mitään hyvääkin ole.
Itse olin käyhä 20 v sitten, laman seurauksena. Silloin käyhänä opin rahan käytön kun oli pakko pihistää joka asiasta.
Nyt olen ollut työssä ja työttömänä ja töissä... ja vaikkei tienestit ole aina kovin suuret, osaan käyttää rahaa toisella tavalla kuin ennen.
En koskaan enää tuhlaa olen tulut niin pihiksi että vaikka olisi rahaa ostaa, en osta, en raaski. Minulle käyhyys opettaa mikä on tärkeetä ja mikä ei. Olen siitä ikuisesti kiitollinen. Se joka ei näe puutetta ja mieti mistä ruokaa saa lapsille ja itselle, ei koskaan opi käyttämään rahaa oikein.
Minulla on viikko budjetti, jonka saan käyttää. Pakkotilanteessa josksus on suotava että budjetti ylittyy. Mutta olen erittän tiukka rahan käytössä. En kerää mutta en tuhlaakkaan.
Itse olin käyhä 20 v sitten, laman seurauksena. Silloin käyhänä opin rahan käytön kun oli pakko pihistää joka asiasta.
Nyt olen ollut työssä ja työttömänä ja töissä... ja vaikkei tienestit ole aina kovin suuret, osaan käyttää rahaa toisella tavalla kuin ennen.
En koskaan enää tuhlaa olen tulut niin pihiksi että vaikka olisi rahaa ostaa, en osta, en raaski. Minulle käyhyys opettaa mikä on tärkeetä ja mikä ei. Olen siitä ikuisesti kiitollinen. Se joka ei näe puutetta ja mieti mistä ruokaa saa lapsille ja itselle, ei koskaan opi käyttämään rahaa oikein.
Minulla on viikko budjetti, jonka saan käyttää. Pakkotilanteessa josksus on suotava että budjetti ylittyy. Mutta olen erittän tiukka rahan käytössä. En kerää mutta en tuhlaakkaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Köyhyydessä on hyviä asioita. Yksi on se, että happi ei ole vielä verolla. Muutoin kuin siten, että ne valtiot joiden alueella ihmiset ovat yleensä verotettuja. Ja siitä kieltäytyminen siirtää kieltäytyjän viettämään aikaansa vankilan happeen.
Vesi on myös hyvää ja kylmät cola juomat. Eikä saippuakaan ole kovin kallista.
Jos saa proteiinia on kykeneväinen kehittymään. Muutoin asiat ovat huonommin.
Kyllähän monellakin varmaan rahankäytön kanssa oppimista esim, jos henkilö toimeentulotuella ni ei se kauheen vaikea ole katsoa paljonko päivää kohti käytettävissä.Tietysti viikkobudjetti ihan hyvä ja ei sitä rahaa joka päivä tarvi käyttää.
Vaikeina taloudellisina aikoina tyhmät ottaa pikavippejä, viisaat karsii menoja.
Silloin 90-luvun lamassa piti menoja karsia rankalla kädellä. Kun ansiot laskivat, niin kuristin monenlaisia menoja. Erosin kirkosta, sanoin irti lehtitilaukset ja vakuutukset.
Lisäksi autolla liikkuminen putosi puoleen ja kaikki kalliit ruokatarvikkeet jätettiin kaupan hyllyyn. Mutta ei hätää, kun asunto ja auto jäivät jäivät itselle.
Koko prosessia voisi kutsua terveelliseksi talouskouluksi.
On se kylläkin että karsii menoja justiin sellaisista mitä ei tarvi.
Joo, kyllä se köyhyys kouluttaa siinä, missä Siperia opettaa.
Itse olin 3-4v aikanaan tosia tiukilla rahallisesti ja kyllä se opetti rahankäytön uudelle tasolle. Vaikka en ollut aikaisemminkaan tuhlari.
En mielellään nykyään käytä rahaa muuten, kuin mitä on pakko. Ja silloinkin sen verran kuin on pakko. EN kerää silti myöskään mitään jättiomaisuutta ja kyllä sen, mitä tarvitsee, tulee myös ostettua. Mutta pointti on minullakin juuri tuo, että rahaa käyteään vain sen verran, kuin mitä sitä tarvitsee käyttää.
Autoa tarvitsen välttäömättä, mutta nekin ovat aina olleet vanhempia käytettyjä, mitkä eivät kauheita maksa ostohinnaltaan ja käyttökuluiltaan(tosin polttoaineen hinta on sairaan korkea tällä hetkellä).
Ja mulla on muutama ystävä ja tuttava, jotka ovat köyhyyskuopassa. Osa heistä on oppinut rahankäytön, jotkut eivät.
Vaikeimman kautta oppi on mennyt näille perille, jotka siitä ovat oppineet, mutta hyvä niin. Heistäkin on sinänsä kiva nähdä, kuinka osaavat pienenkin rahan käyttää järkevästi ja käyttää sen monipuolisesti ja sitä kautta he pärjäävät pienelläkin rahalla todella hyvin.
Parasta on käyhyydessä, kun ei tarvi tehdä työtä. Senkun hakee tt tukea ja korvauksia. Jos tiukkaa on saa lisää tt tukea.
Me ainakin eletään hyvi kelan rahoilla. Ei olla tiukilla, eikä osteta mitään turhaa, vain sen mitä tarvii, ja olemme erittäin onnellisia. Emme ole materian perään. Kaiken saa melkein kripparilta muutamalla eurolla.
Meille köyhyys on tavallaan onnenpotku, Töitä emme ole kiinnostuneita tekemään. Omat työt kotona riittää.
Aivan ihanaa olla vaan. Meille se sopii.
Köyhä lapsuuden koti muokkasi asenteet.
Periaate oli, että sulan maan aikana oli valmistauduttava siihen mitä talvella syödään.
Jo alle kouluikäisenä marjastamaan. Siitä eteen päin, kasvun ja voimien mukaan osallistumaan kaikkiin muihinkin töihin.
Perunat ok:n tontilta kellariin. Lantut ja kaalit palkkoina maalaisten peltotöistä.
Puolukat saaviin. Sienet suolaan. Polttopuut liiteriin. Jne.
Kahtena kevään yskin verta koska kevättalven pääruuassa, perunavellissä ei enää ollut syysperunan vitamiineja.
Olen ikäni elänyt alitajuisella asenteella, että minun on itse katsottava asiani eteen päin. Kukaan ei tule auttamaan enkä mistään saa ilmaiseksi mitään.
Onnekseni vaimoni on lähtöisin vastaavasta, köyhästä työläiskodista.
Eräänä monista itsestään selvistä asioista on se, ettei rahaa tarvitse käyttää vaikka sitä sattuisi yli todellisten, omien tarpeiden olemaankin.
Vauraammista lähtökodista olevat eivät tajua tätä asennetta.
Eivätkä myöskään nykyloiset!