Usein on kuultu viljeltävän käsitystä, jonka mukaan määräaikaiset työsuhteet olisivat ERITYISESTI naisten ongelma ja naisvaltaisten alojen ongelma.
Seuraavassa kattava sosiaali- ja terveysministeriön tutkimus asiasta vuoteen 1998 saakka:
http://pre20031103.stm.fi/suomi/tao/julkaisut/tyosuhteet/maaraaikaiset.htm
Mielenkiintoista ovat seuraavat luvut:
(Luku kertoo määräaikaisen työsuhteen prosenttiosuuden ko. sektorilla suhteessa kaikkiin työsuhteisiin, vuonna 1998)
Julkinen sektori naiset 24,9%, miehet 21,4%
Valtio naiset 26,4%, miehet 22,4 %
Kunnat naiset 24,6%, miehet 20,4%
Yksityinen naiset 16,9%, miehet 12,7%
...eli tässä mielessä työsuhteiden määräaikaisuus tuntuu koskettavan hieman enemmän naisia, mutta ei suinkaan niin, että naisia nyt äärettömästi enemmän olisi määräaikaisissa työsuhteissa, kuin miehiä? (jonka kuvan on saanut aiheesta noin mediarummutuksen välityksellä).
Esim. seuraava juttu puhui "määräaikaisuuksien kasautumisesta nuorille naisille" ilman tilastotietoja taustalla: http://www.akava.fi/pages/index.asp?osio=8001&uutis_id=172
Samaten tuulahaatainen kertoo, että erityisesti synnytysikäiset naiset tekevät määräaikaisia, ilman tilastotietoja: http://www.tuulahaatainen.net/index.cfm?cd=1042&doc=1318
Seuraavassa sitten uudempaa tilastotietoa:
http://www.ek.fi/arkisto/ekarchive/20030814-092131-2180.pdf
Ko. raportissakin todetaan, että naisten asemasta työmarkkinoilla on "monenlaisia mielikuvia, jotka eivät vastaa todellisuutta".
Muutamia poimintoja:
- naisia on yrittäjinä puolet vähemmän kuin miehiä
- julkisen sektorin palkansaajista naisia 70%, miehiä 30%
- yksityisellä sektorilla määräaikaisessa kokoaikatyössä oli naisista 14,5% ja miehistä 10,6% vuonna 2001, - verrattuna vuoteen 1998, oli molempien osuus tullut saman verran alaspäin, ero ei ollut kasvanut
- yksityisellä sektorilla naisia työskentelee enemmän osa-aikaisina, kuin miehiä (ongelma?)
- sairauspoissaoloja naisilla (7,6%) on pari prosenttia enemmän kuin miehillä (5,9%), perhepoissaoloja sitten huomattavasti enemmän (7,1% - miehillä 0,4%). Sairauspoissaolot (joihin ei ole tässä laskettu perhevapaita, eikä lasten sairauksia) siis selittäisivät esim. jo kaksi prosenttia (tarkalleen 1,7%) palkkaeroista samasta työstä?
- ylityötä tekevät useammin miehet (67% miehistä, 48% naisista) ja yleensä vähän enemmän (miehet 3,6% työtunneista, naiset 2,1%) yksityisellä sektorilla
- naiset eivät kouluttaudu teollisuuden tarpeisiin toisin kuin miehet - vaan naisten koulutus suuntautuu enemmän aloille, joille yksityisellä puolella ei ole tarvetta
- palkkaerot samasta työstä ovat suurimmillaan paperiteollisuudessa (liki 10%!!), mutta muilla teollisuuden aloilla tuota parin prosentin luokkaa (kuva s. 16)
- tulospalkkioiden maksussa ei merkittäviä eroja
...eli paperiteollisuus kun saadaan bunkkeristaan pois maksamaan naisillekin paremmin, niin palkkapolitiikka alkaa olla nykyisin kunnossa.
Mielestäni tuo 7%:n ero sitten kustannuksissa juuri naisten ja miesten työllistämisen välillä pitäisi tapahtua silloin ja kohdistetusti, kun kustannukset syntyvät. Eli noin kustannustaloudellisesti arvioituna perheellinen nainen maksaa työnantajalle sen 7% ( palkan sivukulut ym) verran enemmän kuin mies, jolle on vaikea voida mitään (paitsi siltä osin, kun on kyse siitä, onko esim. sairaan lapsen kanssa kotona). Voitaisiinko esim. naisen palkkaamisen sosiaalikuluja hellittää hieman suhteessa mieheen? (esim. prosentin, pari, joka kattaisi edes sairauspoissaolojen eron?)
Asiallinen faktatieto ja kunnon tilastot ovat aina myyttejä parempia.
Seuraavassa kattava sosiaali- ja terveysministeriön tutkimus asiasta vuoteen 1998 saakka:
http://pre20031103.stm.fi/suomi/tao/julkaisut/tyosuhteet/maaraaikaiset.htm
Mielenkiintoista ovat seuraavat luvut:
(Luku kertoo määräaikaisen työsuhteen prosenttiosuuden ko. sektorilla suhteessa kaikkiin työsuhteisiin, vuonna 1998)
Julkinen sektori naiset 24,9%, miehet 21,4%
Valtio naiset 26,4%, miehet 22,4 %
Kunnat naiset 24,6%, miehet 20,4%
Yksityinen naiset 16,9%, miehet 12,7%
...eli tässä mielessä työsuhteiden määräaikaisuus tuntuu koskettavan hieman enemmän naisia, mutta ei suinkaan niin, että naisia nyt äärettömästi enemmän olisi määräaikaisissa työsuhteissa, kuin miehiä? (jonka kuvan on saanut aiheesta noin mediarummutuksen välityksellä).
Esim. seuraava juttu puhui "määräaikaisuuksien kasautumisesta nuorille naisille" ilman tilastotietoja taustalla: http://www.akava.fi/pages/index.asp?osio=8001&uutis_id=172
Samaten tuulahaatainen kertoo, että erityisesti synnytysikäiset naiset tekevät määräaikaisia, ilman tilastotietoja: http://www.tuulahaatainen.net/index.cfm?cd=1042&doc=1318
Seuraavassa sitten uudempaa tilastotietoa:
http://www.ek.fi/arkisto/ekarchive/20030814-092131-2180.pdf
Ko. raportissakin todetaan, että naisten asemasta työmarkkinoilla on "monenlaisia mielikuvia, jotka eivät vastaa todellisuutta".
Muutamia poimintoja:
- naisia on yrittäjinä puolet vähemmän kuin miehiä
- julkisen sektorin palkansaajista naisia 70%, miehiä 30%
- yksityisellä sektorilla määräaikaisessa kokoaikatyössä oli naisista 14,5% ja miehistä 10,6% vuonna 2001, - verrattuna vuoteen 1998, oli molempien osuus tullut saman verran alaspäin, ero ei ollut kasvanut
- yksityisellä sektorilla naisia työskentelee enemmän osa-aikaisina, kuin miehiä (ongelma?)
- sairauspoissaoloja naisilla (7,6%) on pari prosenttia enemmän kuin miehillä (5,9%), perhepoissaoloja sitten huomattavasti enemmän (7,1% - miehillä 0,4%). Sairauspoissaolot (joihin ei ole tässä laskettu perhevapaita, eikä lasten sairauksia) siis selittäisivät esim. jo kaksi prosenttia (tarkalleen 1,7%) palkkaeroista samasta työstä?
- ylityötä tekevät useammin miehet (67% miehistä, 48% naisista) ja yleensä vähän enemmän (miehet 3,6% työtunneista, naiset 2,1%) yksityisellä sektorilla
- naiset eivät kouluttaudu teollisuuden tarpeisiin toisin kuin miehet - vaan naisten koulutus suuntautuu enemmän aloille, joille yksityisellä puolella ei ole tarvetta
- palkkaerot samasta työstä ovat suurimmillaan paperiteollisuudessa (liki 10%!!), mutta muilla teollisuuden aloilla tuota parin prosentin luokkaa (kuva s. 16)
- tulospalkkioiden maksussa ei merkittäviä eroja
...eli paperiteollisuus kun saadaan bunkkeristaan pois maksamaan naisillekin paremmin, niin palkkapolitiikka alkaa olla nykyisin kunnossa.
Mielestäni tuo 7%:n ero sitten kustannuksissa juuri naisten ja miesten työllistämisen välillä pitäisi tapahtua silloin ja kohdistetusti, kun kustannukset syntyvät. Eli noin kustannustaloudellisesti arvioituna perheellinen nainen maksaa työnantajalle sen 7% ( palkan sivukulut ym) verran enemmän kuin mies, jolle on vaikea voida mitään (paitsi siltä osin, kun on kyse siitä, onko esim. sairaan lapsen kanssa kotona). Voitaisiinko esim. naisen palkkaamisen sosiaalikuluja hellittää hieman suhteessa mieheen? (esim. prosentin, pari, joka kattaisi edes sairauspoissaolojen eron?)
Asiallinen faktatieto ja kunnon tilastot ovat aina myyttejä parempia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...tässä jutussa on erityisesti se, että julkishallinto, joka toisaalta moralisoi kovasti määräaikaisuuksia jne poliitikkojen suulla, on itse suurin syntinen aiheeseen.
Itselläni oli ennen tätä hetkeä kuva, että naiset tekisivät määräaikaisia töitä HUOMATTAVASTI miehiä enemmän - kun asiaa on niin hirveästi rummutettu juuri NAISTEN ongelmana.
Yleensä tämä homma näyttäisi olevan eritoten ikäongelma - ts. nuorten (etenkin nuorten perheiden) ongelma - juuri siinä iässä, kun tarvittaisiin pysyvyyttä jotta tohtisi alkaa rakentamaan elämää, on elettävä epävarmuudessa.
Nyt onkin tärkeä, että esim. määräaikaisuutta parantavia otteita ei suunnata PELKÄSTÄÄN naisvaltaisille aloille, ettei tuo iso osa miehistä unohdu asian piiristä.
Kyllä on tosiaan syytä suhtautua varauksella feministiseen yksisilmäisyyteen... tässäkin minulla oli kuva todella, että ero olisi ollut suurikin.
..kun noita huojennuksia ja etuuksia tehdään, niin mistä voimme olla varmoja, että ne kohdistuvat oikein..?
..tämä markkinoihin puuttuminen on nähdäkseni sosialismia, suunnitelmataloutta, joka vääristää kilpailun..??
..muutetaan esimerkiksi paperiteollisuuden kustannusrakennetta, niin käy vielä niin, että nokialaisetkin ryhtyvät värkkäämään paperia..
..viimeiseen kohtaan lisäisin laatusanan hyvän myytin puolesta..
.. kuin 1998 tilastot. Vuoden 2004 tammi-lokakuun tilastojen (Tilastokeskus) mukaan työtätekevistä naisista joka viides on pätkätyöläinen, miehistä vain 12,7 % (HS 24.11.2004).
Saman lähteen mukaan pätkätyöt koskevat varsinkin kuntien naisvaltaisia aloja (lastentarhanopettajia, opettajia, sosiaalialan ja terveydenhoidon henkilökuntaa, kaikkiaan kuntien pätkätöissä 23 %). Valtiolla määräaikaistyössä (lähes 25 %) on paljon yliopistojen henkilöstöä (joista noin 2/3 määräaikaisia). Koulutus ei näytä suojaavan pätkätyöriskiltä, päinvastoin, lisää riskiä.
Pätkätyömahdollisuus on tiettyyn mittakaavaan ja vapaaehtoisena järjestelynä positiivisen joustava ratkaisu, mutta Suomen tapaan laajasti käytettynä se on Euroopan häpeätahra, tilanne on EU:ssa kolmanneksi kehnoin heti Espanjan ja Portugalin jälkeen.
Naisten osuus työttömistä on suurempi kuin miesten, ja samanaikaisesti myös naisten osuus pätkätöistä on suurempi. Kun osuudet lasketaan niinkuin pitää eli työtätekevästä väestöstä, hypännee Narinkin silmille totuuus "myyteistä". Jälleen kerran. Hän voi tietenkin tapansa mukaan väittää tilastot virheellisiksi ja feministien reikäaivoin tulkitsemiksi ja heittää vastapainoksi valaisevan kertomuksen jostain norjalaisnaisesta, ruotsalaiskolumnista tai viittauksen amerikkalaisiin miessakkisivuihin. Tilastojen todellisuus ei niistä muutu täällä Suomessa.
Pätkätöiksi kutsutaan määräaikaisia ja osa-aikaisia töitä, niiden häikäilemättömän suurta suhteellista osuutta on luvattu aktiivisesti pienentää, mutta määrä on vain kasvanut vuodesta 1998, johon Nari viittaa. Pätkätyöläisiä oli 1-10.2004 16,4 % kaikista palkansaajista (n. 337 000). Edellisvuoden vastaavaan aikaan verrattuna oli hitusen vähennystä. Valtion tilastot kaunistuvat 2005 alkaen, kun niistä siivotaan pois laillisesti määräaikaisia ja opiskelijoita.
En ole muutamaan päivään tietokoneen ääressä, joten muut jatkanevat keskustelua tärkeästä aiheesta. Nari-disinformaatio ei silti hiljene, muut ehkä saavat tietoa.
Pätkäduunit loppuvat kun vaikkapa hoitajista tulee kunnolla pula tai ainakin alkavat pitää kiinni oikeuksistaan.
Melkoisen hampaattoman olisia ovat nuo tehy ja super. Luulisi siinä hommien laadunkin kärsivän kun porukka vaihtuu kuin hevonen mustalaisella.
Vaimo sitä kesti kattella viitisentoista vuotta, sitten meni hermo kirjoituspöytähoitotieteilijöihin.
On kuulemma kumma kuinka raha riittää kaikenmaailman projekteihin, mutta kentälle ei saada väkeä. Kuulemma AMK Hoitsu ei oikein suostu mummolle paskavaippaa vaihtamaan, hänhän on hoitotieteilijä.
...myös osa-aikatyöt pätkätöiksi, niin sitten tuo 25% on aika lailla vuoden 1998 tasolla... Eli siinä mielessä tilanne ei muuttunut.
Itse käsitin väin määräaikaiset työsuhteet ns. "pätkätöiksi" - osa-aikaisista ilmeisesti paljon suurempi osa on voimassa toistaiseksi.
Osa-aikainen työsuhde VOI useammin johtua myös ihmisen omasta valinnasta haluta tehdä vähemmän töitä, esim. elämäntilanteen mukaan. Ei toki aina.
Ensimmäistä kertaa kuulen, että myös osa-aikatyöt määritellään "pätkätöiksi".
Käsittääkseni suomessa on ollut ongelma siitä, että osa-aikaisia työsuhteita ei ole kovin kannattavaa tehdä suhteessa työmarkkinatukiin, joita saisi tekemättä mitään. Suomen työmarkkinat ovat useita muita maita paljon joustamattomammat osa-aikatyön kannattavuuden suhteen.
Eli, kun sinun määritelmäsi kattoi pätkätöihin luetelluiksi myös osa-aikatyöt, niin silloin naisten osuus kasvaa - minäkin toin muuten (jos taas kerran luit/ymmärsit??) esiin tuossa tekstissäni sen, että naiset tekevät enemmän osa-aikaisia töitä...
Eli disinformaatiota ei ole asiassa ollut - itse olen aina ajatellut pätkätöiksi ne määräaikaiset työsuhteet. Osa-aikatyö on eri käsite. Esim. meidän perhetilanteeseemme on joskus osa-aikatyö sopinut hyvinkin, ja se voi monelle perheelliselle olla hyvä vaihtoehto - etenkin jos kannustimet siihen tehdään paremmaksi, että semmoisenkin työn tekeminen kannattaisi suhteessa siihen, ettei tee mitään.
...että tulin sanoneeksi, että 25% työelämässä olevista naisista tekee osa-aika TAI määräaikaista työtä, kun hesarin mukaan se onkin 20%.
Miehistä sitten tuo reilu 11%.
Määräaikaisten työsuhteiden osaltahan tuo luku on huomattavasti pienempi - eli juuri osa-aikaiset työsuhteet (jota avauksessanikin kysäisin kysymysmerkin pohjalta, että ongelma?, ja jota ilmeisesti sohvi ei ollut snaijannut) ovat selkeimmin sukupuolittuneet.
Nuo prosenttiluvuthan ovat keskenään myös määrällisesti suhteellisen vertailukelpoisia, kun käytännössä yhtä monta naista ja miestä on työllistuneinä nykyisin.
Siitähän on tehty ainakin meillä tutkimuksia, että suuri osa (ei kaikki) osa-aikaisissa työsuhteissa olevista toivoisi sen täysiaikaistumista, eritoten hoitoaloilla. Joten siellä tämä ongelma on tosi.
Kuitenkin, mikä oli avaukseni pointti, pelkästään keinot, jotka keskittyisivät NAISTEN pätkätyöläisyyden (jonka itse luin määräaikaisiksi työsuhteiksi) hoitoon olisivat eittämättä riittämättömiä.
Toisaalta juuri esim. etenkin hallituspoliitikoilta asian marmatus on erittäin kaksinaismoralistista, koska juuri julkisella sektorilla tuo asia on jopa yksityistä sektoria suurempi.
Nimim. itse Suomessa pisin työsopimus 1,5 vuodeksi 10 vuoden aikana, kun lähdin, niin vakihomma puolen vuoden koeajan jälkeen... Itselläni juuri tuo määräaikaisuudella veivailu oli SE tärkein syy lähteä Suomesta, ei niinkään palkkaus, joka tosin on sekin huomattavasti parempi koulutetuille ihmisille. (Puhumattakaan siitä, että jää aikaa kirjoitella feministipalstallekin :-)
...onko esim. paperialalla (jossa tuo selittämätön palkkaero on suurin) tuo epätasa-arvo ammattiliitoista, yksilöistä, vai työnantajista johtuvaa?
Tosin tuo siteeraamani raportti kiinnitti huomiota, että mitä hienovaraisempaan analyysiin työtehtävien varsinaisesta sisällöstä mennään, sitä enemmän tuo selittämätönkin palkkaero kapenee.
Homman ydinhän on se, että esim. kaksi "kehitysinsinööriä"kin voi tehdä (ja haluta tehdä) aika lailla erilaista hommaa ja eri tavoin vaativaakin hommaa teollisuusyrityksessä. Kun taas ne niputetaan palkkatilastoissa samoihin.
Mainitsemani Hesarin julkistamat tilastoluvut koskivat vain määräaikaisia työsuhteita, ei osa-aikaisia, free lance -töitä tms. Jos pätkätöiksi katsotaan vain määräaikaispestit, niin loppukaneettini oli sitten väärä. Olen omassa mielessäni listannut kaikki ns. epätyypilliset työsuhteet "pätkätöiksi", ehkä virheellisesti. Epätyypilliset keikat ovat positiivisia mahdollisuuksia silloin, kun molemmat osapuolet kokevat ne hyödyllisiksi senhetkiseen tilanteeseensa. Mutta kun niiden osuus on nopeasti kasvanut valtaisaksi ja kasvaa yhä, on ilmiössä selvää heikommassa asemassa olevien työntekijöiden hyväksikäytön makua. Vaikutukset näkyvät mm. syntyvyystilastoissa (vähentämässä syntyvyyttä, toisaalta myös lisäämässä sikäli, että kun ei kerran ole kunnon työtä, niin "tehdään nyt sitten ne lapset"), sekä stressi-, pelko- ja masennustilojen lisääntymisenä ja muuna sairastavuutena. Miehillä ja naisilla, perheyhteisöissä, koko yhteiskunnassa.
Sinulla on nyt melkoisen puusilmäinen näkemys tähän asiaan. On totta, että naisille kertyy enemmän sairauspoissaoloja (etenkin raskausajalta), mutta toisaalta se, että työntekijä on töissä ei vielä kerro sitä, kuinka tuottava hän yritykselle on.
Esim. henkilö A voi olla viikon aikana kotona 2 päivää, mutta tekee hulluna töitä 3 päivää. Henkilö B on kyllä kaikki 5 päivää töissä, mutta viettää työajastaan keskimäärin 5 h/päivä haukkumassa feministejä keskustelupalstoilla ja tekee varsinaisia töitään noin pari tuntia. Tällöin voidaan miettiä sitä, että kumpi työntekijä todellisuudessa tulee työnantajalle kannattavammaksi.
...on kuule tärkeä yhteiskunnallisen debatin osa, johon itse koen käyttää hieman nykyisin tätä akateemista vapauttani :-)
Minun tulostavoitteeni ovat tälle vuodelle aika kivasti hanskassa - opetuksen ja tutkimuksen suhteen tiedän, mitä tehdä. Jos homma käyp kateeksi, niin ei muuta kuin alalle pätevöitymään ja opiskelemaan :-)