Sukuelinten silpominen aiheuttaa vaikeaa kipua ja kauhua vauvoille ja lapsille, ja on usein erittäin vaarallista terveydelle.
Tämä katsaus esittää yhteenvedon aiemmista tutkimuksista, koskien maantieteellistä näkökulmaa alkuperäiskansojen elämäntapaa noudattavien ihmisryhmien käyttäytymiseen (DeMeo 1986,1988). Painopiste tässä tarkastelussa oli erityisesti miesten genitaalisessa silpomisessa. Genitaaliset silpomiset on yleensä luokiteltu "kulttuuriseksi käytännöksi", mutta on yhä enemmän todisteita, että tämä hyvältä kuullostava nimitys palvelee lähinnä sen seikan kiertelynä ja vähättelynä, että näillä toimenpiteillä on kivulloisia ja rajoittavia vaikutuksia lapsen psyykeeseen ja somaan.
Sukuelinten silpominen aiheuttaa vaikeaa kipua ja kauhua vauvoille ja lapsille, ja on usein erittäin vaarallista terveydelle, mikä antaa aiheen kysymykseen, miten tämä tapa on voinut tulla käyttöön. Ihmiset, jotka eivät noudata tätä tapaa, näkevät sen lähes aina kauhistuttavana ja uskomattomana, kun taas silpomista harjoittavien on vaikeaa kuvitella elämää ilman tätä käytäntöä. Yleensä tämän toimenpiteen suorittaminen tai suorittamattajättäminen ovat keskeinen seikka arvioitaessa aviokelpoisuutta, ja hyvin voimakkaiden emootioiden keskipiste. Sukupuolista typistämistä puolustetaan erittäin kiivaasti niissä kulttuureissa, joissa sitä harjoitetaan.
Kyseisen tavan kehittymisestä on esitetty erilaisia teorioita, mutta niissä kiinnitetään hyvin harvoin huomiota tavan maantieteelliseen levinnäisyyteen (DeMeo 1986).
Sukupuolinen ympärileikkaus on yksi kiivaimmin puolustetuista tai vastustetuista kulttuurisista käytännöistä.
Miesten ja naisten sukupuolisen silpomisen globaali levinnäisyys alkuperäisten, ei-länsimaisten, kansojen keskuudessa osoittaa historian ja arkeologian antamien todisteiden mukaisesti, että tapa on alunperin kehittynyt Koillis-Afrikan ja Lähi-Idän autiomaissa, joista se on edelleen levinnyt Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, Oseaniaan, ja ehkä osaan Uutta Maailmaa.
Silpominen näyttää pääasiassa levinneen alueelta toiselle maahanmuuton kautta, tai sotilaallisen valloituksen yhteydessä, kun ympärileikkaava kulttuuri on tunkeutunut kyseistä tapaa käyttämättömän kulttuurin alueelle. Se on voinut myös tulla vapaaehtoisesti omaksutuksi yhdessä muiden seksuaali- ja lapsi-vihamielisten kulttuurivaikutteiden mukana. On pidettävä myös mielessä ympärileikkauksen esiaviollinen ja puberteettiin liittyvä luonne tavan esiintyessä muuten seksuaalisesti ja intohimoisesti suuntautuneena aikana.
Olen toisaalla osoittanut, että sukuelinten silpomisen maailmanlaajuinen levinnäisyys on yhtenevä muiden patrististen lapsi-vihamielisten, nais-vastaisten ja seksuaalisuuden vastaisten kulttuuristen faktoreiden kanssa, kuten lasten kallojen muotoilu, tiukka kapalointi, neitsyys-tabu, kuukautisveri-tabu, sukulaisuuden laskeminen ja perinnön siirtyminen miehen kautta, etc. (DeMeo 1986)
Kartat 1 ja 2 esittävät erityyppisten miesten ja naisten sukuelinsilpomisten levinnäisyydet, erityisesti jos tapaa on esiintynyt alkuperäiskansojen elämäntapaa noudattavilla väestöryhmillä viimeisten sadan vuoden aikana. Sellaisenaan kartta minimoi eurooppalaisen vaikutuksen, ja jättää mm. USA:ssa harjoitetun ympärileikkauksen huomiotta, esittäen Etelä- ja Pohjois-Amerikan kohdalta vain alkuperäiskansoja koskevat tiedot. Silpomisen erilaiset muodot ja tietolähteet on esitelty alempana. Yksityiskohtainen esitys naisten sukupuolisesta silpomisesta esitetään myöhemmin Frank Hoskenin tietoihin tukeutuen. Kartta naisten genitaalisesta silpomisesta perustuu Hoskenin työhön vuodelta 1979.
Tämä katsaus esittää yhteenvedon aiemmista tutkimuksista, koskien maantieteellistä näkökulmaa alkuperäiskansojen elämäntapaa noudattavien ihmisryhmien käyttäytymiseen (DeMeo 1986,1988). Painopiste tässä tarkastelussa oli erityisesti miesten genitaalisessa silpomisessa. Genitaaliset silpomiset on yleensä luokiteltu "kulttuuriseksi käytännöksi", mutta on yhä enemmän todisteita, että tämä hyvältä kuullostava nimitys palvelee lähinnä sen seikan kiertelynä ja vähättelynä, että näillä toimenpiteillä on kivulloisia ja rajoittavia vaikutuksia lapsen psyykeeseen ja somaan.
Sukuelinten silpominen aiheuttaa vaikeaa kipua ja kauhua vauvoille ja lapsille, ja on usein erittäin vaarallista terveydelle, mikä antaa aiheen kysymykseen, miten tämä tapa on voinut tulla käyttöön. Ihmiset, jotka eivät noudata tätä tapaa, näkevät sen lähes aina kauhistuttavana ja uskomattomana, kun taas silpomista harjoittavien on vaikeaa kuvitella elämää ilman tätä käytäntöä. Yleensä tämän toimenpiteen suorittaminen tai suorittamattajättäminen ovat keskeinen seikka arvioitaessa aviokelpoisuutta, ja hyvin voimakkaiden emootioiden keskipiste. Sukupuolista typistämistä puolustetaan erittäin kiivaasti niissä kulttuureissa, joissa sitä harjoitetaan.
Kyseisen tavan kehittymisestä on esitetty erilaisia teorioita, mutta niissä kiinnitetään hyvin harvoin huomiota tavan maantieteelliseen levinnäisyyteen (DeMeo 1986).
Sukupuolinen ympärileikkaus on yksi kiivaimmin puolustetuista tai vastustetuista kulttuurisista käytännöistä.
Miesten ja naisten sukupuolisen silpomisen globaali levinnäisyys alkuperäisten, ei-länsimaisten, kansojen keskuudessa osoittaa historian ja arkeologian antamien todisteiden mukaisesti, että tapa on alunperin kehittynyt Koillis-Afrikan ja Lähi-Idän autiomaissa, joista se on edelleen levinnyt Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, Oseaniaan, ja ehkä osaan Uutta Maailmaa.
Silpominen näyttää pääasiassa levinneen alueelta toiselle maahanmuuton kautta, tai sotilaallisen valloituksen yhteydessä, kun ympärileikkaava kulttuuri on tunkeutunut kyseistä tapaa käyttämättömän kulttuurin alueelle. Se on voinut myös tulla vapaaehtoisesti omaksutuksi yhdessä muiden seksuaali- ja lapsi-vihamielisten kulttuurivaikutteiden mukana. On pidettävä myös mielessä ympärileikkauksen esiaviollinen ja puberteettiin liittyvä luonne tavan esiintyessä muuten seksuaalisesti ja intohimoisesti suuntautuneena aikana.
Olen toisaalla osoittanut, että sukuelinten silpomisen maailmanlaajuinen levinnäisyys on yhtenevä muiden patrististen lapsi-vihamielisten, nais-vastaisten ja seksuaalisuuden vastaisten kulttuuristen faktoreiden kanssa, kuten lasten kallojen muotoilu, tiukka kapalointi, neitsyys-tabu, kuukautisveri-tabu, sukulaisuuden laskeminen ja perinnön siirtyminen miehen kautta, etc. (DeMeo 1986)
Kartat 1 ja 2 esittävät erityyppisten miesten ja naisten sukuelinsilpomisten levinnäisyydet, erityisesti jos tapaa on esiintynyt alkuperäiskansojen elämäntapaa noudattavilla väestöryhmillä viimeisten sadan vuoden aikana. Sellaisenaan kartta minimoi eurooppalaisen vaikutuksen, ja jättää mm. USA:ssa harjoitetun ympärileikkauksen huomiotta, esittäen Etelä- ja Pohjois-Amerikan kohdalta vain alkuperäiskansoja koskevat tiedot. Silpomisen erilaiset muodot ja tietolähteet on esitelty alempana. Yksityiskohtainen esitys naisten sukupuolisesta silpomisesta esitetään myöhemmin Frank Hoskenin tietoihin tukeutuen. Kartta naisten genitaalisesta silpomisesta perustuu Hoskenin työhön vuodelta 1979.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.