Täytynee selventää ajankohtaisen termin merkitys niille, jotka asiasta puhuvat. Intersektionaalinen feminismihan on vain ja ainoastaan suuntaus, joka kohtelee naisia tapauskohtaisesti ilman, että laittaa kaikki naiset samaan kapeasti määriteltyyn kategoriaan. Ideana on siis, että nainen voi olla myös köyhä, maahanmuuttaja tai mitä tahansa muuta Maan ja taivaan väliltä. Naisen identiteetti sisältää siis muitakin piirteitä kuin ns "naiseuden". Tällä lailla määriteltynä intersektionaalinen feminismi on hyvinkin paljon totta. Samaa ajattelua voisi soveltaa myös miehiin. Miehen identiteetti sisältää myös muita asioita kuin kapeasti määritellyt miehuuden normit.
Intersektionaalinen feminismi on siis osa laajempaa kokonaisuutta, jota voisi kutsua vaikka nimellä intersektionalismi. Suuntaus painottaa tapauskohtaista lähestymistapaa ilmiöihin yleistyksien sijasta. Siinä mielessä intersektionalismi tarkoittaa vain ja ainoastaan asioiden tarkastelua pienemmältä etäisyydeltä, joka huomioi kaikki yksityiskohdat. Tällaista lähestymistapaa tarvitaan etenkin tieteessä, koska yksityiskohtien huomioiminen on tieteen teon perusta.
Mitä intersektionaalinen feminismi ja intersektionalismi eivät edusta sen sijaan ovat joidenkin nykyajan äärifeministien kannattamaa loukkaantumisen kulttuuria. Se että loukkaannutaan kaikesta, mikä hyvällä mielikuvituksella voisi loukata jotakuta naista, ei ole intersektionaalista feminismiä. Loukkaantumisen kulttuuri vaikeuttaa vuoropuhelua ja aiheuttaa sen, että sinänsä hyvä aate, feminismi, aletaankin nähdä huonossa valossa. Siksi se on vaarallinen ilmiö.
Loukkaantumisen kulttuuri sen sijaan pitää erottaa hyvistä käytöstavoista ja yleisestä huomaavaisuudesta, koska on vain rajallinen määrä huomaavaisuutta, jota kadunmieheltä voi odottaa. On täysin turhamaista ja elitististä asettaa loukkaantumisen raja selvästi sen alapuolelle mitä normaali ihminen kykenee noudattamaan. Siksi loukkaantumisen kulttuuri kantaa elitismin leimaa.
Toisaalta poliitikkojen ja virkamiesten käyttäytymistä pitääkin sanella tiukemmat käyttäytymisnormit kuin tavallisten kansalaisten. Muutenhan joku hölmö voisi vahingossa aloittaa sodan. Tämä on täysin eri asia kuin loukkaantumisen kulttuuri sovellettuna tavalliseen elämään. Tavallisessa elämässä pitäisi riittää yleinen huomaavaisuus ja kohteliaisuus muita kohtaan. Liiallisia Woke-vaatimuksia ei siellä saisi esittää.
Intersektionaalinen feminismi on negatiivisessa valossa, koska samat Woke-hörhöt, jotka soveltavat loukkaantumisen kulttuuria kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessään ovat usein myös intersektionaalisen feminismin kannattajia. Paha heille, koska he mustamaalaavat omaa aatettaan käyttäytymällä kuin idiootit.
Intersektionaalinen feminismi on siis osa laajempaa kokonaisuutta, jota voisi kutsua vaikka nimellä intersektionalismi. Suuntaus painottaa tapauskohtaista lähestymistapaa ilmiöihin yleistyksien sijasta. Siinä mielessä intersektionalismi tarkoittaa vain ja ainoastaan asioiden tarkastelua pienemmältä etäisyydeltä, joka huomioi kaikki yksityiskohdat. Tällaista lähestymistapaa tarvitaan etenkin tieteessä, koska yksityiskohtien huomioiminen on tieteen teon perusta.
Mitä intersektionaalinen feminismi ja intersektionalismi eivät edusta sen sijaan ovat joidenkin nykyajan äärifeministien kannattamaa loukkaantumisen kulttuuria. Se että loukkaannutaan kaikesta, mikä hyvällä mielikuvituksella voisi loukata jotakuta naista, ei ole intersektionaalista feminismiä. Loukkaantumisen kulttuuri vaikeuttaa vuoropuhelua ja aiheuttaa sen, että sinänsä hyvä aate, feminismi, aletaankin nähdä huonossa valossa. Siksi se on vaarallinen ilmiö.
Loukkaantumisen kulttuuri sen sijaan pitää erottaa hyvistä käytöstavoista ja yleisestä huomaavaisuudesta, koska on vain rajallinen määrä huomaavaisuutta, jota kadunmieheltä voi odottaa. On täysin turhamaista ja elitististä asettaa loukkaantumisen raja selvästi sen alapuolelle mitä normaali ihminen kykenee noudattamaan. Siksi loukkaantumisen kulttuuri kantaa elitismin leimaa.
Toisaalta poliitikkojen ja virkamiesten käyttäytymistä pitääkin sanella tiukemmat käyttäytymisnormit kuin tavallisten kansalaisten. Muutenhan joku hölmö voisi vahingossa aloittaa sodan. Tämä on täysin eri asia kuin loukkaantumisen kulttuuri sovellettuna tavalliseen elämään. Tavallisessa elämässä pitäisi riittää yleinen huomaavaisuus ja kohteliaisuus muita kohtaan. Liiallisia Woke-vaatimuksia ei siellä saisi esittää.
Intersektionaalinen feminismi on negatiivisessa valossa, koska samat Woke-hörhöt, jotka soveltavat loukkaantumisen kulttuuria kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessään ovat usein myös intersektionaalisen feminismin kannattajia. Paha heille, koska he mustamaalaavat omaa aatettaan käyttäytymällä kuin idiootit.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.