Pelkätkö kun menet nukkuman että olet seuravana päivänä kuollut.

Siistein tapa kuolla.

Juu mutta jos joutu helvettin :(

Pääseekö sitten taivaaseen, jos kuolee tajuissaan ollessaan?

Ei ole tullut mieleenkään. Kaikkea sitä ihminen ajatteleekin, sen huomaan omia mietteitänikin miettiessä mitä kaikkea mieleen ehtii päivän aikana juolahtaakkaan.

Ennen oli joku runomuotoinen iltarukous:

"Levolle laske Luojani
Armias ole suojani
levolta jos en nousisi
taivaaseen ota tykösi ... "

Joskus lapsena havahduin tuohon "levolta jos en nousisi" -ajatukseen ja hetken se ahdisti ja näköjään kuitenkin enimmäkseen unohtui.

Joku tuttavani on kuollut nukkuessaan, se saattaa olla helppo tapa päättää tämä aineellinen elämä.

Oma elämäni ei nyt varsinaista herkkua ole, mutta pian olen eläkeikäinen eikä mitään herkkuaikoja liene kohdallani tulossakaan.

En pelkää. Se olisi armollinen ja hyvä kuolema.

Mulla oli yksi vaihe, kun en saanut nukuttua sen takia, kun pelkäsin heräämistä.
Olin silloin fyysisesti tosi huonossa kunnossa, sairastelin, kehossa oli tulehdustila päällä ja elämä oli sillä hetkellä huonon yleistilan takia täysin älytöntä.
Pelotti herätä taas samanlaiseen sairaaseen aamuun.

Miksi pelkäisin ? Kun kuolen aivotiminta lakaa ,en ole enää olemassa.En tiedä siis olenko elossa vai kuollut? Kovasti teen kuolin siivous.Eli pyrin kuitenkin jälkeeni koti jää neutraaliksi ja vähän materiaalia. Saas nähdä soiko kuolin kellot kesällä? Kun Laajasalon pussi pysäkillä odotelin linja autoa töihin matkalla 51 vuotta sitten. Mustalinen oli sinä myös odottamassa linja autoa. Sano anna katson kättäsi.Vastasin ei rahaa povaukset. Sanoi katsoo ilmaisiksi. Selitti saat aikanaan 2 tyttö lasta ja kuolet 69 vuotiaana. Oneksi siihen tuli pussi ,juttu jäi kesken.Aikanaan sain pojan ja sitten työtön. Nyt on mittarissa 69vuotta ja pahasti kuolin siivous kesken, se ainoa tressini..Tällä Itä-Hesinki.

sellainen käsitys, että monet aavistaa "poislähtönsä", ainakin läheisimmissä huomannut, että ovat ottaneet yhteyttä (tikusta asiaa), ja joko tulleet moikkaan tai pyytäneet jotain tuoda, ja se sitten onkin jäänyt viimeiseksi tapaamiseksi.

(ehkä aina ei kuitenkaan näin ole, onhan yllättäviä onnettomuuksia, tapaturmia, joita ehkä ajattele tulevan omalle kohdalleen)

Asenne ratkaisee kun näin ajattelee en pelkää kuolemaa.vapauttajaa..

En, mutta nyt pelkään että kun aamulla avaa radion siellä sanotaan että Putin aloitti sodan Ukrainaa vastaan ja se leviää meillekin. Ja jos venäläiset miehittäisi maamme, tulisi tehtyä varmaan itsari koska Siperaan en vankileirille lähde.