Brittiarmeijan romahdus Singaporessa 1942

1. M-sota tuhosi Turkin imperiumin ja kaatoi kaksi keisarikuntaa.
2. M-sota tuhosi Brittiläisen orjaimperiumin, jäi vain nimellinen torso.

Brittiläisen herrasmiehen ihanne oli metsästävä, ratsastava, seurallinen ja nokkela hienon koulun kasvatti. Varakkaiden perheiden vanhin poika peri arvonimet, maat tai firman. Nuoremmat pojat lähtivät merille, armeijaan tai siirtomaihin kokeilemaan onneaan. Kuninkaallinen laivasto sai tuolla tavoin luku- ja laskutaitoisia meriupseereita, jotka eivät kaihtaneet taistelua alivoimallakaan.

Mutta tuolla systeemillä ei tuotettu huippuluokan maavoimien komentajatason upseereita. Niissä tehtävissä taisteluitten voittaminen vaatii kovuutta ja vaativuutta alaisuudessan toimivia upseereita kohtaan. Piti olla kanttia siirtää nuorempi sir Harrison-Dunhill rehuvarastolle, vaikka tämän isä olikin komentajan tenniskaveri.

Britannia oli tuolloin kuten nykyäänkin kuningaskunta aateleineen. Siihen liittyvä ongelma oli juurikin eteneminen muilla kuin ammatillisilla syillä. Kun lisäksi 1. ms oli "voitettu" vaikkakin hirvein tappioin, ei ollut mitään tarvetta pohtia organisaatiota. 1 ms lisäksi verotti vain keskiluokan taustaisia rintamaupseereita. Aateliston ja tosirikkaitten vesat söivät vasikanleikettä ja panivat ranskalaisia huoria esikuntien linnoissa koko 1 ms ajan.

Churchill ei alun perin ollut todellisuudessa huolissaan Japanin hyökkäyksestä. Maailmansotien välisenä aikana hän ja brittiläinen yleisö olivat lehdistön kautta vakuuttuneita siitä, että siirtomaa, saari Malaijin niemimaan kärjessä Kaakkois-Aasiassa, oli voittamaton linnoitus. Churchill mainitsi siitä idän Gibraltarina.

Churchill ja Admiralty uskoivat Singaporen valloittamattomaksi, koska laivastotukikohta suojeli kaupunkia merihyökkäyksiltä, ​​kun taas saaren pohjoisosassa, mantereella, satojen kilometrien pituinen tiheä viidakko näytti olevan läpäisemätön. Lisäksi saarella oli lähes 100 000 brittiläistä, kanadalaista, australialaista, intialaista ja muutama malaijilainen sotilas.

Churchillin suunnitelman kymmenen osatekijän joukossa Churchill sisällytti: "(i) Singaporen saaren puolustusta ei tarvitse ylläpitää kaikin keinoin, vaan koko saaren puolesta on taisteltava, kunnes jokainen yksittäinen yksikkö ja jokainen vahvuus on tuhottu erikseen. . (j) Lopuksi Singaporen kaupunki on muutettava linnoitukseksi ja puolustettava kuolemaan asti. Mitään antautumista ei voida harkita, ja komentajan, esikunnan ja pääupseerien odotetaan menehtyvän virkoihinsa."

Churchill ei tiennyt, ettei Singaporen saaren pohjoispuolella ole puolustusta.
Helmikuun 5. päivänä 1942 pienet Yamashitan johtamat joukot hyökkäsivät Pulau Ubinin saareen Singaporen koillisrannikon edustalla, 18 panssarivaunuun asti ja ilman ampumatarvikkeita ja ruokaa. Tämä harhautus petti kenraali Percivalin, Singaporen joukkojen komentajan, joka siirsi tärkeimmät ammusvarastonsa itään. Japanin päähyökkäys tuli myöhemmin luoteesta.

Varsinainen hyökkäys Singaporeen alkoi 8. helmikuuta joukkojen maihinnousulla luoteisrannikolle. Australian joukot torjuivat ensimmäiset laskeutumisyritykset ja aiheuttivat valtavia tappioita japanilaisille. Australian joukot kuitenkin vetäytyivät tarpeettomasti taistelun hämmennyksen keskellä, jolloin japanilaiset saivat vahvan jalansijan rantapuolustuslaitteistoissa. Japanilaisten myöhempiä laskeutumisia ei vastustettu. Brittien sotilaallinen tilanne Percivalin alaisuudessa huononi.

Helmikuun 15. päivänä Percival lähetti viimeisen sähkeensä Wavellille: ”Vihollisen toiminnan aiheuttamien tappioiden vuoksi vesi, bensiini, ruoka ja ammukset olivat käytännössä valmiit. Tästä syystä taistelua ei voida enää jatkaa. Kaikki rivit ovat tehneet parhaansa ja ovat kiitollisia avustasi." 15 Sinä päivänä, 15. helmikuuta 1942, Singaporea puolustava varuskunta antautui ehdoitta kenraali Yamashitalle; oli vain viikko Singaporen hyökkäyksen alkamisesta.


Churchill oli shokissa, vangittujen joukossa oli 16 000 brittiläistä, 14 000 australialaista ja 32 000 intialaista sotilasta. Noin 30 000 oli jo antautunut Malajassa joulukuusta 1941 helmikuuhun 1942. 16 Churchill kutsui Singaporen häpeällistä kaatumista japanilaisille "pahimmaksi katastrofiksi" ja "suurimmaksi antautumiseksi" Britannian sotahistoriassa.

Japanilaisia oli noin kolmannes (36 000) brittien joukkojen lukumäärästä