi pois, kun oli mua kohtaan ihan mulkku. Ei mua hotsittanut oikein mitään tehdä hänen kanssa...sinne kuihtui kaikki sitten.Siis ja mitä miten niin ei mitään😂
Nyt kyllä laitoit pahan.🤣 en mä ihan tuohon lähtis.. vaikka oliskin mukavaa..
Sama täällä tai siis jonkinmoinen arvostus puuttui. Siis oli muutenkin vähän sovinisti😬 loukataan eikä ymmärretä että tuohon sattui. Itselläni on vaikeata unohtaa ja näin ollen loppupeleissä myös minusta tuli mulkku. Kaikkea kun sietää ja joskus se raja vaan tulee vastaan että nyt riittää. Tavallaan se oma kiltteys, niin siitä on ollut haittaa. Mutta tästä suhteesta tuli opittua tosi paljon. Niin ja opin lopulta puolustamaan itseäni.Haaveilija39 kirjoitti:
Siis ja mitä miten niin ei mitään😂
Nyt kyllä laitoit pahan.🤣 en mä ihan tuohon lähtis.. vaikka oliskin mukavaa..
Sama täällä tai siis jonkinmoinen arvostus puuttui. Siis oli muutenkin vähän sovinisti😬 loukataan eikä ymmärretä että tuohon sattui. Itselläni on vaikeata unohtaa ja näin ollen loppupeleissä myös minusta tuli mulkku. Kaikkea kun sietää ja joskus se raja vaan tulee vastaan että nyt riittää. Tavallaan se oma kiltteys, niin siitä on ollut haittaa. Mutta tästä suhteesta tuli opittua tosi paljon. Niin ja opin lopulta puolustamaan itseäni.Siis, että ei mitään, vaikka luit/käsitit väärin kuka oli nalkuttaja ja kenestä. :oD
No en mäkään ehkä kuitenkaan, mutta siis ei sillä väliä mitä sitä tekee, tai missä on, kun on vaan mukava olla seurassa. Käydä museossa, leikkipuistossa, leffassa, lenkillä, jäkispelissä tai vaan röhnottää sohvalla toinen toiset varpaat kainalossa ja vaikka lukea kirjoja. :oD
Niin, omat rajat pitää tietää, eikä kaikkea tarvitse sietää. Niin ja toi arvostus ja kunnioitus on tavallaan lähtökohtaisesti suhteessa itseselvyys, mutta sitä pitää oikeasti olla, eikä vaan sen kuherrusajan aikaa "jaksaa" pitää kulissia yllä... Me käytiin terapiassakin....no exä yritti olla vähän kiltimpi, mutta kun olisi siltikin pitänyt itsekin panostaa kaikkeen, niin ei sitä kulissia pitkään riittänyt....sitten se itse pakkasi ja lähti. Mä olin siis jo aiemmin ilmoittanut halusta erota. Otettiin sit puolen vuoden terapia avuksi....vahvisti vaan sen erotarpeen.Disseisback kirjoitti:
Siis, että ei mitään, vaikka luit/käsitit väärin kuka oli nalkuttaja ja kenestä. :oD
No en mäkään ehkä kuitenkaan, mutta siis ei sillä väliä mitä sitä tekee, tai missä on, kun on vaan mukava olla seurassa. Käydä museossa, leikkipuistossa, leffassa, lenkillä, jäkispelissä tai vaan röhnottää sohvalla toinen toiset varpaat kainalossa ja vaikka lukea kirjoja. :oD
Niin, omat rajat pitää tietää, eikä kaikkea tarvitse sietää. Niin ja toi arvostus ja kunnioitus on tavallaan lähtökohtaisesti suhteessa itseselvyys, mutta sitä pitää oikeasti olla, eikä vaan sen kuherrusajan aikaa "jaksaa" pitää kulissia yllä... Me käytiin terapiassakin....no exä yritti olla vähän kiltimpi, mutta kun olisi siltikin pitänyt itsekin panostaa kaikkeen, niin ei sitä kulissia pitkään riittänyt....sitten se itse pakkasi ja lähti. Mä olin siis jo aiemmin ilmoittanut halusta erota. Otettiin sit puolen vuoden terapia avuksi....vahvisti vaan sen erotarpeen.No näköjään ei kannata tänään enää lukea tai kirjoittaa😄
Niin, että viihtyisi vähän niinkö kaikissa paikoissa. Olisihan se toki tärkeätä tai sellaistahan parisuhteen kuuluisikin olla. Toki ei se aina oo😁
Tuokin että yrititte terapian kautta on jo ainakin sen merkki että yrititte pelastaa suhteen.Haaveilija39 kirjoitti:
No näköjään ei kannata tänään enää lukea tai kirjoittaa😄
Niin, että viihtyisi vähän niinkö kaikissa paikoissa. Olisihan se toki tärkeätä tai sellaistahan parisuhteen kuuluisikin olla. Toki ei se aina oo😁
Tuokin että yrititte terapian kautta on jo ainakin sen merkki että yrititte pelastaa suhteen.Noh, jos sä oot väsynyt viikosta. :o)
No tuollaista se pitäisi olla... jos oikeat ihmiset osuu kohdalleen, niin kyllä se niin menee. Jotkut vaan ei sovi... Ja kaikkihan tykkää omista asioistaan, jotkut jopa toistenkin asioista. :o)
Noh, mä olin kyllä jo itse pähkinyt asian varmaksi, mutta en hennonnut olla menemättäkään terapiaan....mä olin jo aika poikki suhteesta yleensäkin, mutta näin nyt meni....Disseisback kirjoitti:
Noh, jos sä oot väsynyt viikosta. :o)
No tuollaista se pitäisi olla... jos oikeat ihmiset osuu kohdalleen, niin kyllä se niin menee. Jotkut vaan ei sovi... Ja kaikkihan tykkää omista asioistaan, jotkut jopa toistenkin asioista. :o)
Noh, mä olin kyllä jo itse pähkinyt asian varmaksi, mutta en hennonnut olla menemättäkään terapiaan....mä olin jo aika poikki suhteesta yleensäkin, mutta näin nyt meni....Mietin kyllä tätä terapia asiaa🤔 mutta luulenpa ettei se olisi enää siinä vaiheessa auttanut.. jos nostetaan ne kortit pöytään missä omilla sanoillaan yritetään hallita toista. Siinä suhteessa olin jo joustanut ihan tarpeeksi..
Haaveilija39 kirjoitti:
Mietin kyllä tätä terapia asiaa🤔 mutta luulenpa ettei se olisi enää siinä vaiheessa auttanut.. jos nostetaan ne kortit pöytään missä omilla sanoillaan yritetään hallita toista. Siinä suhteessa olin jo joustanut ihan tarpeeksi..
Niin. Itsekin olin jotenkin päässyt jo syyllistämisestäni yli, että mulle oli yksi ja sama olla suhteen se p.ska ja silloin kun en voi muuksi muuttua, pitää erota. Mutta sitten se oliki shokki toiselle, vaikka itse oli uhkaillut erolla ja lapsien viemisellä minulta.
Kyllä se oli selvä homma jo, mutta pidettiimpä terapeutti leivässä. 😆
Muistan lasteni isän kanssa toimineeni noin. - Viimeiset 3-4 vuotta hoidettiin hänen kanssaan kotia ja lapsia kuin projektia. Ei juurikaan yhdessä, vaan kotona eri aikoihin, paitsi nukkumassa, jos sitäkään.
Siihen liittyi niin paljon.. väsymistä. En siitä nyt täällä avaudu sen enempää, mutta sitten sain projektini sille mallille, että pystyin keskittymään tähän asiaan ja vein erohakemuksen Käräjäoikeuteen. - Ei tämä tietenkään siihen päättynyt. Siitä raskaat ajat vasta alkoivatkin, mutta olin siihen varautunut. - Aiheetonta mustasukkaisuutta sen takia, että työpäivän jälkeen lähdin tekemään tunnin kävelylenkin päivittäin. - Soittelua perään tarkistaen missä olen tai puhunko jonkun muun kanssa puhelimessa jne.
- Tiedän olleeni tarkoituksella etäinen.-- Anonyymi
Jos otetaan pois, se ahdistava, tai mököttävä olotila tosta aloituksen yhtälöstä, jossa vaikuttaa etääntymiseltä, niin ihan normaalia. Saa olla omissakin oloissa, ilman suorittamista ja loputonta vuorovaikutuksesta tulevaa ähkyä. Kun, ei siitä tunneta syyllisyyttä, ja lamput herää tarvittaessa, sekä sitä yhteistäkin on. Tavallaan unelmatila levollisuudesta, jossa saa levätä. Ihan tarpeeksi pitää singota, ja puhua tarpeen tullen ja joku ongelma on kuitenkin vaan nurkan takana, niin miksi ei saisi suhteesta odottaa myös tätä? Ainakin itselleni tärkeää, ja jos suhteeseen päädyn, niin tulee olemaan sielläkin tärkeää. Se, että ei ole tarvittaessa muuta, onkin toinen juttu...
- Anonyymi
Niin, ja paljon auttaa suhteuttamaan sitä suhteenkin tilaa, jos ymmärtää, ettei se, että toinen muuttuu etäiseksi, välttämättä johdu edes suhteesta, tai siitä toisesta. Voi olla myös luottamuksen osoitus, että uskaltaa ottaa sitä omaa tilaa tarvitessa.
Negatiivinen kehä syntyy yleisimmin oletuksista ja siitä että ei tiedä, tai osaa ilmaista niitä yleisimpiä juttuja, tarpeita, joista joustamaan joutuminen käy oikeasti raskaaksi. Sillä paljon, on niitä, joista voi joustaa, mutta juuri niihin turhanpäiväisyyksiin se keskittyminen asiassa voi juuri luisua. Eli tuntea itsensä, ja toinen, ja hyväksyä, mitä ne ovat.
Myös toisen suulla puhuminen, oman sijaan ei auta asenteellisesti tai yhteisen tahtotilan ja motivaation suunnan tarkentumiseen mitenkään.
Jos, toinen ei halua kommunikoida, rehellisesti tai välttelee, niin silloin se kommunikaatio tyyli todennäköisesti tuntuu pahalle, tai ei ole oikea hetki, tai toinen ei ole vastaanottavaisessa tilassa. Ensi kysymys on selvittää, mistä syystä toinen on etääntynyt, eikä oletella ja kertoa, sieltä käsin omia viisauksia. Asenne on se mikä ratkaisee paljon, ja yksinkertainen suht yhteisesti jaettu käsitys reiluudesta. Eipä ne ole monille edes samoja, mutta niiden kertominen ja jakaminen, on se, millä tiedät, mitä ne toiselle on, jotta siihen voisi edes vastata. On lukemattomia eri syitä, miksi toinen saattaa vaikka nähdä ongelmat ja etääntymiset normaaleina, ja jopa mahdollisuuksina parempaan tuntemiseen ja yhteyteen, kun taas toinen ahdistuu toisista syistä, ja pyrkii pakenemaan vastuuta ja kohtaamista. Helpointa on kysyä miten sen kokee, näkee ja miksi. Tässä se menee solmuun, kun silloin yleensä aletaan puhua mitä se toinen ei tee, ole tai muuta. Unohtuu se, että mitä kysytään, ei ole syytös, ja miksi. Ihan vaan, että molemmat tietäisi paremmin, kun miten sitä muuten edes voisi tietää.
- Anonyymi
Ja, jos tosta eskaloituu, niin suhde on muuttunut turvattomaksi , ei etäiseksi. Sillon ei enää luoteta siihen, että toinen säilyttää myös sen toisen kasvot tavallaan. Niin emotionaalisesti, tai muillakaan tavoilla. Sillon tilannetta ajaa pelko, ja epäluottamus. Moni joka, ei aiemmin pelannut, rupeaa kipupisteistään pelaamaan tässä vaiheessa itsekin, pelon tai "itsekunnioituksen" ajamana. Sillon myös se kipu jää jakamatta, ja odotetaan, että toinen tulisi vastaan, vaikka molemmilta puuttuu rohkeutta ja luottamusta itseensä, ottaa asia todellisesti käsittelyyn, muuttamatta sitä joksikin muuksi. Tässä kummassa leikissä/pelissä voi mennä yllättävän pitkiäkin aikoja suhteissa, kunnes jokin eskaloituu, ja se todellinen paha olo purkautuu. Jos ei sitä käsitellä oikein, tai ole enää haluakaan, niin siinä on aikalailla päätepysäkki, tai oikeastaan tulee jo yleensä ennen tätä. Se, joka pelkää enemmän omia tunteitaan, on yleensä sanoutunut yhteisestä vastuusta irti jo paljon turvallisemmilla vesillä, tai vaihtoehtoisesti, tämä tilanne on se turvallinen, ja se todellinen yhteys on se liian pelottava.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1387745Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde381955Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251920- 911633
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1801565Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1061004- 49930
Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik4889Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28830- 34812