Ateismi on Jumlan/jumalien olemassaolon kieltämistä.
Kuitenkaan Jumalan olemassoloa ei voida koskaan tieteellä todistaa, tai myöskään kumota. Olen miettinyt, miksi ateisti haluaa väkisin olla sitä mieltä, että Jumalaa ei ole, vaikka väitteen tueksi ei ole mitään näyttöä. Eikö olisi järkevämpää olla ns. agnostikko joka myöntää ettei voi tietää onko Jumalaa vai ei. Tämä avaisi uuden kanavan ateistin ja uskovan välille, sillä hedelmälliset keskustelut tyrehtyvät usein ateistin "päätökseen" olla uskomatta.
Itse olen sitä mieltä, ettei Jumalan olemassaoloa voida todistaa tai kumota, mutta meille on annettu monia selkeitä merkkejä, joista sen voi sydämellään saada selville.
Kuitenkaan Jumalan olemassoloa ei voida koskaan tieteellä todistaa, tai myöskään kumota. Olen miettinyt, miksi ateisti haluaa väkisin olla sitä mieltä, että Jumalaa ei ole, vaikka väitteen tueksi ei ole mitään näyttöä. Eikö olisi järkevämpää olla ns. agnostikko joka myöntää ettei voi tietää onko Jumalaa vai ei. Tämä avaisi uuden kanavan ateistin ja uskovan välille, sillä hedelmälliset keskustelut tyrehtyvät usein ateistin "päätökseen" olla uskomatta.
Itse olen sitä mieltä, ettei Jumalan olemassaoloa voida todistaa tai kumota, mutta meille on annettu monia selkeitä merkkejä, joista sen voi sydämellään saada selville.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Moi !
Ensinnäkin, tapanani ei ole uskoa asioihin joista (mielestäni) ei ole todisteita.
Toisekseen, jos ottaisin jonkin jumalan todesta niin minkä? Valinnanvaraa on tolkuttoman paljon.
Yritän elää rehellistä elämää. Siihen kuuluu se että en yritä huijata edes itseäni. Mielestäni puhun itselleni paskaa jos uskottelen jonkin jumalan olevan olemassa.
Yksinkertaista, vai mitä?
--
Minä luulen että useimmat ateistit täällä kieltävät mieluiten kristityjen ja muslimien jumalat, heidän edustamiensa negatiivisten ja järjettömien asioiden takia.
Mutta eivät universumin luojaa, jonka palvomisella taas ei ole merkitystä koska hän ei piittaa ihmisistä pätkän vertaa.
Ateismi on länsimaiselle hyvinvointiyhteiskunnan kasvatille hyvin luonnollinen ja ymmärrettävä tapa tarkastella maailmaa, ainakin sellaiselle ihmiselle joka ei ole kokenut mitään sellaista joka antaisi viitteitä siihen suuntaan että voisi olla jotakin fyysisestä maailmasta erillistä, esim. Jumala.
On hyvä huomata että ateismi on aika marginaali-ilmiö maailmassa. Fundamentalistinen ateismi on todella harvinaista, vain 2% kieltää täysin kaiken yliluonnollisen olemassaolon. Ateismi on vain viimeaikoina ollut hieman korostuneena esillä, mutta luultavasti on kyse vain muoti-ilmiöstä. Tämä voidaan helposti huomata omassa jälkikristillisessä länsimaisessa yhteiskunnassamme, jossa tuntuu menevän läpi kaikki opit joita tuuli idästäpäin tänne puhaltaa. Ihmiset eivät hengellisessä janossaan siirry suinkaan ateismiin vaan mieluummin Oman Itsen etsimiseen ja energian kanavoimiseen Maailmansielusta.
Itse uskon että Jumalalla on oma tarkoituksensa sille että ateistejakin on. Hän voisi hetkellä millä hyvänsä ilmestyä kaikille ateisteille kaikessa kirkkaudessaan ja saada heidät tulemaan uskoon. Tämä ei vain tunnu kovinkaan usein olevan Jumalan toimintamalli meidän ihmisten suhteen.
Minusta meidän tulisi rakastaa ateisteja yhtälailla kuin uskonveljiä ja vaikkapa muslimejakin. Kyllä Herra tietää mitä tekee. ;)
Alex tai kumppanit ehättävät, kommentoin jo valmiiksi todennäköiseen vastineeseen.
Mainitsin fundamentalistisen ateismin.
Fundamentalistiselle ateismille on ominaista, kuten kaikenlaiselle fundamentalismille, oman näkemyksen/opin erottaminen joksikin erilliseksi kaikesta muusta. Nähdään että omassa katsantokannassa on jotakin niin erityisen totuudellista että sitä ei kannata käsitellä edes samassa kategoriassa muiden näkemysten kanssa.
Ateismissa tämä peruskivi on ihmisen oma järki ja empiiriset havainnot. Ateistista näille asioille perustuva näkemys ajaa mielekkyydessä kaiken muun edelle. Vain tästä lähtökohdasta on mielekästä tarkastella maailmaa. Fundamentalistinen ateismi ei kolmannesta osapuolesta eroa peruslähtökohdiltaan mitenkään muista maailmankatsomuksista. Ja painotan vielä että on kyse aika marginaali-ilmiöstä maailmassa.
Moi !
Menee asian sivuun, mutta olen usein itsekseni miettinyt että mikä olisi sellainen "todistus", ihme tai muu vastaava joka saisi minut uskomaan Jumalaan/junmaliin.
Vaikea on keksiä. Ainoa mitä mieleen tulee on seuraava: Jostakin matemaattisesta trnskendenttaalisesta luvuta löytyisi selväkielinen viesti sen hetken kielellä kun se havaitaan. Esimerkiksi piin sada miljardis desimaali, siitä eteenpäin miljoona merkkiä binäärisenä muodostaisi kuvamuodossa sanat: "Hei pojat, minä loin maailman ja luonnonlait".
Tällöin uskoisin.
Ehdotappa joatain muuta?
--
tahdon sanoa että minulla ei ole oikeastaan mitään ateisteja vastaan. Ymmärrän täysin heidän kantansa. Olenhan itse ollut vakaumuksellinen ateisti ja kierrellyt huvikseni teetuvissa kommentoimassa Raamatun ristiriitoja "pöydän toisella puolella".
Jumala sai kuitenkin minun pääni kääntymään, ja Hän voi tehdä se kelle haluaa. Puolitoista vuotta sitten ajatus uskovaisuudesta kauhistutti minua ja ajattelin että "ei ikinä, ei siinä ole mitään järkeä, piste."
;)
ihminen vasta ahdingossa kääntyy Jumalan puoleen.
Olen kuullut lukemattomia kertomuksia joissa tavalliset ihmiset ovat sairastuneet vakavasti tms, ja viimeisenä oljenkortenaan kääntyneet Jumalan puoleen. Myöhemmin he kiittävät Jumalaa siitä että sairastuivat ja saivat löytää Hänet.
Tiedän myös tapauksia joissa Jeesus on vain yksinkertaisesti ilmestynyt henkilölle ja sanonut tyyliin että nyt riittää häröily.
Herran tiet ovat tutkimattomat. ;)
ja älyllinen rehellisyys ovat marginaali-ilmiöitä maailmassa.
( Esimerkiksi piin sada miljardis desimaali, siitä eteenpäin miljoona merkkiä binäärisenä muodostaisi kuvamuodossa sanat: "Hei pojat, minä loin maailman ja luonnonlait". )
Kieliä voi muodostaa ylinumeroituvan määrän, joku alienin kutale saattaa tietää ennen ihmisiä nuo miljoona yli sadan miljardin desimaalin menevää piin arvoa. Ja sitten muokata jollain ihmeelisellä menetelmällä ihmisten kieltä hitaasti niin, että kun se (monesko miljardi ) selviää niin siitä todellä näyttää muodostuvan binäärisenä "Hei pojat, minä loin maailman ja luonnonlait".
Hieno asia, että olet löytänyt elämääsi Jeesuksen ja totuuden! Se on jo yksistään yksi todistus Jumalasta, sillä kaiken järjen mukaan ateistilla ei olisi mitään "syytä" tulla uskoon, muuten kuin Jumalan vaikutuksesta. Siunausta Analle ja kaikille muillekin lukijoille!
Piitä on pidetty päättymättömänä desimaalilukuna. Jos oletetaan näin olevan, niin eikö tuo ole matemaattiinen välttämättömyys, että jostain desimaalien joukosta tuo lause (kuvamuodossakin) löytyy. Siis todennäköisyyshän on aivan helvetin pieni, mutta _äärettömän_ pitkässä luvussa se on olemassa. Jopa monta kertaa. Joku matemaatikko korjatkoon, jos ajattelen perseelleen...
Moi !
Todennäköisyys on liian pieni, luokkaa 10pot-x ja x hyvin iso luku, joitain tuhanisa numeroita, tai enemmän.
Pointti oli kuitenkin siinä että juuri sillä hetkellä kun se löydetään niin siellä on juuri sen löytäjän sen hatkisellä kielellä tuo teksti.
Tämä riittäisi minulle. Ehkäpä.
Riittäisikö mikään muu? Vosiko mikään muu osoittaa jumalan olemassaolo?
Kaikki ihmeellisimmätkin asiat voi kehittynyt sivilisaatio toteuttaa niin että se meistä näyttää ihmeeltä. Kyllä nykyaja peruskännykkä olisi ollut kaksi tuhatta vuotta sitten ihme.
--
"Ainoa mitä mieleen tulee on seuraava:"
Tuota todistusta saat kyllä odottaa pitkään. Ja sittenkin epäilisit, että mitäs jos se oli jonkun teekkariopiskelijan huijaus tai joku aprillipila.
En usko että jumalat muutenkaan puhuvat tuolla lailla. Minulle todiste korkeampien voimien olemassaolosta tuli niin, että jokin itseäni mahtavampi älykäs voima tuli vastaan kuin hyökyaalto, otti minut kokonaan valtaansa lupia kyselemättä ja näytti minulle uudenlaisen todellisuuden ja uudenlaisen minän. Se tapahtuu niin, että koko todellisuuskokemuksesi perusta rikkoutuu ja muotoutuu uudelleen.
Sitä ennen olin ollut lähes yhtä rationaalinen kuin sinäkin... Nykyään ajattelen, että rationalisointi on sielun riippakivi.
Mutta arvostan silti laadukasta tieteen harjoittamista, luen Timea ja New Scientistiä, enkä usko maan olevan litteä. En koe tässä olevan mitään ristiriitaa. Uskonnon harjoittaminen on seilaamista oman psyyken ja sen ulkopuolisen myyttisen todellisuuden tuntemattomilla vesillä, ja minä hyväksyn sen.
"itseäni mahtavampi älykäs voima tuli vastaan kuin hyökyaalto, otti minut kokonaan valtaansa"
Pitäisikö alkaa käyttämään foliohattua
”Ateismi on länsimaiselle hyvinvointiyhteiskunnan kasvatille hyvin luonnollinen ja ymmärrettävä tapa tarkastella maailmaa, ainakin sellaiselle ihmiselle joka ei ole kokenut mitään sellaista joka antaisi viitteitä siihen suuntaan että voisi olla jotakin fyysisestä maailmasta erillistä, esim. Jumala.”
Väität siis suurimman osan länsimaisista ihmisistä olevan ateisteja?
”On hyvä huomata että ateismi on aika marginaali-ilmiö maailmassa. Fundamentalistinen ateismi on todella harvinaista, vain 2% kieltää täysin kaiken yliluonnollisen olemassaolon. Ateismi on vain viimeaikoina ollut hieman korostuneena esillä, mutta luultavasti on kyse vain muoti-ilmiöstä. Tämä voidaan helposti huomata omassa jälkikristillisessä länsimaisessa yhteiskunnassamme, jossa tuntuu menevän läpi kaikki opit joita tuuli idästäpäin tänne puhaltaa.”
... ja kuitenkin väität, että suurin osa hyväksyy erilaiset huuhaa-opit (joihin muuten kristinuskonkin kuuluu).
Kerrataampa tässä nyt saman tien muutamia faktoja. Kristinusko on ollut vallitseva uskonto ”länsimaissa” n. 1700 – 500 –vuotta. Kristinuskon leviämiselle on ollut äärimmäisen tärkeää sodat ja vallankäyttö, esim. buddhalaisuutta ei ole levitetty yhdelläkään sodalla, se ei ole sotainen uskonto. Suomessa uskonvapaus on ollut olemassa vasta vuodesta 1922 lähtien. Kristinusko on juurtunut niin syvään osaksi kulttuuria ja mm. opetusjärjestelmää, että sille altistuu pakostakin, jos ei todellakin ole syntynyt ”fundamentalistis-ateistiseen” perheeseen, kuten minä. Minä en ole käynyt uskonnontunneilla, eikä minulla ole uskontoon tunnetasolla minkäänlaista kosketuspintaa; jopa ne ainoat kaksi hautajaistakin, joissa olen ollut, ovat olleet sellaisia, että siellä ei ole ollut pappia.
Joku on joskus sanonut, että lapsi on kuin avoin kirja ja se, joka pääsee kirjoittamaan ensimmäisille sivuille, saa myös suuren otteen tuosta lapsesta myöhemmin. Lapselle ei ole vielä kehittynyt analyyttistä tapaa nähdä asioita ja sen vuoksi uskonto uppoaa oikein otolliseen maaperään. Uskonto onkin tavalla tai toisella mukana kaikissa elämänvaiheissa. Minkäköhän vuoksi?
Siinä olet oikeassa, että nykyaikainen postmoderni yhteiskunta mallintaa ihmisen edelleenkin descarteslaisesti, yksinkertaisella logiikalla toimivana ”laskimena”, vaikka psykologia on todennut tuon lähestymistavan aikoja sitten vääräksi. Tunteilla on merkitystä ja ne ovat jossain määrin myös järjen ulottumattomissa vrt. alitajunta. Kun tähän yhdistetään tuo lapsena tapahtuva aivopesu, on toki ymmärrettävää, että hurahtamista tapahtuu edelleenkin, vaikka yhteiskunta onkin maallistunut merkittävässä määrin. Ja tulee maallistumaan jatkossakin.
Vaikka kuoleman jälkeen huomaisit olevasi elossa.Sama perustelusi olisi sielläkin pätevä kunnes olisit päässyt itse jumalaksi.Jotkut asiat pysyvät salaisuuksina aina.
"Väität siis suurimman osan länsimaisista ihmisistä olevan ateisteja? "
En väittänyt enkä väitä. Pointtini on vain se että asiat ovat meillä täällä todella hyvin, kun mittareina käytetään ihan perushyödykkeitä, lämpöä, vettä, ruokaa, työtä, ja toisaalta yhteiskunnan infrastruktuuria joka on hyvällä mallilla. Eli länsimaisen ihmisen elämässä sellaiset tilanteet joissa pitäisi turvautua Jumalaan, ovat, ainakin näennäisen, vähissä. Me emme siis "tarvitse" Jumalaa, ajattelemme että hyvin menee jo muutenkin.
Toisaalta minä uskon että Suomen hyvinvointi on kokonaan Jumalan lahjaa meille. 70 vuotta sitten suomalaiset olivat hartaan uskovainen kansa. Nyt olemme jo unohtaneet kuinka Herra soti meidän puolellamme talvi- ja jatkosodassa. Esikuvia nykytilanteelle löytyy VT:stä, Israelin kansan vaiheista, paljon.
En voi mitenkään aukottomasti todistaa, ettei edessäni olevalla pöydällä olisi kukkaruukkua. Silti uskallan kyllä hyvinkin kiivaasti väittää, että siinä ei todellakaan ole mitään kukkaruukkkua. Olemattomuutta ei voida millään keinoin todistaa.
Puhun itsestäni mieluummin ateistina, vaikka myönnän toki, että jumalienkaan olemattomuutta ei ikinä voida aukottomasti todistaa. Ei kukaan toisin kai väitäkään, mutta silti maailma on pullollaan itseään ateisteiksi väittäviä. Missä siis on virhe? No me/he käsittävät sanan ateisti hieman toisin kuin sinä. Käsittämme sanan ehkä toisin kuin jokin sivistyssanakirja kertoo, mutta sivistyssanakirjatkin tehdään vasta sen jälkeen, kun kieli on syntynyt ja sana on olemassa.
Ateisti: jumalien kieltäjä
Ateisti: ei usko jumaliin
Ateisti tarkoittaa hieman erilaista asiaa riippuen siitä mistä määrittelyn lukee. Määrittelyt eivät ehkä suoranaisesti ole ristiriitaisia keskenään, mutta ovat reilusti enemmän kuin vivahde-eroja. Joku voi olla toista, mutta ei ensimmäistä.
Sanoilla leikkiminen on vähän naurettavaa. Myöskään ihmisten kategorioiminen täsmälleen tiettyihin karsinoihin vain sen mukaan miksi he itseään kutsuvat, on vähintäänkin kyseenalaista. Paitsi että jokainen ajattelee maailmansa hieman eri tavalla, jokainen myös ajattelee sanan ateisti tai agnostikko hieman eri tavalla. Hieman kuin haukkuisi itseään kristityksi kutsuvaa juutalaista kristinuskon järjettömyyksistä (huono vertaus, mutta en parempaakaan keksinyt tähän hätään).
Viestisi otsikko oli hieman harhaanjohtava. Ateistilla tai ateismillahan ei ole mitään ongelmaa; ongelma, jos sellaista on, on vain uskovien ja ateistien välisen kanssakäymisen esteitä. Vaikka itse tosiaan kutsunkin itseäni ateistiksi, en ole tehnty mitään "päätöstä" jumalien olemattomuudesta; en vain usko niihin, kuten sinäkään et usko tonttuihin. Tuo "päättäminen" muuten näkyy erittäin vahvasti (myös) vähänkin radikaaleimmilla uskovilla: Jumala on olemassa. Piste.
Itse muuten olen sitä mieltä, että jos jokin jumala olisi olemassa, hänestä kyllä jäisi väkisinkin jotain merkkejä. Jumalalla pitäisi olla jokin tehtävä, toiminta tai tarkoitus, muuten jumala olisi vain tyhjää eikä enään silloin ansaitsisi jumalan titteliä.
Tavallaan siis käänteistä pohdintaa: jos kukkaruukku olisi tosiaan tuolla pöydällä, siitä kyllä jäisi jotain merkkejä ympäristöön. Kukkaruukusta ei ole merkkejä -> kukkaruukkua ei ole pöydällä.
Olenko siis muka agnostikko?
"Tämä avaisi uuden kanavan ateistin ja uskovan välille, sillä hedelmälliset keskustelut tyrehtyvät usein ateistin "päätökseen" olla uskomatta."
Mielelläni ryhtyisin hedelmälliseen keskusteluun uskovan kanssa (on sellaisia kyllä ollutkin!), mutta yleensä keskustelun anti tyrehtyy, koska vastapuoli luulee saarnaamisen olevan keskustelua. Kuuntelu, ymmärtäminen ja asioiden miettiminen ateistin/uskovan ajatusmaailmasta on ilmeisesti liian vaikeaa monille.
Toit hyviä pointteja esille, luulen että aavistuksen enemmän ymmärrän nyt ateistin ajatusmaailmaa.
Kerroit myös, ettei Jumlasta ole mitään merkkejä. Mitä sanoisit kaikesta elävästä, kasveista, eläimistä, ihmisistä? Mielestäni merkkejä on enemmän kuin kukaan edes voi ymmärtää..
Minulle nuo kaikki ovat osaltaan todistamassa, että jumalia ei ole olemassa...
"mutta meille on annettu monia selkeitä merkkejä, joista sen voi sydämellään saada selville."
Siksi olenkin ateisti.
ateismi ei edelleenkään ole minkään olemassaolemattoman kieltämistä vaan USKON PUUTETTA JUMALIIN. lue tämä vaikka ääneen: ATEISMI = USKON PUUTETTA JUMALIIN!!! YMMÄRRÄTKÖ???
Ateismi ole juuri Jumalan olemassaolon kieltämistä? Uskon puutehan on neutraali käsite, joka sopii niille, jotka myöntävät etteivät voi tietää onko Jumalaa vai ei.
Monet ateistit ovat ns. agnostisia ateisteja. Muun muassa minä olen sellainen. Minä en tiedä onko jumalaa/jumalia olemassa(kukaan ei tiedä), mutta minä en usko(ei syytä uskoa).
Tiedän, tiedän, et tule ymmärtämään, koska tämä tosiasia ateismista ja ateisteista romuttaa sinun argumenttisi ateismia ja ateisteja kohtaan.
Olet ehkä kuullut kertomuksen intialaisesta "pyhästä miehestä" joka istui yli 20 vuotta korkean pylvään päässä. Lopulta hänet jouduttiin nostamaan liikuntakyvyttömänä alas sieltä. Kirjoituksesi tuovat tämän kertomuksen väkisinkin mieleeni. Vuodet eivät ole vielä kohdallasi täynnä mutta aika kuluu. Älä anna itsellesi käydä samalla tavalla.
Jos et osaa muuta kuin kaivaa maata altani vedoten ikääni, niin tässä on minun mietteeni: Kuole paskahalvaukseen, pappa!
>> Ateismin ongelma >>
Mikä siis oli se ongelma ?
>> Olen miettinyt, miksi ateisti haluaa väkisin olla sitä mieltä, että Jumalaa ei ole, vaikka väitteen tueksi ei ole mitään näyttöä. >>
Miten niin 'haluaa väkisin' ?
Jos ei muiden uskojen tai elämänkatsomusten kanssa ongelmia ole niin miksi sitten ateismin, ateistisella agnostikolla varsinkaan ?
Mielestäni kreationistilla on, tai ainakin pitäisi olla, huomattavasti enemmän ongelmia uskonsa kanssa, 'väenväkisin' on hyvä kuvaus heidän 'tieteellisistä' todisteluistaan.
joku on taas aivan väenväkeen sitä mieltä, että joidenkuiden raamatuntulkinta esim. maailmankaikkeuden iästä on pätevä syy olla uskomatta Jumalan olemassaoloon.
>> joidenkuiden raamatuntulkinta esim. maailmankaikkeuden iästä on pätevä syy olla uskomatta Jumalan olemassaoloon. >>
Ei ikä ratkaisevin tekijä olekkaan, siitä kaikki muut uskovatkin paitsi NEC'it selviytyvät suhteellisin kuivin jaloin yli, jos ei muuten niin väenväkisin.
Eiköhän 'luotu maan tomusta' tai 'evoluution kehittämä' liene se pahin kompastuskivi ?
"kyllä evoluutio-teoria on vielä kompastuskivi evoluutikolle itselleenkin."
suurinpiirtein noin lausahti pari tuntia sitten eräs fyysikko-ystäväni tuolla kahvipöydässä.
hän tiennee minua, ja ehkäpä sinuakin, enemmän monenmoisen pikkuruisenkin solun rakenteesta.
minä uskon "evoluutioon", jota Jumala on ohjannut.
toisekseen joku uskova loihe sanomaan kerran luomisista puhuttaessa (olikohan nytissä vai jossakin fyysisessä keskustelussa?), että Jeesuksen kaanaan häissä tekemä viini oli sillä hetkellä oikeata ja ties kuinka vanhaa vuosikertaa. liekö tuossa ihmeteossa joku avain mietittäessä luomiseen kulunutta aikaa?
merkillisesti tuo luominen on muuten tuolla ulkosalla onnistunut aivan nappiin! kylmää on, mutta jotakin suurta on silminähden taas tapahtumassa.
>> "kyllä evoluutio-teoria on vielä kompastuskivi evoluutikolle itselleenkin."
suurinpiirtein noin lausahti pari tuntia sitten eräs fyysikko-ystäväni tuolla kahvipöydässä.
hän tiennee minua, ja ehkäpä sinuakin, enemmän monenmoisen pikkuruisenkin solun rakenteesta. >>
Avaus kuului "Ateismin ongelma" !
En koe evoluutiota ongelmalliseksi vaikka suurin osa uskovista ja myös sinun fyysikko-ystäväsi niin tekeekin, ei minun hommiini kuulu selvitellä "monenmoisten pikkuruisten solujen rakennetta". Niiden selittäminen kuuluu biologeille. Fyysikot ovat alalla samanlaisia amatöörejä kuin muutkin 'maallikot', yksi tietää enemmän, toinen vähemmän, kiinnostuksesta riippuen.
Toki evoluutio-teoriassa aukkoja on ja tulee aina olemaankin, ei maailman laajuista, miljardeja vuosia jatkunutta kehitystä voi laboratorioissa yksityiskohtaisesti toistaa.
Toiset sijoittavat näihin aukkoihin jumalan, toiset eivät.
Uskon asioista on kysymys, enkä käsitä miksi asia olisi sen ongelmallisempi ateistille kuin kenellekkään muullekkaan, vaikka ymmärränkin että NE-kreationisti joka väittää dinon luita nuoremmiksi kuin 6000v, pystyy ajatteluun johon meikäläinen ei pysty.
***
>>..tuolla ulkosalla..>>
Koivut ovat hiirenkorjalla, kyllä siitä kesä tulee, jahka joutuu !
Tulet tänne oman olkiukkosi kanssa, jossa lukee "Ateismi". Sitten piekset ja revit sitä olkiukkoasi hajalle.
Tekosi ehkä saattaa vedota idiootteihin, mutta ei ateisteihin. Koska ateisti tietää mitä ateismi tarkoittaa ja sinä et.
Ateismi on jumaluskon olemattomuutta. Toisin sanoen, ateistilla ei ole jumaluskoa. Itselläni ei ole moista uskoa, koska minulla ei ole mitään hyvää syytä(tai oikeastaan mitään syytä) uskoa edes yhteen jumalaan, saati moniin.
Ja tässähän se ongelma tuleekin. Vastaa sinä tähän: Miksi minun tulisi uskoa jumalaan tai jumaliin? Jos aiot esittää vastauksen tyyliin "Koska jumala/jumalia on olemassa", niin saat luvan perustella/todistaa väitteesi. Perustelut ja todisteet erottavat faktanpuhujat paskanpuhujista.
Ja miten ihmeessä vertapumppaavalla elimellä voi saada mitään selville? Eihän sydän edes ole aistielin.
Tiedä nyt kenen ongelma on tuo jumal kysymys. Taitaa olla enemmänkin jumalaan uskovan ongelma. "Eikö olisi järkevämpää olla ns. agnostikko joka myöntää ettei voi tietää onko Jumalaa vai ei." Eli oletko agnostikko?
ole agnostikko, sillä uskon koko sydämestäni Jeesukseen meidän kaikkien vapahtajana.
Mielestäsi ateistin pitäisi epäillä, kun taas uskovaisen ei tarvitse epäillä. Eli lähdet siitä, että jumala on ja joka ei niin ajattele ajattelee väärin. Tämä ajattelu tapa kertoo paljon. Joka ei ajattele samoin kuin sinä ajattelee väärin ja hänen pitää tulla ainakin vastaa sinun ajatuksia, että tultaisiin toimeen. Mistä tämä kertoo?
Hmm. Hyvä ja napakka aloitus.
Itse olen hyvin pitkään sanonut itseäni agnostikoksi. Mutta lähinnä uskovien puheiden ja toiminnan vuoksi - sekä fyysisessä maailmassa että täällä netissä - olen päättänyt ottaa reilun pesäeron uskontoon ja jumaliin määrittelemällä itseni ateistiksi. (Osa siitä on tietysti outoa huumoria, esimerkiksi täällä on mukava katsella uskovaisten syytöksiä ja sääliä tihkuvia kommentteja.)
Mutta mutta. Olen agnostinen ateisti. En yritä väittää, että jonkin jumalten olemattomuutta voitaisiin koskaan aukottomasti todistaa. Koska aina joku voisi väittää että nuo todisteet olisivat jumalan luomaa hämäystä tms. Pidän itseäni ateistina, koska en kuule minkään jumalien puhetta sisälläni enkä näe sellaisten olentojen toimintaa maailmassa.
Agnostikkona toki myönnän, että jumaluuksia voi löytää vaikka mistä ihmismielen raja-alueilta. Ja se on luonnollista ihmiselle: pyrkimys ylempään tilaan, jossa kaikki on selvää, mitään ei tarvitse epäillä, maallinen vaellus ja ongelmat ovat lopullisesti päättyneet.
Itsekin olen uskossa - uskossa elämään. En tiedä mistään hengistä ja eri nimisistä jumalista ja heidän pojistaan. Mutta haluaisin sanoa uskovillekin: elämä rakastaa teitä. Se on kasvattanut teidät pienistä soluista, se tekee syömästänne ruuasta energiaa, se tekee lisääntymisaktista nautinnollisen yms... Eli heittäisivät kaikki jeesuksensa ja allahinsa pois ja katsoisivat sitä elämän mahtavaa voimaa joka jokaiselle on annettu, riippumatta uskontokunnasta.
"meille on annettu monia selkeitä merkkejä, joista sen voi sydämellään saada selville."
Kyllä, elämä antaa koko ajan merkkejä olemassaolostaan. Ja onnen ja tasapainon tavoittelu ja vapauden etsinsä ei katso sitä, minkä nimisen jumalan kirjaa luet, tai mitä sanomalehteä tai sarjakuvia.