Muutin tuolta pk-seudulta väliaikaisesti itselleni ihan vieraaseen ympäristöön, Seinäjoelle. Olen nyt asunut täällä muutaman kuukauden, valmiiksi kalustetussa asunnossa, tarkoitus on siis asua vielä kesään asti.
Paikkana Seinäjoki on ihan jees, täältä löytyy suunnilleen kaikki, eikä ruuhkia eikä jonoja ole missään. Sen sijaan minua ahdistaa ihmisten ns tuttavallisuus. Esim kaupassa kassajonossa, täysin tuntematon henkilö saattaa alkaa jutella minulle, ikäänkuin olisin joku tuttava hänelle. Tai joskus joillain on tarve kommentoida, kun aprikoin jotain leipää minkä ottaisin. Tyyliin "kyllä tää leipä on paljo parempaa", ihan kuin se jollekin kuuluis mitä leipää kärryyn laitan. Eilenkin kassajonossa kassa selvitteli jotain tuotteen hintaa, ja siinä oleva asiakas käännähti yhtäkkiä minuun päin ja alkoi kommentoida "taitaa soittaa oikein pääjohtajalle, heh heh". En sanonut mitään, olin vain vaivaantunut, enhän edes tunne koko henkilöä, eikä muutenkaan edes kiinnosta.
Onko seinäjokisilla ja täällä päin asuvilla joku tapa, alkaa puhua tuntemattomille, tai lähinnä kommentoida hassusti lämpimikseen? Kun ei ole tämmöiseen tottunut, niin tuntuu vain yhtäkkiä melko ahdistavalta.
Paikkana Seinäjoki on ihan jees, täältä löytyy suunnilleen kaikki, eikä ruuhkia eikä jonoja ole missään. Sen sijaan minua ahdistaa ihmisten ns tuttavallisuus. Esim kaupassa kassajonossa, täysin tuntematon henkilö saattaa alkaa jutella minulle, ikäänkuin olisin joku tuttava hänelle. Tai joskus joillain on tarve kommentoida, kun aprikoin jotain leipää minkä ottaisin. Tyyliin "kyllä tää leipä on paljo parempaa", ihan kuin se jollekin kuuluis mitä leipää kärryyn laitan. Eilenkin kassajonossa kassa selvitteli jotain tuotteen hintaa, ja siinä oleva asiakas käännähti yhtäkkiä minuun päin ja alkoi kommentoida "taitaa soittaa oikein pääjohtajalle, heh heh". En sanonut mitään, olin vain vaivaantunut, enhän edes tunne koko henkilöä, eikä muutenkaan edes kiinnosta.
Onko seinäjokisilla ja täällä päin asuvilla joku tapa, alkaa puhua tuntemattomille, tai lähinnä kommentoida hassusti lämpimikseen? Kun ei ole tämmöiseen tottunut, niin tuntuu vain yhtäkkiä melko ahdistavalta.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ehkä kestät tuota ahdistumista nyt kesään asti.
Seinäjoki on avaruuden pääkaupunki ja tavat kosmopoliittisia. Ollaan hyvin avoimia ja juttu luistaa toisinkuin jossain sisäänpäinkääntyneessä ja umpihomehtuneessa Helsingissä. Small talkkia juu nou ;)
Ns. avoimuus on näennäistä täällä! Syynä erikoiseen käytökseen on valtava uteliaisuus. Juoruilun halu on kova. Ekkö sä sitä tierä? Pitää ekana tietää jotta muiden silmissä näyttää ns arvokkaammalta". Minä nyt tiedän, sanoi tuore anoppikin kun sairauskertomuksia sairaalanmäeltä vuosi.
Tuohon ei törmää, kun näyttää perusyrmyltä ja katselee joko kenkiään tai takaseinää.
Arvomaailma on täälä : Kori, uskonto ja isänmaa.
Se tuttavallisuus johtuu siitä, että täällä palvotaan julkkiksia ja muita fiksun näköisiä ihmisiä, jotka ovat esim. paremmin pukeutuneita kuin joku duunari. Sinusta heijastuu herasmies ja suuri sivistyneisyys, olethan Helsingin seudulta.
Olet oikea kaupunkilainen, täällä ollaan maalaisia juntteja. Onneksi sinun ei tarvitse enää montaa kuukautta olla täällä junttilassa, jossa ihmiset alkavat jopa jutella toisilleen. Pian pääset Hesaan kaltaistesi seuraan.
No hei, tykkään kyllä jutella tuttavieni ja ystävieni kanssa. Mutta ei mua kiinnosta kaupassa alkaa tuiki tuntemattomien kanssa alkaa mitään small talkia vääntämään, haluan asioida rauhassa. Eikä tästä loukkaantua tarvi, en vain ole tottunut tämmöiseen meininkiin. Onko se sitten kaupunkilaisen ja maalaisen ero.
Onko tuo juttelu sinulle todellakin ongelma.
Minä olin muutama viikkp sitten Helsingissä. Odottelin erään ravintolan edessä kaveriani niin siihen tuli joku tyyppi, joka pyysi minulta tupakkaa. Onko siellä tapana kerjätä. Tuntui tosi ahdistavalta.
Multa tultiin joskus Hotelli Presidentin edessä pyytämään tulta.
Törkeää, puhuikin jotain, kun pyysi tulta. Todella ahdistavaa.
No entäs kun minulta tässä kerran pyydettiin kahtakymppiä rautatieaseman ulkopuolella. Oli tuntematon ja puhui minulle. Kun en antanut rahaa, jatkoi puhumistaan, mutta uhkaavammin. Kyseessä siis Helsingin rautatieasema.
Kun tänne muutin ensimmäisen kerran, huomasin tuon saman tunkeilevan tyylin märehtiä oudon tuttavallisella tavalla vieraalle ihmiselle. Kun aika kuluu, tulet huomaamaan muitakin erikoisia tapoja arjessa. Osa on tulkittavissa jopa lakien ja yhteisten pelisääntöjen rikkomisiksi. Etelä-Pohjanmaalla rehti ei ole sama kuin rehellinen, kunnollinen tai luotettava vaan ihan jotain muuta omaperäistä.
Puistoon vaan pussikaljalle niin löydät ystäviä
Minoon meiltä ja muut on meirän krannista!
Aika hyvän provon olet keksinyt.
Täällä päin ei ole tapana keskustella vaan jurottaa nyrkit taskuissa
Ilimajoen persuja taitaa olla. Joku Molo!
Helsingin asemalla monesti tultu rahaa pummaamaan. Ihetapoja hesalaisilla.
Ja siinä ulkopuolella oli kaksi NAISTA vaihtamassa kielareita pitkään.
Minäkin usein Helsingissä juttelen vieraille. Usein koen hölmöjä ilmeitä näiltä pöntövuoren tunnelin kautta tulijoilta!
Juntit tajuaa pk-seudusta puhuttaessa vain helsingin rautatieaseman. Toukohousut ei hoksaa että pk-seutu tarkoittaa hieman isompaa aluetta. On se kumma että rehupunteille ei mene kaaliin, että tuusulakin on pk-seutua. Jyväjemmarit on kaiketi kerran elämässään käyneet hesan rautatieasemalla. Hei punaniskat, ei me järvenpäässäkään hesan meiningistä tykätä.
Täällä on krisinusko esillä paljon enemmän. Hyvin monet miettii Raamatun asioita ihan päivittäin.
aloituksen laatija oli seinäjokinen. täällä kyllä saa turpaan jos puhuu oudolle ta sattuu olee miehellä värikäs takki(lue homo) tämä alkuasukkaiden kyläyhteisö haistaa jo kaukaa sivilisaation edustajan saapuneen keskuuteen tuolla kirkonmiesten rakentamalla kiskobussilla
Taitaakin Seinäjoella olla näkymättömät muurit miehille kun vain naiset muuttavat etelään ja jäävät sinne. Miehet kävääsevät pääkaupungissa mutta palaavat ns. häntä koipien välissä takaasin kun homma ei toimikaan samalla lailla kuin kotosalla. Trossaaminen ei toimikaan, eikä väkimäärästä johtuen isollakirkolla pysykään träillä kaikesta. Pitääs olla ittenäinen mutta siihenhän pakottavaan yhteisöllisyyteen tottunut ei kykene. Naapuriin kohdistuvaa uteliaisuutta piretäänkin outona eikä sitä ihailla. Suurin ropleema taitas kuitenkin olla ne säännöt joita kotipuoles ei ole tarvinnu noudattaa.
Sääliksi käy suurkaupunkeihin muuttajia.
Naiset muuttaa pois, kun eivät halua junttia miestä. Elämäntaidot ovat heikot, kun napanuora äireeseen on pohjalaismiehellä niin vahva. Yleistiedot on monilla heikot, liittyvät lähinnä koneisiin ja traktoreihin, tai sitten bemareihin ja karvanoppiin.
Naiset etsivät fiksuja ja menestyviä miehiä, ne asuvat pääosin eteläsuomessa tai länsirannikolla bättre folket.
Eräs nainen kiteyttikin kerran hyvin asian. Hän sanoi olevansa niin kyllästynyt mieheensä, kun koko ajan kysyy äireeltään kaiken neuvon. Ja sitten ei suostu edes joskus kiinalaiseen ravintolaan, kun muka liian erikoista ruokaa. Syö vain tuttuja ruokia, niitä mitä äiree on aina tehny, perunaa ja perunaa, niin ja maitoa litra joka ruualla.
Jotain on päässä vialla, jos tahtoo Etelä-Pohjanmaalta pois.
Olkoon mistä tahtoo.
Ihmisillä on Hessassa tapana olla tuppisuita ja siksi pelkäävät, kun niille joku alkaa puhumaan.
Siellä voisi ihmiset teipata (Jeesus teipillä)suunsa kiinni, sitten kun muuttavat pois sieltä iskee ahdistus ja masennuskin, kun huomaavat, että muualla osataan puhua ja käyttää sitä suuta muuhunkin, kuin kiljumiseen ja huutamiseen, hymykin tulee toisilla luonnostaa eikä irvistellä.
Mutta aina on mahdollisuus muuttaa sinne ahdasmielisten kaupunkiin takaisin, eikä kukaan varmasti estä.
En kyllä tätä allekirjoita. Itse olen puhelias, mutta aika moni eteläpohjalainen on tuppisuu ja kattellaan vain omia varpaita. Taikka ollaan sosiaalisia omas piiripienipyörii ympyröis, mutta kun ollaan mastonkantaman ulkopuolella, niin suu pysyy kiinni eikä helposti aukea.
Monella, miehellä varsinkin, koti ikävä iskee jo juustoportin jälkeen. Äireen lahkees on moni mies vielä aikuisenakin, eikä napanuora meinaa katketa millään.
Tuo että sääntöjä ei ole totuttu noudattaa, pitää kyllä paikkansa. Eihän eepeellä ole juuri sääntöjä, täällä eletään kuin pellossa. Sen näkee jo siitä, että autoilla tormoostetaan vasten kiellettyjä ajosuuntia, kuin eläin kulkisi omia totuttuja juntujaan, sinne minne nenä kulloinkin sattuu osoittaa. Liukuportaat, hissit, portit ja puomit, sekä automaatit, ja yleiset normit on täysin vieraita eteläpohjalaiselle, varsinkin miehelle, jota äiree on passannut aikuis ikään saakka, eikä mitään elämäntaitoja hankittu. Rattorilla vain pörrätty.
Culttuuri shokkia kaiketi podet, siellä kepulaises ilmapiirissä?
Korona ku tuli pohojammaalle ja sanottiin että pirettävä 2m turvaväli niin pohojalaan hermostu ”minkä tähären niiren niin lähelle ny pitää yhtäkkiä päätä”.
Tällaista tämä on.