Karjalan kannaksen kesän 1944 taisteluja kuvataan usein läpijuoksuksi halki Kannaksen. Tulkinnat voidaan kyseenalaistaa, jos tarkastellaan suomalaisten aiheuttamia tappioita Leningradin Rintaman joukoille jo ennen Tali–Ihantalaa ja Äyräpää–Vuosalmea. Kyseinen ”läpijuoksu” aiheutti raskaat tappiot.
Tiihosen mukaan tappiot olivat vähintään 30 ja enintään 40 prosenttia rintaman käytettävissä olevien joukkojen vahvuudesta laskutavasta riippuen.
”Kummankin armeijan divisioonat olivat käytyjen kiivaiden taisteluiden uuvuttamia ja suuresti vajaavahvuiset”, kirjoitti neuvostohistorioitsija Morozov Viipuri-operaation taisteluista.
Viipurin valtauksen jälkeen 21. kesäkuuta annettiin käskyt hyökkäyksen jatkamisesta, tavoitteena Lappeenranta–Imatra-tasa. Tämän jälkeen olisi saavutettava Kotka–Kouvola.
Ratkaisutaisteluiden alkaessa kesä-heinäkuun vaihteessa aiemmin suomalaisiin nähden ylivoimaiset neuvostojoukot olivat kärsineet valtavan mieshukan.
Neuvostoliittolaiset joukot kuluivat loppuun suomalaisten Karjalan kannaksen viivytyksessä ja Tali-Ihantalan–Äyräpään–Vuosalmen -torjuntataisteluissa. Viipurin jälkeen vastahyökkäyksissä, taidokkaasti järjestetyllä tykistön tulella, Lentorykmentti 4:n pommituksin ja saksalaisen aseavun, jalkaväki- ja panssarijoukkojen sekä Lento-osasto Kuhlmeyn tuella suomalaiset aiheuttivat neuvostojoukoille, heidän raportoimien ilmoitusten perusteella 2 500–3 000 miehen tappiot päivittäin.
iihonen arvioi kokonaistappioksi 189 000 miestä. Hänen tutkimustensa perusteella Kannaksella haavoittui tai kuoli 1000–1 400 Leningradin Rintaman sotilasta kilometriä kohden.
Tappioiden tuottaminen voidaan myös ilmaista suomalaisten taidokkaasti onnistuneena strategisena viivytyksenä – yhtenä toisen maailmansodan onnistuneimmista
Ratkaisun hetkellä kesä-heinäkuun vaihteessa aiemmin suomalaisiin nähden ylivoimaiset neuvostojoukot olivat kärsineet valtavan mieshukan ja hyökkäävien joukkojen iskukyky lopussa, reservejä ei enää ollut.
https://seura.fi/ilmiot/historia/karjalan-lapijuoksun-todelliset-tappiot/
Tiihosen mukaan tappiot olivat vähintään 30 ja enintään 40 prosenttia rintaman käytettävissä olevien joukkojen vahvuudesta laskutavasta riippuen.
”Kummankin armeijan divisioonat olivat käytyjen kiivaiden taisteluiden uuvuttamia ja suuresti vajaavahvuiset”, kirjoitti neuvostohistorioitsija Morozov Viipuri-operaation taisteluista.
Viipurin valtauksen jälkeen 21. kesäkuuta annettiin käskyt hyökkäyksen jatkamisesta, tavoitteena Lappeenranta–Imatra-tasa. Tämän jälkeen olisi saavutettava Kotka–Kouvola.
Ratkaisutaisteluiden alkaessa kesä-heinäkuun vaihteessa aiemmin suomalaisiin nähden ylivoimaiset neuvostojoukot olivat kärsineet valtavan mieshukan.
Neuvostoliittolaiset joukot kuluivat loppuun suomalaisten Karjalan kannaksen viivytyksessä ja Tali-Ihantalan–Äyräpään–Vuosalmen -torjuntataisteluissa. Viipurin jälkeen vastahyökkäyksissä, taidokkaasti järjestetyllä tykistön tulella, Lentorykmentti 4:n pommituksin ja saksalaisen aseavun, jalkaväki- ja panssarijoukkojen sekä Lento-osasto Kuhlmeyn tuella suomalaiset aiheuttivat neuvostojoukoille, heidän raportoimien ilmoitusten perusteella 2 500–3 000 miehen tappiot päivittäin.
iihonen arvioi kokonaistappioksi 189 000 miestä. Hänen tutkimustensa perusteella Kannaksella haavoittui tai kuoli 1000–1 400 Leningradin Rintaman sotilasta kilometriä kohden.
Tappioiden tuottaminen voidaan myös ilmaista suomalaisten taidokkaasti onnistuneena strategisena viivytyksenä – yhtenä toisen maailmansodan onnistuneimmista
Ratkaisun hetkellä kesä-heinäkuun vaihteessa aiemmin suomalaisiin nähden ylivoimaiset neuvostojoukot olivat kärsineet valtavan mieshukan ja hyökkäävien joukkojen iskukyky lopussa, reservejä ei enää ollut.
https://seura.fi/ilmiot/historia/karjalan-lapijuoksun-todelliset-tappiot/
Vastaukset 12
Vanhimmat
Suomi on ainoa maa joka onnistui torjumaan Neuvostoliiton maanvaltaushyökkäyksen jopa kahdesti talvella 1939-1940 ja kesällä 1944.
Niin, onko juoksua vaiko kilpakävelyä tulla Rajajoelta 10 päivässä Viipurin taa. Kyllä se aika nopeaa liikettä on ja se todistaa erilaisten tiihosten tarinat Puna-armeijan hirmutappioista satuiluiksi. Jos Suomella olisi ollut noin mahtava tappioitten tuottamiskyky niin ei olisi tarvinnut juurikaan perääntyä.
Stallari on liian tyhmä käsittämään,että avaus käsittelee koko taisteluvaihetta ja nimenomaan torjuntavoittoa,jolla koko hyökkäys pysäytettiin kaukana tavotteista.
Stallaria pettymys tulokseen kirvelee vieläkin.
Eversti Viljanen lähti kuin Vallu Kononen prenikat tyynyllä takalinjoilta kiitämään.
Ikävää kertomaa on juuri se Suomen sodanjohdon toimimattomuus, valmistelujen puute.
Strategian puute, ja sota, puolustus, vetäytymis, evakuointi, jne..valmistelujen puute.
Miehet olisi sotineet, mutta spdanjohto ei toiminut, -vetäytyminen oli siksi kaaos, ei suunniteltu.
Meni useita päiviä, ennen kuin saatiin toimintoja aikaan.
Esim. teitä ja rautateitä ei murrostettu, siltoja jäi räjäyttämättä, tarvikkeet, varastot jäi.... kun juostiin.
Jopa siviilitkin jäi jalkoihin.
Ja tietoa oli olemassa jo alkuvuodesta 1944 lähtien... NL taktiikka oli tiedossa. Ja Aikaa olisi ollut toimintoihin, valmisteluihin. . Mutta suuret taktikot mikkelissä nukkui, Ja paikallinen kannaksen sodanjohto oli selvästi toimintakyvytön.
Ei valmiutta salamasotaan.
Siksi se veriuhri oli liian suuri.
Onneksi saatiin lopulta NL seis. Mutta se vei pitkän ajan ja paljon kilometrejä ja uhreja.
Miehistöä on turha syyllistää, mutta johto oli kesälomalla keskellä suursotaa, - se on anteeksiantamaton virhe taktikoille!!.
Kuten on nytkin eu-toiminnoissa. Meillä on huono "herra-Onni". Ja strategiat puuttuu. Ollaan lastuna laineilla ja eu nettomaksajina.
Asiantuntemattomuutesi on yhtä suurta niin viime sodista kuin nykypäivästä.
Onneksi olkoon.
Lisääpä vielä tulevaisuuden näkysi.
Taas selvää ylimieli mölinaa..... Kommentoijana ylimielisyytesi sekä Asiantuntemattomuutesi on yhtä suurta kieltävää turha torjunta plörinää. palaute on kuin seisaaltaan kusisi..
ja ei ole kai tietoa ja ymmärrystä, niin viime sodista kuten ei nykypäivästä.
Oletkin varmaan eu-nato propagandan uhri ?
Onneksi olkoon.
Lisääpä vielä tulevaisuuden näkysi. jos kykenet ajattelemaan ilman silmälappuja?
Kannaksella vetäydyttiin 100 km kymmenessä päivässä!
Viipurin menetyksen jälkeen 20.6.1944 puolustus sitkistyi ja vihollinen epäonnistui hyökkäyksissään Tienhaarassa, Viipurin lahdella, Tali-Ihantalassa, Vuosalmella ja koki lopuksi täystyrmäyksen Ilomantsissa!
Aselepo solmittiin 4.9.1944 ja rauhanehdoissa Neuvostoliitto joutui pudottamaan sotakorvaukset puoleen kevään vaatimuksiin verrattuna.
Rauhanteon jälkeen Suomi toipui, maksoi sotakorvaukset ja vähitellen vaurastui pohjoimaiseksi hyvinvointivaltioksi!
Voittajalle kävi huonommin. Se köyhtyi ja riutui kunnes romahti 1991!
-----torjuntavoittoa,jolla koko hyökkäys pysäytettiin kaukana tavotteista.-----
Tavoite neukulla oli saada Suomen valtaamat alueet takaisin ja irrottaa Suomi sodasta. Tämän kaiken neukku sai ja lisäbonuksena vielä:
- sotakorvaukset
- Petsamon
- suuren tukikohdan pääkaupunkimme viereen
- Suomen sotaan Saksan kanssa
- Valvontakomission Helsinkiin komentelemaan Suomen johtoa
- Suomen aseistariisunnan
- Suomessa olevan saksalaisomaisuuden itselleen
Turhaa sinun urputtaa, että neukulla jäi muka jotain oleellista saavuttamatta.
Parempi oli liikkua tulijyrän alta pois vihollista kuluttaen, jos niin ei olisi kannaksella tehty, olisi puolustajat kuolleet etulinjan kuoppiin ja ryssä juossut yli.
siinäpä se, ettei ollut suunniteltu järjestetty vetäytymistä, ( vaiikka tieto NL taktiikasta oli..).
ei ollu valmistautumista!! oli liikaa miehiä etulojassa.. evakuoinnit tekemättä, tiet murrostamatta,,,,, jne jne... Syvä puolustus ajatus ei ollut sodanjohdon osaamista,
salama-sota on liian uutta sodanjohdolle vielä 1944 !!
Saksalaiset vetäytyivät vastaavalta alueelta 6 kk ja SAMOJA Govorovin joukkoja vastassa!