Oliko Lalleja, Kleopatroja ja tällaisia oikeasti olemassa?

Pane historian opetus kuntoon.

Suomi on vapaa maa.

On hyvin todennäköistä että myös myytit ovat totta.
Myyteiksi nyky"tiede" lukee asioita koska se uskoo evoluutioon eikä tiedä että esim dinot eli ihmisten aikoina.

Jos lohikäärme oli olemassa niin se on järkeenkäypää verrattuna siihen että ameeba luikeeteli maalle ja muuttui ihmiseksi.
Ne luulee että aika selittää kaiken siksi ne uskoo satuihin mutta ei myytteihin.

Eikä Lallikaan ollut mikään pakanaisäntä. Lalli on kristillinen nimi, pohjautuu nimeen Laurentius ja Lauri.

Uskonnoilla on etenkin antiikissa ja keskiajalla ollut huomattava merkitys sekä ihmisten arkeen että politiikkaan ja sotiin, joten tietysti historian opetuksessa käydään läpi myös merkittävimpien uskontojen pääpiirteet. Ei siksi, että myyttien oletettaisiin olevan totta, vaan koska niillä on merkitystä.

Useimmilla, muttei tietenkään kaikilla, myyteillä on myös jonkinlainen totuuden siemen pohjanaan. Mistään yliluonnollisesta on jo määritelmällisestikin mahdotonta saada vakuuttavaa todistusaineistoa, joten esimerkiksi Jeesuksen ihmeteot ja Caesarin jumalallinen syntyperä (Venuksen jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa) ovat tarinoiden todenperäisyyden selvittämisen kannalta täysin merkityksettömiä. Sama pätee myös naurettavalla tarkkuudella "tunnettuihin" puheisiin tai keskusteluihin. Antiikin historiankirjoittajilla on aina ollut tapana lisäillä omia näkemyksiään ja selityksiään tapahtumien kulusta käsittelemiensä henkilöiden suuhun.

Monesti käy myös niin, että samaan henkilöön liitetään alunperin useita eri henkilöitä koskeneita tarinoita. Eräs tunnettu esimerkki tästä on Pyhän Roomalaisen (Saksalaisen) Keisarikunnan keisarien Frederik I Barbarossan ja Frederik II:n ristiretket, jotka useilla myöhemmän keskiajan historiankirjoittajilla ovat menneet iloisesti sekaisin.
Hyvin todennäköisesti samaa on tapahtunut myös Jeesus-hahmon ympärillä. Joku juutalainen kansankiihottaja on mekastanut temppelissä rahanvaihtajien kanssa, toinen on pitänyt hienon saarnan kukkulalla, ja ehkä joku kolmas on julistautunut Jumalan pojaksi. Nämä kaikki tarinat on sitten (osittain vahingossa, osittain ehkä tahallaan) koottu koskemaan yhtä ja samaa henkilöä. "Historiallisia Jeesuksia" ei siis luultavasti ole ollut vain yhtä, vaan lukuisia.

Yleisesti ottaen, mitä merkittävämmästä henkilöstä tarina kertoo, sitä todennäköisemmin kyseinen henkilö on oikeasti ollut olemassa, ja mitä suurempi tarinan tapahtumien (suora) vaikutus on, sitä todennäköisemmin tarina on pääpiirteittäin tosi.
Julius Caesar oli roomalainen senaattori, ylipappi, käskynhaltija ja sotilasjohtaja, ja myöhemmin vielä diktaattori, jonka olemassaolo ei mitenkään voinut jäädä yhdeltäkään Rooman kansalaiselta huomiotta. Jos joku roomalainen historiankirjoittaja olisi vain keksinyt hänet päästään, ei kukaan sitä olisi uskonut. Jo tällä perusteella voimme olla varmoja (beyond reasonable doubt), että Caesar todella oli olemassa.
Caesar valloitti Roomalle Gallian, minkä kuka tahansa vähän hänen jälkeensä elänyt pystyi halutessaan varmistamaan yksinkertaisesti matkustamalla paikanpäälle. Caesar kävi pitkän ja verisen sisällissodan Pompeiusta (ja suurinta osaa senaatista) vastaan ja voitti sen. Jälleen tapaus, joka on niin merkittävä, ettei se jäänyt keneltäkään koko valtakunnan alueella huomaamatta.
Caesarin murha johti uuteen sisällissotaan, jota jälleen kukaan ei olisi voinut päästään keksiä niin, että joku muu olisi sen myös uskonut.
Luonnollisesti Caesarin elämässä on myös paljon yksityiskohtia, joita on mahdotonta todistaa suuntaan tai toiseen, mutta kenelläkään ei ole mitään vakuuttavaa syytä epäillä etteikö Caesarin elämä pääpiirteissään mennyt juuri niin kuin tarina kertoo.

Jeesus sen sijaan (vaikka olettaisimme hänet vain yhdeksi henkilöksi) oli yhteiskunnallisesti lähes täysin merkityksetön. Yksittäinen juutalainen puuseppä, joka uskonnollisilla mielipiteillään sattui aiheuttamaan kiistaa Rooman kapinaherkimmässä provinssissa ja joutui teloitetuksi tavanomaisella tavalla kansan rauhoittamiseksi. Kirjaimellisesti mikään Jeesuksen elämässä ei suoraan aiheuttanut mitään näkyvää muutosta yhteiskunnassa. Juutalaisuudesta irtaantui uusia lahkoja jatkuvasti. Yksi lisää ei merkinnyt yhtään mitään.
Jeesuksella oli merkitystä vasta välillisesti ensimmäisten kristittyjen perustaman seurakunnan kautta. Kristillisen seurakunnan olemassaolo (tietysti) on yhtä kiistaton tosiasia kuin Rooman senaatin olemassaolo, mutta se ei tarkoita, että varhaiset kristityt olisivat olleet oikeassa, kuten ei senaatinkaan olemassaolo todista, että jokainen senaattoreista koskaan kerrottu tarina olisi totta.

Lallin ja Piispa Henrikin tarina on mielenkiintoinen poikkeus. Henrik oli tarinan mukaan piispa, ja siten yhteiskunnallisesti varsin merkittävä henkilö, joten hänen voisi hyvin kuvitella olevan todellinen henkilö. Kuitenkin parhaan käsityksemme mukaan hän, kuten Lallikin, on täysin keksitty hahmo. Tarinassa (yliluonnollisia mausteita lukuunottamatta) ei sen sijaan ole mitään epäilyttävää. On varsin todennäköistä, että moniakin turhan ahneiksi heittäytyneitä kirkonmiehiä on pahoinpidelty ja tapettu milloin milläkin käteen osuvalla aseella. Jossain vaiheessa tuo tarina vain on keksitty muuttaa koskemaan juuri piispaa, luultavasti dramaattisuussyistä. Koska kaikkien todellisten piispojen kuolintavat ovat olleet liian hyvin tunnettuja, on keksitty päästä uusi piispa Henrik, joka joutui jonkun vaan, vaikkapa Lallin, tappamaksi.