Näin tänään vanhan ystäväni kuolinilmoituksen lehdessä. Tuntui, että elämä hetkeksi pysähtyi, kun muistelin aikaa jolloin olimme nuoria ja vietimme mm. aikaa samoilla hengellisillä leireillä. Elämä kuljetti meidät eri teille ja kuulin joskus hänen kovasta elämästä. Tämä kaverini sekaantui epätoivoisena elämäänsä lopulta huumeisiin, mitkä hänen nuoren elämänsä lopulta myös päättivät. Meidän ympärillä on paljon ihmisiä, jotka epäilevät voiko näin suuri syntinen saada enää armahdusta. Mietin, olemmeko me vain hiljaa, kun pimeys peittää maan ja sielut etsivät auttajaa - katson peiliin...
Katson peiliin...
nettirabbi
2181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja minä mietin, mitä niin paljon pahempaa tämä ystäväsi on tehnyt kuin sinä joka haki sisältöä elämäänsä huumeista kuin sinä joka haki sitä Jumalasta.
Olivatko elämänne tilanteet vain niin erilaiset, tulitteko niin eri lähtökohdista, oliko teillä yhtäläiset tilaisuudet ottaa Jeesus vastaan sydämmiinne(oliko Jumala luonut toisen itsekeskeisemmäksi tai heikommaksi kuin toisen...)...Niin pienistä, usein epäoikeudenmukaisista valinnoista tässä elämässä on kuitenkin kyse, niin miksi toiset, vaikka olisivat koko elämänsä käyttäytyneet kuin hitler, pääsevät taivaaseen ja toiset, vaikka eivät olisi ikinä tehneet pahaa kärpäsellekkään joutuvat helvettiin??
emme näe sydämiin,me arvioimme usein ulkokuoren mukaan.Monasti varmaan on että kovan kuoren alla,on herkkä hyväntahtoinen ihminen.Kun taasen hyvin lirkutteleva ihminen,saattaa olla hyvinkin pahansuopa ja kateellinen.