En halua kuolla ennen toukokuun kolmatta päivää.
Kun on viimeinen elinvuoteni
Anonyymi
16821
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tällaisina maailmanaikoina tuollaisia toiveita ei kuulla. Pahoittelut.
Miksei?
Mitä kivaa tapahtuu ennen tokokuun kolmatta päivää? Onko tämän jälkeen elämä sitten tylsää?
Masa Niemi kuoli vuonna 1960 3 toukokuuta.
Nyt on 3 toukokuuta.
Toisen kautta on pyrittävä elämään toukokuun 9 päivään asti. Silloin on venäjän voitonpäivän juhla natsisaksasta v.1945.
Tämän vuoden voitonpäivänä ennakoidaan, että Venäjä uhkaa julistaa sodan ukrainalle.
Silloin sotilaallinen erikoistoimenpide ukrainassa päättyisi. Kun se ei johtanut tulokseen, julistettaisiin avoin sotatila.
Vajaa viikko aikaa. Jää nähtäväksi mitä presidentti Putin määrää tapahtuvaksi.
Hengissä oon ja näyttää siltä, että oon huomennaki.
Hyvä ku oot hengissä, ja toivottavasti vielä pitkään, vaikka elämä eteneekin päivän kerrallaan.
Voin olla vielä 60 vuoden päästäkin.
Elämä kyllä lasketaan vuosittain,
Loirin kerroin oli 77
Rukoile, niin varmaan kuolet
. Pelkäsin koko kevään mieheni kuolemaa, hänellä oli paksusuolen syöpä joka todettiin yllättäen 17.82021.ja rakas mieheni menehtyi 9.6.2022
Kertokaa nyt ih meessä fiiliksistä kun tuntuu että vertaistukea ei saa mistään
jokanen elää oman surunsa ja murheens yksin ei siinä mitkään vertaistuet lohduttele eikä oman rähmän keskellä jaksa oikeen muita kuunnella miten on mennyt vaikeesti. joskus eletään sellasissa esim minä olen alkoholisti, syöpäsairas, muistini takasin saanut tunnustuksia että jee nyt oli mahtavaa kun sen ääneen sanoin jossain ryhmässä. mihin se sitten auttoi kun muut nyökyttelee ja taputtaa. no ehkä siinä tuli sellanen fiilis että nyt olen hetken julkkis.kumarrus.
Olet kokenut kovia. Varmaan raskasta ollut sairauden toteamisesta lähtien sinulla.
Seurata ensiksi vieressä läheisesi kärsimystä ja elämän hiipumista ja kestää pidennetty suruaika luopumistyön merkeissä sekä järjestää käytännön asioita.
Varmaan toivottomuus ja lohduttomuus vallannut mielesi useasti.
Nyt on miehesi kärsimys ohi ja sinun sopeuduttava uuteen tilanteeseen.
Pidä itsestäsi hyvää huolta surun keskellä. Yritä jaksaa.
Ajan sanotaan auttavan ja varmaankin surun musertava tunne hiipuu kaipaukseksi tuonnempana eikä paha tunne ole enää niin lamauttava ja kaiken alleen jyräävä.
Saman kokeneita on varmasti paljon. Kysy seurakunnalta onko sururyhmää jossa voisit käsitellä menetystäsi. Olisi voinut terveydenhuollossa kiinnittää huomion myös läheisen jaksamiseen ja tukemiseen. Voimia.
Toivoisin jotain fiiliksiä , miltä tuntuu kun rakkaus vaan häviää...