Hei. Otsikko tiivistää aika hyvin koko tekstin, mutta selitänpä vielä koko elämäntilanteen. Olen siis kohta kakskymppinen jannu, joka elää hyvässä kodissa eikä mitään suurempia ongelmiakaan ole. Ei ole historiaa minkäänlaisista mt ongelmista tai mitään.
Olen nyt about 2-3 vuotta kärsinyt siitä, että tuntuu kuin mikään ei menisi eteenpäin ja elämä junnaa paikallaan. Mielenkiinnon kohteita ja tekemistä on niin paljon, että tuntuu että elinikä ei riitä, mutta en kerta kaikkiaan saa itseäni tekemään mitään, ja jos saan, niin hankalaa se on ja koko ajan vituttaa.
Olen kokeillut kaikenlaista mistä saisin energiaa. Esimerkiksi olen yrittänyt pitää rutiinia elämässä ja herätä oikeisiin aikoinin. Olen tehnyt ruokaa ja yrittänyt kuntoilla, mutta siihenkin menee mielenkiinto eikä tunnu energiaa tulevan. Olen sokerilakkoa pitänyt ja älupuhelinkin ollut kuukausia pois käytöstä. Vielä kolme vuotta sitten en käyttänyt alkoholia enkä mitään muitakaan päihteitä eikä olo ollut sillonkaan parempi ainakaan aikaan saamisen suhteen.
Kun koulun olin käynyt niin aika kotona meni siihen, että herään aamulla ja juon kahvin. Sitten istuskelen sohvalla tai makaan sängyssä kännykkä kädessä ja etsin mielihyvää joka paikasta. Juttelen muille ja tuntuu koko ajan että jotain pitäisi saada aikaan. Ajattelin, että ehkä armeijassa saan tarvittavaa energiaa elämään, kun se oli edessä.
Tällä hetkellä olen armeijassa ja tilanne tuntuu entistä paskemmalta. Pidin alkoholilakkoa pari kuukautta, mutta aloin käyttämään nuuskaa ja tupakkaa. Armeijassa tuntuu, että mikään ei kiinnosta ja välillä tuntuu, että tulen hulluksi. Lasken sekuntteja, että pääsen lomille ja mikään muu ei kiinnostakkaan. Aamuherätykset ja vähä uni käy hermoille ja olen itkenytkin useaan otteeseen, vaikka en sitä ole harrastanutkaan ennen armeijaa paljoa. Metsäleirit tuntuvat sietämättömiltä ja varsinkin hiihtäminen. Armeijassa myös peliriippuvuuteni lähti käsistä, ja tuli pelattua monta tuhatta euroa mikä aiheutti hirveää oloa. Myös kiinnostus omasta terveydestä on vähän pudonnut enkä enää jaksa esim. pestä hampaita viikkoihin tai käydä suihkussa joka päivä.
Armeijan haluaisin lopettaa, mutta sen verran jostain syystä kiinnostaa, että en voi sitä tehdä itsetunnon ja ympäristön paineiden takia. Tosin sen jälkeen varmaan myös makaisin kotona päivät pitkät vihaisena ja äreänä, kun mikään ei edisty.
Lomille kun pääsen armeijasta, olen ihan yhtä laiska ja rutiiniton kuin ennenkin. Tosin nyt tuntuu, että olen tunteetonkin. Peleihin hävityt rahat ei kiinnosta, ja jos siirtorajat eivät olisi täynnä, pelaisin loputkin rahani. Alkoholia olen taas käyttänyt, mutta siihen meni mielenkiinto myös, eikä humala enää tuo hyvää oloa. Nuuskankin laitan huuleen vain siksi, koska vielä 2 kuukautta sitten se sai aikaan hyvän olon toisin kuin nyt. Kun lomat lähestyvät loppuaan, alkaa stressi armeijasta ja taas armeijassa kaikki vituttaa ja odotan lomia.
Olen puhunut perheenjäsenille ja kavereille kaikesta ja he tietävät myös riippuvuuksistani jne. mutta se ei vaikuta oikeastaan mitenkään. Tuntuu, että ei väliä puhuisinko vai ei, niin samalta tuntuu. Itsetuhoisia ajatuksia nyt on siinä määrin kuin kaikilla muillakin, mutta en tosissaan sellaisia ole koskaan ajatellut ja tuskin tulen ajattelemaankaan.
Jos tunnen mielihyvää jostain, alan epäilemään onko se edes mielihyvää ja havahdun siihen, että en tunnekkaan mielihyvää. Tunnen kuitenkin olevani terve, mutta tuntuu silti ettei mikään onnistu ja kaikki vituttaa tai ei tunnu miltään, mikä saa oloni välinpitämättömäksi.
Jos jollain on samanlaisia fiiliksiä niin olisi mukava kuulla miten tästä pääsee.
Miksi en saa mitään aikaan eikä mikään tunnu miltään?
13
187
Vastaukset
- Anonyymi
Ihan tiedoksi että itsemurha ajatukset eivät kuulu jokaisen suomalaisen elämään.Se ei ole normaalia.Miksi kuvittelet että kaikki suomalaiset ajattelee itsemurhaa.
- Anonyymi
Ihan tiedoksi, että en ole itsemurha-ajatuksista missään vaiheessa puhunutkaan. Opettele lukemaan tai ole lukematta.
- Anonyymi
Oletko masentunut
- Anonyymi
Sen kun tietäs. En usko, että olisin. Ei jotenkin tunnu kuitenkaan niin ankealta kuin mikä käsitykseni masennuksesta on. Ja masennuksen diagnosointikin perustuu omaan kokemukseen, joten varmaan saisin siitä diagnoosin. Mutta en silti usko, että tämä on masennusta, kun kuitenkin mielenkiinto moneen asiaan on pysynyt. En vaan saa itseäni tekemään mitään eikä se tekeminenkään tunnu hyvältä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sen kun tietäs. En usko, että olisin. Ei jotenkin tunnu kuitenkaan niin ankealta kuin mikä käsitykseni masennuksesta on. Ja masennuksen diagnosointikin perustuu omaan kokemukseen, joten varmaan saisin siitä diagnoosin. Mutta en silti usko, että tämä on masennusta, kun kuitenkin mielenkiinto moneen asiaan on pysynyt. En vaan saa itseäni tekemään mitään eikä se tekeminenkään tunnu hyvältä.
Mitä masennus loppupeleissä on?
Sitä pohtii Johann Hari kirjoituksessaan Guardian-lehdessä. Kannattaa pohtia asioita moniulotteisemmin ettei käy niin että kävelee vain lääkärin vastaanotolle, täyttää kyselylomakkeen ja alkaa napsia välittäjäainetoimintaan vaikuttavia masennuspillereitä miten monelle käy. Etenkin noin nuorena, kun aivot vielä kehittyvät vuosia. Tässä sitä on esimerkiksi pohdittu vähän erilailla kuin vain nykyajan lääketieteellisen mallin kautta. En sano että kirjoittaja on oikeassa kaikessa mutta vie mielestäni keskustelua masennuksesta mielenkiinjoiseen suuntaan.
https://www.theguardian.com/society/2018/jan/07/is-everything-you-think-you-know-about-depression-wrong-johann-hari-lost-connections
Usein kun puhuu lääkärille alakulo-oireistaan ne syyt siellä taustalla ja oikeasti oireilua aiheuttavat jutut voi jäädä pimentoon. Olet sitten diagnosoitu masentuneeksi, mutta se on oire, eikä se syy kaikelle. Masennus voi olla reaktio tapahtuneisiin asioihin ja vaatia sitä, että niihin syihin pureudutaan.. Joillakin esim. riippuvuudet esim alkoholiin voi laukaista maennusta, mutta toisaalta syy onkin jossain syvemmällä, eli esim käsittelemättömissä asioissa ja hankaluudessa käsitellä vaikkapa tunteitaan joita "lääkitsee" alkoholilla. Toki sillä voi myös hoitaa huonoa oloaan, mutta se hiljalleen yhä enemmän muuttuu huonon olon aiheuttajaksi. Jos masennusta vain hoidetaan sivuuttamalla alkoholin suurkulutus ja riippuvuus niin ei mikään välttämättä ratkea mihinkään suuntaan. Toki joku masentunut alkoholisti voi tyytyväisenä vedellä masennuspillereitään tuntien että ongelma on ratkaistu ja kokea vähemmän tarvetta alkoholiin mutta suhtaudun tähänkin kyynisyydellä etenkin pitkäaikaisratkaisuna
Masennus voi olla myös hyödyllinen mielestäni. Se on se viimeinen asia mikä tavallaan laittaa ihmistä esim muuttamaan elämäänsä itselle parempaan suuntaan. Esimerkiksi jos elintavoillaan tai ajatusrakennelmillaan laukaisee itselleen masennusta, esim.ylisuorittaminen, hyvinvoinnin boikotointi, jumiutuminen elämäntyyliin joka ei itselle vain sovi. Elää itselleen haitallisella tavalla.
Itsellä kävi niin, että ymmärsin vasta vanhemmalla iällä mikä minua masensi ja näin asian moniulotteisuuden. Söin masennuslääkkeitä vuosia saaden niistä harmia. Valitettavasti nuorena sitä ei osannut kyseenalaistaa kun joku valkotakkinen esitti asiantuntijaa. Nykyään olen pääsääntöisesti itse itseni asiantuntija, enkä anna tuota meriittiä jollekin minut heikosti tuntevalle valkotakille, jonka näkemys ihmisyydestä on jumiutunut jonnekin lääketieteen teorioiden alle.
- Anonyymi
Tunteeton et ainakaan ole, kun kerran vituttaa. Vitutus on vahva tunne.
Et maininnut mitään tyttöystävästä tai poikakavereista. Eikö näitä ole?
Masennukselta kyllä vaikuttaa. Pitäisiköhän sinun päästä lääkäriin. Onhan siellä lääkäri käytettävissä.- Anonyymi
Poikaystävä löytyy. Varmaan pitäisi, mutta en tiedä mitä uskaltaa sanoa ja mitä ei, ettei jää armeija kesken. En tosin tiedä mitä lääkäri voisi asialle tehdä.
- Anonyymi
Minusta on ihan normaalia että vituttaa kun tilanne ei ole se mikä haluaisi sen olevan. Ja peleissä hävittyjen rahojen painoarvoa hyvinvointiin ei pidä väheksyä. On parempi olla ahdistunut menetetyistä rahoista ja olla menettämättä lisää, kuin olla kuin mitään ei olisi hävitty ja jatkaa häviämistä...
Tilanne kyllä tasoittui. Itselläni on 18 vuotta kun kävin armeijassa.
Tarvitset joko parisuhteen tai muita sellaisia harrastuksia joissa voit kehittää ja saada jotain hyötyjä itsellesi ja nähdä kehityksen. Ei kannata mitään yli inhimillisen vaikeaa kuitenkaan ottaa tavoitteeksi. Kehitys vaatii sitten pitkäjänteisyyttä, mutta kun motivaatio on kohdillaan niin se tapahtuu. Motivaatiota voi myös kehittää, mutta se vaatisi jonkin aikaa että keskittyy täysin siihen, jq ehkä yksinoloa jossain telttailuretkellä tms. Että saa perspektiiviä asioihinsa. Siten saa merkityksellisyyttä elämäänsä.
Pitää myös pysähtyä arvostamaan pieniä ja kauniit asioita, kuten itse muistan armeijassa kun katselin aamulla ruokalaan mennessä oravien touhuja puussa usein.
Tilanteesi on kuitenkin väliaikainen ja tulet vielä unohtamaan että olet koskaan sellaisessa ollutkaan.
Suosittelen myös opettelemaan kehon ja mielen rauhoittamista jollain harjoituksella säännöllisesti, koska se lisää kaikkia hyviä kemikaaleja kehossasi ja sellaisen opitun taidon avulla voi rauhoitella kehoaan ja mieltään tarvittaessa. Yksi tapa on kuunnella kehon ja sen tuntemuksia silmät kiinni joitakin minuutteja, ja toinen että keskittyy hengitykseen. Uloshengityksen äänen voi kuvitella olevan aaltojen kohinaa rannalle iskeytyessä. Tässä tuli aika hyviä neuvoja :) - Anonyymi
Jos on ongelmia saada asioita tehdyksi joita haluaisi tehdä ja on lamaantunut niin asioita saa tehtyä pilkkomalla niitä riittävän pieniin osiin, mitkä on helposti toteutettavissa. Vaikka kirjaa niitä ylös ja aina vetää viivan yli kun joku asia on tehty, mikä tuottaa palkitsevuuden kokemuksen. Eli ei aseta itselleen yhtä suurta tavoitetta, eikä missään nimessä heti lyö tavoitteitaan esim. liian korkealle vaan pilkkoo sen osiin "päreiksi" ja miettii sen niin että mitä pieniä asioita sinun pitää tehdä jotta voit saavuttaa sen päätavoitteen. Ihan konkreettisia pieniä asioita. Jos on henkisesti huonossa kuosissa joskus, yksikin tavoite voi olla hyvä yhdelle päivälle, jossa tekemistä hiljalleen lisää ajan kuluessa. Jo sängyn petaus voi tuottaa aivoille jonkinsortin palkitsevuuden kokemuksen kun sen saa tehtyä.
. Loppupeleissä elämässä isojenkaan hienojen tavoitteiden saavuttaminen ei monestikaan tuota pitkäkestoista onnea, vaan se matka niiden saavuttamiseen, että on jotain mielekästä ja merkityksellistä tekemistä, joku suunta elämälle. On jotain minkä eteen ponnistella, yhteyden kokemusta toisiin. Se elämä tapahtuu siinä, kun ehkä ponnistelee jotain tavoitetta kohden. Monesti sitä saattaa muistaa elämässä asioita, jotka ovat olleetkin ihan pieniä pikkuisia tapahtumia, jotka jäävät mieleen tuottaen parhaita muistoja.
Jotta elämässään saavuttaa itselle merkityksellisiä asioita, kannattaa miettiä omia arvojaan, mikä sinulle elämässä merkitsee? Mikä sinulle on tärkeää? Tällaiset asiat voi joskus vaatia aikaa ja pysähtymistäkin että ne alkaa selkiytyä. Kannattaa myös suunnata joskus ajatukset myös kiitollisuuteen ja miettiä mistä asioista on kiitollinen sen sijaan, että helposti miettii mitä itseltä puuttuu.
Liika suorituskeskeisyys voi tappaa elämässä iloa. Jos siis ajattelee, että kokoajan pitäisi saada jotain aikaiseksi. Varsinkin perfektionismi voi olla aika tuhoisaa tekemisen kannalta. Sekin voi olla jo perfektionismia, että kokoajan syyttää itseään jos ei saa asioita tehtyä.
Joskus tämä suunta voi olla täysin hukassa ja silloin elämä tuntuu olevan vähän tuuliajolla. Nuorena sitä monesti etsii itseään eikä vielä täysin tiedä mitä haluaa, se on aivan täysin normaalia olla hukassa, tuntea tylsyyttä, pysähtyneisyyden tunnetta ynnä muuta.
Tylsyyskin, vaikka se meidän nykyajan tehosuoritusyhteiskunnassa
se on epätoivottu tunne voi olla aikaa jolloin löytää itseään, saada uusia ideoita, löytää rentoutumisen taitoja. Moni keksintökin on oikeasti löytynyt sen kautta, että jollakin on ollut tylsää, ei silloin kun ihminen on ollut suorittamassa jotain. Aina ei tarvitse olla suorittamassa. Joskus itsensä kohtaaminen tylsyydessä voi olla ahdistavaa. Mikään helppo prosessi se ei ole aina ole oppia olemaan itsensä kanssa ja olla vain. Sietää tylsyyttä.
Pysähtyminen ja rauhoittuminen voi olla asia, mihin kannattaa satsata. Kun oppii rauhoittumisen taitoja, se voi lisätä hyvinvointia. Esim., https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/tietoisuustaidot/Pages/default.aspx
Yksinkertaisimmillaan meditaatio on sitä, että kiinnittää huomiota vaikkapa ympäristössä oleviin ääniin mitä kuulee tai vaikkapa tarkkailee juuri ympäristössä tapahtuvia asioita tai vaikkapa tuntoaistiinsa miltä maa tuntuu jalkojen alla tai miltä joku esine tuntuu kädessä. Meditaatio ei ole istumista paikallaan staattisena, meditoida voi vaikka kävelylenkillä. Kehoaan voi myös opetella rauhoittamaan esimerkiksi liikkeen ja hengityksen yhdistämisellä, tällaista on esimerkiksi jooga. Joogaa on olemassa rentouttavaa, jossa keskitytään hermoston rentouttamiseen. Rauhallinen hengitys on pikakeino rauhoittaa hermostoaan. Toiset saattavat kokea esimerkiksi luonnossa liikkumisen terapeuttisena ja rauhoittavana.
Tunteet voi myös ajatella niin, että myös negatiiviset tunteet on kohdattavissa olevia.. Niitä ei tarvi juosta pakoon, vaan ne kannattaa kohdata. Niitä kannattaa sanoittaa, miten teetkin.
Voi olla että käyt läpi elämäsi kannalta prosessointia joka oikeasti, vaikka se ei nyt siltä tunnu, viekin sinua jotain kohti. Oppimaan elämästä ja itsestäsi jotain uutta.
Mitä erilaisiin riippuvuuksiin tulee, niin ne voivat olla keinoja myös paeta omia tunteitaan ja epämiellyttävää oloa. Dopamiiniryöpyt voivat olla hyvin koukuttavia mitä saa esimerkiksi pelaamisesta. Mutta liikaa kaikkea on liikaa ja lopussa se palkitsevuus alkaa karista, no viimeistään sitten kun rahoja alkaa menettää. Riippuvuus voi alkaa hallita ihmistä. Tilalle astuukin turra olo.- Anonyymi
Joskus me myös teemme asioita vaikka ehkä oikeasti ei täysin ole sydän mukana. Teemme niitä ehkä jostain syistä kuin ehkä syvin oma halu tehdä. Ehkä saatamme haluta olla jonkinlainen, mutta oikeasti emme edes halua olla sitä. Teemme vaikka asioita muiden odotusten ristipaineessa. Joskus yhteiskunnankin odotusten mukaan. Ihmiset tekevät mitä heiltä odotetaan, mutta ei sitä mistä he oikeasti on kiinnostuneita. Kaikki ei edes oikein tiedä mitä haluavat tehdä. Nykyään tuntuu, että on niin paljon vaihtoehtoja että pää voi tuntua olevan pyörällä.
Varmasti aika moni saattaa elää elämäänsä vain suorittaen, kuin valmiin käsikirjoituksen mukaan lähes koskaan kunnolla pysähtymättä. Joillakin se suorittaminen ja pysähtymättömyyys voi olla se mikä tuo elämään sisältöä.
On myös asioita jotka lähtökohtaisesti saattavat tuntua jonkinverran ikäviltä, ja ne tekisi mieli jättää kesken, koska ne ei tuota välitöntä iloa ja palkitsevuutta. Silti pitkällä tähtäimellä ne saattavat tuottaa enemmän palkitsevuutta ja iloa kuin se ns. helpompi reitti. - Anonyymi
Joskus me myös teemme asioita vaikka ehkä oikeasti ei täysin ole sydän mukana. Teemme niitä ehkä jostain syistä kuin ehkä syvin oma halu tehdä. Ehkä saatamme haluta olla jonkinlainen, mutta oikeasti emme edes halua olla sitä. Teemme vaikka asioita muiden odotusten ristipaineessa. Joskus yhteiskunnankin odotusten mukaan. Ihmiset tekevät mitä heiltä odotetaan, mutta ei sitä mistä he oikeasti on kiinnostuneita. Kaikki ei edes oikein tiedä mitä haluavat tehdä. Nykyään tuntuu, että on niin paljon vaihtoehtoja että pää voi tuntua olevan pyörällä.
Varmasti aika moni saattaa elää elämäänsä vain suorittaen, kuin valmiin käsikirjoituksen mukaan lähes koskaan kunnolla pysähtymättä. Joillakin se suorittaminen ja pysähtymättömyyys voi olla se mikä tuo elämään sisältöä.
On myös asioita jotka lähtökohtaisesti saattavat tuntua jonkinverran ikäviltä, ja ne tekisi mieli jättää kesken, koska ne ei tuota välitöntä iloa ja palkitsevuutta. Silti pitkällä tähtäimellä ne saattavat tuottaa enemmän palkitsevuutta ja iloa kuin se ns. helpompi reitti.
- Anonyymi
Käteinen rtaha kunyouyyss, työ rei kunyouys :F
Hei,
Olet saanut jo paljon vastauksia, mutta laitan minäkin vielä omani. Et kertonut oletko jutellut kertomistasi tuntemuksista ammattilaisen kanssa. On olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä.
- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi joka viikko maanantaista torstaihin klo 15-19 on Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 823792
Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t322639Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä942146Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian201657Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja261478- 281461
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni71424Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?251401Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu701392Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik111274