Uskonto oppiaineena on poistettava. Se pitää kuitenkin sisällään myös oppilaille tarpeellista eettistä kasvatusta, joten uskonnon sijaan tulisi kaikille opettaa jonkinlaista Eettistä kasvatusta. Siihen kuuluisi myös uskonnot, mutta nimenomaan monikossa, eli asioita ei opetettaisi kristinuskon näkökulmasta, eikä todellakaan käytäisi läpi mitään Raamattua tai kristillisen kirkon historiaa.
Opetus tulisi olla arvovapaata, opetettaisiin, minkälaisia uskontoja on olemassa niitä sen kummemmin arvioimatta tai mitään painottamatta. Tämän uuden oppiaineen päätarkoitus olisi herättää oppilaan oma ajattelu, saada hänet kyseenalaistamaan asiat. Siitä lähtee koko järkevä ajattelu, että uskalletaan kyseenalaista kuulemansa ja lukemansa.
Tämä muuttaisi koko yhteiskunnan askeleen kohti järjen voittoa uskosta. Lapsia ei enää kasvatettaisi uskoon, vaan nimenomaan järkeen, kyseenalaistamaan. Toki jokaisen oma valinta on se, mihin loppupeleissä uskoo, mutta koulun pitäisi ohjata lapsia nimenomaan pois päin uskontojen järkeä syövästä maailmasta.
Opetus tulisi olla arvovapaata, opetettaisiin, minkälaisia uskontoja on olemassa niitä sen kummemmin arvioimatta tai mitään painottamatta. Tämän uuden oppiaineen päätarkoitus olisi herättää oppilaan oma ajattelu, saada hänet kyseenalaistamaan asiat. Siitä lähtee koko järkevä ajattelu, että uskalletaan kyseenalaista kuulemansa ja lukemansa.
Tämä muuttaisi koko yhteiskunnan askeleen kohti järjen voittoa uskosta. Lapsia ei enää kasvatettaisi uskoon, vaan nimenomaan järkeen, kyseenalaistamaan. Toki jokaisen oma valinta on se, mihin loppupeleissä uskoo, mutta koulun pitäisi ohjata lapsia nimenomaan pois päin uskontojen järkeä syövästä maailmasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko kuullut elämänkatsomustiedosta?
Suosittelen kaikille. Ainakin jokaisessa koulussa jossa olen sitä opiskellut (hmm.. ala-asten, yläaste ja lukio) se oli selkeästi monipuolisempi, haastavampi ja järkevämpi vaihtoehto kuin uskonto.
Varsinkin lukioaikoina oli sama opettaja filosofiassa, menivät tunnit usein sekaisin, vain luokka vaihtui... :)
No, se oli sitä aikaa kun filosofia oli vapaavalintainen aine.
Visiosi on toteutunut: uskonnonopetuksessa. Opettajasta on pitkälti kiinni käytännön toteuttaminen. Liikaa on uskonnonopettajia, jotka toimivat vastoin opetussuunnitelmia. Mitä et:hen tulee, se ei herätä luottamusta, koska sen uskontotieteellinen ja kulttuuriantropologinen/sosiaaliantropologinen taso on luvattoman heikko ja ajastaan puoli vuosisataa jäljessä. Vapaa-ajattelijoidenko vaikutusta?
uskontoa opetetaan kouluissa kristityllä näkökannalla keskittyen eritoten KRISTITYILLE, yleistynyt käsitys uskonnonopetusta se on siksi että täällä suurin osa on kristittyjä? muiden uskontojen edustajat eivät osallistu tähän opetukseen. tietysti mukava lisä olisi että lapsi voisi itse kertoa mihin uskoo eli uskooko jumalaan, osallistuuko ja haluaako osallistua kristittyyn opetukseen, mutta tähän asti sen sanovat vanhemmat ja monet eri näkökannan omaavat joutuvat kestämään tällaista uskontuputtamista ja kirjoittavat siitä sitten keskustelupalstoille.
Olen miettinyt, että oppiaineen nimeksi tulisi Uskonnot ja kulttuurihistoria. Muuten aine ei eroaisi elämänkatsomustiedosta, kuin siinä, että perustiedot maailmanuskonnoista käytäisiin lävitse paljon tarkemmin. Kristinuskolla on puolestaan kulttuurihistoria osiossa selkeästi korostettu asema, sillä kristinusko on vaikuttanut TÄMÄN alueen (kts. eurooppa) kulttuurihistoriaan enemmän kuin paljon eli helevetisti. Tässä osiossa käytäisiin lävitse kirkkohistoria jne...
Toinen mahdollinen nimitys olisi uskonnot ja aatehistoria. Mutta silloin nimike vaatisi käymään läpi erilaisia ideologioita ja se kuuluu varmasti enemmänkin historian osastoon nim. natsismi marxismi kapitalismi jne.