Hyvä kolumni, eikä hyvin perusteltuja vastaväitteitä ole olemassa:
https://yle.fi/uutpiset/3-12316944
https://yle.fi/uutpiset/3-12316944
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onhan se törkeä loukkaus yksilön uskonnonvapautta kohtaan, kun hänet pakkoliitetään uskonnolliseen yhteisöön. Mutta linkki ei toimi.
Korjattu linkki:
https://yle.fi/uutiset/3-12316944
Hyvä kolumni, mutta ei hyvin perusteltu.
"Perheen uskonnollinen yhteiselämä puolestaan ei edellytä lapsen liittämistä uskontokunnan jäseneksi. Kasvatus on vapaata lain sallimissa rajoissa."
"...todellinen syy lasten jäseniksi ottamiseen on pyrkimys hallita hengellistä kehitystä ja luoda vahva side ennen harkintakyvyn kehittymistä. Avoimessa yhteiskunnassa uskontoon pakottaminen on kuitenkin kuolleena syntynyt ajatus."
Nämä ovat keskenään ristiriidassa olevat lauseet.
Dosentti ajattelee, että pelkkä uskontoon liittäminen on pyrkimys hallita hengellistä kehitystä ja luoda vahva side uskontoon. Mutta samalla periaatteella osallistuminen pyhäkouluun, tyttökerhoon, jumalanpalvelukseen osallistuminen, tai Raamatun lukeminen lapselle tai iltarukouksen opettaminen voidaan nähdä samalla tavoin. Saman logiikan mukaan nekin ovat lapsen uskontoon pakottamista.
(Uskonnolinen) kasvatus ei voi yhtäaikaa olla sekä vapaata että kiellettyä toimintaa. Dosentilla jää todistamatta, että miksi juuri kuuluminen uskontoon poikkeaa muista uskonnollisen kasvatuksen muodoista ja hänen itse luomastaaan periaaatteesta. Päinvastoin, pelkkä uskontoon kuuluminen juridisesti on tn. vähiten lapsen uskonnollista kehitystä muokkaava toimi verrattuna vaikkapa pyhäkouluun.
Lapsikaste on nykymuotoiselle kirkolle elinehto. Tosin se nykymuotoisuus lakkaa tätäkin vauhtia olemasta yhdessä sukupolvessa. Lapsikaste vain jarruttaa vähän kehitystä.
Jos ihmisen pitäisi vahvistaa 18 vuotiaana jäsenyytensä kirkoon, kirkon jäsenmäärä romahtaisi vielä paljon entistä nopeammin.
Vanhemmat tekevät "perisyntiselle" lapselleen elämänpituisen sopimuksen josta lapsen on vaikea murrosikäisenä halutessaankaan irtaantua perheen ja muun ympäristön vaikutuksen alla.
Se kirkosta eroaminen jää monesti sitten aikuisuuteen roikkumaan vaikka ei olisi mitään reaalista yhteyttä kirkkokuntaan mihin on tullut liitettyä.
Tapakristittynä sitten elellään, "uskossa" siihen mihin ei uskota saati edes luulla.