Seurakunnan paimenen jalo työ - palkitsevaa

1Ti 3:1
"Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen."

Aamen ja ylistys sapatin Herralle.

Sak. 11:17 Voi hullua paimenta, joka lampaat hylkää! Käyköön miekka hänen käsivarteensa ja oikeaan silmäänsä. Hänen käsivartensa kuivettukoon, ja hänen oikea silmänsä soetkoon.

Tämän jälkeen tulee paimenelle iankaikkinen tuomio joka on hylännyt seurakuntansa.

Tässä on pyhien kärsivällisyys jotka pitävät käskyt ja haluavat pysyä seurakuntansa paimenina.

Seurakunnan paimenentyö - elinikäinen.

Sitä voi väärällätavalla johdattaa lihanmielellä.
Jumalalla on yksi kansa - ja tavallaan paimenen "kiertäminen" kierrättäminen on erinomainen tapa - ruokkia laumaa.
Sanan mukaan tietomme on vajavaista, ja tavallaan samalta pellolta kasvatettu eväs - on laumalle parempi, että välillä on eväs toiselta pellolta.
Saarnaaja voi saarnata laumansa kylläiseksi ja tarvitaan uutta, silloin voidaan pastori vaihtaa eri kirkon kanssa - eli "valtiosanasta lainattuna" virkakierto.

Tavallaan seurakuntien pää"piispa" on tärkeä olla iältään vanhin, eli vakausmielinen joka avulla seurakunnat eivät ole tuuliajolla ajassa. Elämänkokemus ja tieto on valttia.

Paimenen kohta on parempi, että häntä ei sidota yhteen paikkaan.

Vapaista suunnista nähtynä voi joku paimen olla jopa taakka seurakunnalle, jota ei saada "paikaltaan" pois, ja hän on hajottajamielinen.
Siksi olisi hyvä, että paimenuus olisi määräaikainen paikkakohtaisesti.