Enemmän kuin missään muualla on keskustelupalstoilla havaittavissa sellainen ilmiö, että arvostelijoista poikkeavasti ajattelevia ihmisiä vähätellään, halveerataan. Arvostelija uskoo, että hänen näkökulmansa on ainoa ja oikea.
Tällainen toisten ihmisten (erityisesti niiden, jotka ajattelevat eri tavalla kuin kriitikko) arvostelu on suurta egoismia ja ITSEKKYYTTÄ, koska kriitikko uskoo, että ainoastaan hänen omat näkemyksensä elämästä ovat oikeita. Tämä saa hänet tuntemaan, että hän on kaiken keskipiste, KAIKEN YLÄPUOLELLA, koska hän näkee asiat vain omasta näkökulmastaan. Jos joku ajattelee toisin, hän ei voi olla oikeassa, koska kriitikon näkökulmasta katsoen hän on väärässä. Miltä maailma näyttäisi, jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia, jos heillä kaikilla olisi samat ammatit jne.? Tämä tarkoittaa, että olisi vain lääkäreitä tai vain insinöörejä jne. Kuka heitä kouluttaisi, jos kaikki pitäisivät samoista ammateista? Olisiko mielenkiintoista, jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla? Vielä pidemmälle: jos kriitikko ei itse osaa laulaa, hän halveksii niitä, jotka osaavat laulaa, tai jos hän osaa laulaa, hän halveksii niitä, jotka eivät osaa laulaa. Jos hän on kristitty (mitä on vaikea uskoa), hän hän menee kirkkoon ja saa naurukohtauksen, kun ottaa selvää kristittyjen palvonnasta. On ihan kippurassa naurusta. Tai jos hän matkustaa muihin maihin, hän irvistelee huomatessaan muiden uskontojen erityispiirteet ja jumalanpalvelusseremoniat. Loppujen lopuksi he kaikki ovat tyhmiä, koska he ajattelevat eri tavalla kuin maailman keskus eli kriitikko. Jos mennä vielä pidemmälle, niin kriitikko halveksii lapsia, jotka eivät osaa VIELÄ jotakin taitoa, ja vanhuksia, jotka eivät ENÄÄ osaa jotakin taitoja. Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, ja ne kaikki ovat katsottavissa keskustasta käsin, eli toisten arvostelijasta käsin. Ja keskipisteessä on hän, kriitikko, koska hän tarkastelee kaikkea omasta näkökulmastaan. Jos kaikilla olisi sama elämänfilosofia, kriitikko hyväksyisi sen. Vai löytyisikö silti jotain kritisoitavaa?
Tällainen toisten arvostelija voisi mennä kaduille ja KUULUTTAA KOVAAN ÄÄNEEN, miten ihmisten pitäisi elää oikein ja mitä heidän pitäisi ajatella, koska hän ei hyväksy mitään muuta ajattelutapaa.
Toisten arvostelu on myös kanssaihmisten alistamista, ja lisäksi vielä heidän alistamistaan omille näkemyksilleen. Jopa lähimenneisyyden historiastakin tiedämme, että julmuudet alkavat yleensä pakottamalla kokonainen kansa ajettelemaan samalla tavalla, poikkeuksia ei ole. Sille nauretaan, siitä rangaistaan.
Tällainen toisten ihmisten (erityisesti niiden, jotka ajattelevat eri tavalla kuin kriitikko) arvostelu on suurta egoismia ja ITSEKKYYTTÄ, koska kriitikko uskoo, että ainoastaan hänen omat näkemyksensä elämästä ovat oikeita. Tämä saa hänet tuntemaan, että hän on kaiken keskipiste, KAIKEN YLÄPUOLELLA, koska hän näkee asiat vain omasta näkökulmastaan. Jos joku ajattelee toisin, hän ei voi olla oikeassa, koska kriitikon näkökulmasta katsoen hän on väärässä. Miltä maailma näyttäisi, jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia, jos heillä kaikilla olisi samat ammatit jne.? Tämä tarkoittaa, että olisi vain lääkäreitä tai vain insinöörejä jne. Kuka heitä kouluttaisi, jos kaikki pitäisivät samoista ammateista? Olisiko mielenkiintoista, jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla? Vielä pidemmälle: jos kriitikko ei itse osaa laulaa, hän halveksii niitä, jotka osaavat laulaa, tai jos hän osaa laulaa, hän halveksii niitä, jotka eivät osaa laulaa. Jos hän on kristitty (mitä on vaikea uskoa), hän hän menee kirkkoon ja saa naurukohtauksen, kun ottaa selvää kristittyjen palvonnasta. On ihan kippurassa naurusta. Tai jos hän matkustaa muihin maihin, hän irvistelee huomatessaan muiden uskontojen erityispiirteet ja jumalanpalvelusseremoniat. Loppujen lopuksi he kaikki ovat tyhmiä, koska he ajattelevat eri tavalla kuin maailman keskus eli kriitikko. Jos mennä vielä pidemmälle, niin kriitikko halveksii lapsia, jotka eivät osaa VIELÄ jotakin taitoa, ja vanhuksia, jotka eivät ENÄÄ osaa jotakin taitoja. Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, ja ne kaikki ovat katsottavissa keskustasta käsin, eli toisten arvostelijasta käsin. Ja keskipisteessä on hän, kriitikko, koska hän tarkastelee kaikkea omasta näkökulmastaan. Jos kaikilla olisi sama elämänfilosofia, kriitikko hyväksyisi sen. Vai löytyisikö silti jotain kritisoitavaa?
Tällainen toisten arvostelija voisi mennä kaduille ja KUULUTTAA KOVAAN ÄÄNEEN, miten ihmisten pitäisi elää oikein ja mitä heidän pitäisi ajatella, koska hän ei hyväksy mitään muuta ajattelutapaa.
Toisten arvostelu on myös kanssaihmisten alistamista, ja lisäksi vielä heidän alistamistaan omille näkemyksilleen. Jopa lähimenneisyyden historiastakin tiedämme, että julmuudet alkavat yleensä pakottamalla kokonainen kansa ajettelemaan samalla tavalla, poikkeuksia ei ole. Sille nauretaan, siitä rangaistaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Arvostella saa, mutta paskan puhuminen ja solvaaminen ei ole sopivaa. Eikä ulkonäköön tulisi puuttua vaan antaa asiallista kritiikkiä.
Aivan.
Valitettavasti arvostelijat eivät itse tajua omaa pahuuttaan.
Totta maar.