Olivatko Ben Zyskowicz ja Tuure Junnila tekopyhiä luikureita?

Ketkä suomalaiset poliitikot vaativat pakotteita USA:a vastaan? BZ ei ollut kansanedustaja 1973.

Itse olin sen verran nuori, että en muista, miten he toimivat, eikä silloin kyllä ollut nettiäkään, mistä seurata, kaikki tiedonsaanti Helgingin ulkopuolella ja Helsingissäkin niillä, joilla ei ollut aikaa mennä eduskuntaan seuraamaan istuntoja, oli tiedotusvälineiden varassa. Nyt asian ehkä voisi tarkistaa, netin kautta kai näkee myös tuon ajan istuntojen pöytäkirjat.

Zyskowiczia joku aika sitten haastateltiin radiossa, jossa hän totesi, että sotilashallintoja tuomittiin hänen mielestään ihan oikein, mutta se oli väärin, että vasemmistohallintojen tekosista vaiettiin. En tiedä, miten virallinen Suomi tuomitsi edes oikeitohallintojen julmuuksia, koska haluttiin olla niin puolueettomia, ettei vain suututeta ketään, missään suunnassa. Poliittiset toimijat puheissa ja tilaisuuksissa tuomitsivat oikeistohallintojen toimia, sitä kovemmin, mitä enemmän vasemmalla olivat. Yksityisissä puheissa taas oikeistolaisesti ajattelevat tekivät juuri toisinpäin, puolustaen fasistisia oikeistodiktatuureja ja tuomitsemalla jyrkästi vasemmistohallintojen toimet, vaikka NL ei tuolloin enää kovin paha ollutkaan. Sen sijaan Kiinassa ja Kambodzhassa tapahtui laajoja julmuuksia ja myös Vietnamissa voittanut osapuoli kosti kokemuksiaan maanpettureiksi muuttuneisiin hävinneisiin. Se, mitä Vietnamissa tapahtui, ei kuitenkaan ollut kovin paljon kummempaa kuin Suomessa tapahtui 1918.

Se, mikä tuollaisissa Kylmän sodan Suomi-sarjan tyyppisissä ajankuvissa nyppii, on se, että kun ne keskittyvät sinänsä kyllä tapahtuneisiin asioihin ja kuvastavat ajantuntoja joltain osin, pelkästään sellaisia katsomalla saa todella vääristyneen kuvan tuosta ajasta. Suomi eli kaikesta huolimatta melkoisessa lintukodossa, ja ei meidän politiikkamme silloin voinut olla kovin epäonnistunutta. Talousjärjestelmämme oli aivan yhtä länsimainen, itse asiassa oikeastaan 1970-luvun alkupuolella varsinkin, jopa länsimaisempi kuin se on nyt. Neuvostoliiton vaikutus tuntui vain poliittisen vallan ylimmillä askelmilla ja sielläkin NL pyrki vain varmistaan, että Suomi ei liittoudu lännen kanssa. Ajoittain jotkut neuvostotoimijat ilmeisesti pyrkivät kohti jotain kumouksellista tilannetta nuorisokuohunnan avulla, mutta itse Kekkonenkin toimi sitä vastaan ja pohjoismaisen avoin demokratiamme muutti kumousaikeet kiivaaksi politikoinniksi. Avoimia, keskustelemaan kykeneneviä demokratioita on erittäin vaikea järkyttää, ja jopa nihin vaikuttaminen on paljon vaikeampaa kuin hydridiuhilla pelottelevat väittävät. Mikä tahansa yritys vaikuttaa muuttuu hetkessä normaaliksi keskusteluksi, jonka onttous tai todelliset motiivit ruoditaan armotta. Vaikuttaja tietenkin pyrkii hyödyntämään todellisia heikkouksia ja epäkohtia ja niinpä vaikuttaja vain kaivaa omaa hautaansa nostamalla epäkohdat tapetille, sillä silloin niihin yleensä aletaan rustata myös jonkinlaista ratkaisua. Kaikki pohjoismaiset yhteiskunnat, varsinkin silloin 1960-70-luvuilla, jolloin edes seksiskandaalit eivät tehneet muuta kuin lisäsivät "pervoilijan" kannatusta, olivat käytännössä mahdottomia saattaa toimimattomiksi sisältäpäin. Suurisuinen vasemistoradikalismi itse asiassa itse tuhosi vallankumouksellisen siipensä mahdollisuudet.

Sen sijaan maailma muualla oli varsin toinen. Jo Euroopassa taistelua käytiin asein. Länsi-Saksassa ja Italiassa ihmisiä kidnapattiin ja tapettiin, tapahtui terrori-iskuja ja lentokonekaappauksia. Lähi-itä liekehti sodissa vähän väliä ja Yhdysvalloissa tapahtui poliittisia murhia, eniten murhattiin ihmisoikeusaktivisteja, sillä USA oli vielä tuolloin ihan oikeasti Aparthaidin maa monessa etelän osavaltiossa. Kolmannessa maailmassa riehui itsenäistymissotia, joissa vain kommunistiblokki oli valmis tukemaan vapautumaan pyrkiviä taistelussa siirtomaaisäntiään vastaan. Vietnamin sota alkoi siirtomaasotana, eikä myöhempikään vaihe koskaan ollut todellisuudessa muuta. Viimeisimmät siirtomaasodat käytiin vielä 1970-luvun alussa Portugalin siirtomaissa, muistan vieläkin niistä kertoneet lehtiotsikot. Sanaa siirtomaa ei toki tuolloin enää käytetty, vaikka Afrikan tähteä pelattiinkin. Mutta siirtomaasuhdettahan Portugalin sitä-tai-tätä toisella mantereella olleen maapläntin nimessä tietenkin oikeasti tarkoitti ja senkin ymmärsivät kaikki aivan kuten ymmärsivät senkin, mitä mielisairaanhoito tarkoitti itärajan takana. Doublespeak ei koskenut vain itää, vaikka kylläkin enemmän sitä.

Toisen sankari ja vapaustaistelija oli toisen roisto ja terroristi. Tämä pitäisi tuoda esille, sillä muuten ei todellisuudessa ymmärrä siitä ajasta yhtään mitään. Kyse ei ollut yksioikoisesta hyvän ja pahan välisestä kamppailusta, vaikka kumpikin osapuoli halusi sen niin näyttää. Jospa nyt kerrankin edes yritettäisiin kirjoittaa historia niin kuin se oli eikä vain voittajan kynällä.

Joo, no mut miten on Venezuelan asiat tänään, näitäkö olisit halunnut lisää?

Anonyymi kirjoitti:

Itse olin sen verran nuori, että en muista, miten he toimivat, eikä silloin kyllä ollut nettiäkään, mistä seurata, kaikki tiedonsaanti Helgingin ulkopuolella ja Helsingissäkin niillä, joilla ei ollut aikaa mennä eduskuntaan seuraamaan istuntoja, oli tiedotusvälineiden varassa. Nyt asian ehkä voisi tarkistaa, netin kautta kai näkee myös tuon ajan istuntojen pöytäkirjat.

Zyskowiczia joku aika sitten haastateltiin radiossa, jossa hän totesi, että sotilashallintoja tuomittiin hänen mielestään ihan oikein, mutta se oli väärin, että vasemmistohallintojen tekosista vaiettiin. En tiedä, miten virallinen Suomi tuomitsi edes oikeitohallintojen julmuuksia, koska haluttiin olla niin puolueettomia, ettei vain suututeta ketään, missään suunnassa. Poliittiset toimijat puheissa ja tilaisuuksissa tuomitsivat oikeistohallintojen toimia, sitä kovemmin, mitä enemmän vasemmalla olivat. Yksityisissä puheissa taas oikeistolaisesti ajattelevat tekivät juuri toisinpäin, puolustaen fasistisia oikeistodiktatuureja ja tuomitsemalla jyrkästi vasemmistohallintojen toimet, vaikka NL ei tuolloin enää kovin paha ollutkaan. Sen sijaan Kiinassa ja Kambodzhassa tapahtui laajoja julmuuksia ja myös Vietnamissa voittanut osapuoli kosti kokemuksiaan maanpettureiksi muuttuneisiin hävinneisiin. Se, mitä Vietnamissa tapahtui, ei kuitenkaan ollut kovin paljon kummempaa kuin Suomessa tapahtui 1918.

Se, mikä tuollaisissa Kylmän sodan Suomi-sarjan tyyppisissä ajankuvissa nyppii, on se, että kun ne keskittyvät sinänsä kyllä tapahtuneisiin asioihin ja kuvastavat ajantuntoja joltain osin, pelkästään sellaisia katsomalla saa todella vääristyneen kuvan tuosta ajasta. Suomi eli kaikesta huolimatta melkoisessa lintukodossa, ja ei meidän politiikkamme silloin voinut olla kovin epäonnistunutta. Talousjärjestelmämme oli aivan yhtä länsimainen, itse asiassa oikeastaan 1970-luvun alkupuolella varsinkin, jopa länsimaisempi kuin se on nyt. Neuvostoliiton vaikutus tuntui vain poliittisen vallan ylimmillä askelmilla ja sielläkin NL pyrki vain varmistaan, että Suomi ei liittoudu lännen kanssa. Ajoittain jotkut neuvostotoimijat ilmeisesti pyrkivät kohti jotain kumouksellista tilannetta nuorisokuohunnan avulla, mutta itse Kekkonenkin toimi sitä vastaan ja pohjoismaisen avoin demokratiamme muutti kumousaikeet kiivaaksi politikoinniksi. Avoimia, keskustelemaan kykeneneviä demokratioita on erittäin vaikea järkyttää, ja jopa nihin vaikuttaminen on paljon vaikeampaa kuin hydridiuhilla pelottelevat väittävät. Mikä tahansa yritys vaikuttaa muuttuu hetkessä normaaliksi keskusteluksi, jonka onttous tai todelliset motiivit ruoditaan armotta. Vaikuttaja tietenkin pyrkii hyödyntämään todellisia heikkouksia ja epäkohtia ja niinpä vaikuttaja vain kaivaa omaa hautaansa nostamalla epäkohdat tapetille, sillä silloin niihin yleensä aletaan rustata myös jonkinlaista ratkaisua. Kaikki pohjoismaiset yhteiskunnat, varsinkin silloin 1960-70-luvuilla, jolloin edes seksiskandaalit eivät tehneet muuta kuin lisäsivät "pervoilijan" kannatusta, olivat käytännössä mahdottomia saattaa toimimattomiksi sisältäpäin. Suurisuinen vasemistoradikalismi itse asiassa itse tuhosi vallankumouksellisen siipensä mahdollisuudet.

Sen sijaan maailma muualla oli varsin toinen. Jo Euroopassa taistelua käytiin asein. Länsi-Saksassa ja Italiassa ihmisiä kidnapattiin ja tapettiin, tapahtui terrori-iskuja ja lentokonekaappauksia. Lähi-itä liekehti sodissa vähän väliä ja Yhdysvalloissa tapahtui poliittisia murhia, eniten murhattiin ihmisoikeusaktivisteja, sillä USA oli vielä tuolloin ihan oikeasti Aparthaidin maa monessa etelän osavaltiossa. Kolmannessa maailmassa riehui itsenäistymissotia, joissa vain kommunistiblokki oli valmis tukemaan vapautumaan pyrkiviä taistelussa siirtomaaisäntiään vastaan. Vietnamin sota alkoi siirtomaasotana, eikä myöhempikään vaihe koskaan ollut todellisuudessa muuta. Viimeisimmät siirtomaasodat käytiin vielä 1970-luvun alussa Portugalin siirtomaissa, muistan vieläkin niistä kertoneet lehtiotsikot. Sanaa siirtomaa ei toki tuolloin enää käytetty, vaikka Afrikan tähteä pelattiinkin. Mutta siirtomaasuhdettahan Portugalin sitä-tai-tätä toisella mantereella olleen maapläntin nimessä tietenkin oikeasti tarkoitti ja senkin ymmärsivät kaikki aivan kuten ymmärsivät senkin, mitä mielisairaanhoito tarkoitti itärajan takana. Doublespeak ei koskenut vain itää, vaikka kylläkin enemmän sitä.

Toisen sankari ja vapaustaistelija oli toisen roisto ja terroristi. Tämä pitäisi tuoda esille, sillä muuten ei todellisuudessa ymmärrä siitä ajasta yhtään mitään. Kyse ei ollut yksioikoisesta hyvän ja pahan välisestä kamppailusta, vaikka kumpikin osapuoli halusi sen niin näyttää. Jospa nyt kerrankin edes yritettäisiin kirjoittaa historia niin kuin se oli eikä vain voittajan kynällä.

Mitä hyvää on seurannut Afrikan maiden itsenäistymisistä? Olisivatko kansalaiset pakenemassa Afrikasta yhtä pakokauhun vallassa kuin nykyään, jos eivät niin innokkaasti olisi itsenäisiksi pyrkineet, minkälaisia johtajia ovat saaneet?

Anonyymi kirjoitti:

Joo, no mut miten on Venezuelan asiat tänään, näitäkö olisit halunnut lisää?

Venezuela oli tuolloin USA paras liittolainen Etelä-Amerikassa ja erittäin rikas maa. Nykyinen vasemmisto nousi siellä valtaan vasta kylmän sodan käytännössä jo päätyttyä.

Amerikkalaisten kosketus oli tappava Venezuelan taloudelle, kuten se on ollut kaikille muillekin, jotka ovat päästäneet jenkit iholle. Minne amerikkalaiset jalallaan astuvat, tulee seuraavaksi kommunismi tai islam. Siitä säännöstä ei juuri ole poikkeusta.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä hyvää on seurannut Afrikan maiden itsenäistymisistä? Olisivatko kansalaiset pakenemassa Afrikasta yhtä pakokauhun vallassa kuin nykyään, jos eivät niin innokkaasti olisi itsenäisiksi pyrkineet, minkälaisia johtajia ovat saaneet?

Mitäs hyvää Suomelle seurasi itsenäisyydestä? Suomalaiset pakenivat sadoin tuhansin Ruotsiin, pelkästään elintasopakolaisiksi ja pelottivat rikollisuudellaan ruotsalaisia. Mutta niinhän se kolonioiden historia yleensä menee.

Junnila ja Vennamo jatkoivat sodan aikana siviiliviroissaan. Myöskään esimerkiksi synnytyslääkäreitä ja veturinkuljettajia ei komennettu rintamalle, olivat minkä ikäisiä hyvänsä. Yhteiskunnan on toimittava sodankin aikana.

Kyllä tuomitsivat ja tukivat sotatoimia heitä vastaan. Tietäisit tämän, jos lukisit edes lehtiä.

Milloin sinä tuomitset Kankaanpään terroristien valmistelut väkivaltaan suomalaisia vastaan, klaniotsa?

Onko sinulla BZ fetissi? Pitäisikö hänen päätoimisesti tuomita kaikkia mahdollisia todellisia ja kuviteltuja tai liioiteltuja vääryyksiä ympäri maailman? Miksi juuri hänen?

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulla BZ fetissi? Pitäisikö hänen päätoimisesti tuomita kaikkia mahdollisia todellisia ja kuviteltuja tai liioiteltuja vääryyksiä ympäri maailman? Miksi juuri hänen?

Hån vaati taistolaisia tuomitsemaan kommunistien vääryydet tasapuolisuuden nimissä. Kai hänen itsensä on täytynyt silloin tuomita vääryydet tasapuolisesti. Ei kai hän voi vaatia muilta sellaista, mitä ei itsekään tee?

Anonyymi kirjoitti:

Hån vaati taistolaisia tuomitsemaan kommunistien vääryydet tasapuolisuuden nimissä. Kai hänen itsensä on täytynyt silloin tuomita vääryydet tasapuolisesti. Ei kai hän voi vaatia muilta sellaista, mitä ei itsekään tee?

Eli mielestäsi vain tuomitsijat saavat vaatia tasapuolisuutta? Näkemyksesi on varsin rajoittunut.

Anonyymi kirjoitti:

Eli mielestäsi vain tuomitsijat saavat vaatia tasapuolisuutta? Näkemyksesi on varsin rajoittunut.

Tasapuolisuuden voi jokainen erittäin helposti aloittaa itsestään. Jos niin ei tee, ei ole uskottavaa vaatia sitä muilta.

Anonyymi kirjoitti:

Tasapuolisuuden voi jokainen erittäin helposti aloittaa itsestään. Jos niin ei tee, ei ole uskottavaa vaatia sitä muilta.

Mutta asian voi tehdä mahdottomaksi vaatimalla, että yhtä väärää tekoa ei saa tuomita ilman, että tuomitsee kaikki maailman vääryydet. Logiikka on sama kuin nopeussakon saajalla, joka valittaa poliisin antavan murhaajien juosta vapaana.