Olen saanut koronan

Ei ole olemassa helvettiä tai taivasta, vain loppu.

Tässä ei enää älykkyysosamäärä paljoa paina, jos korona-virus vie mennessään.

Jotain hyvää voi lopussa muistella että virus oli sentään ulkonäöltään Auringon koronan mallinen. Eli tavallaan asian voi kääntää voiton seppeleeksi eli kunniamerkiksi.
Sitten voin muistella todella kivistä ja hemmetin V-mäistä ja vaikeaa elämääni pikakelauksella uudestaan, vaikka mielelläni jättäisin sen vaiheen katsomatta.

Jalkojani paleltaa, kuten yleensä, mutta en viitsi laittaa villasukkia jalkaan kun ne hiostaa.

Toisaalta voin vedota kylmistä rajoista Pohjanmaalaiseen mummooni, joka oli nimeltään Sirkka. Hän oli oli persoonaltaan räiskyvä, menevä ja tekevä - joka paikan höylä. Hän kerran lipsautti humalassa, että ”niin, meillähän on suvussa siniverisyyttä, jos tiesitte”. Äiti pudisteli päätään ja sanoi että hys, hys - eikä mitään ole! Asiasta ei sen jälkeen puhuttu sanallakaan. Sitten mummo jo kuolikin syöpäänsä joka oli haimassa.

Toinen mummoni, Anja, oli Karjalasta evakkona Ruotsiin lähetetty lapsi. Hän oli viisas ja rakastava. Aina hän vitsaili ja käänsi asiat positiivisiksi. Hänen kuolemansa oli traaginen, kuten useammalla sukulaisellani oli. Sellaista lähtöä hän ei tosiaankaan olisi ansainnut.

Hän sairastui vanhuuden päivillään lonkkavammaan, johon asennettiin keinonivel. Hän jumppasi ja oli muutenkin liikunnallinen loppuun saakka. Sitten hän sai aivoinfarktin, josta selvisi. Myöhemmin sama tuli uudestaan mutta keuhkoveritulppana. Sairaalassa hänellä todettiin keuhkokuume ja edennyt syöpä. Hän ehti olla osastolla 1 päivän, kun hänet löydettiin lattialta makaamasta elossa, lonkka murtuneena. Hän oli maannut lattialla pari tuntia huutaen kivusta. Leikkaukseen hän pääsi melkein heti, kun hänet ”löydettiin”. Siitä sitten kipupumpussa oli vuorokauden, kun hän lähti paremmille metsästysmaille.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä ei enää älykkyysosamäärä paljoa paina, jos korona-virus vie mennessään.

Jotain hyvää voi lopussa muistella että virus oli sentään ulkonäöltään Auringon koronan mallinen. Eli tavallaan asian voi kääntää voiton seppeleeksi eli kunniamerkiksi.
Sitten voin muistella todella kivistä ja hemmetin V-mäistä ja vaikeaa elämääni pikakelauksella uudestaan, vaikka mielelläni jättäisin sen vaiheen katsomatta.

Jalkojani paleltaa, kuten yleensä, mutta en viitsi laittaa villasukkia jalkaan kun ne hiostaa.

Toisaalta voin vedota kylmistä rajoista Pohjanmaalaiseen mummooni, joka oli nimeltään Sirkka. Hän oli oli persoonaltaan räiskyvä, menevä ja tekevä - joka paikan höylä. Hän kerran lipsautti humalassa, että ”niin, meillähän on suvussa siniverisyyttä, jos tiesitte”. Äiti pudisteli päätään ja sanoi että hys, hys - eikä mitään ole! Asiasta ei sen jälkeen puhuttu sanallakaan. Sitten mummo jo kuolikin syöpäänsä joka oli haimassa.

Toinen mummoni, Anja, oli Karjalasta evakkona Ruotsiin lähetetty lapsi. Hän oli viisas ja rakastava. Aina hän vitsaili ja käänsi asiat positiivisiksi. Hänen kuolemansa oli traaginen, kuten useammalla sukulaisellani oli. Sellaista lähtöä hän ei tosiaankaan olisi ansainnut.

Hän sairastui vanhuuden päivillään lonkkavammaan, johon asennettiin keinonivel. Hän jumppasi ja oli muutenkin liikunnallinen loppuun saakka. Sitten hän sai aivoinfarktin, josta selvisi. Myöhemmin sama tuli uudestaan mutta keuhkoveritulppana. Sairaalassa hänellä todettiin keuhkokuume ja edennyt syöpä. Hän ehti olla osastolla 1 päivän, kun hänet löydettiin lattialta makaamasta elossa, lonkka murtuneena. Hän oli maannut lattialla pari tuntia huutaen kivusta. Leikkaukseen hän pääsi melkein heti, kun hänet ”löydettiin”. Siitä sitten kipupumpussa oli vuorokauden, kun hän lähti paremmille metsästysmaille.

Minulla oli kaksi tätiä, ja yksi kummisetä. Kummatkin tätini kuolivat ennenaikaisesti 40 iän tienoilla. Toinen heistä kaatui humalassa sängynlaitaan, joka lävisti hänet. Ja Toinen tätini murhattiin ja kavallettiin. Setäni meni naimisiin ja laittoi välit poikki perheeseeni ja on vielä hengissä.

Sukuni toinen puoli on minulle yhtä kaukainen kuin Australia on Suomesta. Eli siitä ei ole tietoa minulla. Kuulemma on kirurgia ja opettajaa ja arkkitehtia, jotka asuvat Ruotsissa. Kävivät he kerran mökillämme Suomessa, mutta vanhempani ovat erakkoja, kuten minäkin. Saivat jotain keskusteltua, mutta kömpelösti kai?

Vaarini oli vähän sellainen nero, käsillä tekijä. Hän oli taiteellisesti lahjakas, mutta osasi tehdä myös käsillä kaikkea. Hän oli ammatiltaan laivasähköasentaja, joka oli työskennellyt Afrikan edustalla ja myös Amerikan puolella.

Isäni peri hänen isältään käden taidot, opiskeli sähkäriksi ja teki alan töitä pitkään. Sellainen hullu, nerohan se on. Huonona puolena heikot sosiaaliset taidot. Äitini oli taas merkonomi ja lähäri. Samoin kuin hänen äitinsä oli perushoitaja. Siskonsa oli hammashoitaja. Ja toinen vaarini oli kirvesmies.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla oli kaksi tätiä, ja yksi kummisetä. Kummatkin tätini kuolivat ennenaikaisesti 40 iän tienoilla. Toinen heistä kaatui humalassa sängynlaitaan, joka lävisti hänet. Ja Toinen tätini murhattiin ja kavallettiin. Setäni meni naimisiin ja laittoi välit poikki perheeseeni ja on vielä hengissä.

Sukuni toinen puoli on minulle yhtä kaukainen kuin Australia on Suomesta. Eli siitä ei ole tietoa minulla. Kuulemma on kirurgia ja opettajaa ja arkkitehtia, jotka asuvat Ruotsissa. Kävivät he kerran mökillämme Suomessa, mutta vanhempani ovat erakkoja, kuten minäkin. Saivat jotain keskusteltua, mutta kömpelösti kai?

Vaarini oli vähän sellainen nero, käsillä tekijä. Hän oli taiteellisesti lahjakas, mutta osasi tehdä myös käsillä kaikkea. Hän oli ammatiltaan laivasähköasentaja, joka oli työskennellyt Afrikan edustalla ja myös Amerikan puolella.

Isäni peri hänen isältään käden taidot, opiskeli sähkäriksi ja teki alan töitä pitkään. Sellainen hullu, nerohan se on. Huonona puolena heikot sosiaaliset taidot. Äitini oli taas merkonomi ja lähäri. Samoin kuin hänen äitinsä oli perushoitaja. Siskonsa oli hammashoitaja. Ja toinen vaarini oli kirvesmies.

Se toinen tädeistäni oli matkaopas ja pääsi lentoemännäksi. Hän teki nuorena AU pairin töitä Amerikassa, jonka jälkeen opiskeli jossain yliopistossa siellä. Hänellä oli paljon kavereita ja vilkas sosiaalinen elämä. Hänet murhattiin, juuri ennen voimaantulevaa adoptiota.

Toinen tätini oli minulle etäisempi, se hammashoitaja. Hän, joka kuoli kaatuessaan sängynlaidan päälle.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä ei enää älykkyysosamäärä paljoa paina, jos korona-virus vie mennessään.

Jotain hyvää voi lopussa muistella että virus oli sentään ulkonäöltään Auringon koronan mallinen. Eli tavallaan asian voi kääntää voiton seppeleeksi eli kunniamerkiksi.
Sitten voin muistella todella kivistä ja hemmetin V-mäistä ja vaikeaa elämääni pikakelauksella uudestaan, vaikka mielelläni jättäisin sen vaiheen katsomatta.

Jalkojani paleltaa, kuten yleensä, mutta en viitsi laittaa villasukkia jalkaan kun ne hiostaa.

Toisaalta voin vedota kylmistä rajoista Pohjanmaalaiseen mummooni, joka oli nimeltään Sirkka. Hän oli oli persoonaltaan räiskyvä, menevä ja tekevä - joka paikan höylä. Hän kerran lipsautti humalassa, että ”niin, meillähän on suvussa siniverisyyttä, jos tiesitte”. Äiti pudisteli päätään ja sanoi että hys, hys - eikä mitään ole! Asiasta ei sen jälkeen puhuttu sanallakaan. Sitten mummo jo kuolikin syöpäänsä joka oli haimassa.

Toinen mummoni, Anja, oli Karjalasta evakkona Ruotsiin lähetetty lapsi. Hän oli viisas ja rakastava. Aina hän vitsaili ja käänsi asiat positiivisiksi. Hänen kuolemansa oli traaginen, kuten useammalla sukulaisellani oli. Sellaista lähtöä hän ei tosiaankaan olisi ansainnut.

Hän sairastui vanhuuden päivillään lonkkavammaan, johon asennettiin keinonivel. Hän jumppasi ja oli muutenkin liikunnallinen loppuun saakka. Sitten hän sai aivoinfarktin, josta selvisi. Myöhemmin sama tuli uudestaan mutta keuhkoveritulppana. Sairaalassa hänellä todettiin keuhkokuume ja edennyt syöpä. Hän ehti olla osastolla 1 päivän, kun hänet löydettiin lattialta makaamasta elossa, lonkka murtuneena. Hän oli maannut lattialla pari tuntia huutaen kivusta. Leikkaukseen hän pääsi melkein heti, kun hänet ”löydettiin”. Siitä sitten kipupumpussa oli vuorokauden, kun hän lähti paremmille metsästysmaille.

Jokaisella on vaikea elämä jos häneltä kysytään.
Minulle tuli avioero 23 vuotiaana, vanhempani kuolivat vuoden päästä toisistaan syöpään kun olin vähän päälle 30v, edellinen kihlattuni vei rahat ja petti, sairastuin kahdesti syöpään.

Anonyymi kirjoitti:

Jokaisella on vaikea elämä jos häneltä kysytään.
Minulle tuli avioero 23 vuotiaana, vanhempani kuolivat vuoden päästä toisistaan syöpään kun olin vähän päälle 30v, edellinen kihlattuni vei rahat ja petti, sairastuin kahdesti syöpään.

Ohhoh. Tuossa on kyllä jo taistelemista, mutta taidat olla oman elämäsi sotilas? Vaikeuksien läpi voittoon sanoi muuan sankari!

Anonyymi kirjoitti:

Ohhoh. Tuossa on kyllä jo taistelemista, mutta taidat olla oman elämäsi sotilas? Vaikeuksien läpi voittoon sanoi muuan sankari!

Kyllä kaikesta selviää jos on tahtoa eikä luovuta :)

Kiitos 💜🤍