Muuten käy kyhttps://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008593883.htmllmät. Putinin suunnitelma meni reisille.
Pihlajamaan mukaan Ukrainan vastaiselle rajalle kerätyt sotilasvoimat ovat huomattavia, mutta eivät riittäviä edes Ukrainan osittaiseen valloittamiseen. Venäjän sotilaiden määrä Ukrainan vastaisella rajalla on pysynyt runsaassa 100 000 sotilaassa, eli suuruusluokka vastaa jotakuinkin Ukrainan asevoimia maan itäosissa.
– Perinteisesti ajatellaan, että hyökkääjällä pitäisi olla minimissään kolminkertainen ylivoima. Venäjällä pitäisi olla 300–500 000 sotilasta siellä, jos perinteiseen aluevaltaamiseen pyritään, Pihlajamaa sanoo.
Venäjän joukoilla on tekninen etulyöntiasema Ukrainaan nähden erityisesti ilmavoimien osalta, mutta ilmavoimilla ei valloiteta maa-alueita tai pidetä niitä hallussa, Pihlajamaa muistuttaa. Venäjän maavoimien hyökkäys Ukrainaan vaatisi satojen kilometrien pituisten sivustojen turvaamista, mikä onnistuu vain huomattavalla ylivoimalla.
Hyökkääjän asema muuttuu vielä vaikeammaksi, jos tarkoitus on ottaa haltuun suuria asutuskeskuksia.
– Jos Kiovaan mennään, silloin mennään kaupunkitaisteluun, joka vaatii ihan järkyttävät määrät joukkoja, jos vertaa maastossa etenemiseen, Pihlajamaa sanoo.
Hyökkäystä vastaan puhuu myös koronapandemian tilanne Venäjällä, missä rokotekattavuus on yhä heikolla tolalla. Pihlajamaa epäilee, että pandemian vuoksi terveydenhuoltojärjestelmät tuskin kestäisivät sotahaavoittuneiden määrää, minkä lisäksi koronaviruksen leviäminen taistelujoukoissa olisi ongelma.
Toisaalta Yhdysvaltain mukaan merkkejä on nähty siitä, että Venäjä on siirtänyt Ukrainan läheisyyteen verivarastoja haavoittuneiden hoitoa varten, kertoi uutistoimisto Reuters tammikuun lopulla.
Pihlajamaan mukaan Itä-Ukrainaan hyökkäämistä ei voisi mitenkään verrata Krimillä tehtyyn operaatioon, jossa merkitsemättömät "vihreät miehet" kaappasivat alueen lähes verettömästi.
– Krim oli hyvin erilainen, se on hyvin venäläinen ja asevoimatkin olivat Venäjä-mielisiä. He siirtyivät Venäjän leiriin, kun luvattiin kaksinkertainen palkka. Ukrainan alueella vastarinta olisi aivan erilaista. Vaikka siellä puhutaan venäjää, se ei tarkoita, että he olisivat venäläisiä. He ovat ukrainalaisia ja hyvin patrioottisia.
Ukrainan asevoimat ovat myös eri tasolla kuin vielä vuonna 2014. Niitä on tuettu runsaalla määrällä länsimaista aseistusta ja koulutusta.
– Kahdeksan vuotta sitten Ukrainan armeija oli olemassa vain paperilla, se ei ollut taistelukykyinen. Nyt Ukrainalla on parhaat asevoimat, joita sillä on 30 vuoden itsenäisyyden aikana ollut, arvioi uutistoimisto AFP:lle Kiovan strategisen tutkimuksen laitoksen puolustusanalyytikko Mykola Beleskov.
Kyseenalaista olisi myös venäläissotilaiden halukkuus tappaa ukrainalaisia, joita pidetään Venäjällä presidentti Vladimir Putinin omissa puheissakin veljeskansana. Pihlajamaan mukaan tilannetta voisi verrata siihen, että suomalaiset pitäisi vakuuttaa Viroon hyökkäämisen tarpeellisuudesta.
Venäjän ja Valko-Venäjän joukkojen yhteiset sotaharjoitukset Valko-Venäjällä ovat herättäneet huomiota, sillä Valko-Venäjän rajalta matka Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan on lyhyt. Hyökkäys ei silti olisi helppoa sieltäkään, sillä yhtälöä mutkistaa leveä Dnepr-joki. Ukrainan halkaisevaa ja Kiovan läpi kulkevaa Dnepriä ei ylitetä heittämällä, Pihlajamaa sanoo.
– Dneprin yli ei ole yhtään siltaa (Valko-Venäjän ja Kiovan välillä). Se on melkein kuin meri, joka jakaa alueen. Dneprin yli heilahtaen meneminen ei ole nykypäivää, vaikka toisessa maailmansodassa niin tehtiinkin, Pihlajamaa sanoo.
Pihlajamaan mukaan Ukrainan vastaiselle rajalle kerätyt sotilasvoimat ovat huomattavia, mutta eivät riittäviä edes Ukrainan osittaiseen valloittamiseen. Venäjän sotilaiden määrä Ukrainan vastaisella rajalla on pysynyt runsaassa 100 000 sotilaassa, eli suuruusluokka vastaa jotakuinkin Ukrainan asevoimia maan itäosissa.
– Perinteisesti ajatellaan, että hyökkääjällä pitäisi olla minimissään kolminkertainen ylivoima. Venäjällä pitäisi olla 300–500 000 sotilasta siellä, jos perinteiseen aluevaltaamiseen pyritään, Pihlajamaa sanoo.
Venäjän joukoilla on tekninen etulyöntiasema Ukrainaan nähden erityisesti ilmavoimien osalta, mutta ilmavoimilla ei valloiteta maa-alueita tai pidetä niitä hallussa, Pihlajamaa muistuttaa. Venäjän maavoimien hyökkäys Ukrainaan vaatisi satojen kilometrien pituisten sivustojen turvaamista, mikä onnistuu vain huomattavalla ylivoimalla.
Hyökkääjän asema muuttuu vielä vaikeammaksi, jos tarkoitus on ottaa haltuun suuria asutuskeskuksia.
– Jos Kiovaan mennään, silloin mennään kaupunkitaisteluun, joka vaatii ihan järkyttävät määrät joukkoja, jos vertaa maastossa etenemiseen, Pihlajamaa sanoo.
Hyökkäystä vastaan puhuu myös koronapandemian tilanne Venäjällä, missä rokotekattavuus on yhä heikolla tolalla. Pihlajamaa epäilee, että pandemian vuoksi terveydenhuoltojärjestelmät tuskin kestäisivät sotahaavoittuneiden määrää, minkä lisäksi koronaviruksen leviäminen taistelujoukoissa olisi ongelma.
Toisaalta Yhdysvaltain mukaan merkkejä on nähty siitä, että Venäjä on siirtänyt Ukrainan läheisyyteen verivarastoja haavoittuneiden hoitoa varten, kertoi uutistoimisto Reuters tammikuun lopulla.
Pihlajamaan mukaan Itä-Ukrainaan hyökkäämistä ei voisi mitenkään verrata Krimillä tehtyyn operaatioon, jossa merkitsemättömät "vihreät miehet" kaappasivat alueen lähes verettömästi.
– Krim oli hyvin erilainen, se on hyvin venäläinen ja asevoimatkin olivat Venäjä-mielisiä. He siirtyivät Venäjän leiriin, kun luvattiin kaksinkertainen palkka. Ukrainan alueella vastarinta olisi aivan erilaista. Vaikka siellä puhutaan venäjää, se ei tarkoita, että he olisivat venäläisiä. He ovat ukrainalaisia ja hyvin patrioottisia.
Ukrainan asevoimat ovat myös eri tasolla kuin vielä vuonna 2014. Niitä on tuettu runsaalla määrällä länsimaista aseistusta ja koulutusta.
– Kahdeksan vuotta sitten Ukrainan armeija oli olemassa vain paperilla, se ei ollut taistelukykyinen. Nyt Ukrainalla on parhaat asevoimat, joita sillä on 30 vuoden itsenäisyyden aikana ollut, arvioi uutistoimisto AFP:lle Kiovan strategisen tutkimuksen laitoksen puolustusanalyytikko Mykola Beleskov.
Kyseenalaista olisi myös venäläissotilaiden halukkuus tappaa ukrainalaisia, joita pidetään Venäjällä presidentti Vladimir Putinin omissa puheissakin veljeskansana. Pihlajamaan mukaan tilannetta voisi verrata siihen, että suomalaiset pitäisi vakuuttaa Viroon hyökkäämisen tarpeellisuudesta.
Venäjän ja Valko-Venäjän joukkojen yhteiset sotaharjoitukset Valko-Venäjällä ovat herättäneet huomiota, sillä Valko-Venäjän rajalta matka Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan on lyhyt. Hyökkäys ei silti olisi helppoa sieltäkään, sillä yhtälöä mutkistaa leveä Dnepr-joki. Ukrainan halkaisevaa ja Kiovan läpi kulkevaa Dnepriä ei ylitetä heittämällä, Pihlajamaa sanoo.
– Dneprin yli ei ole yhtään siltaa (Valko-Venäjän ja Kiovan välillä). Se on melkein kuin meri, joka jakaa alueen. Dneprin yli heilahtaen meneminen ei ole nykypäivää, vaikka toisessa maailmansodassa niin tehtiinkin, Pihlajamaa sanoo.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei tarvitse kun ei hyökkää