Kristinuskoako vai ei?

Nämä ovat taas näitä juttuja, että vain Luoja tietää, miksi toinen paranee ja toinen ei.

Mutta uskovalle kuolema on kuitenkin vapauttava asia, ja portti Jeesuksen luo. Hänen aikansa lienee täysi. Kun taas Sinulla saattaa olla vielä jokin tehtävä, ja tämä kokemus onkin tarkoitettu opiksi ja rikastukseksi elämääsi. Onhan se jo nyt saanut sinut perimäisten kysymysten äärelle. Saattaa olla, että näillä tapahtumaketjuilla Jumala kutsuu sinua yhteyteensä ja haluaa näyttää mitä hänellä on tarjottavaa. On sinusta kiinni, tartutko siihen vai et. Ihmisellä on valinnan vapaus, mutta se tuo myös vastuun, eikä valitusoikeutta taida olla...

Usko ei toimi kuin parkkilippuautomaatti, eli kun olet uskova, niin taudit katoavat ja kaikki rokkaa automaattisesti. Periaatteessahan sellainen olisi tyhmääkin, koska sittenhän kaikki olisivat ikäänkuin palkinnon toivossa "uskossa". Jumala ei ole pajatso, eikä hän lupaa tähän elämään automaattista auvoa kenellekään, varsinkaan uskon takia. Raamattu sanoo, että Luoja antaa päivän paistaa niin hyville kuin pahoillekin.

Tämä elämä on vain välivaihe, ja uskovalle ihmiselle varsinainen tähtäin on ikuisessa elämässä, jossa on saavutettavissa niin suuri onnellisuus, ettei sitä mikään täällä voi korvata. Siksi tästä elämästä, onnettomuuksineen ja onnistumisineen ei kannata pitää meteliä. Vetää vain kunnialla läpi Herran huomassa, niin tulossa on jotain paljon parempaa. Tämän takia uskovan on mahdollista ehkä kestää vastoinkäymiset ei-uskovaa paremmin, mutta kyllä uskovaa samat onnettomuudet kohtaavat kuin muitakin. Elämä maailmassa on sitä samaa aina. Mutta hyvää kannattaa odottaa...

Minullekin on sattunut aivan mielettömiä vastoinkäymisiä, läheisiä on kuollut aivan yllättäen yms. ja olen niistä toisinaan Jumalalle kiukutellut. Kunnes minulle näytettiin tämä asia, että katse kannattaa aina pitää ikuisuusakselilla. Niin karua kun se onkin, niin ajattelen, että pieni nipistys nyt ei tunnu missään, kun tiedän että ennemmin tai myöhemmin on luvassa ikuinen elämä ja onni.

Yritän elää niin, etten olisi liian kiinni tässä maailmassa, jossa kaikki kuitenkin on vain katoavaista. Onnettomuudet auttavat juuri pitämään mittasuhteet oikeina. Eihän täällä mikään oikeastaan ole mitään konkreettista, vaan ihminen mielikuvissaa glorifioi monta maallista asiaa paremmaksi kuin onkaan. Maallinen vaellus on monesti pettymyksiä pullollaan, eikä mikään kestä. Mainosmiehet vain ovat saaneet koko yhteiskunnan koukkuun, että hieno asunto, kesämökki, auto ja ulkomaanmatkat toisivat erikoista sisältöä elämään. Ja moni menee lankaan. Toki nuo asiat kivoja ovat, mutta ei niiden varaan elämäänsä kannata rakentaa.

Jumalaa ei voi syväluodata. "Minun tieni eivät ole teidän teitänne, eivätkä minun ajatukseni teidän ajatuksianne", Hän sanoo Raamatussa. Onpa siellä tällainenkin arvoituksellinen kohta: Kallis on Jumalan silmissä Hänen hurskastensa kuolema. Kirjaimentarkkaa sanamuotoa en muista. Hän antaa elämän ja ottaa sen pois, emmekä voi tietää syitä.