Ateismissa on sen hengen puhetapa - joka kertoo omalla tavallaan hyvästä ja pahasta.
Siinä voidaan osoittaa toista ja todetan hänen likatahransa, mikä likaa elämän hyviä tapoja, ja tavallaan siinähän on ateismilla likatahralle nimi - eli se jolla sanoitetaan väärä. Ja vääräntekijä on ateismilain - sen alla. ts. sen syytöksen mittatikussa.
ts. tunnetaan hyvä ja paha. Siinä mielellään mitataan myös uskovia - heidän likatahroja, ettei se pitäisi heissä olla. Eli mielenkiintoinen on tuon lain määrittelemä lainalaisuus. Elämme maailmassa ja sen likatahrat on meidän tapamme elää, sekä mitata pahaa - että olisi parempi elää hyvän mukaan ja tässä valtajakkaraopissa on ihminen.
Likatahralle pitäisi sitten määritellä se lika, mikä se on olemukseltaan, millaista "pesuainetta" se tarvitsee. Sitähän ei voi lähteä jynssäämään millä tahansa aineella, se ei korjaannu. Nähdään vika - ja lika. Paikka pitäisi saada vain puhtaanoloiseksi elää.
Putsataanko paikka jollain väärällä aineella, luullaan, että tämä puhdistaa, eikä tiedetä lian olomuotoa, pitääkö siinä olla hapan- vai emäksinen puhdistaja.
ts. on tunnettava lian sisältämä ongelma, että se saadaan pois.
Myös puhdistusvälineet itse voilla likaiset jolla ei sitä likaa ehkä kokonaan saadakaan pois, vaan se jää - ehkä bakteereita kantavaksi näitten likaisten työkalujen takia.
Eli ateistisesti voidaan käyttää lialle ateistin puhetapaa.
Raamatulla on oma lainkirjain, puhetapa ilmaista ihmisen likaisuus, mittatikku, sekä millä se saadaan puhtaiseksi. Mutta tämä tarkastelutapa on väärä ateistin mielestä.
Hän luulee omaavansa paremmat jynnäyslaitteet. Yksi liotuspaikka on heillä vankeus. jne. Mutta, nyt jätän teidät jatkamaan tätä pohdintaa.
Puhummeko siis ihmisen puhtaudesta - se voidaan joidenkin määritelmän kautta sanottaa perisynniksi. Tarvitaanko perisynnissä pesuainetta, vai mennäänkö vanhoilla ja onko perisyntisyydessä nähtävä näin romanien kielellä, eilen olin uskossa, tänään en tiedä, ehkä huomenna olen. siis mistä tuulee.
Sekin voi olla rehellinen kannaotto, en sitä heissä pilkaten sano.
Ajoihan kerran romanperhe 1950- luvun loppupuoella autonsa sillanreunuksen yli jokeen katolleen. Auto oli Buikki, iso Ämeriikan malli. Siinä romanipoika tuumasi, että taisi JumalanPoika olla matakassa, kun selvisivät säikähdyksellä. Eikä onkipaikkani siitä kohti hävinnyt
Siinä voidaan osoittaa toista ja todetan hänen likatahransa, mikä likaa elämän hyviä tapoja, ja tavallaan siinähän on ateismilla likatahralle nimi - eli se jolla sanoitetaan väärä. Ja vääräntekijä on ateismilain - sen alla. ts. sen syytöksen mittatikussa.
ts. tunnetaan hyvä ja paha. Siinä mielellään mitataan myös uskovia - heidän likatahroja, ettei se pitäisi heissä olla. Eli mielenkiintoinen on tuon lain määrittelemä lainalaisuus. Elämme maailmassa ja sen likatahrat on meidän tapamme elää, sekä mitata pahaa - että olisi parempi elää hyvän mukaan ja tässä valtajakkaraopissa on ihminen.
Likatahralle pitäisi sitten määritellä se lika, mikä se on olemukseltaan, millaista "pesuainetta" se tarvitsee. Sitähän ei voi lähteä jynssäämään millä tahansa aineella, se ei korjaannu. Nähdään vika - ja lika. Paikka pitäisi saada vain puhtaanoloiseksi elää.
Putsataanko paikka jollain väärällä aineella, luullaan, että tämä puhdistaa, eikä tiedetä lian olomuotoa, pitääkö siinä olla hapan- vai emäksinen puhdistaja.
ts. on tunnettava lian sisältämä ongelma, että se saadaan pois.
Myös puhdistusvälineet itse voilla likaiset jolla ei sitä likaa ehkä kokonaan saadakaan pois, vaan se jää - ehkä bakteereita kantavaksi näitten likaisten työkalujen takia.
Eli ateistisesti voidaan käyttää lialle ateistin puhetapaa.
Raamatulla on oma lainkirjain, puhetapa ilmaista ihmisen likaisuus, mittatikku, sekä millä se saadaan puhtaiseksi. Mutta tämä tarkastelutapa on väärä ateistin mielestä.
Hän luulee omaavansa paremmat jynnäyslaitteet. Yksi liotuspaikka on heillä vankeus. jne. Mutta, nyt jätän teidät jatkamaan tätä pohdintaa.
Puhummeko siis ihmisen puhtaudesta - se voidaan joidenkin määritelmän kautta sanottaa perisynniksi. Tarvitaanko perisynnissä pesuainetta, vai mennäänkö vanhoilla ja onko perisyntisyydessä nähtävä näin romanien kielellä, eilen olin uskossa, tänään en tiedä, ehkä huomenna olen. siis mistä tuulee.
Sekin voi olla rehellinen kannaotto, en sitä heissä pilkaten sano.
Ajoihan kerran romanperhe 1950- luvun loppupuoella autonsa sillanreunuksen yli jokeen katolleen. Auto oli Buikki, iso Ämeriikan malli. Siinä romanipoika tuumasi, että taisi JumalanPoika olla matakassa, kun selvisivät säikähdyksellä. Eikä onkipaikkani siitä kohti hävinnyt
Vastaukset 1
Vanhimmat
jatkoa edelliseen...
Aloituksen tehneenä voin kertoa, että minulla on suunnaton pakkomielle vihata ateisteja, vaikka en tunne henkilökohtaisesti yhtään ateistia. Elän täällä 'kotivankeudessa' harhoineni rollaattori ainoana kaverina ja minulla ei ole mitään muuta päässäni kun viha ateisteja kohtaan.
Suunnaton viha sisälläni on aiheuttanut sydänongelmia ja siksi otankin joka aamu sydänlääkkeet, pitkävaikutteisen nitron, toisen sydänlääkkeen mikä pitää eteisvärinän pois ja kaiken päälle vielä verenohennuslääkkeet. Viha kun saa aikaan kehossani monia sairauksia, eikä ainoastaan mielen sairautta. Jaan aina viikon satsin dosettiin ja kyllä se lokerikko on täynnä pillereitä.