Heikki Herlin kirjoittaa Uusi Suomessa:
Olen entinen siviilipalvelusmies, ja olen käynyt Lapinjärven koulutuskeskuksen järjestyksenvalvoja- sekä turvallisuuspäällikkökoulutukset. Tässä kirjoituksessa käsittelen keskivertosivarin asemoitumista henkilökohtaisten valintojen ja muuttuneen turvallisuusuhan ristitulessa:
Viime viikkoina kasvanut maanpuolustusinnokkuus sekä ihan perinteinen asehulluus ovat kuin paineet lattialle pudonneessa kuplavesipullossa. Useiden vuosien aikana kerääntyneet hiilihapot henkilökohtaisesta turvallisuudesta, liittoutumattomuudesta ja Venäjästä ovat päässeet purkautumaan nopeasti avatusta pullonkorkista. Lähipiirini kovimmatkin pasifistit täyttävät ampumakerhojen jäsenhakemuksia. Ja kansan enemmistöä natottaa.
Turvallisuuspoliittista kivennäisvesipulloa heiluttaneet tekijät, kuten itsenäisen Suomen tulevaisuus, sosiaalisen median modernit Sun Tzut sekä venäjänymmärrys leijailevat yhteiskunnan yläpilvessä. Ei ihme, että puhutaan turvallisuuspoliittisesta ilmastosta. Uhat on heikentäneet Euroopan ilmanlaatua. En voi edes kuvitella, että mitä sota tekee hengitysilmalle.
Turvallisuuspoliittisen kivennäisvesipullon paineita ovat kasvattaneet myös Suomen puolustuskyky. Intin käyneet ovat voineet muistella sodanajan asemiaan, ja suhtautumistaan puolustautumisasiaan yleensä.
Sitten on vielä siviilipalveluksen käyneet henkilöt, eli ne, jotka ovat päättäneet suorittaa maanpuolustusvelvollisuutensa puolustusvoimien ulkopuolella. Onko muuttunut turvallisuustilanne, Carl Gustaf- sekä Bayraktar- kuvasto ja lukuisat Twitter-ketjut saaneet yhdenkään sivarin miettimään sekä omaa puolustuspanostaan että menneisyydessä tehtyjä ratkaisuja?
Yksilö voi asemoida itseään turvallisessa tilassa, tietyissä rajoissa. Suomen perustuslain 127. pykälä velvoittaa suomalaiset ottamaan osaa Suomen puolustukseen, sukupuolesta tai aatteesta riippumatta. Maanpuolustusvelvollisuuden kaksi tunnetuinta osaa, jotka saattavat herättää suuriakin tunteita, ovat asevelvollisuus ja siviilipalvelus. Nämä kaksi ovat edelleen jostain kumman syystä pakollinen show vain miehille. Tämä asia tulisi korjata mieluiten eilen.
Uudessa turvallisuustilanne ihmiset asemoivat itseään uudelleen. Uutissuomalainen kertoi kuun alussa Puolustusvoimien reservistä siviilipalvelukseen hakevien henkilöiden määrän lisääntyneen voimakkaasti. Hetken mielijohteista on tuskin mahdollista vetää pitkän ajan johtopäätöksiä, mutta hakemusten kasvua tuskin kannattaa vähätelläkään. Tänä vuonna useat nuoret miehet tekevät jälleen omat henkilökohtaiset päätöksensä niissä raameissa, mitkä Suomen perustuslaki heille antaa.
Reservistä hakeudutaan sivariin, mutta hankalampaa on arvioida niiden ihmisten määrää, jotka haluaisivat tarttua aseeseen, siirtyä sivarista aseelliseen palvelukseen. Onko olemassa sivareita, jotka olisivat valmiita jättämään taaksensa aseistakieltäytyjä Arndt Pekurisen aatteellisen perinnön ja vastaanottaa mahdollinen hyökkääjä keinoin, joita ei opeteta Lapinjärvellä, ei edes JV-koulutuksessa?
Siviilipalveluksen ja reservin välinen kanava toimii vain yhteen suuntaan. Päätös siviilipalveluksesta tuntuu pintaraapaisun perusteella yhtä peruuttamattomalta kuin kymmenen vuoden takainen karaokevetoni hotelli Hanhessa. Menneitä ei kannata jäädä vatvomaan, mutta jotkin päätökset jäävät mieleen, myös karaokessa.
Kuinka hanakasti suomalaiset ovat tällä hetkellä valmiita tarttumaan aseeseen, ja kuinka moni pitäisi aseen kädessä myös silloin, kun maanpuolustuksesta ei saa vetävää somesisältöä? Vedetään tasa-arvon ja kokonaiskuvan hahmottamisen nimissä pari mutkaa suoraksi: kuinka moni suomalainen, joka ei ole käynyt asepalvelusta, olisi valmis tarttumaan aseeseen puolustaakseen Suomea, ja kuinka moni olisi valmis kouluttautumaan mahdollista kriisitilannetta silmällä pitäen?
Kykenen itse elämään sen kanssa, että kohtelin kaltoin Tarot- metalliyhtyeen kappaleen hotelli Hanhessa. Jos nyt kuitenkin valitsisin uudelleen, niin kävisin sivarin sijaan aseellisen palveluksen. Mielipiteeni on sama kuin kuukausi sitten. Yksi syy liittyy sosiaaliluokkiin: luulen, etten pääse enää elämäni aikana sellaiseen tilaan, jossa yksilön merkitys on poljettu samalla tavalla kurkkusalaatiksi. Se olisi ns. sosiaaliluokaton tila, mikä viehättää minua.
Siviilipalvelusaikani meni tyydyttävästi. Suoritin sen eräässä pääkaupunkiseudun kansanopistossa. Sain siellä sellaisen maineen, jota tuskin olisin saanut intissä.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/heikkiherlin/siviilipalvelusmiehen-tunnustus-muuttuneessa-turvallisuustilanteessa/
Olen entinen siviilipalvelusmies, ja olen käynyt Lapinjärven koulutuskeskuksen järjestyksenvalvoja- sekä turvallisuuspäällikkökoulutukset. Tässä kirjoituksessa käsittelen keskivertosivarin asemoitumista henkilökohtaisten valintojen ja muuttuneen turvallisuusuhan ristitulessa:
Viime viikkoina kasvanut maanpuolustusinnokkuus sekä ihan perinteinen asehulluus ovat kuin paineet lattialle pudonneessa kuplavesipullossa. Useiden vuosien aikana kerääntyneet hiilihapot henkilökohtaisesta turvallisuudesta, liittoutumattomuudesta ja Venäjästä ovat päässeet purkautumaan nopeasti avatusta pullonkorkista. Lähipiirini kovimmatkin pasifistit täyttävät ampumakerhojen jäsenhakemuksia. Ja kansan enemmistöä natottaa.
Turvallisuuspoliittista kivennäisvesipulloa heiluttaneet tekijät, kuten itsenäisen Suomen tulevaisuus, sosiaalisen median modernit Sun Tzut sekä venäjänymmärrys leijailevat yhteiskunnan yläpilvessä. Ei ihme, että puhutaan turvallisuuspoliittisesta ilmastosta. Uhat on heikentäneet Euroopan ilmanlaatua. En voi edes kuvitella, että mitä sota tekee hengitysilmalle.
Turvallisuuspoliittisen kivennäisvesipullon paineita ovat kasvattaneet myös Suomen puolustuskyky. Intin käyneet ovat voineet muistella sodanajan asemiaan, ja suhtautumistaan puolustautumisasiaan yleensä.
Sitten on vielä siviilipalveluksen käyneet henkilöt, eli ne, jotka ovat päättäneet suorittaa maanpuolustusvelvollisuutensa puolustusvoimien ulkopuolella. Onko muuttunut turvallisuustilanne, Carl Gustaf- sekä Bayraktar- kuvasto ja lukuisat Twitter-ketjut saaneet yhdenkään sivarin miettimään sekä omaa puolustuspanostaan että menneisyydessä tehtyjä ratkaisuja?
Yksilö voi asemoida itseään turvallisessa tilassa, tietyissä rajoissa. Suomen perustuslain 127. pykälä velvoittaa suomalaiset ottamaan osaa Suomen puolustukseen, sukupuolesta tai aatteesta riippumatta. Maanpuolustusvelvollisuuden kaksi tunnetuinta osaa, jotka saattavat herättää suuriakin tunteita, ovat asevelvollisuus ja siviilipalvelus. Nämä kaksi ovat edelleen jostain kumman syystä pakollinen show vain miehille. Tämä asia tulisi korjata mieluiten eilen.
Uudessa turvallisuustilanne ihmiset asemoivat itseään uudelleen. Uutissuomalainen kertoi kuun alussa Puolustusvoimien reservistä siviilipalvelukseen hakevien henkilöiden määrän lisääntyneen voimakkaasti. Hetken mielijohteista on tuskin mahdollista vetää pitkän ajan johtopäätöksiä, mutta hakemusten kasvua tuskin kannattaa vähätelläkään. Tänä vuonna useat nuoret miehet tekevät jälleen omat henkilökohtaiset päätöksensä niissä raameissa, mitkä Suomen perustuslaki heille antaa.
Reservistä hakeudutaan sivariin, mutta hankalampaa on arvioida niiden ihmisten määrää, jotka haluaisivat tarttua aseeseen, siirtyä sivarista aseelliseen palvelukseen. Onko olemassa sivareita, jotka olisivat valmiita jättämään taaksensa aseistakieltäytyjä Arndt Pekurisen aatteellisen perinnön ja vastaanottaa mahdollinen hyökkääjä keinoin, joita ei opeteta Lapinjärvellä, ei edes JV-koulutuksessa?
Siviilipalveluksen ja reservin välinen kanava toimii vain yhteen suuntaan. Päätös siviilipalveluksesta tuntuu pintaraapaisun perusteella yhtä peruuttamattomalta kuin kymmenen vuoden takainen karaokevetoni hotelli Hanhessa. Menneitä ei kannata jäädä vatvomaan, mutta jotkin päätökset jäävät mieleen, myös karaokessa.
Kuinka hanakasti suomalaiset ovat tällä hetkellä valmiita tarttumaan aseeseen, ja kuinka moni pitäisi aseen kädessä myös silloin, kun maanpuolustuksesta ei saa vetävää somesisältöä? Vedetään tasa-arvon ja kokonaiskuvan hahmottamisen nimissä pari mutkaa suoraksi: kuinka moni suomalainen, joka ei ole käynyt asepalvelusta, olisi valmis tarttumaan aseeseen puolustaakseen Suomea, ja kuinka moni olisi valmis kouluttautumaan mahdollista kriisitilannetta silmällä pitäen?
Kykenen itse elämään sen kanssa, että kohtelin kaltoin Tarot- metalliyhtyeen kappaleen hotelli Hanhessa. Jos nyt kuitenkin valitsisin uudelleen, niin kävisin sivarin sijaan aseellisen palveluksen. Mielipiteeni on sama kuin kuukausi sitten. Yksi syy liittyy sosiaaliluokkiin: luulen, etten pääse enää elämäni aikana sellaiseen tilaan, jossa yksilön merkitys on poljettu samalla tavalla kurkkusalaatiksi. Se olisi ns. sosiaaliluokaton tila, mikä viehättää minua.
Siviilipalvelusaikani meni tyydyttävästi. Suoritin sen eräässä pääkaupunkiseudun kansanopistossa. Sain siellä sellaisen maineen, jota tuskin olisin saanut intissä.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/heikkiherlin/siviilipalvelusmiehen-tunnustus-muuttuneessa-turvallisuustilanteessa/
Vastaukset 3
Vanhimmat
VASTINE Heikki Herlinille
Mieti seuraavaa syy-seuraus-suhdetta.
Tuo yllä oleva kirjoituksesi ei ehkä anna oikeaa kuvaa Suomalaisista ja suomalaisten puolustushalukkuudesta. Otetaan esimerkiksi paineet lattialle pudonneessa kuplavesipullosta, joka kuvaa etävamhempien pakote-asemaan vieraannutettujen lasten osalta.
Suomen valtio ja Lastensuojelu on useita kertoja vuosi toisensa perään tuomittu ihmisoikeustuomioistuimissa. Oikeusasiamies täysin myös kädetön.
Lasten oikeuksia ei todellisuudessa ajeta Suomessa eikä muuallakaan.
Lastensuojelu on raakaa business:tä, joka täyttää kirkkaasi ihmiskaupan kaikki tunnusmerkistöt. Suomen valtio ei tee mitään. Vierrannetut lapset tekevät vuosittan satoja itsemurhia ja siinä sivussa Suomen Valtio ja Lastensuojelu pesee kätensä piiloutuen virkojen taakse tehtailemaan lisää lapsiuhreja ja etävanhempia. Samaa on jatkunut vuosikymmeniä, eikä loppua ole näkyvissä.
Kysymys kuuluukin seuraavasti:
Miksi yksikään vieraannutettu etävanhempi tai jo aikuiseksi kasvanut vieraannutetut lapset puolustaisi (Suomen Valtiota) sodassa muuta maailmaa / maata vastaan, joka on systemaattisesti ja tarkoituksella estänyt kaikin keinoin lapsia ja lasten biologisia vanhempia, sekä lisäksi vieraannettujen sukulaisten tapaamasta sekä pitämästä yhteyttä. Valtio ja Lastensuojelu estää kaikin keinoin tapamiset ja yhteydenpidot? Samaan aikaa Suomen juhlistetaan lasten oikeuksien päivää ja ties mitä huuhaata. Kyllä Suomen kansa tietää mikä on totuus. Lastensuojelusta ja Suomen Valtiosta . Tekopyhää alusta loppuun.
Nyt kun Suomen Valtiolla on hätä Venäjän mahdollisesta hyökkäyksestä Suomeen, miettikää hyvät Suomen kansalaiset tätä kysymystä, ennen kuin alatte edes harkitsemaan sotaan osallistumista tai Suomen puolustamista!
Suomen kansa aivan kypsä ja saanut tarpeekseen Suomen Valtiosta ja kädettömyydestä. Suhmureita ja muita kätyreitä korruptoitunut virkamieskoneisto täynnä. Suomessa on korruptiota yhtä lailla kuin muissakin valtioissa. Totuus pyritään piilottamaan ja esittämään viatonta.
Yksikin vieraannutettu lapsi, joka tekee itsemurhan on liikaa, puhumattakaan vieraannutetuista etävanhemmista, jotka tekevät itsemurhan. Vuosittain Suomen Valtio yhdessä Lastensuojelun kanssa tekee mädätetyn järjestelmän kautta tuhansia ja taas tuhansia uhreja ja murhia syy-seuraus-yhteyden kautta.
Medialle tässä myös purtavaa, josta vaietaan. Miksi media vaikenee näistä jälkiseurauksista aivan kuin asioilla ei olisi syy-seuraus-suhdetta olemassakaan.
Se hyvin kertoo, että suurin osa Mediasta on korruption talutusnuorassa ja päättää mitä julkaistaan mediassa ja muualla. Se on sitä vaikuttamista ja elämän tosiasioiden peittelemistä ja salaamista. Tuttua toimintaa korruptoituneelta medialta.
Vieraannutettujen lasten ja etävanhempien tulee saada Suomen Valtiolta täydelliset turvatakuut, siitä että lasten oikeudet ja Lastensuojelun Ihmikauppa saadaan lopetettua heti välittömästi Suomessa / Lastensuojelun toiminta.
Suomen Valtio ei tee asialle mitään, mutta vaatii nöyryytettyä suomalaista laittamaan oman henkensä likoon sodassa esim. Venäjää vastaan.
Pointti tässä on se, että Suomen Valtio ja Lastensuojelu ovat itse itsensä suurin vihollinen, joka luo ilkeän asetelman, jota tässä kohtaan voidaan kutsua mm. bulvaaniksi ja ihmisoikeuksia loukkaaviksi.
Vain korporaatio kätyreineen, eli ahne ja kieroakin kierompi valta eliitti-korruptio kykenee tällaiseen vastakkainasetteluun ja pyytämään apua Venäjää vastaan. Korruption tunnusmerkit tunnistaa kaukaa, hyvin kaukaa. Eliitillä ei olisi mitään jos eivät kurittaisi veroin ja muiden pakotteiden avulla pieni- ja keskituloisia.
Muistakaa tämä aina. Eliitti, eli korruptio ovat parasiitteja, eli loisia, jotka imevät pieni- ja keskituloisista viimeisetkin ja lopulta tappavat. Sota on yksi väline monien keinojen joukossa. Eliitti ei ole tullut miettineeksi asioita aivan loppuun.
Suomen valtio pyytää apua maanpuolustukseen osallistumalla, mutta yhä useampi antaa koko Suomen Hallitukselle ja koko maapuolustukselle arvosanan 4-10 asteikolla 4:n moraalittomasta toiminnasta estämällä vieraannutettuja lapsia ja etävanhempien yhteydenpidon ja tapaamiset kaikin keinoin.
Suomen valio ja Lastensuojeli on kuin uppoava laiva. Uppoavassa laivassa vähän ikävämpi olla kyydissä.
Useiden vuosien aikana olen huomannut tämä Suomessa, että lasten ja omasta henkilökohtaisesta turvallisuudesta ovat niin heikot, että olen yksi tuhansista Suomalaisista etävanhemmasta, joka jättäytyy kokonaan pois Suomen puolustamisesta, jos Suomen valtio ei anna turvatakuita konkreettisille lasten ja etävanhempien oikeuksille.
OIKEUTTA JA TURVATAKUITA VIERAANNETUILLE LAPSILLE JA HEIDÄN BIOLOGISILLE ETÄVANHEMMILLE SUOMEN VALTIOLTA!
"Sotaveteraanit sanoivat,että ei koskaan enää,innokkaimmat sotahullut eivät ole olleet lähelläkään etulinjaa,korkeintaan kaupunkijoukoissa,joille rintamamiehet naureskelivat"!!!
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sakari-vainikka/turvatakuut/
Jos päättäjät ovat tuollaisia, niin ovatko he kansan puolella vai vastaan?
Kysymys herää: Entäs jos odotettavissa on sama kohtelu kuin edellisen sodan veteraaneilla. Ensin kansa kääntyy vastaan "että mitäs läksitte", ja päättäjät muistavat veteraaneja sitten kun alkavat olla ikänsä puolesta kohta kaikki hautuumaalla. Sitä enempi muistavat mitä vähempi jäljellä. Kustannussyistä.
Lapsiin liittyvä kommentti hyvä esimerkki kulissien takaisesta pimeydestä joka jatkunut vuosikymmeniä, ja jota media kaivelee julki minkä kerkiää, ja valtio on tekevinään asialle jotain.
Hyvinpä kansa hiljaa hyväksyi senkin, että eivät saa lastensa terveystietoja nähdäkseen.
En yhtään ihmettele Natoon liittymishaluja. Kyselyn tulos taitaa kertoa enempi siitä että vastaajalla on passi kunnossa...