Georgialaisryhmän tulkit toimivat asiallisesti
Suomen Tulkkien liiton edustaja Marjo Autioniemi otti äskettäin Helsingin Sanomissa kantaa maastamme karkoitetun georgialaisen naisryhmän tapaukseen. Hän kohdisti arvostelunsa kärjen ryhmän kuulusteluissa mukana olleisiin “eettiset ammattisääntönsä” unohtaneisiin tulkkeihin.
Valitettavasti sekä HS että Autioniemi itse eivät olleet ehtineet perehtyä tapauksen tosiasioihin ennen kuin ryhtyivät jakamaan tulkkeja kahteen kastiin: sellaisiin jotka ovat “kyvyiltään ja asenteiltaan vaativan työnsä tasalla” ja toisiin, jotka ilmeisestikään eivät sellaisia ole.
Autioniemi kirjoittaa lähinnä median tietämyksen pohjalta. Koska eräille muillekin on jäänyt kuva, ikään kuin georgialaisryhmän tulkkeina olisi toiminut kokopäivätoimisia asioimistulkkeja, jotka ammattietiikan vastaisesti lähtivät vuodattamaan julkisuuteen salassa pidettäviä seikkoja, haluan selventää tähän nimenomaiseen tapaukseen liittyviä faktoja.
Georgialaisryhmää oli seuramme puolelta tulkkaamassa kaksi syntyperäistä georgialaista, joista kumpikaan ei ole - eikä tuolloinkaan esiintynyt - virallisena tulkkina. Toinen tulkkasi vain yhdelle tietylle tiedotusvälineelle, eikä hänellä ollut minkäänlaista velvollisuutta pitää salassa kuulemiaan todistuksia ryhmän kokemasta käsittämättömän huonosta viranomaiskohtelusta. Naiset nimenomaisesti pyysivät tulkkia viemään tietoa eteenpäin ja myös varsinainen asiakas antoi tähän luvan. Toinen tulkki irtisanoutui rajavartiolaitoksen palveluksesta jo ennen kuin hän oli ehtinyt tulkata mitään salassa pidettävää.
Arkkitehti Reno Siradze ei ole edes sivutoiminen tulkki, mutta hän on kuitenkin usein auttanut, kun viranomaiset ovat tarvinneet suomea puhuvaa georgian kielen taitajaa. Siradze oli siis vain hetken myös rajavaltiolaitoksen pestaamana, kunnes hänelle selvisi, ettei siellä tulkkia kaivata, vaan hänen läsnäolollaan täytettiin lain vaatimus omakielisestä tulkista. Asiat tuntuivat tulleen selviksi ilman kuulustelujakin. Siradze sai tarpeekseen naisten kohtelusta ja ilmoitti, ettei hän halua olla pelinappulana laittomassa prosessissa, jossa asioita vääristellään minkä ehditään. Naiset pyysivät Siradzea kuitenkin auttamaan heitä löytämään juristin ja saamaan kohtelunsa median tietoon. Molemmat pyynnöt oli aiemmin evätty.
Reno Siradzen todellinen asiakas oli aivan muu kuin rajavartiolaitos, eikä Siradze tietenkään ole paljastanut sen enempää asiakkaaltaan kuin naisiltakaan saatuja luottamuksellisia tietoja kenellekään.
Autioniemi kohottaa tekstissään tulkkiliiton jäsenten etiikan ja moraalin suorastaan pilviin. Uskon että valtaosa tulkeista noudattaakin liiton sääntöjä, mutta valitettavasti olen joutunut etenkin kaukasialaisten turvapaikan hakijoitten tapauksissa kokemaan, ettei liittoon kuuluminen ole aina tae tulkin puolueettomuudesta ja asiallisesta asenteesta. Useimmiten kaukasialaiselle on hankittu kuulusteluihin venäjänkielinen kääntäjä, vaikka asiakas itse olisi miten painokkaasti ilmoittanut, että ottaisi mieluummin vaikka englannin kielen tulkin.
Tietämättömyys, joka meillä edelleen vallitsee venäläisten ja kaukasialaisten historiasta ja varsinkin Kaukasian pienten kansojen kokemista väkivaltaisista nöyryytyksistä, on anteeksiantamatonta. Jos tulkkikaan ei ole tehtäviensä tasolla ja on vielä omaksunut isovenäläisen asenteen “kaikki kaukasialaiset ovat rikollisia”, seuraukset voivat olla turvapaikanhakijalle kohtalokkaat. Eräs venäläistaustainen tulkki ryhtyi ensi lauseesta lähtien vääristelemään kuulusteltavana olleen georgialaisen atomifyysikon sanoja ja ehdotti - ja sai! – papereihin kirjatuksi tukun aivan omia tulkintojaan. Asia selvisi kuulusteltavalle vasta kun hänen suomalaiset ystävänsä ihmettelivät, miten pöytäkirja voi suorastaan vilistä selviä valheita.
Toivoisin että Suomen kääntäjä- ja tulkkiliitto keskittyisi toimimaan niin, että maahan saataisiin “oikeita” georgiankielisiä tulkkeja, sillä ao. kieltä hallitsevia jäseniähän ei tulkkiliiton luettelossa ole yhtään ainoata. Myös moraalin ja etiikan peräämisessä georgialaisryhmän tulkit ovat väärä kohde; valitettavasti tässä tapauksessa epäasialliseen käytökseen syyllistyivät aivan muut tahot kuin Autioniemen kritisoimat tulkit.
Suomen Tulkkien liiton edustaja Marjo Autioniemi otti äskettäin Helsingin Sanomissa kantaa maastamme karkoitetun georgialaisen naisryhmän tapaukseen. Hän kohdisti arvostelunsa kärjen ryhmän kuulusteluissa mukana olleisiin “eettiset ammattisääntönsä” unohtaneisiin tulkkeihin.
Valitettavasti sekä HS että Autioniemi itse eivät olleet ehtineet perehtyä tapauksen tosiasioihin ennen kuin ryhtyivät jakamaan tulkkeja kahteen kastiin: sellaisiin jotka ovat “kyvyiltään ja asenteiltaan vaativan työnsä tasalla” ja toisiin, jotka ilmeisestikään eivät sellaisia ole.
Autioniemi kirjoittaa lähinnä median tietämyksen pohjalta. Koska eräille muillekin on jäänyt kuva, ikään kuin georgialaisryhmän tulkkeina olisi toiminut kokopäivätoimisia asioimistulkkeja, jotka ammattietiikan vastaisesti lähtivät vuodattamaan julkisuuteen salassa pidettäviä seikkoja, haluan selventää tähän nimenomaiseen tapaukseen liittyviä faktoja.
Georgialaisryhmää oli seuramme puolelta tulkkaamassa kaksi syntyperäistä georgialaista, joista kumpikaan ei ole - eikä tuolloinkaan esiintynyt - virallisena tulkkina. Toinen tulkkasi vain yhdelle tietylle tiedotusvälineelle, eikä hänellä ollut minkäänlaista velvollisuutta pitää salassa kuulemiaan todistuksia ryhmän kokemasta käsittämättömän huonosta viranomaiskohtelusta. Naiset nimenomaisesti pyysivät tulkkia viemään tietoa eteenpäin ja myös varsinainen asiakas antoi tähän luvan. Toinen tulkki irtisanoutui rajavartiolaitoksen palveluksesta jo ennen kuin hän oli ehtinyt tulkata mitään salassa pidettävää.
Arkkitehti Reno Siradze ei ole edes sivutoiminen tulkki, mutta hän on kuitenkin usein auttanut, kun viranomaiset ovat tarvinneet suomea puhuvaa georgian kielen taitajaa. Siradze oli siis vain hetken myös rajavaltiolaitoksen pestaamana, kunnes hänelle selvisi, ettei siellä tulkkia kaivata, vaan hänen läsnäolollaan täytettiin lain vaatimus omakielisestä tulkista. Asiat tuntuivat tulleen selviksi ilman kuulustelujakin. Siradze sai tarpeekseen naisten kohtelusta ja ilmoitti, ettei hän halua olla pelinappulana laittomassa prosessissa, jossa asioita vääristellään minkä ehditään. Naiset pyysivät Siradzea kuitenkin auttamaan heitä löytämään juristin ja saamaan kohtelunsa median tietoon. Molemmat pyynnöt oli aiemmin evätty.
Reno Siradzen todellinen asiakas oli aivan muu kuin rajavartiolaitos, eikä Siradze tietenkään ole paljastanut sen enempää asiakkaaltaan kuin naisiltakaan saatuja luottamuksellisia tietoja kenellekään.
Autioniemi kohottaa tekstissään tulkkiliiton jäsenten etiikan ja moraalin suorastaan pilviin. Uskon että valtaosa tulkeista noudattaakin liiton sääntöjä, mutta valitettavasti olen joutunut etenkin kaukasialaisten turvapaikan hakijoitten tapauksissa kokemaan, ettei liittoon kuuluminen ole aina tae tulkin puolueettomuudesta ja asiallisesta asenteesta. Useimmiten kaukasialaiselle on hankittu kuulusteluihin venäjänkielinen kääntäjä, vaikka asiakas itse olisi miten painokkaasti ilmoittanut, että ottaisi mieluummin vaikka englannin kielen tulkin.
Tietämättömyys, joka meillä edelleen vallitsee venäläisten ja kaukasialaisten historiasta ja varsinkin Kaukasian pienten kansojen kokemista väkivaltaisista nöyryytyksistä, on anteeksiantamatonta. Jos tulkkikaan ei ole tehtäviensä tasolla ja on vielä omaksunut isovenäläisen asenteen “kaikki kaukasialaiset ovat rikollisia”, seuraukset voivat olla turvapaikanhakijalle kohtalokkaat. Eräs venäläistaustainen tulkki ryhtyi ensi lauseesta lähtien vääristelemään kuulusteltavana olleen georgialaisen atomifyysikon sanoja ja ehdotti - ja sai! – papereihin kirjatuksi tukun aivan omia tulkintojaan. Asia selvisi kuulusteltavalle vasta kun hänen suomalaiset ystävänsä ihmettelivät, miten pöytäkirja voi suorastaan vilistä selviä valheita.
Toivoisin että Suomen kääntäjä- ja tulkkiliitto keskittyisi toimimaan niin, että maahan saataisiin “oikeita” georgiankielisiä tulkkeja, sillä ao. kieltä hallitsevia jäseniähän ei tulkkiliiton luettelossa ole yhtään ainoata. Myös moraalin ja etiikan peräämisessä georgialaisryhmän tulkit ovat väärä kohde; valitettavasti tässä tapauksessa epäasialliseen käytökseen syyllistyivät aivan muut tahot kuin Autioniemen kritisoimat tulkit.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siinä alunperin mokas!
Miksi liität hesarin tähän, jos kyse on pohjimmiltaan poliisin ja tulliviranomaisten väärästä tiedotuksesta?
Sotket asioita!
Ja Hesaria komentaa miljardööri-Erkko, joka oli taistolaisaikoihin CIA:n agentti.
Luepa nyt rauhallisesti koko teksti. Siinä arvostellaan vain Hesarin valitsemaa syyttäjän asennetta, vaikka median tulisi pysyä puolueettomana edes siihen saakka, kunnes syytteet on toedes joltain osin toteen näytetty.
Helsingin Sanomain pääkirjoitus 18.4., siis vain pari päivää naisryhmän maahantulon jälkeen ja ennen kuin oli edes ehditty aloittaa kuulusteluja, otti kantaa niin ihmiskauppaan kuin prostituutioonkin, ja juuri tästä arvovaltaisen lehden pääkirjoituksesta saivat alkunsa loputtomat ilotyttö-puheet eri keskustelupalstoilla, malliin "tottahan se on koska Hesarikin niin kirjoitti".
Helsingin Sanomat julkaisi myös näyttävästi Suomen kääntäjä- ja tulkkiliiton kirjoituksen, vaikka po. liitolla ei ollut mitään kosketusta koko asiaan. Yritimme moneen otteeseen saada vastineen Hesarin palstoille, mutta turhaan. Ja vaikka tulkkiliiton asia voitiin kiteyttää hyvin lyhyeen: on parempi jättää kokonaan kääntämättä kuin käyttää heidän liittoonsa kuulumattomia tulkkeja, palstatilaa ei vastineellemme irronnut.
Hesarin metodia orjallisesti seuraten järkyttyneet georgialaisnaiset pelkäisivät vielä tänäkin päivänä syrjäisessä vastaanottokeskuksessa tietämättä miksi heidät on paikalle roudattu ja mistä rikoksista heitä syytetään.
Luepa nyt rauhallisesti koko teksti. Siinä arvostellaan vain Hesarin valitsemaa syyttäjän asennetta, vaikka median tulisi pysyä puolueettomana edes siihen saakka, että syytteet on toteen näytetty.
Helsingin Sanomain pääkirjoitus 18.4., siis vain pari päivää naisryhmän maahantulon jälkeen ja ennen kuin kuulusteluja oli edes ehditty aloittaa, otti kantaa niin ihmiskauppaan kuin prostituutioonkin, ja juuri tästä arvovaltaisen lehden pääkirjoituksesta saivat alkunsa loputtomat ilotyttö-puheet eri keskustelupalstoilla, malliin "totta se on koska Hesarikin niin kirjoittaa".
Helsingin Sanomat julkaisi myös näyttävästi Suomen kääntäjä- ja tulkkiliiton puffikirjoituksen, vaikka po. liitolla ei ollut mitään kosketusta koko asiaan. Yritimme moneen otteeseen saada lyhennetyn vastineen Hesarin palstoille, mutta turhaan. Viimeisin tiivistetty versio sisälsi viestin sen verran kompaktina versiona, ettei siinä ollut juuri stilisoimista: "Tulkkiliiton mielestä on parempi jättää kokonaan kääntämättä kuin käyttää heidän liittoonsa kuulumattomia tulkkeja".
Tällä metodilla aidosti järkyttyneet georgialaisnaiset pelkäisivät vielä tänäkin päivänä syrjäisessä vastaanottokeskuksessa tietämättä miksi heidät on paikalle roudattu ja mistä rikoksista heitä syytetään.
Hyvä teksti on hyvä kerrattunakin, mutta nyt kävi napinpainallusvirhe. Tarkoitus oli lähettää teksti kaverille, mutta nappi oli väärä. Anteeksi!
Miksi on niin kiusallista, että Hesarin prostituution ja pornonvastustuskampanja stalinistien voimalla käytynä on nyt taas paljastunut? Tulkki mukamas ei olisi saanut vuotaa pöyristyttävää mielivaltaa. Silloinhan tiedotusvälineet vielä jauhaisivat ihmiskaupasta joka ohjelmassa ja kaikki olisi valehdeltu. Huorabussin käännytys olisi tuonut Rajamäelle taas lehmäkarjan suosiota. Muiden suosiotahan tällä lehmäpopulistilla ei taida ollakaan. Kylläpä jäbä leuhki bussin pysäytyksestä samana päivänä eduskunnassa. On selvää, että mitään ei tulla myöntämään.
Mitä lisävaltuuksia poliisi muuten vielä tarvitsee, kun Suomessa ei näemmä pollarioen ja rajavartijoiden tarvitse lakeja noudattaa? Täydellinen mielivalta on sallittua jo nyt, jos kyse on prostituutioepäilyistä tai kaukasialaisista pakolaisista. Itätytöille kuulemma sattuu rajalla koko ajan kaikenlaista. Pakolaisia Kaukasiasta ei siis haluta Suomeen ilmeisesti Venäjän toivomuksesta. Poliisi käyttää valtuuksiaan muutenkin miten sattuu.
Tshetsheenien kohtelu on omaa luokkaansa. Jo 2000 tai 2001 MOT-ohjelma kertoi, että tshetsheenipakolaiset käännytetään Suomen rajoilta. Suomessa ei ole nytkään juuri yhtään tshetsheeniä. Ainoa perhe ilmeisesti pääsi maahan siksi, että heidän kuulustelijaksensa haettiin Venäjän rajavartija. Skandaalin pelossa perhe pääsi Suomeen. Halonen oli ulkoministeri silloin ja nyt hän on preessa. Mitään protestia tai kieltämisyritystä ei ole kuulunut. Ei mikään ihmisoikeuspresidentti. Tuholeirin komendantilta mieluummin tuntuu.
Suomi on poliisivaltio, jossa viranomaiset voivat tehdä mitä tahansa. Oikeuslaitos tai poliisi eivät koskaan erehdy. Pykälät ovat miten ne tulkitaan.
ei muunlaisia valtioita olekaan!
Suo siellä, vetelä täällä!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000008215785
Taisi ProKareliassa mennä trollauksen puolelle tuo ainoa kommentti, kun sattui eräs Göebbelsin puhe muistumaan mieleeni (enhän mä noin runollinen ole). Heti sattui omaan nilkkaan, vaikka kyllä leimakirves tietysti on heilahtanut tietystii. Miten niin vanha?
Toisaalta hävinneet sakemannit uskalsivat yrittää olla oma itsensä ja uhmata maailmaa Adolfin johdolla. Tietysti suuri ylivoima yritti heidät nitistää, mutta kaatuivat saappaat jalassa. Onhan siinä paljon kunnioitettavaa rohkeutta. Kaduttaa tuo "sivisty", koska en ole hihhuli maallistumisen vastustaja.