TEHKÄÄ SIIS PARANNUS JA KÄÄNTYKÄÄ, ETTÄ TEIDÄN SYNTINNE PYYHITTÄISIIN POIS...

Pascalin sitaatin voi tulkita myös siten, että siinä on äänessä fariseus ja publikaani -tarinana publikaani, jolla on uskonnollinen virtsa noussut päähän. Pascalhan väittää, että ON olemassa ominaisuus tai asenne, jonka avulla ja myötä ihminen voi tuntea Jumalan: nöyryys. Eli ihmisen ON mahdollista saavuttaa mielentila, jolla Jumalan voit tavoittaa. Periaatteessa asenne on sama kuin fariseukselle, sanat ovat vain toiset.

En kiistä, etteikö elämässä tule eteen hetkiä, jolloin on niin joka suunnalta ja tavalla itseensä ja erinomaisuuteensa ja fiksuuteensa ja näppäryyteensä kyllästynyt, että muuta pakopaikkaa ei näy kuin täydelliseen toivottomuuteen vajoaminen. Mutta että SELLAISESTA OLOTILASTA tehdään hengellinen hyve tai päämäärä on minusta järjetöntä. Tämä nimittäin KUMOAA tai vähintäänkin HÄMÄRTÄÄ evankeliumin, joka sanoo viime kädessä: "Sinä kelpaat täysin TUOLLAISENASI." Jos kerran ihminen kelpaa Jumalalle Kristuksen ansiosta SELLAISENAAN, silloin tämän täydellisen kelpaavuuden tulee olla täysin yhtä lailla voimassa myös ihmisen ylpeinä, omahyväisinä ja itseriittoisina hetkinä. Ajatus, että ihminen on "aidosti" nöyränä/nöyryytettynä Jumalalle jotenkin KELPAAVAMPI tai OTOLLISEMPI, on täysin ääliömäinen - sellainen ajatus nimenomaan tekee tyhjäksi Kristuksen ristintyön TÄYDELLISYYDEN.

Eli: tuossa ajattelussa ja asetelmassa ei ole tapahtunut mitään muuta kuin että publikaani on ottanut fariseuksen paikan.

Kun Kristuksen ristin kaikkirittävyys kirkastuu, silloin voi lausua: "Minussa, so. minun lihassani, ei asu MITÄÄN hyvää" tääysin tyyniin ja iloisin mielin. Ainakin joskus. :)

- GF -

Anonyymi kirjoitti:

Pascalin sitaatin voi tulkita myös siten, että siinä on äänessä fariseus ja publikaani -tarinana publikaani, jolla on uskonnollinen virtsa noussut päähän. Pascalhan väittää, että ON olemassa ominaisuus tai asenne, jonka avulla ja myötä ihminen voi tuntea Jumalan: nöyryys. Eli ihmisen ON mahdollista saavuttaa mielentila, jolla Jumalan voit tavoittaa. Periaatteessa asenne on sama kuin fariseukselle, sanat ovat vain toiset.

En kiistä, etteikö elämässä tule eteen hetkiä, jolloin on niin joka suunnalta ja tavalla itseensä ja erinomaisuuteensa ja fiksuuteensa ja näppäryyteensä kyllästynyt, että muuta pakopaikkaa ei näy kuin täydelliseen toivottomuuteen vajoaminen. Mutta että SELLAISESTA OLOTILASTA tehdään hengellinen hyve tai päämäärä on minusta järjetöntä. Tämä nimittäin KUMOAA tai vähintäänkin HÄMÄRTÄÄ evankeliumin, joka sanoo viime kädessä: "Sinä kelpaat täysin TUOLLAISENASI." Jos kerran ihminen kelpaa Jumalalle Kristuksen ansiosta SELLAISENAAN, silloin tämän täydellisen kelpaavuuden tulee olla täysin yhtä lailla voimassa myös ihmisen ylpeinä, omahyväisinä ja itseriittoisina hetkinä. Ajatus, että ihminen on "aidosti" nöyränä/nöyryytettynä Jumalalle jotenkin KELPAAVAMPI tai OTOLLISEMPI, on täysin ääliömäinen - sellainen ajatus nimenomaan tekee tyhjäksi Kristuksen ristintyön TÄYDELLISYYDEN.

Eli: tuossa ajattelussa ja asetelmassa ei ole tapahtunut mitään muuta kuin että publikaani on ottanut fariseuksen paikan.

Kun Kristuksen ristin kaikkirittävyys kirkastuu, silloin voi lausua: "Minussa, so. minun lihassani, ei asu MITÄÄN hyvää" tääysin tyyniin ja iloisin mielin. Ainakin joskus. :)

- GF -

Rakas hengellinen veljeni GF !

Minusta ongelmana tässä on hengellinen käsite: nöyryys. Sitä on yhtä vaikeaa ihmisen ymmärtää kuin Jumalan pyhyyttä. Kuitenkin erityisesti VT’ssä monin paikoin tulee esiin, että Pyhä Jumala viihtyy nöyrien läheisyydessä, Jeesuskin vuorisaarnassaan toteaa hengellisesti köyhien (nöyrien) olevan autuaita.

Kun nöyryys ymmärretään itse kehitetyksi itsensä vähättelyksi (’olenpa nyt oikein vaatimaton, enkä yritä tuoda itseäni esiin, yritän olla näyttämättä pätemisen haluani) eli NÖYRISTELYKSI, niin silloin luonnollisesti mennään sinne fariseuksen/farisealaisuuden puolelle. Eikä hengellinen nöyryys sitäkään ole, että ’hammasta purren’ hyväksyy muiden naurunalaiseksi joutumisen.

Valitettavasti en osaa hyvin selittää tätä hengellistä nöyryyttä sanallisesti. Joku on todennut että mahdollisimman aito ihminen on nöyrä ( kelpaa ihan sellaisenaan). Joku on todennut, että nöyrä ihminen on sellainen, joka ajattelee ITSEÄÄN hyvin vähän (ei keskity itseensä, vaan Jumalaan ja lähimmäisiinsä), kun taas nöyristelevä ihminen ajattelee omasta ITSESTÄÄN vähän. Nöyryys on Jumalan (armo)lahja, sitä ei voi itse itsestään ’puristaa’. Eli jos nöyryys ymmärretään nöyristelyksi, niin silloin luonnollisesti yhdyn täysin tähän kommenttiisi (mutta samoin kun sinä tunnet Paavalin paljon minua paremmin, niin epäilen, että minä Mietteitä lukeneena tunnen Blaise Pascalin sinua paremmin ? )

Vaikka en osaa sinulle selittää sanallisesti, mitä ymmärrän hengellisellä nöyryydellä, niin voin yrittää valaista sitä S24 esimerkillä Theodorista. Theodorin näpyttely on aika ajoin hieman ’höperöistä’ (rahvaanomaisemmin: sekopäistä) ja hänen vakaumuksensa Kristuksen sovintoverestä ei vastaa perinteisten kristittyjen teologien paradigmaa. Mutta sitten taas hän täysin yllättäin tunnustaa olleensa uskoton vaimolleen ja anoneen häneltä (Ritvalta) anteeksiantoa ja saaneensa sen. Siis en tarkoita nöyryydellä vain sitä, että hän pyysi vaimoltaan anteeksi, vaan sitä, että hän aidosti, omalla nimellään (kaiken sekopäisen näpyttelyn lomassa) rehellisesti kertoo totuuden omasta elämästään. Se osoittaa syvällistä hengellistä nöyryyttä !
Otan tähän perään vastaavan esimerkin jenkkilästä, Mr David Herzog, jolla on toisessa tyylilajissa (menee sinne ’menestysteologian lääniin’) täysin sekopäistä julistusta. Voitko kuvitella, että hän näitten ’kvantti_new_age’ ilmestyksiä vilisevien puheidensa tai kirjoitustensa aikana, yhtäkkiä palaisi maan pinnalle ja kertoisi esimerkin siitä, kuinka hän on tosiasiassa vain syntinen ihminen muiden joukossa.

Voisi olla hyvä idea, että jossain vaiheessa sopivalla ajalla käynnistän tänne S24 alustalle ketjun raamatullisesta nöyryydestä, mutta en lupaa 😊.

-syntiseutulainen-

Anonyymi kirjoitti:

Rakas hengellinen veljeni GF !

Minusta ongelmana tässä on hengellinen käsite: nöyryys. Sitä on yhtä vaikeaa ihmisen ymmärtää kuin Jumalan pyhyyttä. Kuitenkin erityisesti VT’ssä monin paikoin tulee esiin, että Pyhä Jumala viihtyy nöyrien läheisyydessä, Jeesuskin vuorisaarnassaan toteaa hengellisesti köyhien (nöyrien) olevan autuaita.

Kun nöyryys ymmärretään itse kehitetyksi itsensä vähättelyksi (’olenpa nyt oikein vaatimaton, enkä yritä tuoda itseäni esiin, yritän olla näyttämättä pätemisen haluani) eli NÖYRISTELYKSI, niin silloin luonnollisesti mennään sinne fariseuksen/farisealaisuuden puolelle. Eikä hengellinen nöyryys sitäkään ole, että ’hammasta purren’ hyväksyy muiden naurunalaiseksi joutumisen.

Valitettavasti en osaa hyvin selittää tätä hengellistä nöyryyttä sanallisesti. Joku on todennut että mahdollisimman aito ihminen on nöyrä ( kelpaa ihan sellaisenaan). Joku on todennut, että nöyrä ihminen on sellainen, joka ajattelee ITSEÄÄN hyvin vähän (ei keskity itseensä, vaan Jumalaan ja lähimmäisiinsä), kun taas nöyristelevä ihminen ajattelee omasta ITSESTÄÄN vähän. Nöyryys on Jumalan (armo)lahja, sitä ei voi itse itsestään ’puristaa’. Eli jos nöyryys ymmärretään nöyristelyksi, niin silloin luonnollisesti yhdyn täysin tähän kommenttiisi (mutta samoin kun sinä tunnet Paavalin paljon minua paremmin, niin epäilen, että minä Mietteitä lukeneena tunnen Blaise Pascalin sinua paremmin ? )

Vaikka en osaa sinulle selittää sanallisesti, mitä ymmärrän hengellisellä nöyryydellä, niin voin yrittää valaista sitä S24 esimerkillä Theodorista. Theodorin näpyttely on aika ajoin hieman ’höperöistä’ (rahvaanomaisemmin: sekopäistä) ja hänen vakaumuksensa Kristuksen sovintoverestä ei vastaa perinteisten kristittyjen teologien paradigmaa. Mutta sitten taas hän täysin yllättäin tunnustaa olleensa uskoton vaimolleen ja anoneen häneltä (Ritvalta) anteeksiantoa ja saaneensa sen. Siis en tarkoita nöyryydellä vain sitä, että hän pyysi vaimoltaan anteeksi, vaan sitä, että hän aidosti, omalla nimellään (kaiken sekopäisen näpyttelyn lomassa) rehellisesti kertoo totuuden omasta elämästään. Se osoittaa syvällistä hengellistä nöyryyttä !
Otan tähän perään vastaavan esimerkin jenkkilästä, Mr David Herzog, jolla on toisessa tyylilajissa (menee sinne ’menestysteologian lääniin’) täysin sekopäistä julistusta. Voitko kuvitella, että hän näitten ’kvantti_new_age’ ilmestyksiä vilisevien puheidensa tai kirjoitustensa aikana, yhtäkkiä palaisi maan pinnalle ja kertoisi esimerkin siitä, kuinka hän on tosiasiassa vain syntinen ihminen muiden joukossa.

Voisi olla hyvä idea, että jossain vaiheessa sopivalla ajalla käynnistän tänne S24 alustalle ketjun raamatullisesta nöyryydestä, mutta en lupaa 😊.

-syntiseutulainen-

Kuulostan varmaan jankkaavalta, mutta esittämäni pointti Pascal-sitaatista jää mielestäni silti täysimääräisenä voimaan.

Ja minä sen kuin vain lisään painetta vainaja-Pascalin päälle ja kysyn:
Mikähän siinä mahtaa olla kun pelkkä Kristuksen aikaansaama sovitus ei meille sitten kuitenkaan riitä, vaan sen päälle tai oheen tai väliin tai ööh jonnekin tulee metsästää/tavoitella hengellistä ominaisuutta nimeltä nöyryys (nöyryys-käsite viitannee ominaisuuteen ihmisessä eikä johonkin ilmassa lilluvaan ameebamaiseen johonkin?).

Mitä lisäarvoa nöyryys tuo Jumalan Kristuksessa aikaansaamaan sovitukseen? Mitä lisäarvoa se tuo kristityn suhteessa (sovitettuun) itseensä, (sovitettuihin) toisiin ihmisiin ja Jumalaan, joka on tuon sovituksen saanut aikaan?

- GF -

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostan varmaan jankkaavalta, mutta esittämäni pointti Pascal-sitaatista jää mielestäni silti täysimääräisenä voimaan.

Ja minä sen kuin vain lisään painetta vainaja-Pascalin päälle ja kysyn:
Mikähän siinä mahtaa olla kun pelkkä Kristuksen aikaansaama sovitus ei meille sitten kuitenkaan riitä, vaan sen päälle tai oheen tai väliin tai ööh jonnekin tulee metsästää/tavoitella hengellistä ominaisuutta nimeltä nöyryys (nöyryys-käsite viitannee ominaisuuteen ihmisessä eikä johonkin ilmassa lilluvaan ameebamaiseen johonkin?).

Mitä lisäarvoa nöyryys tuo Jumalan Kristuksessa aikaansaamaan sovitukseen? Mitä lisäarvoa se tuo kristityn suhteessa (sovitettuun) itseensä, (sovitettuihin) toisiin ihmisiin ja Jumalaan, joka on tuon sovituksen saanut aikaan?

- GF -

1 Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä
3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
( Matt. 18)

" Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
( Mark. 10:14-15)

25 Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
26 Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.
27 Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
( Matt. 11)

s-seutulainen

Anonyymi kirjoitti:

1 Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä
3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
( Matt. 18)

" Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
( Mark. 10:14-15)

25 Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
26 Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.
27 Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
( Matt. 11)

s-seutulainen

>> 27 Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. ...saviseutulainen >>>

Kaikki kunnia Herra Jumalalle Jeesuksen Kristuksen nimessä ja hänen kauttaan!!! !

Seuraavissa luterilaisen Kirkkoraamatun kohdissa useita todisteita Herra Jumalasta, jotka vahvistavat käsitystänne luterilaisten itsepetoksesta:
1 Moos. 2:4; 2 Moos. 20:1-11; 1 Tim. 2: 3-8;
2. Moos. 3:15; 2. Moos. 6:3; Ps. 86:12; Ps. 90;
Luuk. 10:27; Mark. 12:28-33; Ilm. 1:8; Ilm. 4:8; Ilm. 22:5, 6.

Luterilainen itsepetos:
luomiskertomuksen kirjoituksissa ei ole jumalaa nimeltä Sana eikä luomiskertomuksen kirjoituksissa ole jumalaa nimeltä Isä, Poika ja Pyhä Henki eikä ole olemassa myöskään Isä-Poika-suhdetta.

Anonyymi kirjoitti:

1 Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä
3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
( Matt. 18)

" Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
( Mark. 10:14-15)

25 Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
26 Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.
27 Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
( Matt. 11)

s-seutulainen

Hämärän peittoon jää, millä tavoin nuo sitaatit pyrkivät vastaamaan tuohon minun kommenttiini.

Pitänee tarkentaa omaa kantaansa. Jumala on sisällyttänyt kaiken, mitä ihmiskunta yhdessä ja yksilöinä kaipaa, Kristukseen Jeesukseen. Kuinka Jumala sitten tuon kaiken meille lahjoitti? Lahjoittamalla meille Jeesuksen Kristuksen; yhdistämällä meidät ristillä Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Hautaan laskemisen ja ylösnousemisen jälkeen meillä ei ole (ollut) Jeesuksesta Kristuksesta erillistä olemassaoloa, vaan koska me nyt olemme Hänessä, Hän itse on meidän Elämämme. Meidän elämässämme ei ole kohtaa tai sopukkaa, jossa Jeesus Kristus ei olisi. Meidän ei enää ikinä tarvitse anoa eikä pyytää Jumalaa lähentämään meitä Jeesukseen, koskapa sen Hän teki jo täydellisesti ristillä.

Koska meidät on yhdistetty Jeesukseen, ja koska Hän ON meidän Elämämme, meiltä ei puutu mitään. Tässä universumissa ei ole sellaista asiaa tai ominaisuutta, jota Jeesus Kristus kaipaisi itsensä lisäksi meidän Elämänämme.

- GF -

Anonyymi kirjoitti:

Hämärän peittoon jää, millä tavoin nuo sitaatit pyrkivät vastaamaan tuohon minun kommenttiini.

Pitänee tarkentaa omaa kantaansa. Jumala on sisällyttänyt kaiken, mitä ihmiskunta yhdessä ja yksilöinä kaipaa, Kristukseen Jeesukseen. Kuinka Jumala sitten tuon kaiken meille lahjoitti? Lahjoittamalla meille Jeesuksen Kristuksen; yhdistämällä meidät ristillä Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Hautaan laskemisen ja ylösnousemisen jälkeen meillä ei ole (ollut) Jeesuksesta Kristuksesta erillistä olemassaoloa, vaan koska me nyt olemme Hänessä, Hän itse on meidän Elämämme. Meidän elämässämme ei ole kohtaa tai sopukkaa, jossa Jeesus Kristus ei olisi. Meidän ei enää ikinä tarvitse anoa eikä pyytää Jumalaa lähentämään meitä Jeesukseen, koskapa sen Hän teki jo täydellisesti ristillä.

Koska meidät on yhdistetty Jeesukseen, ja koska Hän ON meidän Elämämme, meiltä ei puutu mitään. Tässä universumissa ei ole sellaista asiaa tai ominaisuutta, jota Jeesus Kristus kaipaisi itsensä lisäksi meidän Elämänämme.

- GF -

Antaako tämä ao. Paavalin teksti ymmärtää, että kaikki ihmiset - KAIKKI - ovat Jeesuksessa Kristuksessa!?
Kuljettaako Jumalan Henki JOKAISTA ihmistä tällä telluksella!?

1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
12 Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
( Room. 8)

s-seutulainen

Anonyymi kirjoitti:

Antaako tämä ao. Paavalin teksti ymmärtää, että kaikki ihmiset - KAIKKI - ovat Jeesuksessa Kristuksessa!?
Kuljettaako Jumalan Henki JOKAISTA ihmistä tällä telluksella!?

1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
12 Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
( Room. 8)

s-seutulainen

ei kuljeta kaikkia

Anonyymi kirjoitti:

Antaako tämä ao. Paavalin teksti ymmärtää, että kaikki ihmiset - KAIKKI - ovat Jeesuksessa Kristuksessa!?
Kuljettaako Jumalan Henki JOKAISTA ihmistä tällä telluksella!?

1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
12 Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
( Room. 8)

s-seutulainen

Kysyt ilmeisen närkästyneenä: "Antaako tämä ao. Paavalin teksti ymmärtää, että kaikki ihmiset - KAIKKI - ovat Jeesuksessa Kristuksessa!?"

Ja jotenkin ihmeellisesti sinulla on otsaa närkästyä, vaikka Paavali kirjoittaa:

Sillä hänessä luotiin KAIKKI, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, KAIKKI on luotu hänen kauttansa ja häneen, 17ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy KAIKKI voimassa. 18 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. 19 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi 20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa KAIKKI, hänen kauttaan KAIKKI sekä maan päällä että taivaissa.

Näyttää hieman siltä, että "KAIKKI" lakkaa mielestäsi jopa Paavalin kirjoittamana tarkoittamasta 'kaikkea', kun se ei sovellu sinun oppiisi.

Parannuksen teko ei voi perustua mihinkään muuhun kuin Kristuksen ristiin. Jos JA KUN Jumala oli Kristuksessa ja sovitti JO maailman itsensä kanssa, silloin parannuksen teon lähtökohdan on oltava se, että Jumala on JO sovittanut maailman itsensä kanssa - siis nekin, joita parannuksen tekoon kehotetaan. KAIKKI on jo sovitettu: ne, jotka ovat tehneet parannuksen, ja ne, jotka eivät (vielä) ole. Niinpä todellinen parannuksen teko on ainoastaan sen hyväksymistä, että - sanotaan se nyt kerran vielä - Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensa kanssa. Ts. sen hyväksymistä, että itse kukin meistä on saanut jo kaikki syntinsä anteeksi. Tätä on todellinen parannuksen teko.

Sinä olet närkästynyt juuri samalla tavalla kuin Luukas 15:ssa tuhlaajapojan tarinan isoveli. Miksiköhän? Onkohan sinulta jäänyt jotain OLENNAISTA Jumalan armosta tajuamatta - juuri niin kuin tarinan isoveljelläkin oli jäänyt.

- GF -

Anonyymi kirjoitti:

Antaako tämä ao. Paavalin teksti ymmärtää, että kaikki ihmiset - KAIKKI - ovat Jeesuksessa Kristuksessa!?
Kuljettaako Jumalan Henki JOKAISTA ihmistä tällä telluksella!?

1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
12 Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
( Room. 8)

s-seutulainen

Kun tuhlaajapojan kertomukseksi nimettyä tarinaa hiukankin ajattelee, tarinan surkuhupaisin hahmo on isoveli. Jotakin ihmisen ajattelussa täytyy olla pahemman kerran nyrjähtänyt pois paikoiltaan, kun raataa isänsä mailla kuin mielipuoli, kun voisi sen sijaan teurastaa vaikka joka ilta vohlan ja juhlia.
Ja kun hiukankin ajattelee, näissä Suomi24:n ketjuissa törmää samanlaiseen ajatteluun tämän tästä. :)

- GF -

Anonyymi kirjoitti:

Kysyt ilmeisen närkästyneenä: "Antaako tämä ao. Paavalin teksti ymmärtää, että kaikki ihmiset - KAIKKI - ovat Jeesuksessa Kristuksessa!?"

Ja jotenkin ihmeellisesti sinulla on otsaa närkästyä, vaikka Paavali kirjoittaa:

Sillä hänessä luotiin KAIKKI, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, KAIKKI on luotu hänen kauttansa ja häneen, 17ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy KAIKKI voimassa. 18 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. 19 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi 20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa KAIKKI, hänen kauttaan KAIKKI sekä maan päällä että taivaissa.

Näyttää hieman siltä, että "KAIKKI" lakkaa mielestäsi jopa Paavalin kirjoittamana tarkoittamasta 'kaikkea', kun se ei sovellu sinun oppiisi.

Parannuksen teko ei voi perustua mihinkään muuhun kuin Kristuksen ristiin. Jos JA KUN Jumala oli Kristuksessa ja sovitti JO maailman itsensä kanssa, silloin parannuksen teon lähtökohdan on oltava se, että Jumala on JO sovittanut maailman itsensä kanssa - siis nekin, joita parannuksen tekoon kehotetaan. KAIKKI on jo sovitettu: ne, jotka ovat tehneet parannuksen, ja ne, jotka eivät (vielä) ole. Niinpä todellinen parannuksen teko on ainoastaan sen hyväksymistä, että - sanotaan se nyt kerran vielä - Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensa kanssa. Ts. sen hyväksymistä, että itse kukin meistä on saanut jo kaikki syntinsä anteeksi. Tätä on todellinen parannuksen teko.

Sinä olet närkästynyt juuri samalla tavalla kuin Luukas 15:ssa tuhlaajapojan tarinan isoveli. Miksiköhän? Onkohan sinulta jäänyt jotain OLENNAISTA Jumalan armosta tajuamatta - juuri niin kuin tarinan isoveljelläkin oli jäänyt.

- GF -

"Kuten viinipuun oksa on rungossa, niin mekin olemme Kristuksessa ja uskossa pysymme hänessä ja hän pysyy meissä."
( Peltola)

>>Vain usko Jeesukseen Kristukseen synnyttää meidät Jumalan lapsiksi. ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi” (Joh 1:12). Usko yhdistää meidät Kristukseen ja silloin olemme Kristuksessa Jeesuksessa (en Khristo Iesus, Gal 3:26, KR 38). Olemme hänessä, kuulumme hänelle ja olemme hänen omiaan (3:29). Kuten jäsen kuuluu ruumiiseen ja muodostaa yhden kokonaisuuden, niin mekin kuulumme Kristukselle. Kuten viinipuun oksa on rungossa, niin mekin olemme Kristuksessa ja uskossa pysymme hänessä ja hän pysyy meissä (Joh 15:5).
Uskon kautta Kristukseen saimme lapseuden hengen, jossa huudamme "Abba! Isä!" (Gal 4:6; Room 8:15). Tämä elämän perussuhde Jumalaan on mitä todellisin ja antaa elämällemme mielekkyyden ja sisällön.>>
( Olavi Peltola)

s-seutulainen

Anonyymi kirjoitti:

Kun tuhlaajapojan kertomukseksi nimettyä tarinaa hiukankin ajattelee, tarinan surkuhupaisin hahmo on isoveli. Jotakin ihmisen ajattelussa täytyy olla pahemman kerran nyrjähtänyt pois paikoiltaan, kun raataa isänsä mailla kuin mielipuoli, kun voisi sen sijaan teurastaa vaikka joka ilta vohlan ja juhlia.
Ja kun hiukankin ajattelee, näissä Suomi24:n ketjuissa törmää samanlaiseen ajatteluun tämän tästä. :)

- GF -

>>Jotakin ihmisen ajattelussa täytyy olla pahemman kerran nyrjähtänyt pois paikoiltaan..GF>>

Kaikki eivät ole Kristuksessa,
KR 1776 mukaan,
Room. 8
1 Niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka Jesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan, vaan hengen jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Kysyt ilmeisen närkästyneenä: "Antaako tämä ao. Paavalin teksti ymmärtää, että kaikki ihmiset - KAIKKI - ovat Jeesuksessa Kristuksessa!?"

Ja jotenkin ihmeellisesti sinulla on otsaa närkästyä, vaikka Paavali kirjoittaa:

Sillä hänessä luotiin KAIKKI, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, KAIKKI on luotu hänen kauttansa ja häneen, 17ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy KAIKKI voimassa. 18 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. 19 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi 20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa KAIKKI, hänen kauttaan KAIKKI sekä maan päällä että taivaissa.

Näyttää hieman siltä, että "KAIKKI" lakkaa mielestäsi jopa Paavalin kirjoittamana tarkoittamasta 'kaikkea', kun se ei sovellu sinun oppiisi.

Parannuksen teko ei voi perustua mihinkään muuhun kuin Kristuksen ristiin. Jos JA KUN Jumala oli Kristuksessa ja sovitti JO maailman itsensä kanssa, silloin parannuksen teon lähtökohdan on oltava se, että Jumala on JO sovittanut maailman itsensä kanssa - siis nekin, joita parannuksen tekoon kehotetaan. KAIKKI on jo sovitettu: ne, jotka ovat tehneet parannuksen, ja ne, jotka eivät (vielä) ole. Niinpä todellinen parannuksen teko on ainoastaan sen hyväksymistä, että - sanotaan se nyt kerran vielä - Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensa kanssa. Ts. sen hyväksymistä, että itse kukin meistä on saanut jo kaikki syntinsä anteeksi. Tätä on todellinen parannuksen teko.

Sinä olet närkästynyt juuri samalla tavalla kuin Luukas 15:ssa tuhlaajapojan tarinan isoveli. Miksiköhän? Onkohan sinulta jäänyt jotain OLENNAISTA Jumalan armosta tajuamatta - juuri niin kuin tarinan isoveljelläkin oli jäänyt.

- GF -

>> Parannuksen teko ei voi perustua mihinkään muuhun kuin Kristuksen ristiin >>

höpö, höpö!!


HERRA JUMALAN ANTAMA PELASTUKSEN EVANKELIUMI

HERRA JUMALAN PELASTAA TEIDÄT ARMOSSAAN, JOS TE SOVITTE ASIANNE HÄNEN KANSSAAN:

Vuoden 1776 /KR mukaan.
2 Kor. 5 : 20, 21 –> 2 Kor. 6: 1-2
” että te Jumalan kanssa sovitte.
21 Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa.
1 Mutta me niinkuin apulaiset neuvomme teitä, ettette Jumalan armoa hukkaan ottaisi.
2 Sillä hän sanoo: minä olen otollisella ajalla sinua kuullut ja olen sinua autuuden päivänä auttanut. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on autuuden päivä.

SOPIKAA ASIANNE HERRA JUMALAN KANSSA, ANTAKAA PELASTAA ITSENNE
Herra Jumalan sovitus on Jeesuksessa Kristuksessa ja sovitus on tehty Golgatalla 2000 vuotta sitten, sopikaa tänään asianne Herra Jumalan kanssa:
2 Kor. 5: 21 (KR 1776)
”….että te Jumalan kanssa sovitte.
21 Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa.

Herra Jumala ”pelastaa ja vanhurskauttaa teidät armonsa kautta”, kun hänen kanssaan sovitte:

Paavali todistaa asian,
Tiit. 3:
4 Mutta kun HERRA JUMALAN, MEIDÄN VAPAHTAJAMME, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
5 PELASTI hän meidät, EI VANHURSKAUDESSA TEKEMIEMME TEKOJEN ANSIOSTA, vaan laupeutensa mukaan UUDESTISYNTYMISEN KASTEEN JA PYHÄN HENGEN UUDISTUKSEN KAUTTA,
6 jonka hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Jeesuksen Kristuksen kautta,
7 että me VANHURSKAUTETTUINA HÄNEN ARMONSA KAUTTA TULISIMME IANKAIKKISEN ELÄMÄN PERILLISIKSI TOIVON MUKAAN.

Anonyymi kirjoitti:

"Kuten viinipuun oksa on rungossa, niin mekin olemme Kristuksessa ja uskossa pysymme hänessä ja hän pysyy meissä."
( Peltola)

>>Vain usko Jeesukseen Kristukseen synnyttää meidät Jumalan lapsiksi. ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi” (Joh 1:12). Usko yhdistää meidät Kristukseen ja silloin olemme Kristuksessa Jeesuksessa (en Khristo Iesus, Gal 3:26, KR 38). Olemme hänessä, kuulumme hänelle ja olemme hänen omiaan (3:29). Kuten jäsen kuuluu ruumiiseen ja muodostaa yhden kokonaisuuden, niin mekin kuulumme Kristukselle. Kuten viinipuun oksa on rungossa, niin mekin olemme Kristuksessa ja uskossa pysymme hänessä ja hän pysyy meissä (Joh 15:5).
Uskon kautta Kristukseen saimme lapseuden hengen, jossa huudamme "Abba! Isä!" (Gal 4:6; Room 8:15). Tämä elämän perussuhde Jumalaan on mitä todellisin ja antaa elämällemme mielekkyyden ja sisällön.>>
( Olavi Peltola)

s-seutulainen

>> ( Olavi Peltola)

s-seutulainen >>


voi kauheeta mitä luterilaista itsepetosta saadaankin lukea Olavi Peltolalta ja syntisaviseutulaiselta..

hävetkää kommenttejanne ettäs kehtaatkin tuoda tuollaista julki.

Totuus on tässä, ottakaa opiksenne:

Herra Jumala ”pelastaa ja vanhurskauttaa teidät armonsa kautta”, kun hänen kanssaan sovitte:

Paavali todistaa asian,
Tiit. 3:
4 Mutta kun HERRA JUMALAN, MEIDÄN VAPAHTAJAMME, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
5 PELASTI hän meidät, EI VANHURSKAUDESSA TEKEMIEMME TEKOJEN ANSIOSTA, vaan laupeutensa mukaan UUDESTISYNTYMISEN KASTEEN JA PYHÄN HENGEN UUDISTUKSEN KAUTTA,
6 jonka hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Jeesuksen Kristuksen kautta,
7 että me VANHURSKAUTETTUINA HÄNEN ARMONSA KAUTTA TULISIMME IANKAIKKISEN ELÄMÄN PERILLISIKSI TOIVON MUKAAN.

Anonyymi kirjoitti:

Kun tuhlaajapojan kertomukseksi nimettyä tarinaa hiukankin ajattelee, tarinan surkuhupaisin hahmo on isoveli. Jotakin ihmisen ajattelussa täytyy olla pahemman kerran nyrjähtänyt pois paikoiltaan, kun raataa isänsä mailla kuin mielipuoli, kun voisi sen sijaan teurastaa vaikka joka ilta vohlan ja juhlia.
Ja kun hiukankin ajattelee, näissä Suomi24:n ketjuissa törmää samanlaiseen ajatteluun tämän tästä. :)

- GF -

Huomenet GF !

Olin eilen illalla muualla, joten en sen takia kommentoinut tuota Blaise Pascal _ nöyryys _ sovitus problematiikkaa, mitä vastineillasi virittelit.

Ymmärsin (kuten tavallista) sinut hieman väärin, koska epäilin että ’kenkä puristaa’ nöyryys vs nöyristely akselilla. Nyt ymmärrän hieman paremmin (mutta en toki täysin, koska hengellisiin asioihin liittyy käsittämättömyys/paradoksaalisuus), että ’kenkä puristikin’ (myös) akselilla täydellinen sovitus ja pyhitys Kristuksessa (minä Kristuksessa) vs käytännöllinen pyhityselämä (Kristus minussa). Pascal ei ensisijaisesti esitä Mietteitään sovituksen näkökulmasta, vaan Jumalan kanssa vaeltamisen ja Hänen syvällisen tuntemisen näkökulmasta. Pascal on minusta enemmän kiinnostunut Sovittajasta ja Pelastajasta kuin pelastuksen varmuudesta (sovituksesta).

Samoin jo tämä avausote Paavo Lievoselta käsittelee mielenmuutosta ja kääntymistä (kääntyneenä oloa) Jumalaan päin koko elämän kestävänä prosessina. Jumalan valtakunta on kuin koti, missä armo kasvattaa (lain tarkoituksena on kasvattaa ihminen huomaamaan, että kodin ulkopuolella on ’kylmää’) ja tämän kodin ilmapiirissä vallitsee nöyryys. Kodin lapset ovat ja pysyvät lapsina, vaikka käyttäytyvätkin (syntiinlankeemuksen todellisuuden vuoksi) huonosti.

Mutta kyllä minä kovasti koen kommenttisi hyödyllisiksi näille ’Nellie Olesoneille’, joiden hengellisessä kodissa laki ja pelko kasvattaa; pelko johtuu ’junttiuden’ lisäksi myös väärinymmärretystä (yksipuolisesti ymmärretystä) Jumalan pyhyydestä, mikä taas on paljolti ’farisealaisen tyylisuunnan’ julistajien indoktrinaation satoa !

- syntiseutulainen -

Anonyymi kirjoitti:

>>Jotakin ihmisen ajattelussa täytyy olla pahemman kerran nyrjähtänyt pois paikoiltaan..GF>>

Kaikki eivät ole Kristuksessa,
KR 1776 mukaan,
Room. 8
1 Niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka Jesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan, vaan hengen jälkeen.

Kyllä ovat Kol. 1:n, 2 Kor. 5:n ja Room. 5:n mukaan.
Ns. isoveliuskovaisia tämä toki sieppaa niin, että näköä haittaa.

- GF -

Anonyymi kirjoitti:

"Kuten viinipuun oksa on rungossa, niin mekin olemme Kristuksessa ja uskossa pysymme hänessä ja hän pysyy meissä."
( Peltola)

>>Vain usko Jeesukseen Kristukseen synnyttää meidät Jumalan lapsiksi. ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi” (Joh 1:12). Usko yhdistää meidät Kristukseen ja silloin olemme Kristuksessa Jeesuksessa (en Khristo Iesus, Gal 3:26, KR 38). Olemme hänessä, kuulumme hänelle ja olemme hänen omiaan (3:29). Kuten jäsen kuuluu ruumiiseen ja muodostaa yhden kokonaisuuden, niin mekin kuulumme Kristukselle. Kuten viinipuun oksa on rungossa, niin mekin olemme Kristuksessa ja uskossa pysymme hänessä ja hän pysyy meissä (Joh 15:5).
Uskon kautta Kristukseen saimme lapseuden hengen, jossa huudamme "Abba! Isä!" (Gal 4:6; Room 8:15). Tämä elämän perussuhde Jumalaan on mitä todellisin ja antaa elämällemme mielekkyyden ja sisällön.>>
( Olavi Peltola)

s-seutulainen

Jumala on luonut ja sovittanut KAIKKI Kristuksessa, joten kaikki OVAT Kristuksessa. Usko avaa tämän totuuden ihmissydämelle ja -mielelle eikä tosiaankaan TEE tätä todeksi. Terve usko EI ole taikauskoa, joka - simsalabim! - saa aikaan sen, mihin uskotaan.

- GF -

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ovat Kol. 1:n, 2 Kor. 5:n ja Room. 5:n mukaan.
Ns. isoveliuskovaisia tämä toki sieppaa niin, että näköä haittaa.

- GF -

>>Kyllä ovat Kol. 1:n, 2 Kor. 5:n ja Room. 5:n mukaan >>

Herra Jumala ei ole luvannut pelastusta Jeesukseen uskoville, jos he eivät tee parannusta ja ota uskovien upotuskastetta syntien anteeksisaamiseksi.

”Suun tunnustus” ei riitä pelastukseen eikä myöskään ”huutamalla Herraa avuksi” pelastu, jos ei täytä niitä muita Raamatussa säädettyjä ehtoja, mitä Herra on asettanut armon saamiselle.
Yksi niistä on parannuksen teko laittomuudesta

Matt. 7:21-24 (1933/38): "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, JOKA TEKEE minun taivaallisen ISÄNI TAHDON."
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, TE LAITTOMUUDEN TEKIJÄT'.
24 Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.

Kun Jeesus sanoo ” TE LAITTOMUUDEN TEKIJÄT', niin tuo tarkoittaa, että parannuksen teko puuttuu, ja syy on laittomuus miksei suun tunnustuksella pelastu ja miksei huutamalla pelastu.

Anonyymi kirjoitti:

Huomenet GF !

Olin eilen illalla muualla, joten en sen takia kommentoinut tuota Blaise Pascal _ nöyryys _ sovitus problematiikkaa, mitä vastineillasi virittelit.

Ymmärsin (kuten tavallista) sinut hieman väärin, koska epäilin että ’kenkä puristaa’ nöyryys vs nöyristely akselilla. Nyt ymmärrän hieman paremmin (mutta en toki täysin, koska hengellisiin asioihin liittyy käsittämättömyys/paradoksaalisuus), että ’kenkä puristikin’ (myös) akselilla täydellinen sovitus ja pyhitys Kristuksessa (minä Kristuksessa) vs käytännöllinen pyhityselämä (Kristus minussa). Pascal ei ensisijaisesti esitä Mietteitään sovituksen näkökulmasta, vaan Jumalan kanssa vaeltamisen ja Hänen syvällisen tuntemisen näkökulmasta. Pascal on minusta enemmän kiinnostunut Sovittajasta ja Pelastajasta kuin pelastuksen varmuudesta (sovituksesta).

Samoin jo tämä avausote Paavo Lievoselta käsittelee mielenmuutosta ja kääntymistä (kääntyneenä oloa) Jumalaan päin koko elämän kestävänä prosessina. Jumalan valtakunta on kuin koti, missä armo kasvattaa (lain tarkoituksena on kasvattaa ihminen huomaamaan, että kodin ulkopuolella on ’kylmää’) ja tämän kodin ilmapiirissä vallitsee nöyryys. Kodin lapset ovat ja pysyvät lapsina, vaikka käyttäytyvätkin (syntiinlankeemuksen todellisuuden vuoksi) huonosti.

Mutta kyllä minä kovasti koen kommenttisi hyödyllisiksi näille ’Nellie Olesoneille’, joiden hengellisessä kodissa laki ja pelko kasvattaa; pelko johtuu ’junttiuden’ lisäksi myös väärinymmärretystä (yksipuolisesti ymmärretystä) Jumalan pyhyydestä, mikä taas on paljolti ’farisealaisen tyylisuunnan’ julistajien indoktrinaation satoa !

- syntiseutulainen -

Kirjoitat: "Pascal ei ensisijaisesti esitä Mietteitään sovituksen näkökulmasta, vaan Jumalan kanssa vaeltamisen ja Hänen syvällisen tuntemisen näkökulmasta. Pascal on minusta enemmän kiinnostunut Sovittajasta ja Pelastajasta kuin pelastuksen varmuudesta (sovituksesta)."

Sovitus ei ole synonyyminen ilmaus pelastuksen varmuuden kanssa, koska sovitus viittaa objektiiviseen todellisuuteen, pelastuksen varmuus psykologiseen eli subjektiiiviseen kokemukseen.

Minäkin olen enemmän kiinnostunut Sovittajasta ja Pelastajasta ja Hänessä olevasta Sovituksesta - koskapa Sovitus on nimenomaan Hänessä ja siten erottamaton osa Häntä itseään - kuin enemmän tai vähemmän suosituista hengellisestä käsitteistä (kuten nöyryys), joita käsitellään ja joista jostain syystä innostutaan enemmän kuin siitä faktasta, että Jeesus Kristus itse on joka hetki meidän Elämämme.

- GF -

Anonyymi kirjoitti:

>>Kyllä ovat Kol. 1:n, 2 Kor. 5:n ja Room. 5:n mukaan >>

Herra Jumala ei ole luvannut pelastusta Jeesukseen uskoville, jos he eivät tee parannusta ja ota uskovien upotuskastetta syntien anteeksisaamiseksi.

”Suun tunnustus” ei riitä pelastukseen eikä myöskään ”huutamalla Herraa avuksi” pelastu, jos ei täytä niitä muita Raamatussa säädettyjä ehtoja, mitä Herra on asettanut armon saamiselle.
Yksi niistä on parannuksen teko laittomuudesta

Matt. 7:21-24 (1933/38): "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, JOKA TEKEE minun taivaallisen ISÄNI TAHDON."
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, TE LAITTOMUUDEN TEKIJÄT'.
24 Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.

Kun Jeesus sanoo ” TE LAITTOMUUDEN TEKIJÄT', niin tuo tarkoittaa, että parannuksen teko puuttuu, ja syy on laittomuus miksei suun tunnustuksella pelastu ja miksei huutamalla pelastu.

jatkan vielä vähäsen...

Te Jeesukseen uskovat olette hylänneet Jumalan armon Jeesuksessa Kristuksessa, joten te olette hylänneet mahdollisuutenne pelastukseen, koska jätätte olennaisen asian pois uskostanne eli poisjätetty USKONasia on 2 kor. 5 : 20-21, joten ette ole TEHNEET PARANNUSTA JA ANTANEET KASTAA ITSEÄNNE SYNTIENNE ANTEEKSISAAMISEKSI, ETTÄ TE TULISITTE SIKSI VANHURSKAUDEKSI JOKA HERRA JUMALALLE KELPAA JA TUOLLA TAVALLA sopineet SYNTEJÄNNE Herra Jumalan kanssa.

" että te Jumalan kanssa sovitte.
21 Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa. "

KR v1776

Luterilaiset uskovat, että vauva saa varman pelastuksen kasteessa huolimatta hänen myöhemmistä teoista, koska pelastus on Jumalan teko ja vapaa lahja. Tämä kasteoppi romuttuu Jeesuksen sanoilla, että: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." (Matt. 7:21).

Sori kun mulle noi agraariyhteisössä suositut vertaukset ei oikein avaudu. Vaikea on siirtyä mielikuvissaan jonnekin 1800-luvulle. Mutta koeta pärjätä siellä metsän perukoilla.

- GF -

Anonyymi kirjoitti:

Sori kun mulle noi agraariyhteisössä suositut vertaukset ei oikein avaudu. Vaikea on siirtyä mielikuvissaan jonnekin 1800-luvulle. Mutta koeta pärjätä siellä metsän perukoilla.

- GF -

Vauvakasteen todellinen tarkoitus on estää ihmisiä ottamasta raamatullista uskovien upotuskastetta

Anonyymi kirjoitti:

Sori kun mulle noi agraariyhteisössä suositut vertaukset ei oikein avaudu. Vaikea on siirtyä mielikuvissaan jonnekin 1800-luvulle. Mutta koeta pärjätä siellä metsän perukoilla.

- GF -

>> Vaikea on siirtyä mielikuvissaan jonnekin 1800-luvulle. >>

laske housut polviisi, ja katso onko eiliset vellit jo tulleet housuihisi.

MOT.

Vau! Takametsistä kajahtaa sellaista retrojargonia, että tässähän on kummissaan!
Seitsemän veljestä rocks!
:D :D :D

Anonyymi kirjoitti:

Rakas hengellinen veljeni GF !

Minusta ongelmana tässä on hengellinen käsite: nöyryys. Sitä on yhtä vaikeaa ihmisen ymmärtää kuin Jumalan pyhyyttä. Kuitenkin erityisesti VT’ssä monin paikoin tulee esiin, että Pyhä Jumala viihtyy nöyrien läheisyydessä, Jeesuskin vuorisaarnassaan toteaa hengellisesti köyhien (nöyrien) olevan autuaita.

Kun nöyryys ymmärretään itse kehitetyksi itsensä vähättelyksi (’olenpa nyt oikein vaatimaton, enkä yritä tuoda itseäni esiin, yritän olla näyttämättä pätemisen haluani) eli NÖYRISTELYKSI, niin silloin luonnollisesti mennään sinne fariseuksen/farisealaisuuden puolelle. Eikä hengellinen nöyryys sitäkään ole, että ’hammasta purren’ hyväksyy muiden naurunalaiseksi joutumisen.

Valitettavasti en osaa hyvin selittää tätä hengellistä nöyryyttä sanallisesti. Joku on todennut että mahdollisimman aito ihminen on nöyrä ( kelpaa ihan sellaisenaan). Joku on todennut, että nöyrä ihminen on sellainen, joka ajattelee ITSEÄÄN hyvin vähän (ei keskity itseensä, vaan Jumalaan ja lähimmäisiinsä), kun taas nöyristelevä ihminen ajattelee omasta ITSESTÄÄN vähän. Nöyryys on Jumalan (armo)lahja, sitä ei voi itse itsestään ’puristaa’. Eli jos nöyryys ymmärretään nöyristelyksi, niin silloin luonnollisesti yhdyn täysin tähän kommenttiisi (mutta samoin kun sinä tunnet Paavalin paljon minua paremmin, niin epäilen, että minä Mietteitä lukeneena tunnen Blaise Pascalin sinua paremmin ? )

Vaikka en osaa sinulle selittää sanallisesti, mitä ymmärrän hengellisellä nöyryydellä, niin voin yrittää valaista sitä S24 esimerkillä Theodorista. Theodorin näpyttely on aika ajoin hieman ’höperöistä’ (rahvaanomaisemmin: sekopäistä) ja hänen vakaumuksensa Kristuksen sovintoverestä ei vastaa perinteisten kristittyjen teologien paradigmaa. Mutta sitten taas hän täysin yllättäin tunnustaa olleensa uskoton vaimolleen ja anoneen häneltä (Ritvalta) anteeksiantoa ja saaneensa sen. Siis en tarkoita nöyryydellä vain sitä, että hän pyysi vaimoltaan anteeksi, vaan sitä, että hän aidosti, omalla nimellään (kaiken sekopäisen näpyttelyn lomassa) rehellisesti kertoo totuuden omasta elämästään. Se osoittaa syvällistä hengellistä nöyryyttä !
Otan tähän perään vastaavan esimerkin jenkkilästä, Mr David Herzog, jolla on toisessa tyylilajissa (menee sinne ’menestysteologian lääniin’) täysin sekopäistä julistusta. Voitko kuvitella, että hän näitten ’kvantti_new_age’ ilmestyksiä vilisevien puheidensa tai kirjoitustensa aikana, yhtäkkiä palaisi maan pinnalle ja kertoisi esimerkin siitä, kuinka hän on tosiasiassa vain syntinen ihminen muiden joukossa.

Voisi olla hyvä idea, että jossain vaiheessa sopivalla ajalla käynnistän tänne S24 alustalle ketjun raamatullisesta nöyryydestä, mutta en lupaa 😊.

-syntiseutulainen-

Minusta ongelmana tässä on hengellinen käsite: kertoo 1800 luvun lahkolainen.
Minusta on ongelman ydin amerikan hapatus uskontoon jossa kaikki huuhaat olivat ,kuten kirjoittaja,adeventismi ja jehovan toditajat sekä mormoonit.Kaikki te olette 1800 amerikan huuhaata,milloin oli näkijä,milloin mikäkin silmän kääntäjä ja te uskotte ?
Mainitsen yhden lahkon amerikasta joka oikeasti vie perinnön,on rahan ahne saatana järjestölle.
Isäni kun menehtyi,niin jostai syystä nämä rotta mummot oli ovella mutta potkin ne helvetin nopeasti pois,amerikan käärmeet 1800 luvulta!
Sitten näin dokumetin,missä amerikan lahko jopa metsästää jäseniään jotka ovat karennet,nuoret naiset..!
Ukot ajavat jenkki maastureilla perässä pitkin osavaltiota..haluavat väkisin takaisin naiset.
Siistii sakkia 1800 luvun jeppejä:))

Anonyymi kirjoitti:

1 Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä
3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
( Matt. 18)

" Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
( Mark. 10:14-15)

25 Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
26 Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.
27 Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
( Matt. 11)

s-seutulainen

Siteeraat kokoajan ,niin tekee pahan tuoja. Et ole alku uskonnosta,olet amerikan 1800 luvun hapan!

VIRSI 191
1. Turvamme, Herra Jumala,
Ja varma toivomme,
Suojamme tuulten raivolta
Ja ikikotimme.

2. Sun istuimesi varjossa
On elo turvaisaa,
Kun käsivartes voimalla
Meit jaksat puolustaa.

3. Ennen kuin maa sai muotonsa,
Nous huiput vuorien,
Sä olit suuri Jumala
Ja olit iäinen.

4. Vuostuhat Sulle yhtä on
Kuin kajo iltainen,
Kuin nousu aamuauringon,
Tuo hetki kultainen.

5. Turvamme, Herra Jumala,
Ja varma toivomme,
Suojamme elon matkalla
Ja ikikotimme.

Sanat: Isaac Watts, v1674–1748
Sävel: William Croft, v1677–1727

helluntailaisuus ei ole edes mistään alkuperäisestä kristinuskosta haarautunut, ei siis helluntailaisuus kristinuskon juurista lähtöisin, eivätkä helluntailaisuudessa edes kristinuskon historian tuntemusta, helluntailaisuus on tuotu 1900- luvulla sodomiaa harjoittavien miesten tuomana ihan oma oppinaan.
luterilaisuus on katolilaisuudesta haarautunut, ja katolilaisuus on ensimmäinen kirkkokunta / seurakunnat kristinuskossa.

kaikenlaisia väitteitä voi esittää, kun tai jos ei edes tiedä alkukirkkojen historiaa.
helluntailaisuudessa on niin väärenneltyä opetusta, ja hylätään paljonkin raamatun sanaa, mistä juuri Paavali kirjeissään seurakunnalleen opettaa, kuten vaikkapa Vanhan liiton ympärileikkauksen liitosta, joka vaihtui kastekäskyyn, nuo kohdat on väärennetty , eikä edes tutkittu, mistä Paavali kuulijoilleen totuudenmukaisesti opettaa.

onhan näissä ketjuissakin luettuna kuinka paljon helluntailaiset talloo, lähes ivaa, pilkkaa suoranaisesti raamatun sanaa.
On monia, jotka helluntailaisuuden JÄLKEEN on löytänyt evankeliumin / luterilaisuuden, ja varmasti tietävät , mitä helluntailaisuus julistaa.

Suomessa kristinusko ollut ja ensimmäinen kristinuskon kirkko Itä-Suomessa, Kaarinassa 1100 - luuvlla.
helluntailaisuus on tuotu uutena oppina 1900 -luvulla, eikä kristinuskon kirkkojen haarautumasta edes, - helluntailaisuudella ei siis alkuperäisestä kristinuskon juurista, vaan myöhemmin tuotu paholaisen kylvämää lustetta.

Jeesus sanoo: "monta tulee minun nimessäni"

Anonyymi kirjoitti:

helluntailaisuus ei ole edes mistään alkuperäisestä kristinuskosta haarautunut, ei siis helluntailaisuus kristinuskon juurista lähtöisin, eivätkä helluntailaisuudessa edes kristinuskon historian tuntemusta, helluntailaisuus on tuotu 1900- luvulla sodomiaa harjoittavien miesten tuomana ihan oma oppinaan.
luterilaisuus on katolilaisuudesta haarautunut, ja katolilaisuus on ensimmäinen kirkkokunta / seurakunnat kristinuskossa.

kaikenlaisia väitteitä voi esittää, kun tai jos ei edes tiedä alkukirkkojen historiaa.
helluntailaisuudessa on niin väärenneltyä opetusta, ja hylätään paljonkin raamatun sanaa, mistä juuri Paavali kirjeissään seurakunnalleen opettaa, kuten vaikkapa Vanhan liiton ympärileikkauksen liitosta, joka vaihtui kastekäskyyn, nuo kohdat on väärennetty , eikä edes tutkittu, mistä Paavali kuulijoilleen totuudenmukaisesti opettaa.

onhan näissä ketjuissakin luettuna kuinka paljon helluntailaiset talloo, lähes ivaa, pilkkaa suoranaisesti raamatun sanaa.
On monia, jotka helluntailaisuuden JÄLKEEN on löytänyt evankeliumin / luterilaisuuden, ja varmasti tietävät , mitä helluntailaisuus julistaa.

Suomessa kristinusko ollut ja ensimmäinen kristinuskon kirkko Itä-Suomessa, Kaarinassa 1100 - luuvlla.
helluntailaisuus on tuotu uutena oppina 1900 -luvulla, eikä kristinuskon kirkkojen haarautumasta edes, - helluntailaisuudella ei siis alkuperäisestä kristinuskon juurista, vaan myöhemmin tuotu paholaisen kylvämää lustetta.

Jeesus sanoo: "monta tulee minun nimessäni"

Herra Jumalasta olette luopuneet ettekä ole häntä Jumalana kunnioittaneet!!!

Room.1
19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

Manipulaatio on tarkoituksellista ihmisopin, perinnäissääntöjen ja perinnäisopin, luterilaisen Itsepetoksen eli Vanhurskauttamisopin, esilletuomista uskonelämään sisältyväksi ja tarkoituksellista ohjaamista ja johtamista pois Herra Jumalan opista, jota oppia ovat Toora ja Profeetat ja Jeesus Kristus ja Apostolit, nuo ihmisopit ovat johtamista pois Herra Jumalan tahdosta ja Hänen tottelemisestaan.

VIRSI 187
1.
Armahda, Herra Jumala,
me surren valitamme.
Pois moni luopuu sinusta
ja uhkaa uskoamme.
Sanasi ylenkatsotaan
ja totuus maahan poljetaan,
on valhe vallan saanut.
2.
Nyt ihmisoppi erheineen
hallitsee maailmassa,
ei ota sanaa ohjeekseen,
on vääryys kasvamassa.
Yö lieneekö jo edessä
ja vaivan aika käsissä,
tuo ennen ennustettu?
3.
Me ihmisraukat sokeina
kuljemme harhateillä
kuin lampaat vailla paimenta,
ei kaitsijata meillä.
Jos tiesi, Herra, hylkäämme,
niin valheen valtaan vaivumme
ja käymme kadotukseen.
4.
Vaan mittaamaton armosi
on, Herra, vielä meille.
Tuot eksyneitä laumaasi
ja avun langenneille.
Näin sanallasi kirkkaalla
pois päästät sielut kahleista,
lyöt rikki julmat juonet.
5.
Ja niin kuin hehkuu hopea
liekissä loistavana,
niin koetuksen ahjossa
myös kestää pyhä sana.
Se taisteluissa vahvistuu,
sen valo yhä kirkastuu.
Näin kunnian saat, Herra.
6.
Vahvista seurakuntaasi
ja kunniaasi puolla.
Jos emme turvaa sanaasi,
niin meidän täytyy kuolla.
Siis kansaasi nyt varjele
ja seurakuntaasi suojele.
Vie meidät riemuun kerran.

Kiitos viestistäsi!

Kyllä on minun puolestani ihan OK, että olet päättänyt käyttää "syntiseutulainen" nimimerkkiä - on muuten hyvä "signeeraus".
Oma saviseutulainen/s-seutulainen nimimerkkini juontaa yksin maantieteellisestä lähtökohdasta.
Kotiseutuani Varsinais-Suomessa kutsutaan Saviseuduksi.
Hengellistä aspektia ei siinä ole, jos kohta siitä semmoisenkin löytää, jos haluaa.
Mutta kuten sanottua, täältä Saviseudun savimailta ( jankkoa metritolkulla allamme) viestini lähtevät.
:)

s-seutulainen

- syntiseutulainen –

Tässä on kuitti sinun touhuista tuon synti-himosi ja nimimerkkisi osalta.

Pyhän Kirjan mukaan synti myös erottaa ihmisen Jumalasta nyt ja iankaikkisesti. Jos ihminen elää synnissä ja vaalii sitä, hän on vaarassa joutua iankaikkiseen eroon Jumalasta. Synti kadottaa.
Siksi, kun kysymme, onko nyt laitaa puhua synnistä, on siihen vastattava: kyllä!

Synti alkaa sisimmästä
Raamatun mukaan synti liitetään Luojan ja ihmisen välisiin suhteisiin. Se ei ole jotakin substanssia. Sitä ei siis luotu kuten esimerkiksi vettä tai ilmaa. Eikä sanan varsinaisessa mielessä sitä ole nytkään ilman ihmisen synnillisiä tekoja tai synnillisyyttä. Jumala ei sitä luonut. “...ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää” (1. Moos. 1:31).
Synti ei siis ole osa luomakuntaa. Vastausta siihen miten mahdollisuus tai halu syntiin alun perin syntyi — kysymys pahan alkuperästä — lienee mahdotonta saada.

Raamatun alkukertomuksen mukaan syntiinlankeemus oli samaa kuin tottelemattomuus Jumalaa kohtaan. Ihminen teki sitä, minkä Jumala oli kieltänyt. Muutaman sukupolven jälkeen oli helvetti päässyt irti: ”Mutta maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa. Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä.” (1. Moos. 6:11–12)

Kertomus syntiinlankeemuksesta selittää, miksi elämä on sellaista kuin nyt näemme ja koemme sen olevan. Synti ei ole ensisijaisesti jotain ulkonaista. Teemme syntiä, koska olemme syntisiä. Tästä on tullut ihmiskunnan sisäsyntyinen ominaisuus. Tämä on järjestys. Synti alkaa sisimmästä. Se on ihmisen tahdon ilmaus.
Kapinaa Jumalaa vastaan
Synnin juuri on kapina Jumalaa, Luojaamme, vastaan eri muodoissa. Siksi suurin synti on jättää Jumala huomioimatta tai jopa kääntyä palvoen luodun puoleen. Synti on näin väärän kunnioituksen antamista; kunnioituksen antamista ja palvonnan kohdistamista sille, jolle se ei kuulu (Room. 1: 22–27). Tästä seuraavat monenlaiset vääristymät, jotka ahdistavat ihmiskuntaa.
On mielenkiintoista todeta, että ei ole neutraalia tilaa. Ihminen joka tapauksessa palvoo ja kunnioittaa jotakin. Lojaalisuuden ja kiitollisuuden puute Jumalaa kohtaan synnyttää monia asioita, joita kutsumme synniksi. Nämä ovat tarkemmin ajateltuna kuitenkin synnin seurausta.
Vanhan teologian määritelmän mukaan synti on ylpeyttä, itsekkyyttä ja pahaa himoa. Ylpeys ajattelee, että olen enemmän kuin mistä saan arvonantoa. Ylpeys on itseään korostavaa ja vaatii toisten huomiota ja jopa palvontaa. Ja kun sitä ei saa, se synnyttää vihaa, halveksuntaa ja väkivaltaa. Elämää leimaa vihamielisyys erityisesti Jumalaa ja hänen omiaan kohtaan.
Käytännössä tämä ilmenee minimissään tyytymättömyytenä ja ahneutena, pahimmillaan toisten riistona ja pahuutena.

Koska se tila, jossa Jumalaa vastaan kapinassa oleva ihminen on, ei kuitenkaan tyydytä häntä, etsii hän kuumeisesti jotain, jolla saisi sisimpänsä tyydytettyä. Tämä puolestaan synnyttää pahan himon, joka pyrkii täyttämään sisimmän tyhjyyden keinolla millä hyvänsä.

Kirjoittaja Simo Lintinen on Suomen teologisen opiston rehtori.