Niinhän sitä on helppo sanoa, "ei kenellekkään anneta suurempaa taakkaa kuin jaksaa kantaa". Uskovanakin ihmisenä sanoisin, että kyllä annetaan.- Itselleni avioero, 26v.kestävä hajosi, menetin kotini,nyt on uusi nuori avovaimo emäntänä. Lapsia minulla oli kolme, eivät halua mennä "kotiinsa" enää.-----Sain hermoromahduksen, mutta jotenkin pysyin elämän nuorassa kiinni, kun lapseni huolehti minusta. Ja lasteni takia sain vielä halun elää.-----Meni aikaa ja avioiduin uudelleen, nyt 6v oltu naimisissa, nyt kuitenkin kaikki loppuu kuolemaan, syöpä eikä annettu mitään toivoa, vain jatkoaikaa. Samalla äitini on jo saattohoidossa, syöpää ei edes alettu hoitaa. Taloudellisesti olen tiukilla, en tiedä miten maksan sairaalalaskut?
PAKKOKO JAKSAA???
minä
5962
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samoja asioita kokeneena voin jotenkin aavistaa mielialaasi. Rukoilen puolestasi.Jeesuksessa meillä on turva ja iankaikkinen elämä tapahtui sitten mitä tahansa.
Kirjoituksesi on erittäin puhutteleva ja vakava. Se on ollut mielessä ja viivyn paljon rukoillen erilaisten ihmisten asioiden puolesta kuten nyt myös sinun ja sinua koskettavat asiat. Monesti puhutut sanat tuntuvat helinältä,ohitse kiitäviltä. Lähimmäinen on niin sairas tai muutoin syvästi uuvuksissa,ettei itse jaksa taistella, silloin jaksavien ihmisten on hyvä kääntyä Jeesuksen puoleen ja rukoilla heidän puolestaan että he saisivat uutta voimaa.
On ihana asia että lapsiltasi olet saanut lisävoimaa elämääsi, se on vienyt sinua eteen
päin.
Muistan rukouksin sinua ja perhekuntaasi.
Jotenkin keskustelun avittamiseksi olisi hyvä tietää oletko sinä nainen vai mies?
Jotenkin jäi sekava kuva.
Loppukäsityksen sait, että olisit se nais osapuoli ja entisellä miehelläsi olisi uusi avovaimo? Minkä ikäisiä lapsesi ovat?
joka tapauksessa olen itse menettänyt vasta vaimoni syövälle, ja itsekin olen melkoisessa talous ahdingossa, ja kolmen ala-aste ikäisten lapsen isä, joten tiedän kyllä mistä puhut. Suosittelen rekisteröitymistä http://www.Cancer.fi keskusteluihin.
Suosittelen Kirjoittamaan tarinasi sinne niin, että tunistan sinut niin otan yksityis viestillä yhteyttä. Tuo paikka on muutenkin sellainen, että sieltä saa aivan mielettömän hyvää vertaistukea. Uskon, että voin ehkä jollain lailla tukea sinua, vaikka tuo tarinasi aika murheelliselta kuulostaakin.
Tuohon uskonto aspekstiin minulla on hieman omaa sanottavaakin.
en löydä sanottavaa, mittari on niin lopussa. Olen siis se sivuun viskattu vaimo,---ja kohta tuleva leski. En oikein usko, että kukaan ymmärtää......että se nyt siitä! Voinhan katsoa mitä siellä keskustelupalstalla on. Mutta jatkakaa kesk. tällä ketjulla, miten olette selvinneet-kun olette kaiken menettäneet!
Itse olen ainakin saanut ylivertaisen vertaistuen sieltä, mutta elämänuskosi näyttää olevan niin hukassa kuin voi. No sanonpa siitä uskovaisuus asiasta, että suurimmat romahdukset elämäni aikana olen nähnyt juuri uskovaisten joukossa. Mistähän johtuu? Eikö jumala tiukan paikan tullen autakkaan? Itse en usko koko jumalaan, ja siksi minun onkin paljon helpompi hyväksyä vaimoni kuolema. Jos uskoisin jumalaan ikisin kaiket illat ja pohtisin, mitää pahaa olen tehnyt, kun Jumala teki minulle tämän.
Nyt minun ei tarvitse syyllistää itseäni lainkaan, kun ei tarvitse ajatella, että Jumala rankaisi.
Koko uskonto homma on niin ihmisen ahdistamista kuin ikään olla voi!