Löydätkö alla olevasta web-sivulta uskontosi tunnuspiirteet? Mikäli löydät, niin osaat ilmeisesti myöskin päätellä miten erheellisessä palvontatiimissä olet mukana. Mikäli löydät samankaltaisuutta, niin pakene kiiruusti...sillä web-sivulta tunnistettavissa olevan uskonnon loppu on lähellä.
http://members.surfeu.fi/israelapu/joulu.html
http://members.surfeu.fi/israelapu/joulu.html
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tunnistanut koska linkki ei johtanut minnekään. Eli se loppu olikin jo tullut.
Toinen linkki tässä, mikäli yllä oleva ei toimi. Koneellani (PC-tietokone) se toimii, mutta en tiedä teidän muiden koneita (lypsykone, ompelukone ;).
http://members.surfeu.fi/israelapu/kirjoituksia/joulu.html
joitakin puutteita lukuunottamatta....
pakanakristityille ei siirtyneet juutalaisten juhla-ajat...jotka ovat raamatun mukaan maailman alkeisvoimia,eivätkä tuo pelastusta..
sapatti asetettiin ihmistä varten jotta hän saisi levätä.ei ihmistä sapattia varten..(joku pitää yhden päivän toista parempana,,toinen taas pitää kaikki päivät samanarvoisina...kukin olkoon mielessään täysin varma sanoo paavali raamatussa)..
Aivan, sapatti asetettiin ihmiselle paratiisissa luomistyön päätökseksi ja Jumala kirjoitti sen lain tauluihin Siinailla. Laista ei katoa pieninkään piirto, jolloin sapattikäskykin sitoo kristittyjä. Paastopäivät ovat jokaisen itsensä valittavissa, mutta kymmenen käskyn lain sapatti ei. Sapatti ei liity juutalaisuuteen muuten kuin että hekin ovat ihmisiä. Jumala vahvisti sapatin merkityksen vielä erityisesti erottamaan sillä ne jotka häntä palvelevat ja ne jotka eivät, tekemäällä siitä merkin josta tunnistaa hänen kansansa.
1. LAIN TARKOITUS - JOHTAA MEIDÄT ELÄMÄÄN KELVOLLISTA ELÄMÄÄ, VAI OSOITTAA KYVYTTÖMYYTEMME ELÄÄ KELVOLLISTA ELÄMÄÄ?
Tulee tässä mieleen, kuinka Jeesus tulkitsi lakia, erityisesti ilmoitetun lain ydintä eli kymmentä käskyä, vuorisaarnassa?
Kysehän on periaatteista joiden tulisi johtaa meidät johonkin. Käsittääkseni Jumalan kunnioittamiseen. Ei ulkokohtaisena tekona vaan sisällisenä suhteena Persoonaan.
Käsittääkseni tämä oli Jeesuksen tulkinnan ydin?
Laki johtaa armoon, koska se johtaa (ensinnä) näkemään sen tosiasian ettei kukaan, siis ei kukaan, kykene täyttämään lakia sen jumalallisessa mielessä.
Esimerkiksi "Älä tee huorin". Onko jokainen, joka ei lankea varsinaiseen, fyysiseen tekoon, täyttänyt lainkohdan? Ei. Vaikka emme olisi rikkoneet lakia farisealaisessa mielessä, tekona, olemme rikkoneet sen jumalallisessa mielessä, asenteena.
Myös asenne sisältää teon, vaikka kyseessä onkin vain näkymättömissä, ajatusmaailman ja sielun alueella tapahtuva teko: Joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin.
Siis mitä hän on tehnyt?
Fariseukset käänsivät Jumalan lain tarkoituksen päälaelleen.
Kun lain tarkoitus on osoittaa kyvyttömyytemme eli syntisyytemme, niin fariseukset päinvastoin yrittivät juuri lain noudattamisen kautta tulla pyhiksi, eli luottivat ihmisen kykyyn noudattaa Jumalan tahto tekojen kautta.
Jeesus korostaa vuorisaarnassa lain todellisuutta, eli Jumalan pyhyyttä, jonka edessä olemme alastomat, paljaat. Näin ihminen johdetaan henkilökohtaiseen kohtaamiseen Jumalan kanssa.
Vapahtaja täytti lain meidän edestämme - sen lain, josta ei katoa pieninkään piirto - jotta voisimme elää henkilökohtaisessa yhteydessä ja rakkaussuhteessa Jumalaan. Näin siis laki on pienintä piirtoa myöten täytetty.
Mitä tämä merkitsee sapatin suhteen?
Lakina se on voimassaoleva käsky samoin kuin "älä tee huorin". Emme voi ohittaa Jumalan käskyjä vetoamalla siihen että ne on täytetty. Jeesus täytti lain edestämme, mutta ei kumonnut sitä. Laki on "kumottu" vain yhdessä mielessä: sen tuomiovalta meihin nähden (jotka olemme Kristuksessa) on kumoutunut. Edelleen on kuitenkin niin että kaikki synti on lain alla, laki tuomitsee synnin. Tästä synteihimme kohdistuvasta tuomiosta pääsemme vain olemalla Kristuksessa, jossa laki on täytetty.
2. SAPATTI MERKITSEE LEPOA OMISTA TÖISTÄ!
Sapatti merkitsee lepoa "omista teoista".
Jeesuksen sanoin: tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Perinteisesti tätä on tulkittu niin että Jeesus kohdistaa sanansa nimenomaan niille ihmisille jotka olivat lain raskauttamia. Sekä farisealaisen lain - eli ihmisten lakitulkinnan ja siitä syntyneiden uskonnollisten käyttäytymissäädösten - että myöskin Jumalan pyhyyden lain raskauttamia. Jumala tahtoo ravistella meidät vapaaksi ulkokohtaisen legalismin otteesta - mutta myöskin vapaaksi sen raskasmielisyyden alta, joka on seurausta Jumalan pyhyyden tunnustamisesta!
Mielestäni perinteinen kristillinen tulkinta tuntuu oikealta.
"Tulkaa minun tyköni" tarkoittaa tulemista lain antajan tykö, koska Jumala oli ja on Kristuksessa. Jeesus on tosi Herra. Jeesuksen luo tuleminen on samalla tulemista Häneen, jossa laki on täytetty. Siksi Jeesus Kristus merkitsee lepoa niille, jotka ottavat Hänet vastaan. He tulevat armahdetuiksi lain langettamasta tuomiosta.
Jeesuksessa Kristuksessa ainoa tosi pyhä Jumala - Minä Olen Se Joka Minä Olen - on Immanuel: täydellinen Pyhä meidän kanssamme.
Se on armoa.
Niin on siis Jumalan kansalle sapatinlepo VARMASTI tuleva.
Käsitykseni mukaan olemme osalliset tästä levosta jo nyt. Kristuksessa. Se merkitsee vapautta synnin tähden tulevasta tuomiosta. Tähän vapauteen sisältyy vapaus lain teoista, joiden kautta ne, jotka vielä luottavat ihmisen kykyyn ja mahdollisuuteen olla kelvollinen, yrittävät tulla hyväksytyiksi.
Voimme tulla lain kautta hyväksytyiksi vain yhdellä tavalla. Kääntämällä katseemme laista Jeesukseen Kristukseen, jossa laki on täytetty. Paavali sanoo tästä: olen lain kautta kuollut pois laista. Laki osoittaa että ratkaisumme on pätevä. Ottaessani vastaan Jeesuksen olen ikäänkuin täyttänyt lain.
Näin armo merkitsee lepoa jo ajassa.
Kuitenkin olemme vielä kilvoitustiellä. Lankeamme yhä edelleen synteihin, jotka laki tuomitsee ja siksi tarvitsemme yhä uudelleen, päivittäin, anteeksiantamusta.
Siksi lupaus varmasti tulevasta sapatinlevosta osoittaa eteenpäin. Se mistä olemme osalliset jo nyt, toteutuu kerran täydellisesti, taivaassa.
Tätä odottaessamme meidät on kutsuttu kuuliaisuuteen. Vaikka täydellinen sapatinlepo on varmasti tuleva, se tulee ainoastaan niille, jotka elävät Hänen tahtonsa mukaan. Tähän palaan kirjoitukseni lopussa, jos muistan.
3. EIKÖ MEIDÄN SIIS TARVITSE PITÄÄ SAPATTIA?
Minun käsitykseni mukaan: kyllä. Sapattikäsky on voimassa. Se ei sisälly Jumalan antamiin käskyihin ihmisten välisiä suhteita varten, kuten esim. huorintekoa koskeva kielto, vaan ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen.
Kuinka vietämme sapattia oikealla tavalla?
Muistutan jälleen Jeesuksen laintulkinnasta vuorisaarnassa!
Onko sapatinviettoa esimerkiksi se että "pyhitän" lauantaipäivän päiväksi, jona en tee arkisia töitä vaan lepään?
Asia on hyvä tietysti näinkin, mutta meidän on muistettava käskyn ydin, sen tarkoitus. Ohjaako käsky meitä lepäämään HERRASSA? Ohjaako se elämään todeksi sitä syvää armoa, joka Kristuksessa on?
Kysymys siis on asenteesta.
Itse olen aika ajoin viettänyt lepopäivää lauantaisin. Käsittääkseni se on alkuperäinen sapatinpäivä. Kuitenkin Raamattu sanoo että yksi pitää yhden päivän ja toinen toisen päivän. Minulle olennainen kysymys ei ole viikonpäivä, vaan sydämen asenne. Tahdonko viikossa viettää yhden päivän keskittyen vain lepäämään Herrassa, ajattelemaan taivaallisia asioita, keskittyen Jumalan sanaan? Tarkoitus on että vaeltaisin joka päivä levosta käsin eli seurustellen Jumalan kanssa armon olotilassa. Samasta asiasta on kyse viettäessäni aamuhetkiäni Herran kanssa: Jumalaa voi toki rukoilla kaikkialla, mutta voidakseni kaikkialla rukoilla Häntä eli vaeltaa elävässä rukoussuhteessa minun on välttämättä aloitettava päiväni etsimällä Hänen kasvojaan. Siitä ammennan voimani kyseisen päivän vaellukseen. Samoin tahdon viettää yhden päivän viikossa leväten, koska se auttaa minua 1) muistamaan Jumalan käskyjen pyhyyden, 2) muistuttaa Jeesuksen täytetyn työn laajuudesta, jonka nojalla saan omistaa täyden levon, ja näin ollen 3) auttaa minua elämään levosta käsin kaikki päivät.
En kuitenkaan ole tässä orjallinen. Rehellisesti: ehkä minun pitäisi olla hivenen orjallisempi. Luisuminen sapattikäskyn noudattamisesta johtaa samalla elävän armontunnon heikkenemiseen. Oikeaa armollisuutta ei ole väheksyä Jumalan käskyjä sen nojalla että ne on täytetty. Todellinen lepo tulee vain Jumalan kunnioittamisen yhteydessä. Kun ymmärrämme lain pyhyyden ja tahdomme sitä kunnioittaa, voimme syvällisemmin käsittää myös armon suuruuden.
Korostan kuitenkin ettei olennaisinta ole päivä, jona sapattia eli lepopäivää vietämme. Olennaisinta on lain tarkoitus: johtaa meidät käsittämään sitä armoa, jossa saamme levätä - ja näin elämään levosta käsin armollista, rakastavaa elämää arkipäivässä.
Legalismi johtaa toisten arvostelemiseen ja suorituskeskeiseen elämään. Armo johtaa rakastavaan, hyväksyvään asenteeseen. Onko kunnioituksemme Jumalan lakia kohtaan legalistista eli suorituskeskeistä eli onko meissä vielä luottamusta ihmisen omaan kelvollisuuteen, vai kunnioitammeko lakia armon oikeassa olotilassa jolloin lain varsinainen tarkoitus, eli henkilökohtaisen rakkaussuhteen syntyminen Herran ja yksilökristityn välillä, on toteutunut, ilmenee käytännöllisestä elämänasenteestamme.
Voimme itse kukin tarkailla omaa käyttäytymistämme, ihmissuhteitamme, sydäntemme olotilaa pettymyksissä ja ajatusmaailmamme asenteita lähimmäistä kohtaan, pohtiessamme hallitseeko minua laki vai armo?
Lain tehtävä on johtaa ihminen armon hallitsemaan elämään.
Se on inhimilliselle ihmiselle vaikea pala, koska se edellyttää omien tekojen näkemisen oikeassa valossa. Minusta ei ole. Minä en kykene. Ainoa toivoni on Kristus.
Halleluja! Ihana, elävä toivo.
4. MITÄ MERKITSEE JEESUS KRISTUS LAIN TÄYTTÄJÄNÄ EDESTÄMME - ANTAAKO SE MAHDOLLISUUDEN SYNNINHARJOITTAMISEEN JA LAITTOMUUTEEN?
"Pois se".
Laki on täytetty Jeesuksessa Kristuksessa. Vain Hänessä. Syntinen nainen fariseusten kivitettävänä kohtasi armon Kristuksessa, mutta Jeesus ei sanonut hänelle: mene ja tee syntiä edelleenkin, olethan sinä nyt armon alla.
"Mene äläkä tästedes enää syntiä tee."
Älä tietoisesti, tahallasi, piittaamattomana Jumalan tahdosta harrasta synnin tekemistä.
Muuttunut elämä ei ole tie armoon. Muuttunut elämä on armon seuraus. Jos tätä seurausta ei ole, on syytä kysyä onko edellytystäkään? Jos elämämme ei todista yhteydestä Jumalaan ja tuon yhteyden seurauksena pyhityksestä, voidaan kyseenalaistaa onko yhteyttä olemassakaan? Olenko todella antautunut Jeesukselle, todella antanut elämäni sille Herralle, jossa on armo?
Nämä ovat henkilökohtaisia kysymyksiä. Niitä ei ratkaista legalististen suuntaviivojen mukaan. Herra näkee sydämet.
Laittomuus eli Jumalan tahdosta piittaamaton elämä todistaa yhteydenpuutteesta Kristukseen. Mutta Jumalan lain kunnioittaminen ulkokohtaisina käskyinä ja ns. tekojen tason pyhitys ei vielä todista yhteyden olemassaoloa sekään. Edelleen: Herra näkee sydämet.
Lopuksi heittäisin ajatuksen. Lain kunnioittamisemme onkin usein lain väheksymistä?
Jos nimittäin kunnioitamme lakia ulkokohtaisina säädöksinä, ilman että koemme lain osoittavan sisällisiin asenteisiimme ja täydelliseen kyvyttömyyteemme, emme vielä ole ymmärtäneet lain täydellisyyttä, sen tinkimätöntä pyhyyttä.
Ymmärtäessämme Jumalan pyhyyttä pinnallisesti, yritämme elää hyvää elämää, ollaksemme kelvolliset.
Ymmärtäessämme Jumalan pyhyyttä hieman syvällisemmin, alamme tarkata myös asenteitamme, teemme kaikkemme ollaksemme rehelliset myös motiiveiltamme - ja niin kelvataksemme Jumalalle?
Ymmärtäessämme Jumalan pyhyyden todellisen syvyyden, nostamme kätemme pystyyn, tunnustamme kaikkien yritystemme mahdottomuuden.
Ja löydämme levon. Herra Jeesus Kristus, ainoa mahdollisuuteni on sinun armosi - anna sen johtaa pyhittyvään elämään, levosta käsin, sinun hyväksymänäsi ja rakastamanasi. Amen.
Armollista elämää!
Kiitos hyvästä tekstistä. Tällaista on ilo lukea!
Samaa mieltä
Johannes kastaja 4.5.2005 klo 04.25
Kiitos hyvästä tekstistä. Tällaista on ilo lukea!
Samaistat nimimerkilläsi itsesi Johannes kastajaan joka kastoi Jeesuksen.
Seisot varpaillasi.
Olet päätä pitempi meitä muita.
Kun väsyt kurkoittelemaan varpaillasi niin haetko jakkaran ja muutatko nimimerkkisi vieläkin ylevämmäksi?