Ateismista todistaminen

Minäkään en lapsena uskonut Jumalaan, en oikeastaan edes tiennyt mitään jumalista ja jeesuksista. Kuulin, että jotkin lapset kävivät jossain pyhäkoulussa, mutta en kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota, vanhempani eivät muistaakseni edes kysyneet, kiinnostaisiko sellainen.

Sitten menin kansakouluun ja siellä kerrottiin Jumalasta ja Jeesuksesta. Silloin ajattelin: vai että sellaista. Silloin aloin uskoa Jumalaan, kun sellaista ihan totena opetettiin. Ensimmäisen kerran kävin kirkossa ekaluokan jouluna, joulukirkossa.

Onneksi uskontoa ei varsinaisesti sen kummemmin tuputettu. Minun kouluissani ei uskonnonopettajat olleet fanaatikkoja vaan opettivat uskontoa kuten muitakin aineita, ihan vain asioina.

Kun ikää tuli enemmän, aloin miettiä uskonnon perusteita ja huomasin, että uskonnolle ei ollut todellisia perusteita. Ja silloin usko alkoi karista ja lopulta loppui. Minua ei ollut indokrinoitu tarpeeksi hyvin... :)

Oikeastaan en edes tiennyt, että jotkut ottavat uskonnon ihan tosissaan, ajattelin sen olevan vain jonkinlainen "maantapa". Ensimmäisen kerran kun kävin näillä keskustelupalstoilla toistakymmentä vuotta sitten, tajusin, että Suomessa on jotain kreationisteja. Luulin, että se on vain joidenkin amerikkalaisten sekopäiden hullutuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Minäkään en lapsena uskonut Jumalaan, en oikeastaan edes tiennyt mitään jumalista ja jeesuksista. Kuulin, että jotkin lapset kävivät jossain pyhäkoulussa, mutta en kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota, vanhempani eivät muistaakseni edes kysyneet, kiinnostaisiko sellainen.

Sitten menin kansakouluun ja siellä kerrottiin Jumalasta ja Jeesuksesta. Silloin ajattelin: vai että sellaista. Silloin aloin uskoa Jumalaan, kun sellaista ihan totena opetettiin. Ensimmäisen kerran kävin kirkossa ekaluokan jouluna, joulukirkossa.

Onneksi uskontoa ei varsinaisesti sen kummemmin tuputettu. Minun kouluissani ei uskonnonopettajat olleet fanaatikkoja vaan opettivat uskontoa kuten muitakin aineita, ihan vain asioina.

Kun ikää tuli enemmän, aloin miettiä uskonnon perusteita ja huomasin, että uskonnolle ei ollut todellisia perusteita. Ja silloin usko alkoi karista ja lopulta loppui. Minua ei ollut indokrinoitu tarpeeksi hyvin... :)

Oikeastaan en edes tiennyt, että jotkut ottavat uskonnon ihan tosissaan, ajattelin sen olevan vain jonkinlainen "maantapa". Ensimmäisen kerran kun kävin näillä keskustelupalstoilla toistakymmentä vuotta sitten, tajusin, että Suomessa on jotain kreationisteja. Luulin, että se on vain joidenkin amerikkalaisten sekopäiden hullutuksia.

Lue lisää

Entä se tarina uskonnoista, että ne kertoisivat joitain myyttisiä tarinoita, joita ihmiset olisivat tienneet tai välittäneet niitä tapoja, joilla kerrottiin miten ollaan olosuhteissa? Siis siten, että kun uskonnot korvautuvat ja aletaan uskomaan omiin asioihin? Ja kun vaikkapa luulo tiedosta murenee, niin aletaan epäillä kaikkea ja selvittää loputtomasti miten kaikki kuuluisi kaikkeen?

Se on todellakin ehkä monellekin ihmetyksen aihe miten monia erilaisia tapoja korostaa sanoja on uskonnoissa Suomessakin? Mutta ehkäpä myös ateismikin vuosimiljoonineen vaatii hyvän tarinan, joka mahdollistaa sen? Yksi nykyään ehkä mielenkiintoinen ajatus on juuri kvanttifysiikan mahdollisuudet, kun mennään aina pienenpään ja pienenpään. Ja niiden pienien vuorovaikutuksiin. Ja aine ikään kuin häviää. Mutta se on toinen asia. Ja "taistelu" utooppisen teismin sekä ateististen selityksien välillä jatkuu ehkä ko. aihetta sivuavissa keskusteluissa laajemminkin? Ja sitä sivuavan ehkä pseudotieteellisenkin keskustelun jatkuessa mm. siitä, miksi ajatukset tulevat? Ja sitä kautta ateismi keskustelu voi saada uusia ja mielenkiintoisempia muotoja?

Koska monelle on yllätys, kuinka fanaattisesti Suomessakin ateismissa suhtaudutaan ns. omaan agendaan, joka selviää mm. tätäkin palstaa lukemalla.

Amerikkalaisten sekopäiden hullutuksiin on vaikea ottaa kantaa. Mutta se on suurvalta, joka tosiasiana vaikuttaa sen kansalaisten toimintatapoihin, vaikkakin vaihtelua on yksilöittäin.

Anonyymi kirjoitti:

Entä se tarina uskonnoista, että ne kertoisivat joitain myyttisiä tarinoita, joita ihmiset olisivat tienneet tai välittäneet niitä tapoja, joilla kerrottiin miten ollaan olosuhteissa? Siis siten, että kun uskonnot korvautuvat ja aletaan uskomaan omiin asioihin? Ja kun vaikkapa luulo tiedosta murenee, niin aletaan epäillä kaikkea ja selvittää loputtomasti miten kaikki kuuluisi kaikkeen?

Se on todellakin ehkä monellekin ihmetyksen aihe miten monia erilaisia tapoja korostaa sanoja on uskonnoissa Suomessakin? Mutta ehkäpä myös ateismikin vuosimiljoonineen vaatii hyvän tarinan, joka mahdollistaa sen? Yksi nykyään ehkä mielenkiintoinen ajatus on juuri kvanttifysiikan mahdollisuudet, kun mennään aina pienenpään ja pienenpään. Ja niiden pienien vuorovaikutuksiin. Ja aine ikään kuin häviää. Mutta se on toinen asia. Ja "taistelu" utooppisen teismin sekä ateististen selityksien välillä jatkuu ehkä ko. aihetta sivuavissa keskusteluissa laajemminkin? Ja sitä sivuavan ehkä pseudotieteellisenkin keskustelun jatkuessa mm. siitä, miksi ajatukset tulevat? Ja sitä kautta ateismi keskustelu voi saada uusia ja mielenkiintoisempia muotoja?

Koska monelle on yllätys, kuinka fanaattisesti Suomessakin ateismissa suhtaudutaan ns. omaan agendaan, joka selviää mm. tätäkin palstaa lukemalla.

Amerikkalaisten sekopäiden hullutuksiin on vaikea ottaa kantaa. Mutta se on suurvalta, joka tosiasiana vaikuttaa sen kansalaisten toimintatapoihin, vaikkakin vaihtelua on yksilöittäin.

Lue lisää

Tarkoitatko uskonnollisia tarinoita, Raamatun kertomuksia? En minä ole pitänyt niitä Raamatun kertomuksia oikeasti tosina, en edes silloin kun uskoin Jumalaan. Ne olivat vain uskonnollisia kertomuksia, jollakin tavalla kuvasivat uskontoa. Enkä ole korvannut niitä millään muilla (uskonnollisilla) tarinoilla.

Mitkä ihmeen ateismin vuosimiljoonat? Ei ateismi tarvitse mitään vuosimiljoonia.

Eikä tiede ole mitään tarinaa. Tiede on vain tiedettä, tieteellistä tutkimusta. Ei sillä ole ateismin kanssa mitään tekemistä.

En ole huomannut ateisteissa mitään erikoista fanaattisuutta. Enkä tunnista mitään "agendaakaan". Joitakin ateisteja tietenkin voi ärsyttää uskovaista fanaattinen usko, josta vain pidetään itsepintaisesti kynsin hampain kiinni ilman vähäisiäkään perusteita, todisteita tai järjellisyyttä.

Amerikassa pelottaa se, miten suuri valta joillakin uskonnollisilla sekopäillä on USA:han ja sen poliittiseen toimintaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitatko uskonnollisia tarinoita, Raamatun kertomuksia? En minä ole pitänyt niitä Raamatun kertomuksia oikeasti tosina, en edes silloin kun uskoin Jumalaan. Ne olivat vain uskonnollisia kertomuksia, jollakin tavalla kuvasivat uskontoa. Enkä ole korvannut niitä millään muilla (uskonnollisilla) tarinoilla.

Mitkä ihmeen ateismin vuosimiljoonat? Ei ateismi tarvitse mitään vuosimiljoonia.

Eikä tiede ole mitään tarinaa. Tiede on vain tiedettä, tieteellistä tutkimusta. Ei sillä ole ateismin kanssa mitään tekemistä.

En ole huomannut ateisteissa mitään erikoista fanaattisuutta. Enkä tunnista mitään "agendaakaan". Joitakin ateisteja tietenkin voi ärsyttää uskovaista fanaattinen usko, josta vain pidetään itsepintaisesti kynsin hampain kiinni ilman vähäisiäkään perusteita, todisteita tai järjellisyyttä.

Amerikassa pelottaa se, miten suuri valta joillakin uskonnollisilla sekopäillä on USA:han ja sen poliittiseen toimintaan.

Lue lisää

"Tarkoitatko uskonnollisia tarinoita, Raamatun kertomuksia? En minä ole pitänyt niitä Raamatun kertomuksia oikeasti tosina, en edes silloin kun uskoin Jumalaan. Ne olivat vain uskonnollisia kertomuksia, jollakin tavalla kuvasivat uskontoa. Enkä ole korvannut niitä millään muilla (uskonnollisilla) tarinoilla."

Tarkoitan uskonnollisia kertomuksia uskonnoissa. Ja sitä, että ne ovat ehkä kertoneet myös niille heimoille ja kansoille, ketkä niitä ovat harjoittaneet, niiden identiteettiä jossain määrin. Ja, ehkä jotakin kertomusta menneestä ja sen pohjalta tulevasta. Pidän mahdollisena, että ajasta riippumatta, ihmisillä on ollut sellaista kykyä. Ja aikana ennen vempaimia ehkä enemmänkin?
Esim. raamatun tarinaan on keksitty erilaisia initaatioriittejä, kuten mm. juutalaisella puolella. Ja siten on ollut jotain järjestystä. En ajatellut ottaa kantaa entiteettiin, kuka missäkin kertomuksessa on taustalla. Esimerkki juutalaisuudesta on siksi, että niiden initaatiomenoja tulee ihan viihdemediassa vastaan.

"Mitkä ihmeen ateismin vuosimiljoonat? Ei ateismi tarvitse mitään vuosimiljoonia."

Palstalla olen havainnut, että ateistisella puolella kerrotaan, että ns. kreationistit kertovat ns. nuoresta maasta. Ja, että myös teistisellä puolellakin ollaan sitä mieltä riippuen vähän teismin lajista. Ja ateistisella puolella on annettu ajalle mahdollisuus toimia pidempinä aikajaksoina. On eriasia, onko esim. evoluutio ateistinen teoria vai ei?

"Eikä tiede ole mitään tarinaa. Tiede on vain tiedettä, tieteellistä tutkimusta. Ei sillä ole ateismin kanssa mitään tekemistä."

Sekä teismiä, että ateismia puolustellaan tieteen tutkimuksin. Tiede on muutakin kuin tutkimusta. Toistettavuus ilmiön luonteessa antaa mahdollisuuden toteuttaa sen mukaisia asioita.

"En ole huomannut ateisteissa mitään erikoista fanaattisuutta. Enkä tunnista mitään "agendaakaan". Joitakin ateisteja tietenkin voi ärsyttää uskovaista fanaattinen usko, josta vain pidetään itsepintaisesti kynsin hampain kiinni ilman vähäisiäkään perusteita, todisteita tai järjellisyyttä."

Olen huomannut, että ateisteissa on erittäin pieni ja hyvinkin fanaattinen fraktio, jotka näyttäisivät siltä, että iskisivät kokoajan ns. olkiukkoa. Eli olisivat muodostaneet jonkinnäköisen jumaluuden, jota he eivät pidä mahdollisena. Ja kiivailevat myös jotakin ns. uskovainen tai uskovaisuus käsitettä, tai siihen liittyvää vastaan. Samoin, jostain syystä mm. raamatun kertomukset ovat kritiikin alla (joka ehkä johtunee siitä, että ne ovat suomalaisessa kontekstissa lähin rajapinta teismeihin?).

"Amerikassa pelottaa se, miten suuri valta joillakin uskonnollisilla sekopäillä on USA:han ja sen poliittiseen toimintaan."

Tuntematon voi pelottaa. Tai median luoma. Tai voi olla savua tulen kanssa tai ilman sitä. Mielenkiintoista kuitenkin ehkä on se, että osa ihmisiä on suurvaltojen kansalaisia. Ja ehkä sekin jotenkin vaikuttaa kansojen kollektiiviseen identiteettiin yksilöidenkin kautta?
Kuten ehkä jokainen muukin kansallisuus tai mahdollisesti jokin ryhmä, johon ihminen itsensä identifioi?

Anonyymi kirjoitti:

"Tarkoitatko uskonnollisia tarinoita, Raamatun kertomuksia? En minä ole pitänyt niitä Raamatun kertomuksia oikeasti tosina, en edes silloin kun uskoin Jumalaan. Ne olivat vain uskonnollisia kertomuksia, jollakin tavalla kuvasivat uskontoa. Enkä ole korvannut niitä millään muilla (uskonnollisilla) tarinoilla."

Tarkoitan uskonnollisia kertomuksia uskonnoissa. Ja sitä, että ne ovat ehkä kertoneet myös niille heimoille ja kansoille, ketkä niitä ovat harjoittaneet, niiden identiteettiä jossain määrin. Ja, ehkä jotakin kertomusta menneestä ja sen pohjalta tulevasta. Pidän mahdollisena, että ajasta riippumatta, ihmisillä on ollut sellaista kykyä. Ja aikana ennen vempaimia ehkä enemmänkin?
Esim. raamatun tarinaan on keksitty erilaisia initaatioriittejä, kuten mm. juutalaisella puolella. Ja siten on ollut jotain järjestystä. En ajatellut ottaa kantaa entiteettiin, kuka missäkin kertomuksessa on taustalla. Esimerkki juutalaisuudesta on siksi, että niiden initaatiomenoja tulee ihan viihdemediassa vastaan.

"Mitkä ihmeen ateismin vuosimiljoonat? Ei ateismi tarvitse mitään vuosimiljoonia."

Palstalla olen havainnut, että ateistisella puolella kerrotaan, että ns. kreationistit kertovat ns. nuoresta maasta. Ja, että myös teistisellä puolellakin ollaan sitä mieltä riippuen vähän teismin lajista. Ja ateistisella puolella on annettu ajalle mahdollisuus toimia pidempinä aikajaksoina. On eriasia, onko esim. evoluutio ateistinen teoria vai ei?

"Eikä tiede ole mitään tarinaa. Tiede on vain tiedettä, tieteellistä tutkimusta. Ei sillä ole ateismin kanssa mitään tekemistä."

Sekä teismiä, että ateismia puolustellaan tieteen tutkimuksin. Tiede on muutakin kuin tutkimusta. Toistettavuus ilmiön luonteessa antaa mahdollisuuden toteuttaa sen mukaisia asioita.

"En ole huomannut ateisteissa mitään erikoista fanaattisuutta. Enkä tunnista mitään "agendaakaan". Joitakin ateisteja tietenkin voi ärsyttää uskovaista fanaattinen usko, josta vain pidetään itsepintaisesti kynsin hampain kiinni ilman vähäisiäkään perusteita, todisteita tai järjellisyyttä."

Olen huomannut, että ateisteissa on erittäin pieni ja hyvinkin fanaattinen fraktio, jotka näyttäisivät siltä, että iskisivät kokoajan ns. olkiukkoa. Eli olisivat muodostaneet jonkinnäköisen jumaluuden, jota he eivät pidä mahdollisena. Ja kiivailevat myös jotakin ns. uskovainen tai uskovaisuus käsitettä, tai siihen liittyvää vastaan. Samoin, jostain syystä mm. raamatun kertomukset ovat kritiikin alla (joka ehkä johtunee siitä, että ne ovat suomalaisessa kontekstissa lähin rajapinta teismeihin?).

"Amerikassa pelottaa se, miten suuri valta joillakin uskonnollisilla sekopäillä on USA:han ja sen poliittiseen toimintaan."

Tuntematon voi pelottaa. Tai median luoma. Tai voi olla savua tulen kanssa tai ilman sitä. Mielenkiintoista kuitenkin ehkä on se, että osa ihmisiä on suurvaltojen kansalaisia. Ja ehkä sekin jotenkin vaikuttaa kansojen kollektiiviseen identiteettiin yksilöidenkin kautta?
Kuten ehkä jokainen muukin kansallisuus tai mahdollisesti jokin ryhmä, johon ihminen itsensä identifioi?

Lue lisää

"Palstalla olen havainnut, että ateistisella puolella kerrotaan, että ns. kreationistit kertovat ns. nuoresta maasta. Ja, että myös teistisellä puolellakin ollaan sitä mieltä riippuen vähän teismin lajista. Ja ateistisella puolella on annettu ajalle mahdollisuus toimia pidempinä aikajaksoina."

Kreationistit ihan kertovat useimmiten omasta uskostaan :)

Vaikka jotkin uskonnot yrittävät tehdä tähän liittyviä väitteitä, ei se tarkoittaisi että ateismilla (jumaliin uskomattomuudella) olisi mitään tekemistä sen kanssa mitä katsoo todennäköiseksi syyksi maailmankaikkeudelle, paitsi että todennäköisesti se ei ollut jumaluus.

"On eriasia, onko esim. evoluutio ateistinen teoria vai ei?"

Ei ole ateistinen millään merkityksellisellä tavalla. Kyseessä on vain tieteellinen teoria joka selittää havaittuja ilmiöitä.
(Joskin jostain syystä kreationistit sekoittavat evoluution (elävien lajien ominaisuuksien muuttuminen ajan myötä, osa biologiaa), abiogeneesin (mistä elämä alkoi) ja alkuräjähdysteorian (miten tämä tuttu universumimme oli alkuvaiheissa)

"Sekä teismiä, että ateismia puolustellaan tieteen tutkimuksin. Tiede on muutakin kuin tutkimusta."

Vielä odotetaan ensimmäistä kertaa että teismi voitaisiin todistaa tieteen keinoin. Toistaiseksi tätä ei ole tapahtunut :)

"Eli olisivat muodostaneet jonkinnäköisen jumaluuden, jota he eivät pidä mahdollisena."

Puhutko sinä tässä Raamatun Jumalasta?

"Samoin, jostain syystä mm. raamatun kertomukset ovat kritiikin alla (joka ehkä johtunee siitä, että ne ovat suomalaisessa kontekstissa lähin rajapinta teismeihin?)."

Jep olet tässä oikeassa että Suomessa kristinusko on merkityksellisempi uskonto johon ottaa kantaa kuin esim. hinduismi tai islam.

Toinen syy miksi raamatun kertomuksiin on helppo ottaa kantaa on koska ne tekevät konkreettisiä väitteitä (esim. hyönteisillä neljä jalkaa, piin arvo on 3, naisilla ei ole samaa arvoa kuin miehillä, globaali vedenpaisumis on mahdollinen ja tapahtui) jotka on hyvin helppo todistaa vääriksi. :)

Ei tuohon voi sanoa kuin: ;-D

"En pidä itseäni ateistina, sillä sisimmässäni koen jotain sellaista,"

Ihan viisas kirjoitus
tulee vaan mieleen että uskotko persoonalliseen jumalaan joka asioita jossain hoitelee jos uskot niin sinut käsitetään uskoaiseksi jos taas et usko persoonallisiin jumaliin kuulut enempi ateistisen ajattelumallin ihmisiin heilläkin voi olla persoonallisten jumalien sijaan omia uskomuksia ja kokemuksia kuten esimerkiksi Albert Einsteinilla joka sanoi juutalaisena juutalaisesta uskonnosta näin:

"Minulle juutalainen uskonto, kuten kaikki muutkin uskonnot, on lapsellisten taikauskojen ruumiillistuma. Edes hienostuneet tulkinnat eivät voi tätä muuttaa."
Sana Jumala ei ole minulle mitään muuta kuin inhimillisen heikkouden ilmaisu ja tuote; Raamattu on kokoelma kunniallisia, mutta silti alkukantaisia legendoja, jotka ovat melko lapsellisia."

Toisaalta Ateistinen Einstein totesi omasta "ateistisesta uskonnollisuudestaan "seuraavaa:

"Uskonnollisuutta on aistia, että kaiken koetun takana on jotakin, jota mielemme ei ymmärrä ja jonka kauneus ja ylevyys tavoittavat meidät vain epäsuorasti ja heikkona heijastumana. Tässä merkityksessä olen uskonnollinen."
"Uskon Spinozan Jumalaan, joka paljastaa itsensä olemassaolon järjestyneessä harmoniassa, en Jumalaan, jota kiinnostavat ihmisten kohtalot ja toimet."