Klassinen tilanne: kohtasin perjantaina yhden naisen ja ihastuin häneen aivan totaalisesti, mikä on minulle harvinaista. En ihastu helposti. Viimeksi tunsin ensi kohtaamisella näin voimakkaasti vuonna 2013 eli tämä oli ihan "kerran kymmenessä vuodessa" kohtaaminen.
Ongelma on se, että en saanut suutani auki. Se on yleensäkin ongelmani, etten saa sanottua asioita, mitä pitäisi sanoa. Aivoni kelaavat liikaa, onko tämä soveliasta ja mitenhän toinen reagoi. Eikä se auta, että tilanne oli sellainen, että minä olin töissä. Ei ole ammattimaista osoittaa kiinnostusta asiakkaaseen heti ensi kohtaamisella. Ongelma vaan on, että toista kohtaamista ei välttämättä tule. Nämä ovat usein "kerran elämässä" -kohtaamisia.
Olen vuokravälittäjä. Työni on esitellä asuntoa sitä katsomaan tulleelle. Hänen huomionsa on tietenkin sen asunnon katsomisessa. Hän miettii, mihin sijoittaa huonekalunsa ja soveltuuko asunto hänen tarpeisiinsa. Ei hän välttämättä huomaa, että minä katson häntä kuvainnollisesti suu auki hämmennyksestä ja olen täysin myyty hänen ihanasta persoonastaan. Kuluu 20 minuuttia ja tilanne on ohi. "Kiitos ja hyvää päivänjatkoa!"
Hän poistuu paikalta ja jatkaa oman elämänsä elämistä. Minun mieleeni hän jäi pyörimään koko viikonlopuksi. Olisiko minun pitänyt sanoa jotain? Miten hän olisi reagoinut? Jos olisin sanonut jotain ja paljastanut kiinnostukseni, olisiko tilanne mennyt kiusalliseksi. Ehkä hän ei nähnyt minussa mitään? Tai olisi nähnyt, mutta hänen huomionsa oli asunnossa. Sitähän hän oli tullut katsomaan, ei tapaamaan minua.
En halua olla se epäammattimainen asuntoesittelijä, joka yrittää iskeä asiakasta, mutta mitä muutakaan voi tehdä, kun kohtaa harvinaisen ihanan ihmisen? Nyt ottaa päähän aivan tajuttomasti ja mietin vain, näenkö häntä enää koskaan? Koko viikonlopun juttu pyörinyt mielessäni. Tämä oli tosiaan "kerran 10 vuodessa" ihastuminen. Näitä ei usein osu kohdalle edes koko ihmiselämässä ja minä pelasin hetken pitämällä ammattimaisuuden nimissä suuni kiinni. Siitä tuskin saa aikanaan saattokodissa pokaalia. Mitä Luoja sanoo taivaan portilla minulle? "Ammattimaisesti toimittu, Valtteri. Kohtasit elämäsi rakkauden, mutta kylmää ammattimaisuuttasi päästit tilanteen lipumaan sormien lävitse ja kätkit kiinnostuksesi ihanaa naista kohtaan. Elit loppuelämäsi yksin ja mietit usein, mitä olisi voinut olla. Tiedäthän, että näitä mahdollisuuksia ei mahdu montaa yhteen ihmiselämään, käytä ne siis harkiten."
Nämä tilanteet tulevat niin yllättäen ilman ennakkovaroitusta ja 20 minuttia myöhemmin kaikki on jo ohi. Jotain olisi pitänyt tehdä, mutta vieläkin mietin, miten olisin hienovaraisesti osannut ilmaista kiinnostukseni häneen. Onkohan mitään enää tehtävissä?
Tajuton ihastuminen, mutta en tiennyt, mitä tehdä!
19
945
Vastaukset
- Anonyymi
Nyt viime perjantainako?
- Anonyymi
Kyllä. Perjantaina 18.2.2022
- Anonyymi
Kannattaisi vaihtaa myyntivälittäjäksi niin saisi paremman saaliin.
- Anonyymi
Kiitti vaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitti vaan.
Et ymmärtänyt? Ihastuisit naiseen, joka ostaa asunnon eikä vuokraa sitä. Ei kai siitä haittaakaan olisi?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et ymmärtänyt? Ihastuisit naiseen, joka ostaa asunnon eikä vuokraa sitä. Ei kai siitä haittaakaan olisi?
Ymmärsin hyvin. En ole aloittaja, vaan vuokralla asuva. :/
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärsin hyvin. En ole aloittaja, vaan vuokralla asuva. :/
Anteeksi. Hyvä vaihtoehto olet silti. Tuo oli vaan sellainen lisäbonus aloittajalle, mutta ei kovin tärkeä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et ymmärtänyt? Ihastuisit naiseen, joka ostaa asunnon eikä vuokraa sitä. Ei kai siitä haittaakaan olisi?
Aloittaja: minä tajusin.
En ole tuon 20.02.2022 23:22 kommentin kirjoittaja.
- Anonyymi
Millä tavalla oli ihana persoona?
- Anonyymi
Aloittaja: siis aivan tajuttoman söpö tapaus. Oikeastaan ihan tavallisen näköinen, mutta hänen persoonansa teki hänestä niin upean. Hän oli lyhyt ja hoikka, pienikokoinen nainen. Tummat hiukset. Mutta upeinta oli juuri se sanaton viestintä: Ilmeet, eleet, äänenpainot, se miten hän puhui ja liikkui. Olin vaan ihan täysin myyty.
Hän oli aktiivinen ja halusi nähdä varastotilat ja talon muut yhteiset tilat. Hän oli huolissaan mitä tehdä, jos hän unohtaa avaimen. Hän oli jotenkin vaan niin erilianen kuin muut asunnon katsojat. Eivät vuokralaiset normaalisti halua, että heille esitellään kellarivarastot ja jätekatos tai kysele kenelle soittaa, jos avain unohtuu.
Hänestä huomasi, että hän kysyi aivan kaikkea, mitä vaan keksi kysyä. Hän oli hymyileväinen ja eloisa, iloisen oloinen ihminen. Aivan kuin hän olisi palannut puolen vuoden lomalta paratiisisaarelta levänneenä ja täynnä energiaa. Hän oli liian hyvätuulinen ollakseen totta. Näitä vaan tapaa liian harvoin.
- Anonyymi
Kerro nyt jotain lisää. Tapahtuiko nyt viime perjantaina vai jonain muuna perjantaina?
- Anonyymi
Viime perjantaina eli 18.2.2022
- Anonyymi
Ei kun joo luki että "viikonlopun yli" .. eli viime perjantaina. Ei osunut sitten.
- Anonyymi
Onko se kiellettyä pyytää asiakasta treffeille?
Voitko somessa lähestyä?
Tai soita ja kysy miten asunnon kanssa, selvitä se asia ja sitten "epävirallisesti" pyydä treffeille.
Ole tosi kohtelias ja pyydä anteeksi, että lähestyt ammatin kautta häntä.- Anonyymi
Sitä tässä koko ajan pähkäilen voisiko vielä yrittää? Samaan aikaan ymmärrän, että mitä useampi päivä ehtii kulua, sitä enemmän olen myöhässä. Keskustelun avaaminen on kuin kadonneen ihmisen jäljittäminen: sinun pitää pysyä tilanteen tasalla, mutta jos jälki kylmenee, on fiksuinkin poliisi ihmeissään, mistä etsiä seuraavaksi.
Tässä taisi käydä niin, että "jälki" ehti jo kylmetä ja ymmärrän kyllä, että mokasin pahasti, kun en avannut suutani. Ihan oma moka. Kuten sanoin, se vaan tapahtui jotenkin niin nopeasti, että ennen kuin tajusin, koko tilanne oli ohi. Olin niin uppoutunut siihen hetkeen, että ajantaju katosi. Tuntui kuin se kohtaaminen olisi kestänyt 2 minuuttia, vaikka kellon mukaan se vei 20 minuuttia. Olin lähes transsin omaisessa tilasse hullaantuneena hänen söpöydestään.
Ainut ohje, jonka voin teille muille antaa: katukaa ennemmin sitä, mitä tuli sanotuksi. On surullista joutua kerta toisensa jälkeen katumaan sitä, mikä jäi sanomatta.
Elämässä on hetkiä, joihin ei saa enää palattua aikakoneella takaisin. Tilanteita ei saa otettu uusiksi. Jokainen kohtaaminen ja hetki ovat ainutlaatuisia eivätkä ne milloinkaan voi enää toistua tismalleen samanlaisena. En pysty palaamaan viime torstaille tsemppaamaan itseäni perjantaista kohtaamista varten. Eikä se reilua olisikaan, että saisi palata menneisyyteen antamaan ohjeita itselleen toimia paremmin. Jotenkin surullista, mutta elämä menee näin. Joka sekunti ratkaisee, joka hetki on tehtävä parhaansa. Jos räpsäytät silmiä väärällä hetkellä, voit missata elämäsi mahdollisuuden.
Teille muille ja itselleni: kuljetaan silmät auki arjen tilanteissa. Kohdataan ihmiset aina avoimina ja valppaina. Ei enää menetettyjä mahdollisuuksia, kun kuljet kadulla maata tuijottaen tai istut jossain matkapuhelinta räpläten. Se ihminen, joka sinun on määrä kohdata, saattaa seisoa vierelläsi, kun selailet kännykkääsi. Avaa silmäsi ja huomaa.
Korona-aika, maskit ja turvavälit ovat tehneet ihmisten kohtaamisesta vaikeaa. Julkisissa tiloissa tuntuu olevan epäselvää, voiko hissiin mennä kaksi ihmistä samaan aikaan! Tästä hulluudesta on palattava takaisin arkeen ja jotenkin ponnistaa uudelleen jaloilleen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitä tässä koko ajan pähkäilen voisiko vielä yrittää? Samaan aikaan ymmärrän, että mitä useampi päivä ehtii kulua, sitä enemmän olen myöhässä. Keskustelun avaaminen on kuin kadonneen ihmisen jäljittäminen: sinun pitää pysyä tilanteen tasalla, mutta jos jälki kylmenee, on fiksuinkin poliisi ihmeissään, mistä etsiä seuraavaksi.
Tässä taisi käydä niin, että "jälki" ehti jo kylmetä ja ymmärrän kyllä, että mokasin pahasti, kun en avannut suutani. Ihan oma moka. Kuten sanoin, se vaan tapahtui jotenkin niin nopeasti, että ennen kuin tajusin, koko tilanne oli ohi. Olin niin uppoutunut siihen hetkeen, että ajantaju katosi. Tuntui kuin se kohtaaminen olisi kestänyt 2 minuuttia, vaikka kellon mukaan se vei 20 minuuttia. Olin lähes transsin omaisessa tilasse hullaantuneena hänen söpöydestään.
Ainut ohje, jonka voin teille muille antaa: katukaa ennemmin sitä, mitä tuli sanotuksi. On surullista joutua kerta toisensa jälkeen katumaan sitä, mikä jäi sanomatta.
Elämässä on hetkiä, joihin ei saa enää palattua aikakoneella takaisin. Tilanteita ei saa otettu uusiksi. Jokainen kohtaaminen ja hetki ovat ainutlaatuisia eivätkä ne milloinkaan voi enää toistua tismalleen samanlaisena. En pysty palaamaan viime torstaille tsemppaamaan itseäni perjantaista kohtaamista varten. Eikä se reilua olisikaan, että saisi palata menneisyyteen antamaan ohjeita itselleen toimia paremmin. Jotenkin surullista, mutta elämä menee näin. Joka sekunti ratkaisee, joka hetki on tehtävä parhaansa. Jos räpsäytät silmiä väärällä hetkellä, voit missata elämäsi mahdollisuuden.
Teille muille ja itselleni: kuljetaan silmät auki arjen tilanteissa. Kohdataan ihmiset aina avoimina ja valppaina. Ei enää menetettyjä mahdollisuuksia, kun kuljet kadulla maata tuijottaen tai istut jossain matkapuhelinta räpläten. Se ihminen, joka sinun on määrä kohdata, saattaa seisoa vierelläsi, kun selailet kännykkääsi. Avaa silmäsi ja huomaa.
Korona-aika, maskit ja turvavälit ovat tehneet ihmisten kohtaamisesta vaikeaa. Julkisissa tiloissa tuntuu olevan epäselvää, voiko hissiin mennä kaksi ihmistä samaan aikaan! Tästä hulluudesta on palattava takaisin arkeen ja jotenkin ponnistaa uudelleen jaloilleen.En ole samaa mieltä, että olisit vielä myöhässä yhtään!
Jos olisit heti soittanut perään, vaikuttaisit paljon oudommalta ja häiritsevämmältä, koska kuitenkin oli tuollainen tapaaminen.
Mitä jos soittaisit torstaina puolen päivän jälkeen? Silloin on lähes viikko kulunut ja voit tiedustella asunnon suhteen tai ilmoittaa pahoitellen, että se on luvattu toiselle.
Kun tämä on hoidettu, voisit kevyesti muina miehinä kysäistä, että lähtisitkö muuten joskus treffeille? Jos vastaus on myöntävä, niin kysy onko hän somessa ja lähetä kaveripyyntö vähän myöhemmin jos hän tuntuu kiinnostuneelta yhtään ja sitä kautta muodosta suora ja helppo, muttei liian tunkeileva kontaktimahdollisuus. WA on ehkä aluksi vähän liikaa, ellei nainen itse ehdota sitä. Kun hän hyväksyy kaveripyynnön, niin kontakti on avoin, mutta vältä heti lähettämästä viestejä liian myöhään illalla tai aikaisin aamulla äläkä hermostu jos nainen ei heti ole aktiivinen.
Kun kysyt juuri ennen viikonloppua näytät vähän pelimieheltä, kun et pelaa varman päälle ja kysy heti maanantaina vaan luotat charmiisi ja kysyt ikäänkuin viimehetkessä olettaen että nainen peruu kaikki suunnitelmansa vuoksesi.
Jos hän kieltäytyy, pidä pokkasi ja sano vain:"No, kannatti kuitenkin kysyä.." tai naurahtaen "Ok, no problem, siinä tapauksessa toivotan sulle hyvää kevään alkua ja muista meidän firmaa josset löydä mieleistäsi kämppää, uusia tulee jatkuvasti listoille."
Näytä kiinnostuksesi, mutta älä ole päällekäyvä, vaativa äläkä epätoivoinen. Jos nainen vastaa suht nopeasti ja kiinnostuneesti viesteihin, niin voit pyytää häntä heti treffeille, mutta jos vaikuttaa kiireiseltä, niin myöhemmin.
Olet varmaan kuitenkin suht ok naisen mielestä, ei kukaan mitään roskiksia halua nähdä tai pimeitä kellareita vieraan miehen kanssa jos kokee tän vähänkin epämiellyttäväksi.
Tsemppiä! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitä tässä koko ajan pähkäilen voisiko vielä yrittää? Samaan aikaan ymmärrän, että mitä useampi päivä ehtii kulua, sitä enemmän olen myöhässä. Keskustelun avaaminen on kuin kadonneen ihmisen jäljittäminen: sinun pitää pysyä tilanteen tasalla, mutta jos jälki kylmenee, on fiksuinkin poliisi ihmeissään, mistä etsiä seuraavaksi.
Tässä taisi käydä niin, että "jälki" ehti jo kylmetä ja ymmärrän kyllä, että mokasin pahasti, kun en avannut suutani. Ihan oma moka. Kuten sanoin, se vaan tapahtui jotenkin niin nopeasti, että ennen kuin tajusin, koko tilanne oli ohi. Olin niin uppoutunut siihen hetkeen, että ajantaju katosi. Tuntui kuin se kohtaaminen olisi kestänyt 2 minuuttia, vaikka kellon mukaan se vei 20 minuuttia. Olin lähes transsin omaisessa tilasse hullaantuneena hänen söpöydestään.
Ainut ohje, jonka voin teille muille antaa: katukaa ennemmin sitä, mitä tuli sanotuksi. On surullista joutua kerta toisensa jälkeen katumaan sitä, mikä jäi sanomatta.
Elämässä on hetkiä, joihin ei saa enää palattua aikakoneella takaisin. Tilanteita ei saa otettu uusiksi. Jokainen kohtaaminen ja hetki ovat ainutlaatuisia eivätkä ne milloinkaan voi enää toistua tismalleen samanlaisena. En pysty palaamaan viime torstaille tsemppaamaan itseäni perjantaista kohtaamista varten. Eikä se reilua olisikaan, että saisi palata menneisyyteen antamaan ohjeita itselleen toimia paremmin. Jotenkin surullista, mutta elämä menee näin. Joka sekunti ratkaisee, joka hetki on tehtävä parhaansa. Jos räpsäytät silmiä väärällä hetkellä, voit missata elämäsi mahdollisuuden.
Teille muille ja itselleni: kuljetaan silmät auki arjen tilanteissa. Kohdataan ihmiset aina avoimina ja valppaina. Ei enää menetettyjä mahdollisuuksia, kun kuljet kadulla maata tuijottaen tai istut jossain matkapuhelinta räpläten. Se ihminen, joka sinun on määrä kohdata, saattaa seisoa vierelläsi, kun selailet kännykkääsi. Avaa silmäsi ja huomaa.
Korona-aika, maskit ja turvavälit ovat tehneet ihmisten kohtaamisesta vaikeaa. Julkisissa tiloissa tuntuu olevan epäselvää, voiko hissiin mennä kaksi ihmistä samaan aikaan! Tästä hulluudesta on palattava takaisin arkeen ja jotenkin ponnistaa uudelleen jaloilleen.Ja lakkaa toi kaamea ulina jäät pian ikuisesti vangiksi tänne meidän omaan Särkyneitten sydänten hotelliin ja sitä saat kyllä katua!
Nyt reipastut ja hoidat asian.
- Anonyymi
Eräässä toisessa ketjussa joku sanoi osuvasti: "Joskus vaan joku vie jalat alta. Puun takaa ne ihastukset tulee muutenkin. Ihmisen biologia on todella jännä kokonaisuus."
Kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri näin kävi minullekin viime perjantaina. - Anonyymi
Onko mikä tilanne nyt? Onko jo häät sovittu?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 713240
- 2012832
- 222658
- 492618
- 202486
Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl412325Miten hitsissä ulosoton asiakas?
On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez2101783Törmättiin tänään
enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v241737- 371600
- 181456