Koska samanniminen verkkosivusto on poistettu, aloitamme kaiken alusta. Ja jos tämäkin sivusto poistetaan, aloitamme taas kaiken alusta, loputtomiin.
Poistettu palsta käsitteli helvettiopin julmuutta.
1. KR 1933/-38
5Moos. 15:6
Sillä Herra, sinun Jumalasi, on siunaava sinua, niinkuin hän on sinulle puhunut; ja sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun ei tarvitse lainaa ottaa, ja sinä VALLITSET MONIA KANSOJA, MUTTA HE EIVÄT VALLITSE SINUA.
Puhutaanko tässä "valitusta kansasta"?
...
2. 4. Moos. 11:1 Jumala vihaa vaikertajia. Jos hän kuulee sinun valittavan, hän polttaa sinut kuoliaaksi.
Efes. (Paavali) 5:22-24 Vaimojen on antauduttava miehilleen kaikessa kuin nämä olisivat jumalia.
Sananlaskut 1:26-28 Jumala nauraa epäonnellesi, haukkuu sinua, kun olet peloissasi, ja on välinpitämätön, kun pyydät häneltä apua.
KR 1933/-38
5Moos. 15:17 niin ota naskali ja PISTÄ SE hänen korvansa läpi oveen; olkoon hän sitten sinun orjasi ainiaan. Samoin tee myös orjattarellesi.
...
Tuomarien Kirja 11:31
vanha testamentti
31 minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina."
…
3. KR 1933/-38
Ps. 82:6 Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia;
?
...
4. Kristus:
12
»Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. 13
Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).
Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:
(Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?
Tarkoittaako tämä, että meille ei ole kerrottu koko totuutta? Onko jotain, mitä emme tiedä?
Poistettu palsta käsitteli helvettiopin julmuutta.
1. KR 1933/-38
5Moos. 15:6
Sillä Herra, sinun Jumalasi, on siunaava sinua, niinkuin hän on sinulle puhunut; ja sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun ei tarvitse lainaa ottaa, ja sinä VALLITSET MONIA KANSOJA, MUTTA HE EIVÄT VALLITSE SINUA.
Puhutaanko tässä "valitusta kansasta"?
...
2. 4. Moos. 11:1 Jumala vihaa vaikertajia. Jos hän kuulee sinun valittavan, hän polttaa sinut kuoliaaksi.
Efes. (Paavali) 5:22-24 Vaimojen on antauduttava miehilleen kaikessa kuin nämä olisivat jumalia.
Sananlaskut 1:26-28 Jumala nauraa epäonnellesi, haukkuu sinua, kun olet peloissasi, ja on välinpitämätön, kun pyydät häneltä apua.
KR 1933/-38
5Moos. 15:17 niin ota naskali ja PISTÄ SE hänen korvansa läpi oveen; olkoon hän sitten sinun orjasi ainiaan. Samoin tee myös orjattarellesi.
...
Tuomarien Kirja 11:31
vanha testamentti
31 minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina."
…
3. KR 1933/-38
Ps. 82:6 Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia;
?
...
4. Kristus:
12
»Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. 13
Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh. 16.12).
Tästä seuraa yksiselitteisesti, että on olemassa jokin kätketty tieto, jota Kristus ei paljastanut, koska hänen opetuslapsensa eivät olleet siihen valmiita. Hän valitteli tätä:
(Joh. 3:12) Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?
Tarkoittaako tämä, että meille ei ole kerrottu koko totuutta? Onko jotain, mitä emme tiedä?
Vastaukset 102
Vanhimmat
Eikö olekin mukavaa olla taivaassa? Sillä ei ole väliä, että muut huutavat tuskissaan. Nautitaan siitä täysillä. Olemme niin myötätuntoisia. Tietenkin rangaistuksen on oltava je kestettävä vaikka miljardeja vuosia, mutta joskus sen on loputtava, mutta ei. Pelkästään se, että ihminen ei pysty rakastamaan Jumalaa, riittää tuomitsemaan hänet ikuiseen kidutukseen. Ja se on riittävä syy mennä helvettiin. Mutta miten voi rakastaa jotakuta niin julmaa?
77cb
Tarkastellaan asiaa kristillisestä näkökulmasta. Tarkoittaako tämä sitä, että jos minä olen pelastunut ja nautin ikuisuudesta taivaassa, kun taas kaikki ne, jotka olivat minun läheisiä ja jotka eivät ole pelastuneet, kärsivät helvetissä? On parempi olla helvetissä heidän kanssaan ja kärsiä yhdessä kuin "nauttia" taivaasta, kun rakkaani kärsivät samaan aikaan. Jos joku rakastamasi ihminen kärsii kauheasti, voitko silti nauttia elämästäsi täysillä, vaikka oletkin tässä maailmassa. Silloin kysymys myötätunnosta ei nouse esiin. En voi rakastaa jotakuta, jota pelkään, enkä voi pelätä jotakuta, jota rakastan. Tässä mielessä lasten hankkiminen on myös hirvittävää itsekkyyttä, egoismia, koska aina on olemassa mahdollisuus, että lapset eivät pelastu. Miksi siis hankkia lapsia, jos on mahdollista, että yksikin heistä joutuu helvettiin? Täällä on niin paljon vastoinkäymisiä. Pelkästään se, että et rakasta Jumalaa, on riittävä syy joutua ikuisesti helvettiin. Voitko rakastaa jotakuta, kun tiedät, että hän lähettää ikuiseen kidutukseen kärsimään? Kärsimyksen täytyy tietysti olla kuin rangaistus, mutta sitten saa taas uuden mahdollisuuden. Rangaistuksen kautta oppii jotain. Jopa julmat vanhemmat antavat lapselleen toisen mahdollisuuden, mutta eivät tässä tapauksessa, vaikka me kaikki olemme Hänen lapsiaan.
77cb
Jos tämä kristinuskon helvettiopin opetus olisi totta, ihmisellä ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin valittaa tätä kauheaa kohtaloa, että hän ylipäätään syntyy. Sillä jos ihminen ei olisi syntynyt lainkaan, hän ei kärsisi ikuisesti helvetissä. Mutta koska vanhemmilla oli joka tapauksessa lapsia, heitä odottaa helvetin kärsimys. Tämä ajatus on kaikkea hyvää vastaan. Sinun on rakastettava, vaikka tietäisit, että rakastamasi on julma. Jos et rakasta, joudut helvettiin. Pakottamista. Muuten kärsit ikuisesti. Eli vapaa tahtoa ei ole lainkaan. Jos et rakasta julmuutta, kärsit ikuisesti.
77cb
Nyt huomaan, että samanniminen verkkosivusto, joka oli poistettu, on jälleen toiminnassa. Välillä se ei avautunut lainkaan, eikä sivua voitu näyttää. Ilmeisesti kristityt hyökkäsivät sivustoa vastaan. Oletan, että samaa tulee tapahtumaan myös tähän verkkosivustoon. Mutta ei hätää. Olemme tallentaneet kaiken materiaalin.
Julmuus on julmuutta, vaikka sen ilmaisisi miten.
Täysin samaa mieltä.
On aika puhua enemmän tästä aiheesta. Tämä helvettioppi on pitänyt ihmiset jatkuvassa pelossa.
Oma valinta!
Jatkuva, loputon kidutus merkitsee siis suurta rakkautta? Erittäin poikkeuksellinen rakkauden ilmaus.
Tai emme ymmärrä, mitä sana "rakkaus" tarkoittaa.
Ehkä se tarkoittaa jotain aivan muuta?
Ja joudut helvettiin, koska et rakasta sitä, joka kiduttaa?
Täältä puuttuu vapaa valinta. Siis täysin. Jos et tee niin, kärsit ikuisesti. Aamen.
Tämä tekee vain yhden asian selväksi: Raamatusta on poistettu monia tekstejä. Ja koska Jumala on hyvä, tämä kärsimys loppuu jossain vaiheessa, vaikka hän rankaisisi ihmistä. Tämä ei ole ikuista. Johtopäätös: Koska Jumala on hyvä, helvetti ei ole ikuinen, vaikka rangaistus on tietenkin olemassa.
1500-luvulla elänyt sveitsiläinen reformaattori Jean Calvin totesi, että helvetti on täynnä alle kyynärän pituisia pikkulapsia. Calvinin mukaan kyseiset lapset, samoin kuin muut helvettiin joutuvat, päätyvät ikuiseen kadotukseen siksi, että Jumala on niin etukäteen päättänyt. Miksi? Koska Jumala voi. Piste.
2000-luvulla elävä yhdysvaltalainen David Bentley Hart toteaa, että jos ihmiset ajattelevat Jumalasta kuten Calvin, on lähinnä makuasia, palvooko ihminen Jumalaa vai paholaista.
Hart on teologi ja filosofi, jonka edelliset kirjat Atheist Delusions: The Christian Revolution and Its Fashionable Enemies (2009, suomennos Ateismin harhat ilmestyi 2010) ja The Experience of God: Being, Consciousness, Bliss (2013) ovat pienimuotoisia moderneja klassikoita. Hänen uusin teoksensa That All Shall Be Saved: Heaven, Hell, and Universal Salvation käsittelee taivasta ja helvettiä.
Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta
David Bentley Hartin mukaan kristillisen kertomuksen ytimessä on jotain mätää, eikä ongelma koske vain kalvinisteja pimeine ennaltamääräämisoppeineen. Valtaosa koskaan eläneistä kristityistä on uskonut vakaasti, että Jumala tuomitsee huomattavan osan luomistaan ihmisistä ikuiseen kärsimykseen.
Hart käyttää ajatussuuntauksesta termiä ”infernalist orthodoxy”, leppeästi suomentaen ”helvetillinen oikeaoppisuus”.
Monet kristityt uskovat, että vain henkilökohtainen usko Jeesukseen voi pelastaa ihmisen Jumalan vihalta ja ikuiselta tuomiolta. Hartin mukaan uskomus on johtanut tilanteeseen, jossa ”monien kristittyjen syy evankelioimiselle on kautta vuosien ollut epätoivoinen kilpajuoksu pelastaa mahdollisimman monta sielua Jumalalta – –”.
Mistä sellainen epätoivo kumpuaa?
Jeesus puhui Jumalasta taivaallisena isänä. Minkälainen isä antaisi uppiniskaisten lastensa astua helvettiin – saati loisi heidät tietoisena, että aikoo itse syöstä heidät ikuiseen tuskaan?
Ei ainakaan sellainen, joka on itse Hyvyys ja Rakkaus. Ja sitähän Jumala on, jos kristilliseen kertomukseen on uskominen.
Jumalan ikioma Auschwitz
On teoriassa mahdollista, että maailman tyhjästä luonut Jumala on luodessaan päättänyt, että osa luoduista joutuu lopulta ikuiseen kidutukseen. David Bentley Hartin mukaan sen sijaan ei ole edes teoriassa mahdollista, että sellainen Jumala olisi hyvä.
Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.
Hitleriä ja Jumalaa erottaisi lähinnä se, että Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.
Jumalan hyvyyden ja ikuisen helvetin välillä on ammottava ristiriita, jonka ratkaisemiseksi teologit ovat esittäneet monenlaisia selityksiä. Sanotaan, että ikuinen helvetti on välttämätön osa Jumalan hyvää kokonaissuunnitelmaa (vaikka ihminen ei sitä voi ymmärtää), että Jumalalla on oikeus luoda mitä haluaa, että Jumalan rakkaus ja hyvyys eivät ole samanlaisia kuin ihmisten ymmärtämä rakkaus ja hyvyys, että ihminen valitsee itse helvetin, että helvetti on syntiinlankeemuksen seurausta ja niin päin pois.
Kaikki argumentit ovat yksinkertaisesti huonoja, ja Hart purkaa ne yksi kerrallaan.
Kaikkien on pelastuttava tai kukaan ei voi pelastua
Lopulta David Bentley Hartin mukaan jäljelle jää vain kaksi vaihtoehtoa. Joko kaikkien on pelastuttava tai kukaan ei voi pelastua.
Miten niin?
Siten niin, että ihminen on olento, joka syntyy, kasvaa ja on olemassa nimenomaan suhteessa toisiin ihmisiin. Eristetty ihminen ei ole ihminen lainkaan. Jos isä menettää tyttärensä, hän menettää samalla korvaamattoman osan itsestään.
Me voimme mennä taivaaseen ilman läheisiämme yhtä hyvin kuin Tallinnaan ilman keuhkoja ja sydäntä. Jos taivaaseen menee isä mutta ei tytärtä, taivaaseen ei oikeasti mene myöskään isä.
Meneekö kristinusko rikki, jos ikuinen helvetti poistetaan kuviosta? Päinvastoin, uskoo David Bentley Hart.
Hartin mukaan ajatus ikuisesta kadotuksesta perustuu Uuden testamentin tekstien kömpelöön ja yksipuoliseen tulkintaan, joka alkoi levitä valtavirtaan kirkkoisä Augustinuksen helvetillisten kirjoitusten myötä 300-luvulla. (Hart pitää Augustinusta jotakuinkin nerona, mutta neroillekin voi tulla huonoja ideoita.)
Ensimmäisten vuosisatojen teologien keskuudessa ajatus kaikkien lopullisesta pelastuksesta oli yleinen, etenkin idässä. Tänäkään päivänä ”helvetillinen oikeaoppisuus” ei kukoista samalla tavalla ortodoksien keskuudessa kuin läntisissä kirkoissa, mistä Hart, itsekin ortodoksi, huomauttaa useammin kuin kerran.
Kritiikistään huolimatta Hart kertoo uskovansa helvettiin. Se ei vain ole sitä, mitä Calvin, Augustinus ja muut infernalistit opettivat. Hartin mukaan helvetti on ”meissä jokaisessa oleva viha, joka tekee Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta piinaa”.
Hart ei pidä myöskään loogisesti epäjohdonmukaisena ajatusta, että kuoleman jälkeen sielu voisi joutua jonkinlaiseen rajalliseen, ”puhdistavaan” helvettiin.
Mutta lopulta, niin David Bentley Hart uskoo, Jumala vetää puoleensa jokaisen sielun ja kaiken luodun.
Siihen voi uskoa tai olla uskomatta. Mutta ainakin se on jumalallinen rakkaustarina, johon tuntuu hyvältä uskoa. Samaa ei voi sanoa kaikista kristinuskon versioista.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen#46037fee
Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.
Calvinin mukaan kyseiset lapset, samoin kuin muut helvettiin joutuvat, päätyvät ikuiseen kadotukseen siksi, että Jumala on niin etukäteen päättänyt. Miksi? Koska Jumala voi. Piste.
2000-luvulla elävä yhdysvaltalainen David Bentley Hart toteaa, että jos ihmiset ajattelevat Jumalasta kuten Calvin, on lähinnä makuasia, palvooko ihminen Jumalaa vai paholaista.
Monet kristityt uskovat, että vain henkilökohtainen usko Jeesukseen voi pelastaa ihmisen Jumalan vihalta ja ikuiselta tuomiolta. Hartin mukaan uskomus on johtanut tilanteeseen, jossa ”monien kristittyjen syy evankelioimiselle on kautta vuosien ollut epätoivoinen kilpajuoksu pelastaa mahdollisimman monta sielua Jumalalta – –”.
Hitleriä ja Jumalaa erottaisi lähinnä se, että Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.
"Helvettiin uskoville"
Anonyymi
07.02.2022 klo 18:43
Käsittääkseni ne jotka uskovat helvettiin
uskovat myös jumalaan, ja taas päinvastoin?
Kalevala ja Raamattu ovat Synonyymeja.
Molemmat kansanperinne kirjoituksia
niin ja tietysti myös Ilias ja Odysseus?
Itse tiedän että olen oikeassa koska tiedän evoluution!
Tosin myönnän evoluution pahimman virheen.
Se oli tietysti ihmisen aikaansaaminen?!
Kirjoittakaa kuolemaa pelkäävät tänne vain
niitä mooseksen 666 jakeita?
Kun ihminen kuolee se palaa samaan tilaan missä se oli
ennen siittämistään eli siis NOLLA tilanteeseen.
Ja tehneet valtavasti mielisairaita ja itsemurhia.
No nämä on näitä lahkolais hihhuleita ,jotka ovat kaikista pahimpia.
Helvetti on lahkolaisten sairas satu.
> Tarkoittaako tämä, että meille ei ole kerrottu koko totuutta?
Todellakin. Suosisttelen jokaista lukemaan mitä Raamatussa oikeasti sanotaan, koska vietisi perusteella asiasta saa helposti väärän käsityksen.
Olin kristitty useita vuosikymmeniä ja tunnen Raamatun hyvin.
Jumalan hyvyyden ja ikuisen helvetin välillä on ammottava ristiriita, jonka ratkaisemiseksi teologit ovat esittäneet monenlaisia selityksiä
... jos ihmiset ajattelevat Jumalasta kuten Calvin, on lähinnä makuasia, palvooko ihminen Jumalaa vai paholaista.
Me voimme mennä taivaaseen ilman läheisiämme yhtä hyvin kuin Tallinnaan ilman keuhkoja ja sydäntä. Jos taivaaseen menee isä mutta ei tytärtä, taivaaseen ei oikeasti mene myöskään isä.
Ja Jumalanko pitäisi ottaa luokseen ne, jotka Hänen kanssaan eivät halua olla? haloo, missä logiikka? Ja Jumalanko pitäisi olla tuomari, joka ei välitä antaa tuomioita Hänen käskyjensä rikkojille? Hitlerit ja Stalinit pitäisi päästää kuin koirat veräjästä. Hän ei valitettavasti ole sellainen Jumala minkälaiseksi mielikuvituksesi Hänet määrittelee. Jos lukisit Raamattua niin tietäisit mm. että alumperin helvetti ei ollut ihmisiä, vaan langenneita enkeleitä varten. . Raamattu kertoo että ihminen on luotu ikuisuusolennoksi ja mikäpä sattuvamnin kuvaakaan paikkaa täysin vailla Jumalan läsnäoloa kuin helvetti. Viimeisen tuomion jälkeen sinne heitetään myös jokainen joka valitsee elää kapinassa Jumalaa kohtaan. Hän tarjoaa yhteyttä, mutta sinä ihan itse valitset missä ikuisuutesi vietät
Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.
Jeesuksessa on kaikki maailman kuolema ja kärsimys. Hän on täydellinen pelastus. Hän on hyvyys, totuus, viattomuus, rehellisyys, uskollisuus jne. ja tietenkin Jumala ja Jumalan Poika. Jos ihminen ei huoli Jeesusta pelastajakseen eikä kuninkaakseen, niin se ihminen on paha ja julma. Jeesus on kärsinyt kaikkien ihmisten synneistä. Hän on iankaikkinen ja kaikkea luotua suurempi. Hänen haavansa ovat iankaikkisia ja ne ovat hänelle tehdyt ihmisten syntien tähden. Siispä jokainen ihminen maksaa siitä mitä on synneillään tehnyt Jeesukselle. Tämä rangaistus on iankaikkinen kadotus ja sen ansaitsee jokainen joka ylenkatsoo Herran Jeesuksen Kristuksen eikä usko häneen ja käänny pois pahasta. Kaikki ihmisten synnit ovat kuin lyöntejä Jeesukseen, iankaikkiseen Jumalaan.
Tiedän erittäin hyvin, että Jeesus on hyvä, ylimaallisen hyvä, paras. Kunnioitan suuresti Jeesusta. Mutta Raamatussa on jotain outoa. Jotain, jota ei voi selittää. Olin kristitty vuosikymmeniä ja elin jatkuvassa helvetin pelossa. Nyt olen saanut siitä tarpeekseni. En voi rakastaa jotakuta, jota pelkään, enkä voi pelätä jotakuta, jota rakastan.
Jumala on vuodattanut oman katoamattoman verensä ihmiskunnan puolesta. Tuo oli Jumalalta täysin epäitsekäs teko. Raamattu on outo koska se on Jumalallinen. Jumalan kuolema ristillä on paradoksaalinen tapahtuma, kuitenkin se on totta. Ja tuo kärsimys ja kuolema on maailman historian hirvein tapahtuma. Edes kaikki helvettiin joutuvat sielut eivät koe yhteensä mitään niin kauheaa kuin Jeesus. Jumala on kaikkia suurempi ja siten myös Jeesus on. Hänen haavansa ovat kaikkien muiden haavoja suuremmat kuten hänen kuolemansakin. Eikä häntä voi kukaan lohduttaa kun ei ole ketään suurempaa kuin hän, eikä ketään kuten hän on.
Ei helvetin tarvi olla fyysistä kipua.
Helvetti 2022 :
Jos et käänny pois pahoista teoistasi , et enää koskaan pääse nettiin.
Siinä olisi itku ja hammasten kiristys, jos tietäisit että elät ikuisesti etkä koskaan pääse enää nettiin.
Puhumattakaan että joutuisit eroon kaiken hyvän lähteestä eli Jumalasta.
Kiitos paljon hyvästä naurusta.
Huolimatta siitä, että on olemassa vain yksi Jumala, ihmiset kuuluvat eri aikoina eri uskonnollisiin järjestöihin sen mukaan, minkälaisessa paikassa ja minkälaisella tietoisuustasolla he elävät.
Kristityt kääntyvät uskoon, koska he pelkäävät iankaikkista kidutusta, joka ei pääty koskaan. Ja vaikka he ovat kääntyneet uskoon ja täyttävät kaikki lait, se ei riitä. JOLLET rakasta sitä, joka lähettää toisa ikuiseen kadotukseen, tulet myös menemään tuohon samaan kadotukseen, johtuen siitä, ettet rakasta sitä, joka lähettää muut kadotukseen. Mitä tämä on? Sitten alatte sisäistää itsellenne, että todella rakastatte. Silloin saatatte lopulta alkaa todella rakastaa sitä, joka lähettää toisia ikuiseen kadotukseen. Tämä ajatus julmasta Jumalasta saa lopulta itse kristityt muutettua. Millainen on sellainen kristitty, joka rakastaa raakuutta. Sillä ei ole väliä, joutuvatko äitini tai lapseni kärsimään ikuisesti. Loppujen lopuksi kristitystä itsestään tulee samanlainen kuin rakastamansa julmuus.
Mitähän tämä kaikki oikein tarkoittaa? Olisiko tämä jonkinlainen kosminen teatterinäytelmä? Vai jonkinlainen kosminen mielenkontrolliohjelma? Tai sitten eräät tahot haluavat alistaa ihmiset ajatukselle, että julmuus voittaa, ellet ole nöyrä ja tee niin kuin me sanomme. Mutta tämä esitetään "rakkautena". Mikä se on?
Mieluummin idän viisaus kuin lännen helvetin opetukset.
Kopernikaaninen vallankumous uskonnollisissa näkemyksissä
Maailmassa on monia uskonnollisia käsitteitä. Ne kiertävät kiertoradallaan keskeisen Totuuden ympärillä ja kilpailevat toistensa kanssa ylivallasta. Kristityt uskovat, että pelastus tulee vain Jeesuksen Kristuksen kautta, muslimit Muhammedin kautta…
... Kukin uskonto tarjoaa pyhiin kirjoituksiinsa ja pyhimysten ilmestyksiin perustuen oman käsityksensä Jumalasta ja jumalallisesta maailmasta. Srila Sridhar Maharaj sanoi: "Ihminen liittyy tiettyyn uskontoon sisäisen pyrkimyksensä ja totuuden janonsa mukaan.
Jumalalla on lukemattomia avatareita, jotka laskeutuvat tähän maailmaan paikan, ajan ja olosuhteiden sekä ihmisen henkisen tarpeen ja kyvyn havaita Totuus mukaan. ... Tämä on uskonnollisten perinteiden alkuperä.
Jumala esitetään yleensä universaalisen äärettömän suuruuden ruumiillistumana. Syvempi tarkastelu paljastaa jumalallisen läsnäolon kaiken läpäisevän. Nämä ovat Absoluutin ilmenemisen äärimmäisiä puolia. …
...
Jos hyväksymme ajatuksen uskonnollisesta moniarvoisuudesta, siitä seuraa loogisesti kysymys - kuinka lähellä tämä tai tuo käsite on totuutta? Toisinajattelija teologi John Hick kirjoittaa Vatikaanille lähettämässään kirjeessä seuraavaa: "Teosentrismi, joka sallii uskonnollisten näkemysten moninaisuuden, avaa tien Kristuksen maailmaa korkeampiin maailmoihin. Näin päädymme uuteen paradigmaan, joka kieltää Kristuksen uskonnollisen maailmankaikkeuden keskipisteenä ja vahvistaa sen sijaan Jumalan. Tämä ajattelujärjestelmä on yhtä mullistava kuin kopernikaaninen näkemys, jonka mukaan maailmankaikkeuden keskus ei ole maapallo vaan aurinko. Kaikkien uskontojen, myös kristinuskon, kiertoratojen keskipisteenä on Absoluuttinen Totuus, Jumala, perimmäinen transsendentti todellisuus.
Kaikki planeetat kiertävät Aurinkoa eri etäisyyksillä, ja ne planeetat, jotka ovat lähempänä valopilveä, muistuttavat sitä rakenteeltaan ja ilmakehän koostumukseltaan. Kaikki uskonnot pyörivät absoluuttisen totuuden ympärillä, mutta miten voimme määrittää niiden käsitteiden syvyyden?
Kun ihminen kehittyy henkisesti Jumalan majesteettisuuden ja voiman kunnioituksen vaiheen ohi, hänen sydämessään herää spontaanin, ehdoitta olevan kiintymyksen virta Häntä kohtaan. Tämä tunnetaan nimellä bhakti rasa.
... ja erityisesti Gaudiya Vaishnavismi tunnustavat kaikkien uskonnollisten vakaumusten kiistattoman olemassaolon oikeuden. Näin he voivat vastustaa ja säilyttää koskemattomuutensa moniarvoisuuden ja mielipiteenvapauden myrskyisässä sekamelskassa….
Krishna-bhakti-perinne - ja erityisesti sen länsimaissa vallitseva versio - vetoaa usein terveeseen järkeen ja toivottaa avoimesti tervetulleeksi "riippumattoman ajattelun" ja analyyttisen "keskustelun kaikilta puolilta". Toisin sanoen se on vastakohta uskonnon alalla vallitsevalle dogmatismille, joka julistaa tietyt uskon näkökohdat totuudeksi, jota ei voida kyseenalaistaa, saati sitten analysoida kriittisesti. ... tuomitsi usein "dogman" ja "dogmatismin" sekä sokean uskon ja kannusti huolelliseen tutkimukseen ("tutkivaan tutkimukseen")-
Jokaisen uskonnon seuraajille on kuitenkin väistämättä enemmän tai vähemmän ominaista dogmatismi ja auktoriteetin sanojen sokea hyväksyminen, jopa ilman minkäänlaista yritystä ymmärtää, miksi ne on sanottu. Yksi syy on se, että uskonto käsittelee asioita, jotka ovat ihmisen aistien ja älyllisen kokemuksen ulkopuolella.
Toinen on se, että dogmat auttavat usein vakuuttamaan asiaan vihkiytymättömät ihmiset, kun uutta perinnettä levitetään, ja säästävät näin aikaa, jota tarvittaisiin kaikkien sellaisten yksityiskohtien pohtimiseen, joita asiaan vihkiytymättömät ihmiset eivät vielä pystyisi ymmärtämään (esimerkki siitä, miten lapselle selitetään, mistä vauvat tulevat, on tässä yhteydessä olennainen).
Useimmiten kuitenkin jo pelkkä dogmin kyseenalaistaminen on automaattisesti harhaoppia ja johtaa yleensä uskonnollisiin konflikteihin. ... Tässä tilanteessa sellainen seuraaja, jolla on vain vähän tietoa perinteestä, voi joutua uskonkriisiin.
Loppujen lopuksi ainoa tapa ymmärtää, mikä on täysi totuus ja mikä on pakotettua tunnustamista korkeamman tarkoituksen vuoksi, on saada laajempi näkemys perinteestä ja syvällisempi tieto sen opetuksista - mikä ei tapahdu nopeasti, saati sitten heti alussa.
V.K.Prabhu:
Vedat kertovat meille, että on olemassa vielä hienovaraisempia tarpeita, jotka tulevat itse sielun syvyyksistä. ...Sielu on ikuinen ja muuttumaton osa minäämme, kun taas fyysinen keho ja hienoainekeho muuttuvat vähitellen. Mitkä ovat sielun tarpeet? Mitkä ovat siis sielun tarpeet ja ominaisuudet? Sielun tarpeet ovat ikuisuus, kaiken kattava tieto ja onnellisuus. ... Mutta itse asiassa voimme nähdä, että jokin sisällämme tarvitsee jotakin sellaista, jota aineellinen luontomme ei voi meille tarjota. Emme voi löytää mitään ikuista, ehdottoman vakaata tilannetta. Jos tarvitsemme jotain, se tarkoittaa, että se on jossain. Esimerkiksi fyysinen kehomme voi tarvita vain niitä elementtejä, joista se koostuu. Se ei voi haluta mitään muuta, mitä ei ole olemassa todellisuudessa. Jos siis joku meissä haluaa ikuista elämää, se tarkoittaa, että tämä on tämän haluajan luonne, joka on tietoisuus.
Tietoisuus haluaa ikuisen tilan. Tietoisuus on sielun tärkein perusominaisuus. Sielun toinen tarve on kaiken kattava tieto, joka eroaa tavallisesta aineelliseen mukavuuteen tarvittavasta soveltavasta tiedosta. Henkinen tieto ylittää paljon aineellisen käytännöllisyyden arkiset rajat ja antaa meille vastauksia olemisen transsendentteihin kysymyksiin: Keitä me olemme? Mistä me tulimme? Mikä on elämän tarkoitus? Juuri tällaista tietoa sielu tarvitsee eniten, sillä tavallista maallista tietoa tarvitsee enemmän hienojakoinen kehomme kuin sielumme.
Mikä on elämän tarkoitus? Juuri tällaista tietoa sielu tarvitsee eniten, sillä tavallista maallista tietoa tarvitsee enemmän hienojakoinen kehomme kuin sielumme. Hienojakoinen keho voi olla kiinnostunut sellaisista kysymyksistä kuin yksinkertaisesti mitä tietoa, mitä uutisia, mitä jossain tapahtuu ja niin edelleen, joitakin käytännön aineellisia kysymyksiä se yrittää selvittää. Ja tällainen saavuttamattomissa oleva tieto, tällainen transsendentaalinen tieto, tieto tärkeimmistä asioista, elämän tarkoituksesta, omasta asemasta - tämä tieto on sielun itsensä vaatimus. Tällaista tietoa sielu tarvitsee eniten. Sielun kolmas tarve on tarve olla onnellinen ja nauttia kaikissa olosuhteissa. Voimme nähdä tämän joka sekunti tapahtuvassa käyttäytymisessämme. Etsimme mukavaa asuinpaikkaa, hyvää ruokaa, mukavia vaatteita, mukavaa musiikkia, yritämme kommunikoida mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja niin edelleen. ... Tietoisuudella on ominaisuus - se nappaa todellisuudesta kaikkein houkuttelevinta, parasta ja yrittää nauttia siitä. Vedojen mukaan pyrimme tällä tavoin tiedostamattamme kohti täydellisyyttä...Kaikki nämä kolme tietoisuuden tarvetta tulevat siis sielusta. On selvää, että ne ovat ristiriidassa fyysisen kehomme rajoitusten kanssa. Tämä luo sisäisen tyytymättömyyden tunteen elämää kohtaan, jopa aineellisen vaurauden keskellä…
Nykyaikainen tiede siis väittää, että tietoisuus on pitkälle organisoidun aineen eli aivojen tuote. Sanoin esimerkiksi aiemmin, että Vedojen mukaan, koska viittaamme Vedoihin, tietoisuus on pohjimmiltaan erilaista energiaa kuin aine. Ne voivat siis olla vuorovaikutuksessa sen kanssa, mutta tietoisuus ja aine ovat eri asioita. Eri luokat. Tietoisuus ei synny aineesta. Nykyaikainen tiede kuitenkin väittää, että tietoisuus on pitkälle organisoidun aineen eli aivojen tuote. Tämä väite on kuitenkin hyvin, hyvin kiistanalainen. Loppujen lopuksi jo itse aineen korkea organisoituminen edellyttää tietoista lähestymistapaa tai mieltä, joka manipuloi ainetta. Toisin sanoen, jos sanomme, että tietoisuus on pitkälle organisoidun aineen tuote, jonkun on täytynyt saada tietoisuus ja organisoida tämä aine niin pitkälle, että se on tuottanut tietoisuuden. Toisin sanoen tässä määritelmässä itsessään on tietty looginen ristiriita, joka kumoaa tämän väitteen. Lisäksi millään kemiallisella alkuaineella, mukaan lukien aivojemme alkuaineet, ei ole erikseen tietoisuutta. Mikään näiden elementtien yhdistelmä ei myöskään tuota tietoisuutta, ja silti jokaisella meistä on tietoisuus. ...
..Aika on näkymätön voima, näkymätön virtaus, ja me olemme siinä mukana. Aivan kuten kala ei voi tuntea vettä, koska se on vedessä, samalla tavalla kaikki prosessit, jotka tapahtuvat elämässämme, tapahtuvat tässä ajan virtauksessa. Emme ole kovin hyviä huomaamaan sitä, saati sitten tietämään, miten tuo aika toimii, mitä se edustaa. Vedoissa sanotaan, että aika itsessään on Kaikkivaltiaan tahto, tai Hänen katseensa, niin myös niissä sanotaan. Se on sellainen voima, joka kääntyy aineeseen. Vedojen mukaan aineella on kaksi perustilaa. Sen passiivista tilaa kutsutaan termillä pradhana. Pradhana tarkoittaa homogeenista, erilaistumatonta ainetta, jolla ei ole mitään erityistä muotoa.
Tällainen pelkkä rakennusmateriaali. Ja toinen aineen tila on 'prakriti'. Prakriti on jo ilmentänyt tiettyjä muotoja, elävää ainetta, jolla on tiettyjä käyttäytymisilmiöitä ja niin edelleen. Miten tämä aineen käynnistyminen tapahtuu, miten se siirtyy passiivisesta tilasta aktiiviseksi? ... Aine itsessään on passiivista, inerttiä, sillä ei ole tietoisuutta, se ei voi liikkua, se ei voi muodostaa itseään mihinkään muotoon - tätä kutsutaan pradhanaksi. Mutta kun elävä olento joutuu tämän aineen sekaan ..., silloin tämä aine alkaa muodostua monimutkaisemmiksi järjestetyiksi muodoiksi. Ja sitten tämä pradhana, tällainen eriytymätön aine, muuttuu prakritiksi, aineeksi, joka on varustautunut tietyissä monimutkaisissa elollisissa muodoissa. Näemme kaikenlaista elämää ympärillämme: kasveja, eläimiä, erilaisia ihmisiä - kaikki tämä on prakritia eli materiaa, jota henki, tietoisuus, on hallinnut. Siellä on elämää, siellä on liikettä.
kaikki tämä on prakritia eli materiaa, jota henki, tietoisuus, on hallinnut. Siellä on elämää, siellä on liikettä. Se tarkoittaa, että henkinen energia koskettaa kyseistä ainetta. Toisin kuin länsimainen filosofia…. Absoluuttinen Totuus on kaikkien energioiden lähde. Energioita on kahta perustyyppiä: aineellista energiaa ja henkistä energiaa. Niissä on jo tiettyjä alaluokkia.
Kolme Gunaa. Aine ja henki tulevat siis yhteisestä lähteestä, Absoluuttisesta Totuudesta. Ne voivat olla olemassa erillään toisistaan, ja ne voivat olla olemassa yhdessä, sekoittuneina. Ja nyt ihmisolentoina olemme ikuisen tietoisuuden ja aineen tilapäisen peitteen väliaikainen yhdistelmä. Näinkö tämä asia siis toimii? Aine ei ole homogeenista. Vedoissa puhutaan niin sanottujen kolmen ominaisuuden olemassaolosta. Toisin sanoen tässä asiassa on kerroksia, jotka peittävät sielun tietoisuuden eri tavoin. Näitä ominaisuuksia kutsutaan muinaisessa veda-kielessä, sanskritiksi, termillä "guna" .... Kirjaimellisesti sana "guna" tarkoittaa "köyttä". Ja köysi on se, jolla sidotaan…. Samalla tavalla tässä aineellisessa maailmassa elävät olennot, sielut, ovat sidottuja tietyllä tavalla.
Mutta nämä köydet, nämä näkymättömät gunat, sitovat meitä niin paljon, että tunnemme olomme varsin mukavaksi emmekä edes yritä päästä eroon tästä vaikutuksesta. Tästä huolimatta gunat rajoittavat vapauttamme. ...Kolme gunaa. ...Veda sanoo, että on olemassa kolme perusominaisuutta, jotka sekoittuvat toisiinsa eri suhteissa, eri yhdistelmissä ja synnyttävät monimuotoisuuden. Aineellisen luonnon kolme ominaisuutta. Mitä ne ovat? Veda sanoo, että niitä on kolme tilaa, joita kutsutaan termeillä hyvyys (sanskritiksi se kuulostaa "sattva", intohimon guna (jota kutsutaan sanskritiksi termillä "rajas", ja kolmas tila, jota kutsutaan nimellä "tamas". Nämä kolme suodatinta tai kolme ominaisuutta (hyvyys, intohimo tai tietämättömyys), jotka sekoittuvat toisiinsa eriasteisesti…. nämä suodattimet peittävät tietoisuutemme, ja tietoisuus ilmenee eriasteisesti.
Näitä kolmea ominaisuutta (tai aineellisen luonnon kolmea gunaa) tarvitsemme tässä maailmassa täyttääkseen halumme. Miten tämä käytännössä tapahtuu? ... Kolmen gunan yhdistelmät Nämä aineellisen luonnon kolme gunaa yhdessä sekoittuneina synnyttävät sellaisen määrän, sellaisen yhdistelmän kuin 8 400 000 elämänmuotoa. Tämä on aineellisen luonnon gunojen yhdistelmä. Kolme gunaa ovat siis itse asiassa vastaus kysymykseen: "Miksi me kaikki olemme niin erilaisia, miksi elämänmuotoja on niin paljon erilaisia?". Nämä ovat tietoisuuden eri tasoja, erityyppisiä haluja, joita harjoitetaan näiden eri kehojen kautta. Nämä kaikki ovat erityyppisiä haluja, jotka ilmenevät eri muodoissa...
..Aineellisen luonnon kolme gunaa liittyvät ajan kolmeen tilaan. ... Kolme gunaa ja eri maailmat. Kolme gunaa vaikuttavat niin sanotusti kolmessa maailmassa tai olemisen tasolla. Veda sanoo, että tämä universumi on niin kerroksellinen, että siinä on 14 planeettajärjestelmän tasoa. Ja universumin ylimpään kerrokseen, niin sanottuihin korkeampiin maailmoihin, vaikuttaa hyvyyden guna. Siellä on siis eläviä olentoja, joilla ei ole karkeaa fyysistä kehoa, joten niillä ei ole mitään taloudellisia tehtäviä, ne eivät tee rahaa tai muuta sellaista. He eivät ole tekemisissä kaiken sen taloushössötyksen kanssa, mitä me ymmärrämme, tämän ja tuon, joidenkin karkeiden lakien, karkeiden liiketoimien kanssa. He ovat tekemisissä vain itsetuntemuksen, älyllisen, emotionaalisen ja henkisen kehityksen kanssa. Nämä ovat siis hyvyyden maailmat. Keskitaso, jossa meillä on etuoikeus olla, on intohimon maailmat. Täällä ihmiset ovat mukana aktiivisessa, taloudellisessa kehityksessä, jossain aineellisessa toiminnassa, turhamaisuudessa, he yrittävät muuttaa asiaa. Hyvyyden gunassa olevat ihmiset yrittävät muuttaa itseään, sisäistä maailmaansa. Intohimon gunassa olevat ihmiset päinvastoin yrittävät uudistaa ulkomaailmaa, he ajattelevat, että maailma ei ole täydellinen, sitä on parannettava ja niin edelleen.
Maan alapuolella olevat alemmat maailmat ovat tietämättömyyden maailmoja. Mielenkiintoista on se, että he saattavat olla jossain mielessä TEKNISESTI jopa kehittyneempiä kuin me. Esimerkiksi Veda sanoo, että nämä niin kutsutut tunnistamattomat lentävät esineet, nämä lentävät lautaset, ovat vain näiden alempien maailmojen edustajia. He ovat meitä suurempia materialisteja, mutta heillä ei ole juuri mitään käsitystä henkisestä tiedosta…. Nämä kolme maailmaa, hyvyyden maailma, intohimon maailma ja tietämättömyyden maailma, ovat siis yhteydessä näihin kolmeen laatuun, aineellisen luonnon kolmeen gunaan. Kolme gunaa ja aikakaudet. Sitten nämä kolme maailmaa, tai pikemminkin kolme gunaa, vaikuttavat eri aikakausiin. Vedoissa kuvataan ajan syklistä kulkua, ja niissä sanotaan, että jokaisessa syklissä on neljä aikakautta, ja nämä neljä aikakautta liittyvät myös näihin kolmeen gunaan, kolmeen laatuun. Ensimmäinen, luomisen aikakausi, jota kutsutaan "Satya yugaksi", on hyvin pitkä, 1 728 000 vuotta. Tämän ajan ihmiset ovat hyvin isoja ja kookkaita, ja he elävät hyvin pitkään.... Heillä on hyvin puhdas tietoisuus, ja he kaikki harjoittavat ...itsetietoisuutta. Sitten tulee niin sanotusti seuraava aikakausi, jota kutsutaan nimellä "Treta yuga". Tämä on toinen aikakausi, se on jo neljänneksen lyhyempi, 1 296 000 vuotta. Se on intohimon gunan vaikutuksen alku, ihmiset pienenevät, he alkavat elää vähemmän... Intohimon gunan merkit alkavat näkyä heidän tietoisuudessaan, yhteiskunnan jakautuminen luokkiin alkaa näkyä, ja joitakin suhteita alkaa näkyä, jotka eivät ole aivan suotuisia. Suhteissa alkaa näkyä jonkinlaista itsekkyyttä. Sitten tulee kolmas aikakausi, jota kutsutaan Dvapara Yugaksi, ja tietämättömyyden elementit alkavat liittyä hyvyyden gunaan, intohimoon. Ja ihmiset pienenevät vielä enemmän, he elävät ... he ovat eläneet 1000 vuotta, heidän tietoisuutensa lyhenee. Vain kaksi kolmasosaa väestöstä, tai oikeammin puolet väestöstä, voi ymmärtää Jumalan.
Jos ensimmäisellä aikakaudella 100 prosenttia väestöstä on tietoinen henkisestä luonteesta, on tietoinen Jumalasta ja ymmärtää henkisen elämän tarpeen, toisella aikakaudella vain kolme neljäsosaa, kolmannella aikakaudella vain puolet ja meidän aikakaudellamme (aikakausi nimeltä Kali Yuga) vain neljäsosa väestöstä ymmärtää henkisen kehityksen tarpeen, ymmärtää joitakin korkeampia henkisiä lakeja. Ihmisten kasvu lyhenee entisestään, he elävät periaatteessa korkeintaan 100-vuotiaiksi, ja he elävät periaatteessa intohimon ja tietämättömyyden vaikutuksen alaisina. Hyvin harvat ihmiset pyrkivät tähän hyvyyden tilaan. Nämä kolme energiaa vaikuttavat meihin hyvin voimakkaasti, ja jokaisella meistä on jonkinlaisia sekoituksia näistä kolmesta aineellisen luonnon gunasta. Mutta yleensä yksi niistä on vallitseva, johtava, ja se määrittelee tyypin. Sanomme, että tämä henkilö on hyvyyden vaikutuksen alaisena, tämä henkilö on intohimon vaikutuksen alaisena, tämä henkilö on tietämättömyyden vaikutuksen alaisena. Myös elävät olennot jakautuvat gunojen mukaan. Esimerkiksi nämä taivaalliset tai puolijumalat ovat niitä, jotka ovat hyvyyden gunan vaikutuksen alaisia. Ihmisiin vaikuttaa eniten intohimon guna. ...Mutta näissä pääluokissa on myös alarakeisuuksia... Sanotaan vaikka ihmisten keskuudessa. Me ihmiset elämme täällä samalla maapallolla, ja näemme, että on maita ja sivilisaatioita, jotka ovat suuntautuneet eri asioihin. ... hyväntahtoisiin tavoitteisiin. ...
...Jos menette vaikkapa länteen, näette periaatteessa hallitsevan intohimo-gunan. Intohimon guna tarkoittaa, että kaikki on ulkoisesti hyvin kaunista: kauniita mainoksia, kauniita teitä, kauniita taloja, kirkkaasti pukeutuneita ihmisiä. Kaikki on niin sanotusti äänekästä, provosoivaa ja houkuttelevaa. Samalla se on kuitenkin sisäisesti kaukana täydellisestä. Toisin sanoen ero periaatteellisen hyvyyden ja intohimon välillä on se, että hyvyys näyttää ulkoisesti hyvin yksinkertaiselta...jossa elämä on ulkoisesti hyvin yksinkertaista, ei erityisen houkuttelevaa, mutta se on täynnä syvää sisäistä sisältöä. Intohimon guna on päinvastoin ulkoisesti hyvin houkutteleva, hyvin kirkas, mutta sisältä se on tyhjä. Ja siksi länsimaissa ihmiset yrittävät nauttia siitä ulkoisesti, he hyppivät ideasta toiseen, he vaihtavat ideoita koko ajan, tai listoilla oleva laulu vaihtuu, yksi suosittu laulu toisensa jälkeen. Tämä on niin sanotusti huipulla, tämä alhaalla, mestarit ja niin edelleen. Muoti muuttuu jatkuvasti. Se on hyvin aktiivista ulkoista toimintaa, ulkoista kirkkautta, mutta sisällä on tyhjää.
...Siksi ihmiset kärsivät usein sisäisistä kriiseistä, vaikka heillä on yleensä jonkin verran aineellista vaurautta ja hyvinvointia. Miksi länsimaissa psykiatrian ammatti on niin suosittu ja kysytty? Koska ihmisillä on siellä tyhjyys, ei ole mitään kovin selkeää arvomaailmaa, joka auttaisi ihmisiä johtamaan elämäänsä periaatteellisella tavalla: ottamaan jotain pois, hylkäämään jotain. Ne ovat pohjimmiltaan niin kaikkiruokaisia, että ne hyväksyvät kaiken, mikä tuntuu niiden aisteja miellyttävältä. Kyseessä on siis intohimon sivilisaatio jne..
Kolme gunaa ja tieto. ...Vaikka kaikki elämänmuodot ovat erilaisia (ihmiset, eläimet, kasvit), hyvyydessä elävällä ihmisellä on tieto siitä, että kaikista näistä erilaisista muodoista huolimatta hän näkee yhden henkisen luonnon. Hän ymmärtää, että kaikki nämä ovat sieluja, jotka ovat vain eri kehitysvaiheissa ja joilla on erilainen karma, ja siksi heillä on erilaiset kehot. Tämä tieto on siis hyvyyden gunassa, kun ihminen näkee moninaisuudessa ykseyden, yhdistymisen. Intohimon guna on vain erojen näkemistä, koska intohimon gunalle on aina ominaista tietty pinnallisuus. Toisin sanoen tässä tilassa oleva henkilö menettää näkemyksen sisäisestä ykseydestä ja korostaa sisäisiä eroja. Tietämättömyydessä oleva tieto on hyvin niukkaa tietoa, se on vain tietoa omasta kehosta ja siitä, miten omaa kehoa ylläpidetään. Myös eläimillä on tällaista tietoa: miten kaivaa kuoppa tai tehdä pesä, miten hankkia ruokaa, miten paritella, miten puolustautua vihollisia vastaan ja niin edelleen. Mies voi olla hyvin liikemiesmäinen, hyvin käsityöläinen ja rakentaa itselleen upean talon ja muuta vastaavaa, olla erittäin hyvä taloudenhoitaja - kaikki hänen taloudenhoidossaan on erittäin hyvää. Hänellä ei ole pienintäkään käsitystä luonteestaan, siitä, kuka hän on. Tämä tieto on siis tietämättömyyttä, se on vain tietoa materiasta ilman mitään yhteyttä henkiseen kehitykseen.
Vedoissa kuvataan myös planeettojen välistä matkustamista kaikenlaisilla keinoilla, kuten auringonvalon, mantraenergian, magneettikentän energian ja niin edelleen. Se kuvaa sähköä. Siinä kuvataan sitä, mitä kutsutaan Anushaktiksi, mitä nyt kutsutaan ydinenergiaksi ja niin edelleen. Kyseessä ei siis ole niin yksinkertainen asia sanan varsinaisessa merkityksessä. Eikä meidän pitäisi ajatella, että antiikin ihmiset olisivat olleet alkeellisia. Nämä ovat käsitteitä, jotka viidennen luokan historian oppikirja on muodostanut meissä. Antiikin maailman historia. ... Sivistyneet ihmiset ovat aina olleet, ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan. Näillä Vedojen perusteella sivistyneillä ihmisillä oli tiettyjä teknologioita. Ja näitä tekniikoita voimme periaatteessa soveltaa jo nyt. Eivät tietenkään kaikki. Jotkut teknologiat ovat suljettuja. Esimerkiksi suunnatut ydinaseet, jollaisia käytettiin Veda-aikoina. Nykyään sitä ei voi antaa ihmisille. Koska muuten maailma hajoaa. Kaikki nämä asiat ovat siis piilossa. Ja on olemassa tekniikoita, jotka ovat periaatteessa varsin todennettavissa. Esimerkiksi saman ruoan pyhittämisen tekniikka. Kun yksinkertaisesti otamme vettä tai ruokaa ja sanomme sen päälle tiettyjä rukouksia tai mantroja, siitä tulee aivan erilaista. Tämä voidaan nähdä Kirlian-valokuvauksella, eli veden aurasta tulee tai ruoasta tulee täysin erilainen. Pyhittämättömän veden ja pyhitetyn veden välillä on suuri ero. Kuka siis pyhittää sen? Vain jokin mantra vai jotain muuta? Ei. Se, jonka puoleen käännymme. ... Sen lisäksi, että monet ihmiset ajattelevat uskontoa uskona ja että sielun ja Jumalan välisessä suhteessa on meneillään jonkinlainen subjektiivinen prosessi.
=)()(/
..Vedat kuuluvat tieteen piiriin siinä mielessä, että tiede on sellaista teknologista tietämystä, joka mahdollistaa aineen ennakoitavissa olevan manipuloinnin johdonmukaisen teoreettisen ymmärryksen pohjalta. Toisin sanoen kaikki ovat aivan todellisia asioita. Veda paljastaa maailman hienovaraisemmat lait. Lisäksi Veda-tiede ei rajoitu materian maailmaan, vaan se tarjoaa meille myös henkistä teknologiaa, joka kohottaa tietoisuutta ja mahdollistaa korkeamman todellisuuden oivaltamisen. Mutta ajan myötä monet vedalaiset teknologiat tai brahmanat ovat menettäneet pätevyytensä nykyisen aikakauden, Kali yugan aikakauden, kynnyksellä. Ja niin monet vedalaiset teknologiat ovat yksinkertaisesti lakanneet toimimasta. Koska ne perustuivat siihen, että tiettyjä mantroja toistettiin oikein. Mantra lausutaan eetterissä, todellisuuden ohuimmassa kerroksessa, ja tuosta ohuimmasta todellisuuskerroksesta se herättää todellisuuden karkeammat kerrokset, elementit: ilman elementit, tulen elementit, veden elementit, maan elementit. Kaikki fyysisellä tasolla tapahtuvat transformaatiot voidaan siis mahdollistaa syvimmällä tasolla, avaruuden tasolla.
Kaikki fyysisellä tasolla tapahtuvat transformaatiot voidaan siis mahdollistaa syvimmällä tasolla, avaruuden tasolla. Ja tämä tila altistuu äänen värähtelylle. Kaikenlaisten mantrojen avulla nämä brahmanistiset teknologit pystyivät tältä hyvin hienovaraiselta todellisuuden tasolta käsin aiheuttamaan tiettyjä muutoksia, manipulaatioita jo todellisuuden karkeammilla tasoilla. Näin nämä vedalaiset aseet ja muut teknologiat toimivat. Ja kun nämä teknologit ja brahmanit menettivät pätevyytensä, mikä on luonnollista nykyaikana, tuli tarpeelliseksi käyttää uutta teknologiaa. ...Mutta nykyaikaiset teknologiat, jotka tunnemme nyt, eivät valitettavasti ota huomioon joitakin henkisiä lakeja, joten niillä on sivuvaikutuksia. ...Näitä ovat epäorgaanisen maailman lait, kemian lait, orgaanisen maailman lait, eli biologian lait, sosiaalisen kehityksen lait ja niin sanotut transsendentaaliset lait. … Neljäs lakiryhmä on sielun suhde Jumalaan, korkeampaan todellisuuteen. Ja valitettavasti nykyaikainen teknologia, nykyaikainen tiede, toimii kolmen ensimmäisen lakikategorian puitteissa ja jättää täysin huomiotta neljännen, korkeimman lakikategorian. Vedalaiset teknologiat liittyivät lain neljännen ryhmän ymmärtämiseen. …
Ja valitettavasti nykyaikainen teknologia, nykyaikainen tiede, toimii kolmen ensimmäisen lakikategorian puitteissa ja jättää täysin huomiotta neljännen, korkeimman lakikategorian. Vedalaiset teknologiat liittyivät lain neljännen ryhmän ymmärtämiseen. …
...Syvempi selitys on, että planeettaa pitää kiertoradallaan Korkeamman Älykkyyden energia, joka loi tämän luomakunnan ja pitää sitä tietyllä tavalla. Älykkyyden rinnalle täytyy kehittyä moraali. Seuraava kohta on, että muuttumattomien lakien olemassaolo muuttuvassa maailmassa saa jo miettimään niiden alkuperää. Laki on jotakin, joka toistuu jatkuvasti tietyissä olosuhteissa. Ja koska muuttuvassa todellisuudessa on muuttumattomia lakeja, nämä muuttumattomat lait, kuka voi olla niiden takaaja? Niiden takaaja voi olla vain se, joka on itse muuttumattomassa todellisuudessa. Vedojen mukaan muuttumattomat lait itsessään viittaavat jo järkevään lainsäätäjään. ...
(V.K.Prabhu)
Kopernikaaninen vallankumous uskonnollisissa näkemyksissä
Maailmassa on monia uskonnollisia käsitteitä. Ne kiertävät kiertoradallaan keskeisen Totuuden ympärillä ja kilpailevat toistensa kanssa ylivallasta. Kristityt uskovat, että pelastus tulee vain Jeesuksen Kristuksen kautta, muslimit Muhammedin kautta…
Kukin uskonto tarjoaa pyhiin kirjoituksiinsa ja pyhimysten ilmestyksiin perustuen oman käsityksensä Jumalasta ja jumalallisesta maailmasta. Srila Sridhar Maharaj sanoi: "Ihminen liittyy tiettyyn uskontoon sisäisen pyrkimyksensä ja totuuden janonsa mukaan.
B.V. Goswamin teksteistä voi lukea hyvin mielenkiintoisia asioita sielusta:
Onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Juuri nyt mielemme on täysin keskittynyt kehoon. Mutta sielun luonnetta voivat ymmärtää vain ne, joiden silmät ovat kääntyneet sisäänpäin. Ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen henkinen kokemus. Toisille sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiiristä aineistoa olisikin paljon.
...Monet muinaisina aikoina löydetyistä laeista on löydetty uudelleen vasta nyt. Tietoisuuden säilymisen laki on yksi niistä. ... Voimme jakaa tietoisuuden ikuisuuden käsityksiä puoltavat argumentit neljään laajaan kategoriaan: 1) näitä käsityksiä tukevat jumalallisesti ilmoitetut pyhät kirjoitukset (lähinnä Veda-perinteen kirjoitukset) ja monien aitojen pyhimysten ja mystikkojen kokemukset, jotka ovat määritelmällisesti vapaita petoksen taipumuksesta; 2) tietoisuuden ikuisuuden käsite on looginen, sopusoinnussa luontaisten käsitystemme oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä kanssa, ja se mahdollistaa kokonaisvaltaisen kuvan maailmankaikkeuden olemassaolosta; 3) on olemassa valtavasti kokeellista aineistoa, joka todistaa, että
"Olemassaolo ei synny eikä ole kuoleman alainen. Kokonaisuus, jolla ei ole loppua, on liikkumaton ja yhtenäinen."
"Koska olen olemassa tässä maailmassa, voin olettaa, että tulen aina olemaan olemassa jossakin muodossa".
Onko uskomuksilla sielun ikuisuudesta käytännön arvoa? Vastaus on ilmeinen: niillä, jotka elävät sielun ikuisuuden käsityksestä käsin, on paljon paremmat mahdollisuudet elää tämä elämä arvokkaasti ja ilman pelkoa sen jatkumisesta tulevaisuudessa kuin niillä, jotka lähtevät liikkeelle elämän "kertakäyttöisyyden" todistamattomasta hypoteesista. Kaukaisen tulevaisuuden ajattelematta jättäminen on älyllistä lyhytnäköisyyttä, merkki mielen heikkoudesta. Intuitiivinen oivallus sielun ikuisuudesta on ihmiselle luontainen.
Todella kaukonäköinen ihminen elää yrittämättä tukahduttaa olemisen ikuisuuden tunnetta. Viisaimmat ihmiset kautta aikojen ovat pyrkineet kehittämään tätä aistia itsessään ja löytäneet siten onnen, rohkeuden ja pelottomuuden. Sama pragmaattinen todiste pätee myös ihmiskunnan historian mittakaavassa: ikuisen sielun olemassaolon kieltäminen ja yritykset rakentaa maanpäällinen paratiisi ilman Jumalaa - länsimaisen sivilisaation noin kaksisataa vuotta sitten valistuksen aikana aloittama kokeilu - veivät koko maapallon ekologisen katastrofin partaalle. Toisin sanoen tietoisuus, joka kieltää ikuisen sielun olemassaolon, on luonteeltaan tuhoisa. Motto "Meidän jälkeemme vaikka vedenpaisumus" on vaarallinen paitsi jälkeläisillemme, jotka tuomitsemme pyytämättä aiheuttamaamme vedenpaisumukseen, myös ennen kaikkea meille itsellemme, koska "vedenpaisumus" tulee yleensä paljon nopeammin kuin ennustamme.
Mutta onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Se riippuu siitä, mitä pidämme todisteena. Voimmeko esimerkiksi todistaa mielen olemassaolon? Kuka on nähnyt mielen? Kuka on koskenut siihen? Mieli ei ole ymmärrettävissä logiikan tai fysiikan ja kemian menetelmien avulla. Sen tutkimiseen tarvitaan muita menetelmiä. Sama pätee ikuiseen sieluun: jokainen voi olla vakuuttunut sen olemassaolosta, mutta siihen on käytettävä erityisiä menetelmiä.
..erityisiä menetelmiä. Tällä hetkellä tietoisuutemme on täysin keskittynyt kehoon. Sielun luonteen voi ymmärtää vain se, jonka tietoisuus on suuntautunut sisäänpäin. Siksi filosofit murskaavat keihäänsä väittelemällä sielun luonteesta, joogit vajoavat mystiseen transsiin ja uskovaiset yrittävät pestä sydämensä katumuksen kyynelillä. Toisin sanoen ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen hengellinen kokemus. Toisten mielestä sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiirinen todistusaineisto olisi ylivoimainen, sillä sielu kuuluu niihin kategorioihin, joiden olemassaoloa on vaikea todistaa puhtaasti tieteellisellä laitteistolla, joka on sovitettu ulkoisten kohteiden tutkimiseen.
Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa".
On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.
Joku saattaa vastustaa: "Ruumiin osalta kaikki on selvää, mutta mikä estää meitä olettamasta, että mieli tarkkailee mieltä itseään?". Sanotaanko, että yksi mielen osa, jonkinlainen superohjelma, ottaa tehtäväkseen tarkkailla muita mielen osia, sen sisällä toimivia ohjelmia?"." Katsotaanpa, missä määrin mielestä erillisen sielun käsitteen käyttöönotto on sopusoinnussa Occamin kuuluisan loogisen periaatteen kanssa, joka sanoo: "Uusia yksiköitä ei pitäisi ottaa käyttöön ilman äärimmäistä tarvetta." Toisin sanoen tämän käsitteen käyttöönoton oikeellisuuden osoittamiseksi on osoitettava, että tietoisuuden kaikkia ilmenemismuotoja ei voida täysin selittää sen hypoteesin perusteella, jonka mukaan tietoisuus on yksinkertaisesti ihmisen aivojen tuote.
Vedalaisten kirjoitusten näkökulmasta sielu on tuhoutumaton tietoisuuden atomi, jolla on erityinen ominaisuus: kyky olla tietoinen olemassaolosta. Aineella itsellään ei ole tietoisuutta eikä se kykene toimimaan subjektin (tarkkailijan) roolissa. Sanskritin kielessä tätä tietoisuuden atomia kutsutaan atmaksi, joka tarkoittaa 'subjektia', 'minä', persoonallisen elementin kantajaa (verbistä am, 'liikkua', 'toimia'). Upanishadit kutsuvat sielua nimellä anu, joka tarkoittaa "atomista" tai "jakamatonta". Toinen sielun nimi on jiva, "elävä olento".
Toisin kuin useimmissa länsimaisissa filosofisissa ja teologisissa opetuksissa, Vedoissa todetaan, että sielu ei ole vain ihmisillä, vaan myös eläimillä, alemmat eläimet mukaan lukien. Toisin sanoen jokaisella elämän ilmenemismuodolla on hengellinen luonne, elämän taustalla oleva tuhoutumaton hengellinen alkuperä.
Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.
Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaarinen; h) sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset väittävät niiden olevan läsnä atmassa - tai pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.
Voimme selvästi nähdä, että ihmisen minuus on pysyvä. Kaikki, mihin samaistumme - kehomme, mielemme, ympäristömme - muuttuu jatkuvasti. Jos meidän
"minä" muuttuisi heidän mukanaan, emme huomaisi muutoksia, emmekä varmasti kokisi niitä niin traagisina. Jotta voisit havaita jonkin liikkuvan, sinun on oltava itse hiljaa: kun olemme lentokoneessa, emme tunne lentokoneen liikettä. Ihmisen keho ja mieli muuttuvat jatkuvasti: olimme vauva, sitten lapsi, teini-ikäinen, nuori mies, aikuinen. Mutta on olemassa jokin kiinteä vertailupiste, josta käsin havaitsemme kaikki nämä muutokset. Jotenkin, jollain ihmeellä, minämme pysyy muuttumattomana kaikkien näiden muutosten aikana. Mikä takaa minäkäsityksemme pysyvyyden tai jatkuvuuden? Tällä pysyvyydellä on oltava jokin todellisuuspohja.
Tieteen kehitys vain vahvistaa aineen muuttuvuutta. Nykyaikainen lääketiede on havainnut, että noin seitsemässä vuodessa koko kehomme muuttuu molekyylitasolla, eli joka seitsemäs vuosi saamme täysin uuden kehon. Mutta minämme pysyy muuttumattomana. Jotkut ihmiset, jotka tunnustavat aineen vaihtelevuuden, saattavat väittää, että egomme pysyvyys varmistetaan esimerkiksi aivojen rakenteen pysyvyydellä, sillä aivoilla on rakenteellisia itsetuotantomekanismeja. Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:
Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.
Sielua verrataan toisinaan tulesta lentävään kipinään. Tietoisuuden atomaarinen luonne liittyy läheisesti sielun muuttumattomuuteen. Atomi on sanan alkuperäisessä merkityksessä hajoamaton ja siksi tuhoutumaton ja muuttumaton. Lisäksi sielun atomisuus eli paikallisuus selittää yksilöllisen tietoisuuden rajallisen ilmenemismahdollisuuden. Intiassa on filosofeja, jotka kieltävät sielujen moninaisuuden, mutta uskovat, että me kaikki olemme yhden kaikkialla läsnä olevan tietoisuuden ilmentymiä. Kokemuksesta tiedämme kuitenkin, että yksilöllinen tietoisuutemme läpäisee vain kehomme eikä ulotu muihin kehoihin. Edes äidin kohdussa oleva lapsi ei koe kaikkea sitä, mitä äiti kokee, eikä äiti tiedä tarkalleen, mitä lapsi kokee.
Sielun atomimaisuus selittää siis jokaiselle elävälle olennolle ominaisen palautumattoman yksilöllisyyden: tietoinen kokemukseni on aina ainutlaatuinen ja pysyy aina vain omana kokemuksenani. Minusta ei koskaan tule sinua, eikä sinusta koskaan tule minua.
Tietoisuuden luonne on sekä itsestään selvä että salaperäinen. Tiedemiesten, jotka tutkivat tietoisuutta tekoälyongelman yhteydessä, on vaikea edes määritellä sitä. Jo mainitsemamme R. Penrose kirjoittaa tässä yhteydessä:
Mitä siis on tietoisuus? En tietenkään tiedä, miten tietoisuus määritellään, enkä usko, että sitä kannattaa edes yrittää löytää (koska emme ymmärrä, mitä se tarkoittaa).
Ja tämä tulee tietoisuuden alan suurimmalta asiantuntijalta! Toisin sanoen ymmärrämme paljon tässä elämässä, mutta paradoksaalisesti emme ymmärrä, mitä tarkoittaa "ymmärtää" tai esimerkiksi "tuntea, kokea". Edelleen Penrose kirjoittaa:
Olen varma, että on mahdollista löytää fysikaalisesti pätevä käsitys tietoisuudesta, mutta uskon, että mikä tahansa määritelmä osoittautuu vääräksi.
Miksi tietoisuuden luonnetta on niin vaikea ymmärtää? Vedat selittävät sen seuraavasti. Atman, yksilöllisen sielun, luonne on kaksitahoinen: se on sekä tietoisuuden kantaja että tietoisuus itse, toisin sanoen tietoisuus on sekä sielun ominaisuus että sielu itse. Toisin sanoen sielu on sekä havaitsija että havaitsija; se, joka kokee kokemuksen, ja itse kokemus. Ensimmäistä näkökohtaa kutsutaan attributiiviseksi tietoisuudeksi ja toista konstitutiiviseksi tietoisuudeksi. ... Ymmärtääksemme tämän voimme jälleen ottaa esimerkkinä liekin. Valo on liekin ominaisuus, mutta sama valo ei ole vain ominaisuus vaan liekin ydin. Valo liekin ominaisuutena antaa meille mahdollisuuden nähdä ympäröivän maailman, ja sama valo liekin olemuksena antaa meille mahdollisuuden nähdä itse liekki - en tarvitse toista kynttilää nähdäkseni kynttilän palavan. Sielu on liekin tavoin itsestään selvä.
Tietoisuus sielun ominaisuutena antaa meille eläville olennoille mahdollisuuden ymmärtää ja hyödyntää ympäröivää maailmaa. Ymmärtäessäni ulkoista maailmaa voin ymmärtää monia asioita, mutta ymmärtäessäni itseäni minun on ymmärrettävä, että tämä ymmärrys on minä itse. Toisin sanoen sielu paljastaa itsensä tietämisen teossa. Siksi tietoisuuden luonteen tutkimiseksi meidän on käännyttävä sisäänpäin, itseemme, mikä merkitsee samalla tietoisuuden ulkoisen, ulospäin suuntautuneen toiminnan rajoittamista. Itse asiassa kaikkina aikakausina on ollut ihmisiä, jotka ovat omistaneet elämänsä tälle: itsensä syvälliselle ymmärtämiselle ja itsensä hallitsemiselle. Veda-filosofian mukaan ihmiselämän tarkoitus on vain itsensä toteuttamisessa…. Se, missä määrin mieli on ekstrovertoitunut, määrää sielun paikan evoluution tikapuilla: mitä ekstrovertoituneempi mieli on, sitä kauempana se on luontonsa toteuttamisesta ja sitä ulkoisempia ovat sielun tavoitteet ja arvot.
Vedaisten käsitteiden puitteissa tietoisuuden eri havaittavissa oleville ilmenemismuodoille löytyy yksinkertainen ja luonnollinen selitys. Uskon, että kuka tahansa puolueeton henkilö on samaa mieltä siitä, että tämän käsitteen käyttöönotto ei ole millään tavalla ristiriidassa Occamin loogisen periaatteen kanssa, joka kieltää "uusien kokonaisuuksien lisäämisen" ilman mitään tarvetta. Samaan aikaan jopa Vedan näkökulmasta tietoisuuden luonne on loogisesti käsittämätön (ks. esim: "Bhagavad-gita, 2.25. Tätä sielun ominaisuutta kutsutaan sanskritiksi achintyaksi), koska sielu on tietoisesti ristiriitainen. Tavallaan tämä toteamus muistuttaa yhtä Gödelin teoreeman muotoilua: "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen." "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen. Toisin sanoen täydellisyyden laatu merkitsee loogista epäjohdonmukaisuutta. Sielu on Jumalan hiukkasena, Hänen pienenä kaltaisenaan, täydellinen ja täydellinen, ja siksi sen täytyy olla ristiriitainen.
... joitakin näistä sielun luonteeseen sisältyvistä ristiriidoista: sielu on muuttumaton, mutta sielun tietoisuus kehittyy; sielu on atomisesti eli äärettömän pieni ja samalla ehtymätön, ikuisesti riippuvainen ja samalla vapaudella varustettu; sielu on luonteeltaan autuas, mutta se on pakotettu elämään surkeaa elämää; kaikki sielut ovat tasa-arvoisia, mutta tämän lisäksi on olemassa henkinen hierarkia. Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, nämä ristiriidat sielun ja tietoisuuden luonteen kuvauksissa ovat filosofinen todiste sielun kokonaisvaltaisuudesta ja aineettomasta luonteesta. Henki on aina ristiriitainen eikä noudata logiikan lakeja. Vaikka nämä ristiriidat on ratkaistu vedalaisen filosofian eri koulukunnissa, sielun todelliseen ymmärtämiseen ei silti riitä filosofian tuntemus - sielu ja tietoisuus ymmärretään tietoisuuden kääntämisen, ankaran henkisen kurinalaisuuden, mielen keskittymisen ja lopulta ilmestyksen avulla. …
(B.V.Goswami)
2:11-12 Jumala laittaa meidät uskomaan valheisiin voidakseen tuomita sielumme helvettiin.
Kirje efesolaisille
1:4-5, 11 Jumala on ennalta määrännyt meidät taivaaseen tai helvettiin. Mitkään ajatuksemme, sanamme tai tekomme eivät vaikuta tähän.
1:7 Jumala murhasi poikansa estääkseen itseään vahingoittamasta muita teoista, joita he eivät ole tehneet.
5:22-24 Vaimojen on antauduttava miehilleen kaikessa kuin nämä olisivat jumalia.
6:5 Orjien on toteltava herrojaan ”kuin Kristusta”
5. Mooseksen kirja (Deuteronomium)
22:11 Villaa ja pellavaa ei saa käyttää yhtaikaa.
22:23-24 Esiaviollisesta seksistä molemmat pitää kivittää kuoliaiksi. Jos raiskauksen uhri ei ole huutanut tarpeeksi kovaa, kivitä hänet kuoliaaksi.
(Peloissaan oleva uhri ei välttämättä saa huudettua tai uskalla.)
4. Mooseksen kirja (Numeri)
11:1 Jumala vihaa vaikertajia. Jos hän kuulee sinun valittavan, hän polttaa sinut kuoliaaksi.
14:18 Lapsia pitää rangaista iso-iso-isoisien teoista.
15:32-36 Mies kerää keppejä lauantaina (sapattina). Jumalan mukaan siitä hyvästä hänet on tapettava.
31:14-18 Mooses kehottaa miehiään tappamaan miehet ja ei-neitsyet mutta pitämään neitsyet itsellään (ilmeisesti seksuaalipalveluksiin).
Lailla usein tarkoitetaan vain viittä Mooseksen kirjaa (”Toora” eli ”Pentateukki”), mutta niistäkin löytyy julmuuksia ja ristiriitoja yllin kyllin.
On myös niitä kristittyjä, joiden mielestä Raamattu ei ole Jumalan sanaa tai”Raamattua on tulkittava oikein”. Samaa ajatellaan Koraanistakin. Kumpikin kirja on paikoin paha, ellei sitä tulkita todella liberaalisti, ja kummastakin voi löytää myös hyvää. Nykyään Raamattua tulkitaan yleensä sivuuttaen ikävät kohdat ja tulkiten monia kohtia erittäin väljästi – jotkut tekevät samaa Koraanillekin, Näin toimien tietysti on mahdollista päästä melko liberaaliinkin lopputulokseen.
14:18 Lapsia pitää rangaista iso-iso-isoisien teoista.
Saarnaaja
3:19, 9:5, 9:10 Kuolema on lopullinen. Ei ole kuolemanjälkeistä elämää.
Johanneksen evankeliumi
3:18 Niitä, jotka eivät usko Jeesukseen (mistä hyvänsä syystä), kidutetaan helvetissä ikuisesti.
Olen käynyt venäjällä - uskon siis helvetin olemassaoloon.
Edellä kuvatut tekstit ovat kuitenkin kamalampia.
Tämän tekstin mukaan elä miten haluat, emme voi vaikuttaa mihinkään.
2. Kirje Timoteukselle
1:9 Jumala on valinnut meistä pelastetut ja kirotut, emmekä voi vaikuttaa siihen mitenkään.
Myös tämän tekstin mukaan:
Efes. (Paavali) 1:4-5, 11 Jumala on ennalta määrännyt meidät taivaaseen tai helvettiin. Mitkään ajatuksemme, sanamme tai tekomme eivät vaikuta tähän.
Tulisiko uskovaisen pitää huolta perheestään?
1. Tim. 5:8 ”Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.”
Luuk. 14:26 ”Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.” (1933/38-käännös) Tämä on tarkka käännös.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17453192/ikuisen-helvettiopin-julmuus-
Vaikka olettaisimmekin, että Herra on mielissään syntisten kärsimyksistä, niiden huokauksista ja huudoista, joita Hän pitää helvetin tulessa, mikä on näiden kärsimysten tarkoitus? Onko mahdollista, että nämä kauheat huudot ovat suloisinta musiikkia Äärettömän Rakkauden korvissa? Väitetään, että jumalattomien loputon kärsimys osoittaa Jumalan vihan syntiä kohtaan, joka tuhoaa maailmankaikkeuden rauhan ja rauhallisuuden. Voi, mikä kauhea jumalanpilkka! Näyttäisi siis siltä, että Jumalan viha syntiä kohtaan on syy sen jatkuvuuteen.