Oli kesä ja olin jossain vuoristossa kävelemässä jonnekin kioskille tai ravintolaan.
Sinne johti polku ja polun varrella oli vahtikoiria kettingeissä kiinni koirankopeissa.
Nuorin ja innokkain oli lyhyessä kettingissä mutta vanhempien koirien kettingit olivat pitkät ja ne pääsivät polulle asti.
Niistä ei ollut haittaa, koska olivat vanhoja ja jotenkin sairaan näköisiä sokeitakin ehkä.
Pääsin alueelle jossa oli ulkotiski, sellainen kuin ruokaloissa ja huoltoasemissa sisällä.
Siellä oli nuorta porukkaa, lähinnä naisia tummiin pukeutuneena ja hetken päästä sinne tuli Klasu, WEF perustaja.
Hän alkoi saarnaamaan jotain ja naiset istuivat tuoleilla liikkumatta ja kuuntelivat.
Sitten hän lähestyi yhtä reunimmista naista, taisi kysyä jotain johon nainen nyökkäsi ja sitten hän avasi suunsa ja klasu antoi hänelle pillerin suuhun kuin pappi antaisi näkyleivän. Hän kuin palkitsi naisen sillä tavalla.
Jotain sanoin siinä asiasta sitten Klasulle, enkä mitenkään ystävälliseen sävyyn ja hän alkoi kävelemään uhkaavan oloisesti minua kohti, otti taikka pyysi tiskiltä jonkun ruoskan taikka raipan ja sitten yritti lyödä minua.
Ehkä kaksi lyöntiä tuli, eka ehkä osui, en tuntenut kylläkään mitään mutta toisesta sain otteen siitä ruoskasta ja yritin vetää sen pois hänen kädestään, mutta hän ei irrottanut vaan tuli mukana kohti.
Sitten otin kiinni ruoskasta kaksin käsin ja jotenkin nostin jalkani hänen rintakehää vasten ja vedin sen ruoskan väkisin irti hänen kädestään ja hän kaatui maahan kyljelleen siinä samassa.
Kaksi kertaa taisin iskeä häntä kasvoihin hänen omalla ruoskallaan ja sitten uni loppui.
Ne naiset eivät olleet mitenkään tietoisia tilanteesta vaan katselivat kuin lumottuina suoraan eteenpäin tyhjyyteen.
Jotenkin jäi sellainen olo, että ne naiset oli huumattu ja lääkitty ja ne pitivät Klasua kuin isäntänään.
Sellainen totteleva hypnotisoitu, kuin sieluton robotti, pelkkä kuori vailla omaa tahtoa.
Sinne johti polku ja polun varrella oli vahtikoiria kettingeissä kiinni koirankopeissa.
Nuorin ja innokkain oli lyhyessä kettingissä mutta vanhempien koirien kettingit olivat pitkät ja ne pääsivät polulle asti.
Niistä ei ollut haittaa, koska olivat vanhoja ja jotenkin sairaan näköisiä sokeitakin ehkä.
Pääsin alueelle jossa oli ulkotiski, sellainen kuin ruokaloissa ja huoltoasemissa sisällä.
Siellä oli nuorta porukkaa, lähinnä naisia tummiin pukeutuneena ja hetken päästä sinne tuli Klasu, WEF perustaja.
Hän alkoi saarnaamaan jotain ja naiset istuivat tuoleilla liikkumatta ja kuuntelivat.
Sitten hän lähestyi yhtä reunimmista naista, taisi kysyä jotain johon nainen nyökkäsi ja sitten hän avasi suunsa ja klasu antoi hänelle pillerin suuhun kuin pappi antaisi näkyleivän. Hän kuin palkitsi naisen sillä tavalla.
Jotain sanoin siinä asiasta sitten Klasulle, enkä mitenkään ystävälliseen sävyyn ja hän alkoi kävelemään uhkaavan oloisesti minua kohti, otti taikka pyysi tiskiltä jonkun ruoskan taikka raipan ja sitten yritti lyödä minua.
Ehkä kaksi lyöntiä tuli, eka ehkä osui, en tuntenut kylläkään mitään mutta toisesta sain otteen siitä ruoskasta ja yritin vetää sen pois hänen kädestään, mutta hän ei irrottanut vaan tuli mukana kohti.
Sitten otin kiinni ruoskasta kaksin käsin ja jotenkin nostin jalkani hänen rintakehää vasten ja vedin sen ruoskan väkisin irti hänen kädestään ja hän kaatui maahan kyljelleen siinä samassa.
Kaksi kertaa taisin iskeä häntä kasvoihin hänen omalla ruoskallaan ja sitten uni loppui.
Ne naiset eivät olleet mitenkään tietoisia tilanteesta vaan katselivat kuin lumottuina suoraan eteenpäin tyhjyyteen.
Jotenkin jäi sellainen olo, että ne naiset oli huumattu ja lääkitty ja ne pitivät Klasua kuin isäntänään.
Sellainen totteleva hypnotisoitu, kuin sieluton robotti, pelkkä kuori vailla omaa tahtoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sen verran korjaan, että taisi olla syksy, oli lämmin mutta maisemat olivat kuin sykyllä, ei vihreää vaan sellaista, että puut olivat lehdettömiä ja maan nurmikin haalean vihreää, kellertävää kuin kuivuuden jäljiltä.
Ja klasu oli siinä unessa aika kookas ja paljon nuorempi kuin nyt, hänellä oli myös tummat hiukset.
Saattaapi tarkoittaa, että on jo pidemmän aikaa tehnyt näitä juttujaan ja kookas, että hänellä oli jonkin verran auktoriteettiä niitä naisiakin kohtaan.
Hän oli todella itsevarma ja teki vähän mitä tahtoi, siksi kävikin kimppuuni kun hänelle toimistaan epäystävällisesti mainitsin.
Kun otin siitä ruoskasta kiinni niin hän näytti aika yllättyneeltä, periaatteessa vein klasua siinä kuin litran mittaa, koska hän ei aluksi irroittanut ruoskasta ja oli kuin kykenemätön tekemään mitään vastarintaa.
Maassakin hän ei edes suojellut kasvojaan vaan oli kuin yllättyneenä shokissa.
Unen alusta muistuu että polun varrella oli jotain vaalean keltaisia taloja ja ylempänä oli polku myös samaan suuntaan jossa pari nuorta poikaa kävelivät ja tulivat siihen samalle polulle sieltä ja kävelivät myös samaan suuntaa edelläni sitä ravintolaa kohti, mutta he taisivat jäädä siihen yhteen taloon ennen ravintolaa, jonka pihapiirillä oli niitä koiriakin.
Ne koirat saattaisivat tarkoittaa sitä naisten ja klasun suhdetta.
Koska klasu palkitsi sillä pillerillä, mutta samalla se oli kuin kirkossa annettava näkyleipä sakramentti, joten siinä oli sellaista uskonnollista kontrolia mukana.
Eli kuin lääkitys, mielenohjailu ja ideologia kaikki samassa paketissa.
Ja klasu oli neille kuin pappi uskoville, isäntä koirille ja lääkäri potilaalle.