Kerran vuosia sittennoltiin erään JT kanssa ovityössä. Satuimme sitten eräälle ovelle, jonka avaaja oli järkytys. Näin hänen ovessaan tutun nimen, ja pelkäsin pahinta, koska tiesin hänen asuvan sillä alueella. Hän oli oli yrittänyt raiskata minut vuosia aiemmin. Yritin piiloutua oven taakse, kun kenttäkaveri puhui. Eikä hän kai tajunnut, kuka olin. Onneksi tilanne meni nopeasti ohi. Ei ollut kiinnostunut. En kertonut kenttäkaverille mitään. Mutta olin järkyttynyt. Toinen tapaus oli sellainen, että oltiin kenttäkaverin kanssa isossa kerrostalossa ovityössä. Eräällä ovella oven avasi mieshenkilö, ja kenttäkaveri alkoi puhua hönelle. Mies tuijotti hullun katse silmissään, ja alkoi lähestyä uhkaavasti. Siihen loppui todistaminen. Lähdimme juoksemaan hissiä kohti. Hissi ei ollut muistaakseni kohdallaan, ja se mies tuli meidän perässämme. Lähdimme juoksemaan portaita akas, ja mies silmät hullun katse silmissään juoksi perässämme. Siitä on sen verran kauan aikaa, että tarkkaan en muista, mutta hän taisi sitten kääntyä takaisin, ja löhti kotiinsa päin. Me menimme hissiin, joka oli jossakin välokertoksessa. Ovityö loppui meiltä muistaakseni siltä päivältä siihen. Kumpikaan tapaus ei ole unohtunut, vaikka niistä on kauan. Eikä varmasti koskaan unohdu.
Ovityökokemuksia
Anonyymi
6103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ovelta ovelle työ sopii huonosti meidän aikaamme ja kulttuuriimme. Se on tehotonta, epäsuosittua ja joskus vaarallistakin. Silti todistajat velvoitetaan siihen vedoten varhaiskristittyjen malliin, vaikka missään kohtaa Raamatussa ei sanota, että kaikki olisivat näin tehneet tai että kyseessä olisi jonkinlainen kristittyjen yleinen velvollisuus levittää evankeliumia juuri tällä tavalla. Toisaalta on monia asioita, mitä varhaiskristityt tekivät ja Raamatussa kehoitetaan tekemään, mutta Jehovan todistajien järjestö katsoo, etteivät ne sovellu nykyaikaan. Järjestö käyttää Raamattua mielivaltaisesti, rekvisiittana.
Olen kuullut, että New Yorkissa on osoitettu aseellakin ovityössä.
Tuskin nuo kokemukset ovat ainutlaatuisia. Kun jatkuvasti käydään ovilla, niin kaikenlaista tapahtuu.
Usein sitä on pelännyt, että toivottavasti ei tarvitse kohdata ovityössä sitä ja sitä ihmistä erilaisista yhteyksistä. Kun sitä ei koskaan tiedä, kuka ovenavaaja on. Muulla tavalla kenttää tehdessä voi valita, kenelle menee puhumaan, tai miten muuten tekee työtä. Ovityössä ei ole sitä mahdollisuutta.
Ja kaapelinpätkääkin on käytetty.
Eräs JT isä kuritti lastaan kaapelinpätkällä ja lapsi kuoli.
Isä sai elinkautisen 30 vuotta. Siis jenkeissä.
Isä uskoi vakaasti, että hän teki oikein kurittomalle lapselle.
Niin varmaan uskovat aseella osoittelijatkin tekevänsä oikein.