Jos joku sanoo pelastuneensa sulasta armosta, ilman omaa ansiota, silloin hän ei karsasta lainkaan ajatusta kaikkien pelastumisesta - mikäli hän tarkoittaa, mitä sanoo. Armosta pelastunut ei voi kuvitellakaan itse pelastuvansa ja jonkun toisen jäävän pelastumatta, jos ja kun hän itse on pelastunut YKSIN ARMOSTA. Hänen on mahdotonta ajatella, etteikö sama armo, joka on pelastanut hänet, voisi pelastaa kaikkia muitakin. Jos hän karsastaa ajatusta kaikkien pelastumisesta, hän ei todellisuudessa koe pelastuneensa yksin armosta vaan osaksi omasta ansiostaan.
- GF -
- GF -
Vastaukset 1
Vanhimmat
"niinkuin YHDEN ihmisen kautta tuli synti maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut KAIKKIEN osaksi, koska KAIKKI ovat syntiä tehneet"
Room: 5: 12
"Niinpä siis, samoin kuin YHDEN ihmisen lankeemus on koitunut KAIKILLE ihmisille kadotukseksi, niin myös YHDEN ihmisen vanhurskauden teko koituu KAIKILLE ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi"
Room: 5: 18
"yhden ihmisen kautta kadotus = perisynti
"yhden ihmisen vanhurskauttamiseksi = Jumalan rakkaus Pojassaan Jeesuksessa
Kristuksessa,
uskomalla HÄNEEN, ei omaan itseen > "omaan napaan".