Jeesuksen aikana oli ihanaa, jos sai pois pölyt jaloistaan ennenkuin kävi aterialle. Tunsi itsensä puhtaaksi, varsinkin jos oli äskettäin kylpenyt. Silloin riitti jalkojen pesu muille kuin Pietarille.
Oli suuri rakkauden ja kunnioituksen osoitus jos joku vapaaehtoisesti alentui pesemään jalkoja.
Se taas, jonka jalat pestiin, tunsi kiitollisuutta ja tunsi olevansa tervetullut.
Nyt on päinvastoin: Jalat pitää pestä, vaikka kaikki hyvin tietää, ettei niissä ole mitään pölyä aamullisen suihkussakäynnin jälkeen. Toimituksesta on tullut sakramentti, jota on pakko noudattaa.
Monet naiset kastelevat jalkansa ottamatta sukkahousujaan pois, jolloin toimituksesta, jonka olisi pitänyt tuoda mielihyvää, tuleekin nöyryytys ja vaara saada sienitulehdus lisääntyy.
Jalkojenpesu ei enää ole hyvänolon tuoja vaan välttämätön paha ennen ehtoollista. Ei se lähennä ketään toisiinsa, eikä lisää keskinäistä rakkautta, vaan päinvastoin harmittaa.
Jos ajatellaan mikä oli jalkojenpesun merkitys alkuseurakunnalle, kenties löydämme sille nykyaikaan sopivan vastineen.
Meidän tulee rakastaa veljiämme ja sisariamme niin paljon, että emme halua nöyryyttää heitä kastelemalla heidän sukkansa tai pakottamalla heitä tekemään jotain hyödytöntä. Me voimme pestä jalkamme kotona suihkussa käydessämme.
Emmekö voisi sen sijaan vaikka antaa kaulat toisillemme, ja auttaa takin naulaan ja toivottaa tervetulleiksi kokoukseen. Ja jos haluamme vielä paremmin noudattaa alkuseurakunnan esimerkkiä, silloin emme pysy kaikki yksimielisinä jalkojen pesussa, vaan leivänmurtamisessa ja rukouksessa. Miksi emme siis aloita ehtoollista yhteisellä aterialla, jolloin voimme osoittaa huomaavaisuutta ja toistemme arvostamista, tarvitsematta nöyryyttää toista, vaan voimme itse nöyrtyä palvelemaan. Ehtoollinen oli osa pääsiäisateriaa, ei ehtoollisleipä riitä sellaisenaan ketään täyttämään.
Vai miten olisi ollut, jos Jeesus olisi antanut opetuslapsille vain pikkuisen leivänpalan ja ruokalusikallisen tuoremehua? Eikö siitä olisi saanut hiukan säästeliäisen käsityksen?
Ei tämä tarkoita, että sellainen ateria olisi kuin mikä tahansa kahvikekkeri, vaan koko ateriasta voisi huokua arvokkuus ja tietoisuus siitä, että tämä ateria on Jeesuksen muistoksi.
Oli suuri rakkauden ja kunnioituksen osoitus jos joku vapaaehtoisesti alentui pesemään jalkoja.
Se taas, jonka jalat pestiin, tunsi kiitollisuutta ja tunsi olevansa tervetullut.
Nyt on päinvastoin: Jalat pitää pestä, vaikka kaikki hyvin tietää, ettei niissä ole mitään pölyä aamullisen suihkussakäynnin jälkeen. Toimituksesta on tullut sakramentti, jota on pakko noudattaa.
Monet naiset kastelevat jalkansa ottamatta sukkahousujaan pois, jolloin toimituksesta, jonka olisi pitänyt tuoda mielihyvää, tuleekin nöyryytys ja vaara saada sienitulehdus lisääntyy.
Jalkojenpesu ei enää ole hyvänolon tuoja vaan välttämätön paha ennen ehtoollista. Ei se lähennä ketään toisiinsa, eikä lisää keskinäistä rakkautta, vaan päinvastoin harmittaa.
Jos ajatellaan mikä oli jalkojenpesun merkitys alkuseurakunnalle, kenties löydämme sille nykyaikaan sopivan vastineen.
Meidän tulee rakastaa veljiämme ja sisariamme niin paljon, että emme halua nöyryyttää heitä kastelemalla heidän sukkansa tai pakottamalla heitä tekemään jotain hyödytöntä. Me voimme pestä jalkamme kotona suihkussa käydessämme.
Emmekö voisi sen sijaan vaikka antaa kaulat toisillemme, ja auttaa takin naulaan ja toivottaa tervetulleiksi kokoukseen. Ja jos haluamme vielä paremmin noudattaa alkuseurakunnan esimerkkiä, silloin emme pysy kaikki yksimielisinä jalkojen pesussa, vaan leivänmurtamisessa ja rukouksessa. Miksi emme siis aloita ehtoollista yhteisellä aterialla, jolloin voimme osoittaa huomaavaisuutta ja toistemme arvostamista, tarvitsematta nöyryyttää toista, vaan voimme itse nöyrtyä palvelemaan. Ehtoollinen oli osa pääsiäisateriaa, ei ehtoollisleipä riitä sellaisenaan ketään täyttämään.
Vai miten olisi ollut, jos Jeesus olisi antanut opetuslapsille vain pikkuisen leivänpalan ja ruokalusikallisen tuoremehua? Eikö siitä olisi saanut hiukan säästeliäisen käsityksen?
Ei tämä tarkoita, että sellainen ateria olisi kuin mikä tahansa kahvikekkeri, vaan koko ateriasta voisi huokua arvokkuus ja tietoisuus siitä, että tämä ateria on Jeesuksen muistoksi.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ehtoollisten jalkojen pesu ei ollut esimerkki siitä, että meidän pitäisi nimen omaan pestä jotain, esimerkiksi toisten jalkoja, vaan se oli esimerkki siitä, että meidän tulee olla toistemme nöyriä palvelijoita KAIKESSA. Tämä käy selkeästi esille Jeesuksen puheista myös muissa yhteyksissä.
Adventistiset jalkojen pesut ovat siis Adventtikirkon Raamatun väärintulkintaa ja ovat aikain saatossa muodostuneet kirkon omaksi perinnäissäännöksi. Jeesus ei katsoisi hyvällä moisia perinnäissääntöjä. Ei katsonut maapallolla ollessaan eikä katso nytkään. Perinnäissäännöt ovat nimen omaan niitä, joista Jeesus tuli vapauttamaan omansa.
Onneksi jalkojen pesu ei ole pelastuskysymys.
Adventismi onkin pelleilyä ja sillä ei ole mitään tekemistä todellisen uskon kanssa.
Adventismi ja adventtikirkko ovat ainoastaan ja pelkästään liiketoimintaa, jolla lopulta herkkäuskoisilta kerätään maallinen hyvä pois keinoja kaihtamatta.
Joskus Venäjän helluntalaiset ovat myös pesseet toistensa jalat ehtoolisella.
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/puhtaat-jalat-parempi-mieli-pappien-pesula-avautuu/
https://rauhantervehdys.fi/2018/03/koska-jeesus-teki-niin/
https://www.kouvolansanomat.fi/paikalliset/3538662
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/teemu-laajasalo-pesee-ihmisten-jalkoja-myyrmaen-asemalla-puhtaat-jalat-hyva-mieli-sanoo-kirkkoherra
https://delphipages.live/fi/sekalaiset/foot-washing
Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kun Jeesus tiesi hetkensä tulleen, että hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö, niin hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti. Ja ehtoollisella oltaessa, kun perkele jo oli pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen, niin Jeesus, tietäen, että Isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan tyköä ja oli menevä Jumalan tykö, (Joh 13:1-3)
nousi ehtoolliselta ja riisui vaippansa, otti liinavaatteen ja vyötti sillä itsensä. Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt. (Joh 13:4-5)
Joh 13:6 Niin hän tuli Simon Pietarin kohdalle, ja tämä sanoi hänelle: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?" ... Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät". (Joh 13:7)
Joh 13:8 Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani". ......Jeesus vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani".
Joh 13:9 Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää". .... Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki". Sillä hän tiesi kavaltajansa; sentähden hän sanoi: "Ette kaikki ole puhtaat". (Joh 13:10-11)
Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. (Joh 13:12-13)
Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille .... esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. (Joh 13:14-15)
>>>> Totisesti, totisesti minä sanon teille:<<<<
--- ei ole palvelija > herraansa suurempi<< >>>> eikä lähettiläs > lähettäjäänsä suurempi. >>
Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, >>>> jos te sen teette. (Joh 13:16-17)
Tuo oli esikuva - siitä tulee autuus - jos teette sen.
Haluatko sinä olla autuas - sinulle on raamatussa Jeesuksen sanat ja ohje - kun käyt Herran pöytään. Löydät autuuden, kun sydämellesi opetetaan rakkauden nöyryys.
Opitaan "palvelijan" osa - joka ei nyrpisty Herran neuvoissa ja ohjeissa - vaan tottelee - tavallaan opitaan kuuliaisuus!
Raamattu on täynnä asioita, joista tulee autuus. Se, että niitä kaikkia asioita ei suorita, ei vähennä autuutta Kristuksessa pisaraakaan. Turha rituaali tuo jalkojen pesu.
Ehtoollinen+oli+Jeesuksen+aikaan+itseasiassa+ihan+täysi+ateria:+leipää,+jossa+suolaa+ja+vettä,+ehkä+hieman+öljyä,+ja+pöydässä+öljyä+leivän+kastamiseen+ja+sitten+oli+viiniä.+Tavallisella+kansalla+leipä+muodosti+tuohon+aikaan+noin+70%+israelilaisten+ruokavalion+energiasta.+Lihaa+ei+juuri+ollut+tarjolla,+vain+juhlapäivinä.+Ylimystö+kyllä+söi+hyvin+lihaakin.+Kasviksia+oli,+jos+niitä+jostakin+saatiin.+Ja+kyllähän+niitä+saatiin,+sillä+suurin+osa+juutalaisista+oli+maanviljelijöitä.+Sieltähän+se+viljakin+oli+kotoisin,+pellosta.+Suuri+osa+juutalaisista+asui+maalla+ja+monella+kaupunkilaisellakin+oli+viljelyspalsta+kaupungin+ulkopuolella.
Ei se jalkojenpesun pitäisi olla ylivoimainen pyhä suoritus sillä se on vain pari kertaa vuodessa.
Rituaali on katolilaisuudesta (paavilta) peräisin.
Siinä on myös sukupuoliroolit kieltoineen.
Adventismi on jalkahien hajuinen uskonnollinen harrastus.
"Ei se jalkojenpesun pitäisi olla ylivoimainen pyhä suoritus sillä se on vain pari kertaa vuodessa."
Ei kai kun ei siinä ole mitään pyhää alkujaankaan.
Adventismin uhrit kuvittelevat olevansa PYHemmästä PYHimpiä.
Pastorit kuvittelevat että lauantai tekee tämä simsalabim pyhitystempun.
Eiköhän ne ole rahastusmielessä.
Voiko olla typerämpää sapattikulttia?
Adventtikirkon ehtoollinen on kuitenkin 4 kertaa vuodessa.
Pitkä väli jalkojen pesulle?
3 kuukauden paussi saa kyllä jalat haisemaan.
En ihmettele, että osanotto ehtoolliselle on ollut hyvin laimeaa.
Kun ehtoollinen alkaa, myös kirkkosali silloin tyhjenee.
Olen ollut adventisti kymmeniä vuosia mutta ehtoollisella käymiset mahtuvat todennäköisesti kahden käden sormille. Jalkojen pesussa en ole ikinä käynyt. En tarvitse ehtoollista.
Ollut - sen uskon. Moni jätti Jeesuksen - loukkaantui häneen, hekin ovat olleet.
Eli Herran pöytään voi olla loukkaantunut ja luopunut rakkausaterista - on tullut luopio.
Joh 13:8 Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani". ......Jeesus vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani".
Joh 13:9 Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää". .... Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki". Sillä hän tiesi kavaltajansa; sentähden hän sanoi: "Ette kaikki ole puhtaat". (Joh 13:10-11)
Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. (Joh 13:12-13)
Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille .... esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. (Joh 13:14-15)
>>>> Totisesti, totisesti minä sanon teille:<<<<
ei ole palvelija > herraansa suurempi eikä lähettiläs > lähettäjäänsä suurempi. >>
Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, >>>> jos te sen teette. (Joh 13:16-17)
Palatakin voi - riippuu sydämen tilasta, onko tehnyt Pyhän Hengen pilkan. Se on anteeksiantamaton synti nyt, ja iankaikkisesti.
Etkö osaa suomenkieltä. Jos joku sanoo, että on ajanut autoa kymmeniä vuosia, tarkoittaako se sitä, ettei hän enää aja autoa. Jos joku sanoo, että on syönyt kalaa kymmeniä vuosia, tarkoittaako se sitä, ettei hän syö enää kalaa. Jos joku sanoo, että on ollut pursiseuran jäsenen kymmeniä vuosia, tarkoittaako se sitä, ettei hän enää ole pursiseuran jäsen. Jos joku sanoo, että on ollut adventisti kymmeniä vuosia, tarkoittaako se sitä, ettei hän enää ole adventisti.
Vastaus kaikkiin edellä mainittuihin kuuluu: ei tarkoita.
Raamatun lainauksesi ovat kontekstista, jossa Jeesus koettaa eri keinoin saada opetuslapset ymmärtämään, että heidän tulee olla toistensa palvelijoita. Hän käyttää viestinsä esiintuomiseen puhetta ja muita keinoja, kuten vertausta jalkojen pesusta.
Jeesus ei tarkoita, että uskovien tulee suorittaa uskontoa millään rituaalisella jalkojen pesulla. Hän käyttää jalkojen pesua esimerkkinä siitä, että kristityn tulee olla nöyrä. Hän kertoo tämän asian sen ajan ihmisille tavalla, jonka he parhaiten ymmärtävät siinä yhteydessä: jalkojen pesulla mutta myös puhumalla, sanoilla.
Opetuslapsille jalkojen pesun merkitys oli eri kuin mitä se meille on. Vaikka sinulle kerrottaisiin miksi ja millä tavalla jalkojen pesu oli siihen aikaan merkitykselinen, et sinä kuitenkaan itse kokisi sen tärkeyttä samalla tavalla kuin opetuslapset kokivat. Sinulle se olisi vain rituaali.
Ei Jeesuksen seuraaminen tarkoita sitä, että orjallisesti kopioisimme kaikkea sitä, mitä Jeesus teki, ymmärtämättä hänen aikansa kulttuureita. Jeesuksella oli oma agendansa, jota hän toteutti kulttuurillensa ja ympäristöllensä sopivimmalla tavalla. Niiden kontekstissa hän toi esiin haluamansa opetukset siitä, mitä on olla Jumalan oma. Mieti sinä nyt mitä se tarkoittaa kontekstissaan ja tuo sen merkitys nykypäivän kulttuuria vastaavaksi.
Jos Jeesus olisi tullut maapallolle ensimmäistä kertaa 2000-luvulla, niin opettaisiko hän täällä pesemään jalkoja? Ei todella, koska jalkojen peseminen ei merkitse nykyajan ihmisille muuta kuin hygieniaa. Sen sijaan Jeesus voisi viedä sinut saunan ja pestä selkäsi. Ja sen jälkeen vielä autosikin, osoittaakseen olevansa sinun palvelijasi. Tai kenties hän ei pesisi yhtään mitään vaan osallistuisi mattojen tamppaamiseen tai imurointiin. Minun pastorini osoitti olevansa palvelijani siivoamalla minun kodissani ja istuttamalla pensasaitaa. Minä puolestani osoitin hänelle samaa osallistumallla hänen työhönsä seurakunnassa. Ja monelle muulla siinä samalla. Mutta en ikinä osallistunut turhaan rituaaliin nimeltä jalkojen pesu, jolla ei ole mitään tekemistä nykyaikana palvelemisen tai nöyrtymisen takia. Enemmänkin se on nöyryyttävää pelleilyä.
Nykyaikana jalkojen pesu ehtoollisen yhteydessä onkin lähinnä kulttuurillista omimista.
Enkä minä ole Jeesusta jättänyt, vain turhat rituaalit.
Pastoreista se on kiinni.
Laiskat pastorit eivät edes halua järjestää ehtoollista kuin muutamat kerran vuodessa.
Töihin siitä loiset.
Paavikin pesee useimmin toisten jalkoja Adventtikirkon pastorit.
Etkö olekaan uskossa, eikö Uudenliiton pappeus koske sinua?
Oletko koskaan taistellut hyvän uskon taistelua? Eli oletko ampunut tauluun, oletko osunut?
Jos et - et ole yrittänytkään, olet hävinnyt taistelusi. Jos ei "ammu" on menettänyt pelinsä, on menettänyt elämänsä - on hävinnyt.
Vain taistelemalla voi voittaa.
Taistelu ei ole lihaa vastaan, vaan pahuuden henkiolentoja vastaan. Siinä nostetaan ase - taulua kohti - ja ammutaan Sanan Voimalla.
Jos ei "ammu" - on hävinnyt taistelunsa, vihollisen voitoksi.
Jalkojenpesun asetus on osa ehtoollista ja kasteliiton uudistus. Ihan sama mitä vastaan väitätte.
Niinhän se teillä tuppaa olemaan.
Jalkojenpesu on itämailla yhä täysin tarpeellista illalla. Meidän ei tule jättää jalkojenpesua vain uskonnolliseksi rituaaliksi, vaan meidän tulee olla valmiita pesemään aina toistemme jalkoja jos on tarvetta!
Menin kerran tervehtimään tuttua ystävääni Romaniasan. Heti meidän tullessa isäntä otti vettä vatiin ja tarjoutui pesemään minun pölyiset jalkani, samoinkuin hänen vaimonsa halusi pestä minun vaimoni jalat. Suuri kunnian ja ystävyyden osoitus!
...siis Romaniaan!
Eiköhän tuo jalkojenpesu tarkoita, että meidän joka päivä tulee olla valmiita osoittamaan arvostusta ja kohteliaisuutta toinen toisellemme!
Niin, sitä Jeesus sillä tarkoitti, mikä käy hyvin ilmi hänen sanoistaan. Ei hän tarkoittanut, että 2000-luvun suomalaisen kuuluisi käydä pesemässä toisten uskovaisten käpäliä.