No?
Kuulutko kirkkoon? Oletko uskossa?
öhöm.
431857
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
En. En.
Kui?
Luulen, että moni kirkkoon kuuluva ei ole uskossa...
Se on varmasti yksi syy kirkon maallistumiseen...
alkaa mennä myös nykyään päinvastoin...
kirkko kun ei ole mielekäs yhteisö uskovaisillekkaan, allekirjoittanut mukaanlukien.
1.E.
2.E.
Ni?
Heheh, tosi kattava paikka tehdä tutkimusta..
Luuletko itse että täältä löytyy kombinaatiota mikä on varmaan yleisin tosielämässä, jossa ihminen kuuluu kirkkoon, mutta ei ole uskossa?
Veikkaan täältä löytyvän n.100% kolmenlaisia.
1. ei ja ei (ateistit)
2. kyllä ja kyllä (hihhulit)
3. ei ja kyllä. (tosi hihhulit)
kyllä ja ei?
Niin tai sitten kukaan ei kehtaa myöntää...
En oikein näe todennäköisenä että tälläisillä palstoilla vierailisi tavallinen kirkkoon lapsena kastetu tallukka jota ei sen kummemmin kiinnosta uskon asiat yhtään enempää, vaan joka kuuluu kirkkoon "kun on aina kuuluttu" tai muuten vain on liian laiska kirkosta eroamaan, tai ei yksinkertaisesti tajua miksi kuuluu kirkoon. (Viimeisin vaihtoehto todennäköisesti eroaisi kirkosta hyvin pian jos tänne eksyisi, tai sitten ei vain tajuaisi veläkään mitään)
Jonkinlainen motivaatio kumminkin pitää olla että tälläistä sekopää-palstaa jaksaa seurata.
(jos kysyt, mikä motivaatio minulla on niin minusta vain on hauska lueskella näitä keskusteluja, monet makeat naurut täältä saanut olen. Mitä hihhulimpi, sitä hauskempi (lue. pellempi!!) Toki, joskus ( h a r v o i n ) tulee jokin ihan asiallinen ja mielenkiintoinenkin keskustelu, silloin motivaationa on mikä milloinkin mitä nyt hyvissä keskusteluissa motivaatioina on.)
Vähän myöhässä vastaus, mutta menköön.
Juu, minä olen juuri sellainen tallukka joka kuuluu kirkoon, kun on aina kuulunut, vaikka uskoa ei ole nimeksikään, eikä ole koskaan ollutkaan.
Laiskuuttako sitten lienee vai tyhmyyttä, mene tiedä ?
Olisin ehkä jossain vaiheessa eronnut, nyt kun näitä juttuja on tullut tarkemmin seurailtua, mutta aina kun asia mielessä käy, onnistuu joku räyhäateisti kirjoittamaan niin tiukkapipoisen viestin että eipähän vaan ole tullut erotuksi.
Uskontoja vastaan minulla ei ole mitään, ainoastaan kiihkoilua ja fanatismiä. Ev.lut(ruotsin) kirkosta minulle ei ole mitään haittaa jos ei liiemmälti hyötyäkään. Täällä kirkko on jo ainakin nimellisesti erossa valtiosta, käytäntö on tietysti muustakin kuin eduskunnan päätöksistä kiinni, traditiot istuvat syvällä ja samat äijät niin kunnan- kuin kirkkovaltuustossakin (luulisin).
Jos eroaisin, syy olisi yksinomaan taloudellinen. Pikku summista on kuitenkin kysymys, ja niistäkin osa menee aivan asiallisiin tarkoituksiin.
kysymäni asian suhteen ei siis taida olla pelkkää luuloa...
"Jos eroaisin, syy olisi yksinomaan taloudellinen. Pikku summista on kuitenkin kysymys, ja niistäkin osa menee aivan asiallisiin tarkoituksiin."
Taloudellisin perustein itsekkin aikanani erosin, mutta toisinpäin ajateltuna. En halua olla yksi niistä jotka vain passiivisuutensa vuoksi tukee moista järjestöä, jonka toimintaan en usko ja pidän monin tavoin vääränä. Vaikka eihän se isosta summasta ole kyse henkilötasolla, vaan pienistä puroista... Toki meneehän siitä rahasta (pieni) osa ihan hyväänkin tarkoitukseen, mutta onhan järjestöjä joiden pääasiallinen motiivi on juuri se hyvä tarkoitus, eikä mikään muu.
puhelit joskus pilvilinnoista ja olin silloin lukevinani rivien välistä, ettet olisikaan niin kiinnostunut eläkepäivistä ruotsissa...sehän varmaan käy, koska täällä ollaan menossa varmaan samaan suuntaan, kuten asiaassa, kuin asiassa, mitä tulee kirkon ja valtion suhteisiin.
ps. tuossa meidän aitan takana onkin kuulemma mukava tontin lämpäre myyntiin tuloillaan. hiekkarannat ja kaikki! joko vien varaus-kyltin männyn kupeeseen? (muitakin mukavia naapureita, entisten lisäksi, otetaan vastaan) :-))
..pilvilinnat ymmärtänyt.
Meillä on jo perintökämppä (vuokralaisineen) 'kaupunnissa' ja kesäpaikka (lapsuuskoti) ja hehtaarikaupalla maita ja mantuja vähän syrjemmällä.
Vaikeus on, niinkuin monella muullakin vanhenevalla siirtolaisella, lapsista ja lapsenlapsista niinkin kauas muuttaminen, ja kokoajan rapistuva kunto, pitäisi pystyä jonkin aikaa elämäänkin eikä vain yhteiskunnan vastuksina olemaan.
Kirkon ja valtion suhteet eivät päätökseen tule vaikuttamaan, muikun saatavuus ja torihinta ovat paljon tärkeämpiä tekijöitä :o).
nyt vasta muistan ne nyt.fin aikaiset huulenheitot niistä sinun maistasi ja mannuistasi! *harmi, kun ne on tosiaan laitettu ö-mappiin, ne nytti-sivut*
sinuako ei kotikuntasi ole lähestynyt kirjeellä? tässä taannoin maakunnan aviisissa uutisoitiin, että teikäläisille ollaan tarjoilemassa mukavia etuuksia kotikunnassa (lienee nykyisin kaupunkia sekin), jos tulette eläkepäiviksi takaisin kotikonnuille.
tosin en tietysti osaa sanoa kotikuntaasi tarkalleen, kunhan arvailen ja silleen. mutta sinnepäin se ampuu jokatappauksessa...
Kirkkoon en kuulu ja sellaisessa uskossa elän, että jumala on vain ihmisten mielikuvituksessa ja on joillekin ihmisille hyvinkin tarpeen ja toisille ei lainkaan.
1. Kuulun kirkkoon
2. En ole uskossa
En ole koskaan osallistunut koulussa uskonnon opetukseen, koska perheeni ei kuulunut kirkkoon.
Kun olin 23-vuotias paras ystäväni sai lapsen ja halusi minut lapsensa kummiksi. Kävin rippikoulun ja liityin kirkkoon. (Meitä oli rippikoulussa 3 aikuista, jotka kaikki halusimme kummiksi, yksikään meistä ei ollut kiinnostunut itse uskonnosta)
Rippikoulusta saamaani Raamattua olen nyt vanhemmiten (30v) lukenut mielenkiinnolla. Ja mikään mitä luen, ei ole saanut minua vakuuttuneeksi Jumalan olemassa olosta.
Uskonnot kiinnostavat (kaikki), mutta itse uskomista en ole sisäistänyt.
Ja miksi en eroa kirkosta? Siksi, että ensi kesänä menen naimisiin ja haluan ISOT kirkkohäät. Miehelleni on tärkeää, että vihkiminen tapahtuu kirkossa, eikä maistraatissa. Hän myös uskoo Jumalaan.
arvelinkin. Uskon, että sinunlailla ajattelevia kuuluu kirkkoon todella paljon...
Siksi esimerkiksi jos tapahtuu jotain uutiskynnyksen ylittävää josta kirjoitetaan lehtiin, niin aina kun on kyseessä luterilaiseen kirkkoon kuuluva, ei mainita uskonasiasta mitään.
Jos on kyseessä esim. helluntailainen, muistetaan mainita, että kyseessä on uskovainen ihminen...
Jeesukseen uskon ja kokoonnun säännöllisesti yhteen muiden uskovien kanssa. En kuulu, enkä ole koskaan kuulunut "kansan kirkkoon". Minua ei ole myöskään kastettu lapsena, josta olen kiitollinen vanhemmilleni.Olen itse saanut päättää mihin uskon ja mihin en.
Kirkko voitaisiin tällaisenaan yhtä hyvin lopettaa. Se on tylsä, teennäinen, jähmeä ja maailman mielipiteitä kalasteleva kaksinaismoralismin pesä.
Jumala ei asu käsinrakennetuissa "temppeleissä", eikä Hän tarvitse liturgiaa. Hän ei kaipaa muotomenoja ja ristinmerkkejä. Hän haluaa koko ihmisen elämän ja sydämen.
ajattelemaan samoin...
pointteja toit esille, mutta on kirkossa paljon hyvääkin. Esim. vahustyö, mielenterveystyö, rippikoulut jne. Uskovan ei ole hyvä hylätä paikkaa missä on, sillä juuri se paikka tarvitsee rakentajia
elävässä uskossa olevista ihmisistä. Siunausta!!
..tää nyt on? En tietenkään kuulu kirkkoon tai usko jumalaan kun kerta ateisti olen.
aika monta ateistia
juuri kysyinkin... ;)
En ja en.
He he he!
En olisi ikinä arvannut... ;-)
Olen uskossa ja kuulun kirkkoon!
Että eikun sitten vielä lopuksi hurmokset päälle
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAhhhhhhhhhh!!!!!!!!!
En ole myöskään vuosiin käynyt kirkossa ja nukun pitkään sunnuntaisin.
kirkonmeininkejä on nykyisin muunakin ajankohtana, kuin heti aamulypsyn jälkeen.
tuomasmessut ovat kuin luodut sunnuntaisin iltapäivään saakka nukkujille.
jason juoksee lammasmessuun karitsaa kurkkimaan kuultuaan epätoden kehoituksen:)
vaikka juoksisikin?
jasonilla (niinkuin ei monilla muillakaan nykyihmisillä) kun ei minun tietääkseni ole karjatilaa ja siitä aiheutuvia aamutoimia.
hän voi siis levätä väsymystä pois ja rientää hänelle räätälöityyn messuun illalla.
tuomas-messuhan on tarkoitettu nimensä mukaisesti erityisesti epäilijöille.
jasonikin kuuluu kaikesta huolimatta sarjaan "ei sitä nyt aivan varmasti tiedä", vaikka uhoaa hänkin teksteissään varmuutta karitsan olemassaolemattomuudesta.
Minulla vaan on niin paljon parempaa tekemistä kuin mennä joihinkin messuihin. Miksi minä edes menisin mihinkään messuun? En käy esim. muslimien riiteissä, miksi kävisin kristittyjen?
Karitsojen olemassaoloa en ole koskaan kieltänyt. Eihän lampaat tyhjästä ilmesty.
jo vain...
Erosin kirkosta 25 vuotta sitten.
Uskon Semokseen, ainoaan oikeaan ja elävään jumalaan. Kristittyjen apinoidenkin olisi syytä uskoa Semokseen, eikä johonkin puolivillaiseen sepitteeseen. Semosta se on.
""Kristittyjen apinoidenkin olisi syytä uskoa Semokseen, eikä johonkin puolivillaiseen sepitteeseen. Semosta se on.""
Eikös semoskin ole apina?
"Eikös semoskin ole apina?"
On, kuten me kaikki. Siksi meidän on niin helppo samaistua häneen.
Enkä vieläkään=))
kyllä: kirkosta eroaminen on mielestäni turhaa vouhotusta. Ja äiti sanoi kerran "Ensin ne eroa kirkosta, sitten omaiset haluaa kumminkin kunnon hautajaiset" Hän puhui isän kommunisti sukulaisista. Lisäksi suomenkirko tekee mielestäni hyvääkin työtä... hmm... jotain... Ja siihen hän tarvitaan rahaa.
En ole vielä muodostanut kantaani: Lapsena olin enemmänkin uskossa tai yritin olla. Olen aina ollut vähän sellainen pakana uskovainen. Ei en minä halua varmistaa itselleni "Jumala on", "Jumalaa ei ole" minua ahdistaa kaikki ehdottomuus. Jos kuoleman jälkeen joudun jonnekin jossa joku auktoriteetti väittää olevansa Jumala, en usko tätä.
En kuulu.
En usko.
en ja gyl
En ja en.
Kuulun kirkkoon ja olen täydestä sydämestäni uskossa, enkä pelkää sitä tunnustaa. Se on ainut tie joka vie kohti ikuista elämää, eikä pidä unohtaa jo tässä elämässä saatuja Jumalan lahjoja. Harmittaa vain, kun Suomessa ei uskalleta uskosta puhua muualla kuin keskustelupalstoilla...
Olen ihmetellyt samaa... uskosta puhuminen tuntuu olevan erittäin arka asia, kun puhutaan ihmisten kanssa kasvotusten. Johtuu varmaan osittain suomalaisten luonteesta...
Itsekin olen erittäin arka puhumaan aiheesta muualla kuin täällä... tarkoitan siis puhumista ihmisten kanssa, joista en tiedä ovatko uskossa tai ihmisten jotka eivät ole uskossa.
Uskovaisten kanssa voin kyllä puhua aiheesta.
On tullut paljon rohkeutta uskossa kasvamisen myötä, enkä enää edes välitä mitä muut ajattelevat kun kuulevat, että olen uskossa. On jopa tosi mukavaa saada tunnustaa, että olen antanut Jeesuksen tulla elämääni. Ja näinpäinhän sen pitääkin mennä, eli ihminen ei itse ota Jeesusta, vaan Jeesus tulee kun hänen antaa tulla =). Muistetaan myös, että Jeesus antaa meille voimaa tilanteisiin, joissa oma rohkeus pettää. Olen huomannut miten uskon tunnustaminen avaa uusia ovia ja vahvistaa sisäisesti. Siunausta sinulle pph, kirjoitat erittäin asiallisia ja osuvia kommentteja, joihin on helppo yhtyä.