”Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. ” (1Kor 11:27-30)
Taas on kevät ja laumoittain nuoria käy rippikoulun. Heille ei kuitenkaan opeteta kuinka tullaan uskoon (harvoja poikkeuksia), vaan vakuutetaan, että kaste, kirkon jäsenyys ja rippikoulu sekä jonkinasteinen moraalinen elämä ja usko, että Jumala on olemassa pelastavat heidät.
Sitten heidät viedään ehtoolliselle, joka ei kuulu katumattomille syntisille, vaan ainoastaan uudesti syntyneille kristityille.
Syödään leipä, jossa Jeesuksen ruumis on läsnä ja juodaan viini, jossa Jeesuksen veri on läsnä. Jos näiden nauttijassa ei ole Pyhää Henkeä, seuraa ristiriita. Pohjimmiltaan ja kokonaan pahaan ihmiseen tulee hänen vastustamaansa Jumalaa, kaksi päinvastaista kohtaavat. Uskovassa taas on Pyhä Henki ja hänen ehtoollista nauttiessaan kaikki osat ovat samaa Jumalaa, ei synny ristiriitaa (tietysti uskovankin on ehtoolliselle mennessään selvitettävä asiansa, ettei liha ole vallassa).
Miksi sitten kaikki eivät heti sairastu tai kuole nautittuaan ehtoollista? Yksi syy on varmasti myös se, että mitä ei tiedä, siitä ei pistetä vastuulliseksikaan. Jos rippikoulun opettajat ovat pimittäneet ne Raamatunkohdat, joissa selvitetään, miten käy, jos kelvottomasti syö ehtoollista, niin ehtoollisella kävijä ei edes tiedä, mitä on tekemässä. Näin ollen vasta tieto lisää tuskaa.
Tämä ei kuitenkaan poista rippikoulun opettajien vastuuta, vaan hänen on opetettava oikein ja kaikki.
Nyt sinä, joka luit tämän, olet vastuullinen. Olet vastuullinen tarkistamaan Raamatusta mainitsemani kohdan ja toimimaan sen mukaan.
Taas on kevät ja laumoittain nuoria käy rippikoulun. Heille ei kuitenkaan opeteta kuinka tullaan uskoon (harvoja poikkeuksia), vaan vakuutetaan, että kaste, kirkon jäsenyys ja rippikoulu sekä jonkinasteinen moraalinen elämä ja usko, että Jumala on olemassa pelastavat heidät.
Sitten heidät viedään ehtoolliselle, joka ei kuulu katumattomille syntisille, vaan ainoastaan uudesti syntyneille kristityille.
Syödään leipä, jossa Jeesuksen ruumis on läsnä ja juodaan viini, jossa Jeesuksen veri on läsnä. Jos näiden nauttijassa ei ole Pyhää Henkeä, seuraa ristiriita. Pohjimmiltaan ja kokonaan pahaan ihmiseen tulee hänen vastustamaansa Jumalaa, kaksi päinvastaista kohtaavat. Uskovassa taas on Pyhä Henki ja hänen ehtoollista nauttiessaan kaikki osat ovat samaa Jumalaa, ei synny ristiriitaa (tietysti uskovankin on ehtoolliselle mennessään selvitettävä asiansa, ettei liha ole vallassa).
Miksi sitten kaikki eivät heti sairastu tai kuole nautittuaan ehtoollista? Yksi syy on varmasti myös se, että mitä ei tiedä, siitä ei pistetä vastuulliseksikaan. Jos rippikoulun opettajat ovat pimittäneet ne Raamatunkohdat, joissa selvitetään, miten käy, jos kelvottomasti syö ehtoollista, niin ehtoollisella kävijä ei edes tiedä, mitä on tekemässä. Näin ollen vasta tieto lisää tuskaa.
Tämä ei kuitenkaan poista rippikoulun opettajien vastuuta, vaan hänen on opetettava oikein ja kaikki.
Nyt sinä, joka luit tämän, olet vastuullinen. Olet vastuullinen tarkistamaan Raamatusta mainitsemani kohdan ja toimimaan sen mukaan.
Vastaukset 42
Vanhimmat
"usko, että Jumala on olemassa pelastavat heidät. "
No, niinhän Raamattu opettaa Joh 3:16
Vesität koko evankeliumin, jos väität, että usko Jumalan olemassaoloon vie taivaaseen. Uskoohan Saatanakin Jumalan olemassaoloon eikä pääse taivaaseen.
Miksi nyppäsit korvasyyhyysi yhden jakeen tuosta Johanneksen luvusta 3, jossa nimenomaan kerrotaan, että ihmisen on uudestisynnyttävä päästäkseen taivaaseen.
Jeesus itse sanoo (jae 3): "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
Eikö nyt ole selkeästi eri asia syntyä uudesti ylhäältä kuin uskoa, että Jumala on olemassa????
Nikodeemus siinä ihmettelee, miten voi uudestisyntyä vanhana ja Jeesus selittää, että on synnyttävä Hengestä.
Jos on lapsena kastettu, se riittää siitä asiasta, mutta se pelkästään ei auta, vaan ihmisen on itse tehtävä tietoinen uskonratkaisu.
Hupaisaa, että otit juuri tämän luvun esimerkiksesi, koska se sopii niin hyvin noihin rippikouluopettajiin. Tässä Jeesus nuhtelee opettajaa, joka ei edes tiedä miten uudestisynnytään ja silti on muiden opettaja.
Haluatko tietää, miten uskoon tullaan?
miten tullaan uskoon? mistä voin tietää tulleeni uskoon? jos rukoilen syntejäni anteeksi mutta ei tule mitään superfiilistä olenko uskossa? pääsenkö taivaaseen?
Vaikka aloittaja trolli yrittää pelastua tekemällä tekoja.
Joh 3:16 riittää.
Uskoon tullaan Jumalan armosta:Jumalan Pyhä Henki vetää sinua puoleensa, alat kiinnostua uskon asioista ja k tulet jossakin vaiheessa siihen pisteeseen, että PÄÄTÄT HALUTA ELÄÄ ELÄMÄN YHTEYDESSÄ JUMALAAN. Sitten rukoilet esim. näin: Anna syntini anteeksi, anna minun tulla uskoon, anna minulle Pyhä Henkesi ohjaamaan elämääni.
Tai muulla tavoin omin sanoin.
Pointtina on sen tajuaminen, että olet tehnyt syntiä ja että haluat aloittaa alusta tai haluat Jumalan auttavan sinua elämässäsi tästä eteenpäin. Jollakin tavalla tulet siihen pisteeseen, että haluat lähteä seuraamaan Jumalaa-Jeesusta ja erityisesti haluat varmuuden siitä, että kun kuolet, pääset Jumalan luokse taivaaseen, etkä joudu kadotukseen.
1.kor.15:
1. Kristuksen ylösnousemus
Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille.
Te olette ottaneet sen vastaan
ja pidätte siitä kiinni,
2. ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi.
3. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:
- Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, 4. hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu.
(niinkuin oli kirjoitettu=on ennustettu jo vanhan testamentin aikaan. vanhassa testamintassa on ylöskirjattuna noin. sata ennustusta Jeesuksen kristuksen tulemisesta).
...
vanhan testamentin ennustuksia Jeesuksen tulemisesta satoja vuosia ennenkuin hän tuli:
Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. (Jes.9:5
...Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. (Sak. 9:9)
.....
6. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen….
10. Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin.
Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi,
ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan. (Jes.53:6,10)
( tämäkin ennustus siis on jo vanhassa testamentissa, ja kuvaa tulevaa ristiinnaulitsemista)
...
Siksi Herra Jumala sanoo näin: - Katsokaa: minä lasken Siioniin peruskiven, huolella valitun kivipaaden, kallisarvoisen kulmakiven sitomaan vankkaa perustaa. Joka uskoo, ei horju. (Jes. 28:16)
( vastaavasta asiasta puhuu uusi testamentti näin:
Katso, minä lasken Siioniin kulmakiven, valitun kiven, jonka arvo on suuri. Joka häneen uskoo, ei joudu häpeään. (1 Piet.2:4-6)
20. Te olette kiviä siinä rakennuksessa,
jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.
21. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, (Ef. 2:20-21)
...Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, 6. rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan. (Jes. 35:5-6)
avaamaan sokeat silmät, päästämään kahlitut vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat. (Jes.42:7)
Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. (Jes.53:4)
ja UT:ssä samasta asiasta, eli siitä että Jeesus parantaa sairauksia:
Sokea vastasi: "Rabbuuni*, anna minulle näköni." 52. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene, uskosi on parantanut sinut."* Samassa mies sai näkönsä takaisin (Mark.10:51-52)
32. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies,….34. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: "Effata." Se merkitsee: aukene.
35. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi. (Mark.7:32-35)
....
Nykypäivänä Jeesus parantaa rukouksen kautta. Todistuksiä tästä ainakin Nokia Mission sivuilla. Niissä kokouksissa käy tuhansia ihmisiä.
http://www.nokiamissio.com/index.php?option=content&task=view&id=179&Itemid=174
Uskoontulo tarkoittaa sitä, että sinun syntiinlankeemuksessa näivettynyt henkesi syntyy uudelleen (uudestisyntymä Joh 3:3), kun kaiken elämän lähde Jeesus Kristus asettuu elämään sinne Pyhän Henkensä välityksellä. Sinussa on tämän jälkeen ikäänkuin kaksi persoonaa, uusi ja vanha ihmisesi, sekoittamatta ja erottamatta.
Syntiinlankeemuksessa Eevan ja Aatamin henget näivettyivät. Kaikki ihmiset ovat sen jälkeen syntyneet näivettynyt henki sisässään. Ihminen aistii tämän Hengen puutteen tyhjyytenä, jota hän yrittää täyttää harrastuksilla, aviopuolisolla, lapsilla, lastenlapsilla, matkustelulla, opiskelulla, uraputkella, kavereilla eli kaikella sinänsä hyvällä, mutta myös pahalla eli huumeilla, viinalla, avioliiton ulkopuolisella seksillä, perversioilla, rikoksilla, erilaisilla pahoihin henkiin yhteyden ottamisilla kuten joogalla, saatananpalvonnalla jne. Jos mikään ei tunnu aukkoa täyttävän, voi epätoivoinen tehdä itsemurhan. Vaikka ihminen ei tekisi yhtään ainoaa syntiä, hän ei pääsisi taivaaseen, koska hänellä ei ole henkeä, sillä liha ja veri eivät voi periä Jumalan valtakuntaa (1Kor 15:50 ”Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.”).
Lisäksi jokaisella ihmisellä on perisynti, joka on periytynyt polvesta polveen Aatamilta ja Eevalta. Jokainen ihminen on pohjimmiltaan paha ja tekee syntiä tieten ja tietämättäänkin, koska hänen motiivinsa ovat pahat. (Room 3:23) Ihminen tietysti voi olla ”yhteiskunnallisesti vanhurskas” eli noudattaa lakia, olla kiltti kotona ja koulussa, ahkera työmies jne. Tästä hän saa muuta hyötyä, mutta yhteiskunnallinen vanhurskaus ei pelasta taivaaseen. Myöskään Raamatun lukeminen, jokapäiväinen rukoilu, köyhien ja sairaiden auttaminen, Jumalan olemassa oloon uskominen, jonkun kristillisen yhteisön jäsenyys ja uskonnolliset harjoitukset eivät pelasta ihmistä. Omalla tavallaan uskominen ei pelasta, sillä Jumala vaatii, että on uskottava Hänen ilmoittamallaan tavalla (Matt 7:21).
Ihminen on itsessään niin paha ja paatunut, että vain Jumalan antamana etsikkoaikana hän voi tulla uskoon.
Antaessaan ihmiselle etsikkoajan, Jumala antaa hänelle Pyhän Henkensä ja ihminen alkaa miettiä elämänsä tarkoitusta, kuoleman jälkeistä kohtaloaan, helvettiä ja taivasta, syntisyyttään ja kaipaamaan parempaa..
Ihminen voi luopua etsikkoajastaan joko selkeällä päätöksellä tai sitten liukuen takaisin aikaisempiin rutiineihinsa. Hän saattaa selitellä, että ahdistus synneistä ja helvetistä ja turhauttavasta, päämäärättömästä elämästä olikin vain jokin mielenterveydellinen ongelma, masennus tai kriisi. Joka tapauksessa Pyhä Henki lähtee hänestä ja häntä eivät hengelliset asiat (ainakaan Jumalan mielen mukaiset) enää kiinnosta. Tällöin hän on ottanut riskin, että ehtii kuolla ennen toista etsikkoaikaa ja menee iankaikkiseen helvettiin.
Toinen vaihtoehto on, ettei hän enää halua palata entiseen turhauttavaan elämäänsä, ei jaksa syntiensä taakkaa, ei halua pelätä kuolemaa eikä helvettiä, näkee itsensä inhottavana pahantekijänä, kaipaa Jumalaa, haluaa päästä taivaaseen ja ottaa selvää miten uskoon tullaan. Hän tekee uskon ratkaisun ja päättää seurata Jeesusta maksoi mitä maksoi. Hän saa syntinsä anteeksi ja näivettynyt henki puhkeaa elämään, koska Pyhä Henki täyttää sen. Jos hän pysyy uskossa, määränpää on iankaikkinen elämä taivaassa.
Kysyt: ”miten tullaan uskoon?”
Vastaan: toimi seuraavasti:
1. Sinun on tunnustettava tosiasiat:
Itse et itseäsi voi pelastaa, vaan sinun on hyväksyttävä kohdallasi, että toinen on kuollut sinun pahojen tekojesi, ajatustesi ja motiiviesi takia. Tämä joku oli Jeesus Kristus, Jumalan ainoa poika, täysi Jumala. Hän oli täysin synnitön (myös perisynnitön), joten häntä rangaistiin kidutuksella, ristinkuolemalla ja helvetillä vain sinun syntiesi takia. Kärsimys ei ollut Hänelle helppo, vaan tuskallinen, koska Hän oli täysi ihminen.
2. Maksoi mitä maksoi:
Raamatun mukaan ihmisen on tehtävä laskelma ennen kuin hän voi tehdä uskonratkaisun (Luuk 14:26-33). Jeesus ei luvannut seuraajilleen kissanpäiviä, tie on kaita. Punnitse nyt tarkkaan, mitä sinulle ”maksaa” uskoon tuleminen. Sukulaisesi, ystäväsi ym. saattavat suuttua, kun kuulevat, että olet uskossa. Sinun on myös oltava valmis evankelioimaan toisia eli osoittamaan heidän syntinsä ja kertomaan pelastuksesta Jeesuksessa. Vastaanotto ei aina ole positiivinen. Jotkut tulevat uskoon, mutta suurin osa ei. Sinun on oltava valmis menettämään ihan kaikki sinulle tärkeä: ihmiset, maine, nykyinen ammattisi, tulevaisuuden suunnitelmasi, raha, omaisuus, ihan kaikki. Jopa henkesikin. Joka päivä uskovia kidutetaan kuoliaaksi uskonsa tähden ympäri maailmaa. En sano, että nämä kaikki menetät, mutta sinun on oltava siihen valmis, muuten et kestä koetusta, vaan luovut uskostasi. Ehdottomasti sinun on myös luovuttava synneistäsi, jos esimerkiksi asut avoliitossa, et voi jatkaa sitä uskoontulosi jälkeen.
Uskoon ei voi tulla, jos motiivit ovat: tulen uskoon, jos parannat syöpäni - jos annat lottopotin - jos annat tietyn henkilön puolisokseni tms. Uskoon ei myöskään voi tulla kenellekään ihmiselle mieliksi. Jotkut houkuttelevat toisia uskoon ja nämä tekevät ”ratkaisun”, että pääsevät kivaan joukkoon, pääsevät naimisiin uskovan kanssa tms. Ei Jumalan Pyhä Henki yhdy tällaisiin inhimillisiin yrityksiin eikä uudestisynnytä ihmistä. Jeesus tulee kutsuttuna ja sellaisena kuin Hän on, ei sellaisena kuin haluaisit hänen olevan. Hän ei suostu kanssahallitsijaksesi elämässäsi, vaan Hän tulee hallitsemaan sinua yksinvaltiaana. Jos et tähän ole valmis, et voi uudestisyntyä.
3. Ratkaisun tekeminen:
Sitten kun olet laskelmasi tehnyt ja toivottavasti päätynyt antamaan elämäsi Jeesukselle, toimi näin
1. Tunnusta olevasi syntinen ja ansainneesi helvetin ikuisen tulen (Matt 25:41, Joh. 3:36).
2. Päätä uskoa, että Jeesus on kärsinyt sinulle kuuluvan rangaistuksen ja sen takia sinä olet nyt vapaa huonosta omastatunnosta, synnistä ja tuomiosta (Joh 11:25-26).
3. Anna koko loppuelämäsi Jumalan käyttöön ehdoitta, maksoi mitä maksoi (Mark 8:34-38).
Voit tehdä ratkaisun yksin, tai hakeutua jonkun uskovaksi tietämäsi henkilön luo ratkaisua tekemään. Mitään tunteita ei pidä odottaa, vaan sinun pitää vain luottaa ja uskoa Jumalan Raamatussa esittämään lupaukseen (Mark. 16:16). Uskonratkaisu ei perustu tunteisiin, se on uskon asia. Et voi myöskään tuntumisten perusteella päätellä oletko uudestisyntynyt vai et.
Jos sinut on kastettu lapsena, se riittää, mutta jos olet kastamaton, sinun pitää mennä kasteelle. Kun olet toiminut näin, olet uudestisyntynyt ja Pyhä Henki on tullut sisimpääsi. Sitten vain lähdet elämään Jumalan tahdon mukaan. Raamatussa on Hänen tahtonsa ilmaistu, mutta Hän johtaa sinua myös elämäsi valinnoissa henkilökohtaisesti. Vanha minäsi yrittää vietellä sinut synnintekoon ja pois Jumalasta, sitä kutsutaan kiusaukseksi, mutta sinun pitää nujertaa nuo vanhat tavat ja ajatusmallit ja jättää kiusaukset toteuttamatta. Kiusaukset voivat tulla myös toisten ihmisten kautta.
Sitten todista uskostasi muille ihmisille (Room 10:10). Älä säikähdä, vaikka saisit kokea pilkkaa ja vastustusta, äläkä laimenna ihmispelossa sanomaasi. Sinun tehtäväsi on saarnata lakia ja evankeliumia aloittaen lähipiiristäsi ja jatkaen läpi elämäsi, niin kuin Jumala johtaa. Sinun vastuullasi on puhua. Se ottavatko ihmiset sanoman vastaan ja tulevat uskoon, on heidän päätöksensä eli heidän vastuualuettaan. Jos eivät ota vastaan, älä jää houkuttelemaan tai pakottamaan.
Itse asiassa Jeesus lupaa Raamatussa, että uskovat joutuvat Hänen nimensä takia vihattaviksi, joten uskovan ei pidä säikähtää vainoista, vaan siitä, jos hän on kaikkien suosiossa. (Matt 10:22, Luuk 6:26))
Sinun on myös luovuttava nopeasti kaikesta, minkä Raamattu osoittaa synniksi. Esimerkiksi huoruuden (avioliiton ulkopuolinen seksi) jatkaminen tappaa uskon elämän nopeasti, samoin katkeruus (Matt 6:15). Myös kaikki pullikoiminen Jumalan johdatusta vastaan on synti, josta on luovuttava. Leipurin työssä ei ole mitään pahaa, mutta jos jäät leipuriksi, kun Jumala on käskenyt sinun opiskella lähetystyöhön, niin leipurointi on silloin sinulle synti. Toisen Jumala on käskenyt leipuroida ja hänelle olisi synti lähteä opiskelemaan. Et voi valikoida, mitkä Jumalan sinulle antamat tehtävät tai parannukset teet, vaan ne on tehtävä kaikki. Jos jätit jonkun tekemättä eikä sen tekeminen sitten enää ole mahdollista (evankelioitava ihminen vaikka kuoli), niin vie synti ristille ja päätä siitä lähin totella Jumalaa (eli tee parannus synnistäsi). Johdatuksessa kulkeminen on uskon elämän perusasioita. On opeteltava erottamaan Jumalan johdatus perkeleen ja oman lihansa antamasta johdatuksesta ja tämä käy välillä erehdysten ja rasittavien kokemusten kautta, mutta asenne on oltava ”minä seuraan ja opettelen seuraamaan Jumalan johdatusta”. Ei saa heittää pyyhettä kehiin ja sanoa, että hyvä on sitten, kun se on noin vaikeaa, elän uskonelämääni muuten vain, ilman johdatusta.
Tulet täydelliseksi vasta taivaassa, mutta niin kauan kuin vaellat täällä maan päällä, sinun on pysyttävä päämäärässäsi päättäväisesti, niin ettet anna minkään asian itseäsi houkutella pois kaidalta tieltä. Niin kauan kuin olet maan päällä, olet samaan aikaan sekä syntinen että vanhurskas. On myös hyvä olla yhteydessä toisiin uskoviin, mutta samalla sinun on muistettava arvostella kaikki (1Tess. 5:21-22). Eivät kaikki ole uskossa, jotka niin sanovat, (ovat saattaneet kyllä tulla uskoon, mutta sitten ovat luopuneet). Eivätkä kaikki uskonnolliset kirjat ja saarnat ole Jumalasta. Pidä aina mielessäsi, että et ole aloittanut suhdetta evankelistaan, johonkin uskovaan ihmiseen tai ihmisjoukkoon, vaan Jeesukseen. Jos itse tahdot vaalia jumalasuhdettasi, niin kestät Jumalan Hengen avulla lukuisia ympäristön virheitäkin. Jumala myös koettelee jokaisen uskon, mutta ketään ei koetella yli voimiensa (1Kor 10:13).
Raamattua lukemalla, rukoillen ja kahden kesken Jeesuksen kanssa aikaa viettämällä saat vastauksia kysymyksiisi, rauhaa ja iloa elämääsi. Voit kääntyä kaikissa asioissasi Jeesuksen puoleen, Hän haluaa osallistua sinun elämääsi ja auttaa ja johdattaa sinua. Uskoon tuloa verrataan Raamatussa kihlaukseen. Olet kihloissa Jeesuksen kanssa. Ajattele miten kihloissa oleva ihminen käyttäytyy; hän haluaa seurustella ja viettää aikaa kihlattunsa kanssa, hän haluaa miellyttää kihlattuaan, hän kertoo kaikille miten ihana tämä kihlattu on, hän kurkottautuu mielessään tulevaan avioliittoon. Raamatussa puhutaankin Karitsan (=Jeesus) häistä, jolloin uskovat juhlivat Jeesuksen kanssa taivaassa.
Uskovan elämä ei jatkossa sen paremmin kuin alussakaan perustu tunteisiin. Jumala voi antaa silloin tällöin ”superfiiliksiä”, kuten sanoit, mutta niihin ei saa jäädä roikkumaan. Uskova elää uskonelämää ei fiiliselämää.
Ei ole tarkoitus olla mikään tunteiden, kokemusten, ihmeiden ja ilmentymien etsijä. Jos tuntuu, että uskon elämä tökkii, on parempi mennä omaan huoneeseensa tai metsään kävelemään ja yksinäisyydessä Jumalan kanssa tutkia, mikä asia ei ole kohdallaan: onko tehnyt syntiä, onko syyllistynyt syyttä suotta toisten synneistä, onko ilmapiiri ahdistava, onko laittanut jollekin asialla liian kiireisen aikataulun, onko päästänyt jonkun henkilön Jumalan ja omantuntonsa väliin, tehnyt väärän päätöksen, jättänyt jonkun evankelioimatta….
Ahdistus on oire jostakin ja sille löytyy aina syy. Jos ahdistusta pakenee, niin syy jää selvittämättä ja eksyy väärille teille. Näin vain etääntyy Jumalasta. Pitemmän ajan uskon elämää eläneenä olen huomannut myös sen, että jos en heti selvitä asioita, niin saatan rikkoa jotakin, kadotan tai minulta varastetaan jotain, unohdan jotakin tärkeää tai selkäni venähtää tms. Viimeistään siinä vaiheessa havahdun kysymään Jumalalta, että mikä nyt on vialla.
Nykyajan torontolais-, pensacola- ym. nauru- ja kokemusherätykset ovat karmea esimerkki, mitä tapahtuu, kun alkaa fiilisjahtiin.
Ei kyllä teko on tehty jo kokonaan ja täysin ristillä Jeesuksen toimesta. Se ottaako tämän sijaiskärsimyksen vastaan vai ei, on ihmisen ratkaistavissa, kun Jumala antaa hänelle etsikkoajan. Jumala ei luonut robotteja tai tahdottomia löllöjä eikä pakkopelasta ketään.
No katso, mitä kirjoitin jcss:lle, siinähän se on.
Yhdyn ajatuksiisi, tekstisi oli juuri sitä "ruisleipää", mitä harhailevassa kirkossa kaivataan.
Minulla on ollut ongelmia, jotka liittyvät Jumalan johdatuksen tunnistamiseen. Haluan tietoisesti kulkea sitä tietä, jonne Jumala on minut kutsunut, mutta elämäni on aikamoista hapuilua. En yksinkertaisesti tiedä kutsumustani, vaikka olen sitä paljon rukoillut. Olin jo nuorena hyvin epävarma ammatillisesta kutsumuksestani, ja siksi rukoilin, että Herra antaisi minulle joskus työn, jota saisin rakastaa. Minulle oli aivan sama, mitä työtä tekisin, mutta halusin tehdä sen antaumuksella ja rakkaudella.
Lopulta kävi niin, että n. 10 vuotta myöhemmin avatessani erään harjoittelupaikan oven, kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen. Tajusin, että kuulun juuri tänne, ja se tunne oli hyvin voimakas. Sitten tapahtui sarja ihmeitä, että sieltä järjestyi palkallistakin työtä, mikä näytti aluksi epätodennäköiseltä. Kaikki oli ihanaa johdatusta, kunnes...tuli välirikko työkaverin kanssa ja henkilöstöäkin vähennettiin.
Tätä nykyä olen täysin työtön ja taakse on jäänyt tulehtuneita ihmissuhteita. Tunnen itseni lievästi ilmaistuna epäonnistuneeksi, enkä tiedä yhtään, missä paikkani olisi. Kuinka Jumalan tahtoa voi noudattaa esim. ammattikutsumuksessa, jos sitä ei TIEDÄ? Haluaisin siis vilpittömästi elää Hänen tahdossaan, mutta harhailen vain.
Olen mainostanut tällaisia kaste-materiaaleja useasti. Ehkä voisin taas mainostaa. Uudestisyntyminen liittyy kasteeseen.
Luterilaisuus ei edusta varsinaisesti ratkaisukeskeisyyttä. Ratkaisukeskeisyys voi olla kallellaan vapaisiin suuntiin päin.
Suosittelen kirjoja nimeltä:
-"Pyhä Kaste Raamatussa" ja "Pyhä Kaste Kirkossa", kirj. Matti Väisänen
-"Pyhän kasteen puolustus", kirj. F.G. Hedberg
Noissa kirjoissa käsitellään paljon ns. vapaiden suuntien kastekäsityksiä.
Pyhäkön lamppu-lehdessä on kirjoitettu kasteeseen liittyen:
http://www.luthersaatio.com/pyhakonlamppu/lehti02.pdf
Yksi Väisäsen kaste-luento myös tekstimuodossa:
http://www.opkokerays.com/mp3/matti/index.html
Vähän tekstiä kirjasta
http://www.lyrs.fi/arkisto/tekstit/vaisanen_matti_001.html
Sitten löytyy tietenkin myös katekismuksista selitystä kasteeseen liittyen.
Iso katekismus:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/ik/4osa.html
Vähä katekismus:
(kasteesta sivulla hieman keskiosan jälkeen)
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/vähäkatekismus.html
Vähän katekismuksen liite, kasteen toimittaminen
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/vähäkatekismusliitteet.html#kaste
Suosittelen myös Olaus Svebiliuksen Martti Lutherin katekismusta (itse olen lukenut Länsi-Suomen Rukoilevaisten painamaa versiota) ja katekismusselitystä, jonka on kirjoittanut Koehler.
Myös niissä on selitetty kasteeseen liittyviä asioita.
Vielä vaikkapa Juha Muukkosen yksi saarna kasteeseen liittyen:
http://www.taiwas.net/opetus/muukkonen/kaste.htm
SLEY:n tekstejä:
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/Kastekeskustelua.htm
http://www.sley.fi/nuotta/pulmafaq/uudestisynt.html
Sivulla on linkki vielä tähän:
http://www.sley.fi/nuotta/pulmat/uudesti.html
Martti Vaahtorannan luento kasteeseen liittyen:
http://groups.yahoo.com/group/saarnarinki/message/1767
Kirja "Kaste ja usko", Lutherin tekstiä uudestikastajista
http://kotisivu.mtv3.fi/martti.lutherus/uudestikaste.html
Monet suuntaukset edustavat ratkaisukeskeisyyttä. Luterilaisuus ei edusta ratkaisukeskeisyyttä.
Luther kirjoitti mm. Sidottu ratkaisuvalta -selitysteoksessaan näihin liittyviä asioita. Hän vastusti room.katolisten piirissä esiintyvää vapaan ratkaisun opetusta.
Itseasiassa room.katolisilla ja ns. vapailla suunnilla tai ratkaisukeskeisyyttä edustavilla on yhteistä room.katolisten kanssa tuon suhteen. Molemmat edustavat ns. synergismiä, jossa pelastus on enemmän tai vähemmän Jumalan ja ihmisen yhteistyötä. Luterilaisuudessa pelastus on nolla prosenttia ihmisen tekoa.
Ratkaisukeskeisyydessä sen sijaan ihminen itse on tekemässä ratkaisua eli ihmisen ratkaisu vaikuttaa asiaan. Luterilaisuus taas opettaa että ainoastaan Jumala kääntää ihmistä pelastukseen. Ihminen itse vain hangoittelee vastaan, kun Jumala pyrkii kääntämään ihmistä. Koko kääntyminen ja usko on Jumalan tekoa.
Sidottu ratkaisuvalta-kirjan esittelyn aivan lopussa, sivulla XLII, on seuraavanlainen teksti.
Taustaa Erasmuksesta: Erasmus on room.katolisia edustanut henkilö, jota vastaan Luther kirjoitti. Erasmus edusti enemmänkin vapaata ratkaisuvaltaa, synergismiä, Jumalan ja ihmisen yhteistyötä.
Lainaus kirjan johdannosta:
"Erasmuksen ajatukset saivat luterilaisella taholla vähemmän vastakaikua, kalvinilaisella runsaasti. Uudestikastajat hyväksyivät Erasmuksen ajatukset monissa kohdin. Pietismi totesi että sillä ja Erasmuksella oli paljon yhteistä. Hallen orpokoti julkaisi 1690 Erasmuksen kirjan >>Kristityn ritarin käsikirja>>. Erasmus on saanut ja saa kiitosta niiden suuntien ja niiden opettajien taholta, jotka puoltavat ihmisen vapaata ratkaisuvaltaa, inhimillisen tahdon suurempaa tai pienempää vapautta."
(Esittelyn / johdannon on kirjoittanut varmastikin joku suomalainen henkilö viime vuosisadan loppupuolella, Sidottu ratkaisuvalta on painettu 1982, kustantanut Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Luultavasti esittelyn on kirjoittanut A.E.Koskenniemi.)
eikö Jumala ole väkisinkääntäjä siinä tapauksessa, että Hän hoitaa vastaan hangoittelevan ihmisen pelastamisen? mikä siinä tilanteessa on kääntymistä, jos käännettävä ei itse tahdo kääntyä?
"koko kääntyminen on Jumalan tekoa", sanot. onko kysymyksessä siis ollenkaan kääntyminen?
Ainut mitä ihminen voi tehdä on kieltäytyä kutsusta.
Ihmisen valinnalla ei ole merkitystä pelastuksen asiassa muutoin kuin kadotuksen suuntaan.
On täysin ihmisen valintaa, jos hän joutuu kadotukseen. Mutta pelastuksessa ihmisen valinnan osuus on nolla prosenttia. Ainut mitä ihminen voi valinnallaan tehdä on kadotuksen valitseminen. Niin ihminen luonnostaan tekeekin, ellei Jumala saa ihmistä käännettyä.
Kadotukseen joutumisen tilanteessa ihmisen valinnalla on merkitystä 100 %. On ihmisen omaa syytä, jos hän joutuu kadotukseen.
Pelastumisen tilanteessa taas ihmisen valinnan osuus on nolla prosenttia. Pelastus on alusta loppuun saakka Jumalan työtä ja tekoa.
Mutta pääpointti kirjoituksessa oli sen huomaaminen, että ns. vapailla suunnilla on yhteistä roomalaiskatolisten kanssa tuon asian suhteen.
Luterilaista kantaa:
Vapaasta tahdosta tunnustuskirjoista:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/t2.html
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/2.html
Augsburgin tunnustuksesta, vapaasta ratkaisuvallasta:
XVIII Vapaa ratkaisuvalta
Vapaasta ratkaisuvallasta seurakuntamme opettavat, että inhimillisellä tahdolla on tietty vapaus pitää yllä yhteiskunnallista vanhurskautta ja tehdä valintoja järjelle alistetuissa asioissa. Ilman Pyhän Hengen apua se ei kuitenkaan kykene saamaan aikaan Jumalan vanhurskautta eli hengellistä (1 Kor. 2:14) vanhurskautta, sillä sielullinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on. Tämä vanhurskaus syntyy sydämissä, kun Pyhä Henki otetaan vastaan sanan välityksellä. Tämän Augustinus sanoo samalla tavoin Hypognosticon-teoksensa 13 kolmannessa kirjassa:
"Me tunnustamme että kaikilla ihmisillä on vapaa ratkaisuvalta, johon kuuluu järjellinen arvostelukyky, vaikkakaan sen varassa ei ilman Jumalan apua kyetä alkamaan eikä varmasti päättämään mitään, millä on merkitystä jumalasuhteessa, vaan se on voimassa ainoastaan tämän elämän toimissa, niin hyvissä kuin pahoissakin. Hyviksi sanon tällöin tekoja, jotka ovat lähtöisin luonnollisesta hyvästä, kuten työn tekeminen pellolla, halu syödä ja juoda, halu saada ystäviä, halu pukeutua, halu rakentaa talo, halu ottaa vaimo, harjoittaa karjanhoitoa, opetella kaikenlaisia hyviä taitoja tai haluta mitä hyvänsä sellaista, mikä on hyvää maallisen elämän kannalta. Kaikki nämä ovat olemassa ja ovat saaneet alkunsa hänestä ja hänen kauttansa. Pahoilla teoilla tarkoitan halua palvella epäjumalaa, murhata jne."
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/augstunn.html
Laajemmin Vapaasta ratkaisuvallasta Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/XVII.html
Predestinaatio liittyy hieman tähän aihepiiriin:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/t11.html
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/11.html
"On täysin ihmisten valinta,jos hän joutuu kadotukseen"
Se minut tekee surulliseksi kun nykyään ei enää rippikoululaisille kerrota synnistä ja valinnoista vaan rippikoululaiset tuuditetaan sellaiseen uskoon että "kun lapsena on kastettu ja kuulut kirkkoon ja konfirmaation kautta vahvistetaan lapsena saatu kaste"vaikka monet nuorista,voi elää villiä nuoruutta johon kuuluu viina,seksi ja valehtelu.Monet nuoret eivät välitä Jumalasta ja voidaan suhtautua hyvin negatiivisesti uskonasioihin,rippikoulu on nuorille vain "velvollisuus".
Muistan itse kun kävin rippikoulun,niin meille rippikoululaisille oli opettajina uskovia nuorisoohjaajia ja oli myös uskova pappi. Meille puhuttiin synnistä ja Jumalan armosta ja moni rippikoululaisista tuli uskoon ja myös minä tulin uskoon rippikoulussa.
Siksi olen surullinen siitä ettei nykyajan rippikoululaisille puhuta totuutta synnistä ja armosta ja synnin seurauksista ja valinnoista.
Nuoria ohjataan harhaan ja heille ei opeteta totuutta.
Olen luterilainen, mutta ajattelen näköjään vapaiden suuntien tapaan tässä ratkaisuasiassa. En pysty ymmärtämään tätä luterilaista näkemystä uudestisyntymisestä kasteessa ja uskonratkaisun tarpeettomuutta.
Kun uskonratkaisusta ei haluta puhua, niin MONET käsittävät asian tähän tapaan: minut on kastettu lapsena, kuulun kirkkoon ja olen kunnon kristitty. Uskonhan minä, että Jumala tai joku korkeampi voima on olemassa. Kyllä Jumala antaa anteeksi, jos en kovin täydellisesti elä.
Noin ajatteli esim. mummoni ja tuo ajattelu on luterilaisessa suvussani ja tuttujeni joukossa täysin arkipäivää. Minua VAROITETTIIN käymästä vapaiden suuntien tilaisuuksissa, koska siellä on niitä hihhuleita, jotka höyryää uskoontulosta.
Kun kaikki siis uudestisyntyvät kasteessa, ei uskoontuloa voida opettaa välttämättömänä asiana. Mistä pitäisi kääntyä ja milloin, koska jokainen on kastepäivästään lähtien elänyt uudestisyntyneenä? Luterilaisesta opetuksesta puuttuu selkeys ja johdonmukaisuus siitäkin syystä, että pappien ei tarvitse olla uskossa.
Jos puolet miespapeista ja 75 % naispapeista ei edes usko helvetin olemassaoloon, kuinka rippileireillä voitaisiin opettaa johdonmukaisesti kääntymisen ja parannuksenteon tarpeellisuudesta?
siitä, että ripareilla tulisi pitää esillä evankeliumia ja kertoa uskon merkityksestä.On ilman muuta niin että jos ihminen reagoi Sanaan niin silloin Jumala on tehnyt hänessä työtään, kukaan ei tule Pojan luo ellei Isä vedä.
"Uskonratkaisu" on Jumalan työ ihmisessä, ihminenhän on luonnostaan kuollut hengellisesti, ja usko tulee Sanan kuulemisesta, joten Sanaa pitää pitää esillä, riparit tavoittavat paljon nuoria joten se on otollinen paikka srk:lle tavoittaa heidät.
Itse kuulun hell. seurakuntaan ja hieman tuntuu akateemiselta tämä ratkaisu väittely.Pidetään sovittuna, että Jumala ratkaisee ja ihmiset ovat Jumalan kirje ja tuoksu.
"Jos puolet miespapeista ja 75 % naispapeista ei edes usko helvetin olemassaoloon,"
Ja lähde oli?
Tutkimuksen mukaan luterilaisen kirkon työntekijät ovat hyvin sitoutuneet luterilaisuuteen ja Raamattuun.
Miksi innostut minulle noita kastelinkkejä luettelemaan?
En minä suosittele useampia kasteita. Jos on kerran kastettu, se riittää. Jos taas jonkun omatunto on vaatinut, että on mentävä aikuiskasteelle, vaikka on lapsena kastettu, niin en pidä sitäkään pahana. Nämä kasteasiat ovat uskon alkeisiin kuuluvia (Heb 6:1-2) enkä yhtään innostu niistä väittelemään. Pääasia, että ihminen tulee uskoon ja pysyy uskossa.
Uskoon tulooni vaikutti nuorena seurakunnassani kerhoja pitänyt uskova nuoriso-ohjaaja. Kun sitten aikuisena tein ratkaisun, tein senkin erään kirkkoherran kanssa sakastissa. Vasta uskoon tultuani olen tutustunut helluntailaisiin, metodisteihin, baptisteihin jne.
Sen sijaan, että pyörittelet näitä kasteasioita, kerro mikä on sinun suhteesi Jeesukseen. Oletko tullut uskoon, miten seuraat Jeesusta, mitä olet oppinut johdatuksesta, mitä armolahjoja olet saanut, oletko johtanut ihmisiä uskoon, oletko saanut autettua sielunhoitoa tarvitsevia läheisempään suhteeseen ja kasvuun Jeesuksessa….?
Ei ole pelastusta koska ei ole mitään miltä pelastua.
Lähde tuohon pappien uskonnäkemykseen oli Pekka Reinikaisen teos Nooan päivät s. 186, jossa alkuperäiseksi lähteeksi mainittiin Kyrkans Tidning 15/99.
Kirjoitin yleisesti kaikille jotka lukevat näitä viestejä.
Keskusteluissa puhutaan paljon ratkaisuista, uskoon tulosta tai uudestisyntymisestä.
Mielestäni tällä palstalla on hyvä tuoda esiin myös luterilainen kanta, jossa uudestisyntyminen sijoitetaan kasteeseen. Ratkaisukeskeisyydessä uudestisyntyminen sijoitetaan enemmänkin ratkaisuun.
Kirjoitin siis ihan vain yleisesti kaikille, joita tämä aihepiiri kiinnostaa. Mielestäni noissa materiaaleissa kirjoitetaan hyvin uudestisyntymiseen liittyen.
Katsotaan jos löydän jossain vaiheessa aikaa kirjoitella muista aiheista joista kyselit.
Tässä hiukan (ehkä tämän enempää ei tarvitsekaan kirjoittaa):
Olen ollut nuorena aikuisena aika paljon vapaissa suunnissa ja yhteiskristillisyydessä. Nykyisin olen luterilaisella linjalla. (Olen nykyisin hieman "vanhempi nuorempi aikuinen".)
Uskon Raamatun sanan mukaisesti (ja tunnustuskirjoissa tästä uskosta on kirjoitettu myös aika paljon.)
Uskon Raamatun sanassa ilmoitettuun Kristukseen, uskon yksin Raamatun sanaan pohjautuvien uskontunnustusten mukaisesti. Niissä usko Kristukseen on koottu Raamatusta ytimekkäästi lyhyiksi tunnustuksiksi. Niillä rajataan myös harhaoppeja pois.
Uskon siis mm. näiden mukaisesti:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/ekumeeni.html
Sidottu ratkaisuvalta -kirjassa Luther on käsitellyt tätä ihmisen ja Jumalan yhteisvaikuttamista pelastuksen suhteen. Luther siis vastusti sitä (vastusti room.katolista kantaa).
Ratkaisu on 'sidottu', se ei ole vapaa.
Liittyen predestinaatio / valintaopetukseen:
http://matti.vaisanen.sekl.fi/esitelm/kenenval.htm
just niin , Jumalan Siunausta ja Amen
Reinikaisen kirja oli täysin mielipidekirja. Lisäksi tuo viitteesi ei kerro mitään suomen kirkon pappien tilanteesta. Iltapåivälehdissä on juuri saman tyyppisiä yleistyksiä... ilman faktaa.
olen itse jälkimmäistä kantaasi edustava ripariope. uskossa, armon varassa ja syvästi synnin ja syyllisyyden tunnistava ja opettava ihminen. kaikenlaista kirkoomme mahtuu, mutta mielestäni on harhaa, että kuvitellaan kirkkomme sisällä olevan enemmän ei-uskovia, löperöteologiaa tilittäviä opettajia, kuin uskovia vastuunsa kantavia opettajia. itselleni on ainakin ilo taas kesän ripareilla tuoda esiin raittiisti sekä laki evankeliumi täytenä.
Jaha ja miten on. Päästätkö kaikki rippikoulun käyneet ehtoolliselle, vaikka eivät ole tulleet uskoon?
Olen samaa mieltä että rippikoululaisia eksytetään ja heille ei opeteta uskonasioita oikein.
Se on kauheaa kun rippikoululaisille vakuutetaan että olet uskossa ja pääset taivaaseen kun sinut on lapsena kastettu ja liitetty kirkkoon ja konfirmoidaan eli vahvistetaan lapsena saatu kaste.
Se on surullista.
Olen aivan samaa mieltä. Lisäksi kaikki sanovat kuorossa "tahdon", kun konfirmaatiotilaisuudessa kysytään halusta elää kristillisen opetuksen mukaan (en muista kysymyksen tarkkaa sanamuotoa). Tässä noudatetaan vain kaavaa, vaikka riparilaisen omassa mielessä olisi ihan toisenlaiset ajatukset. Luulenpa, että siitä nousisi meteli, jos riparilla alettaisiin puhua uskoontulon tärkeydestä. Poikkeuksia varmaan on, mutta enimmäkseen vältetään "tuputtamista". Nykyään on muotia olla antamatta "valmiita vastauksia".
Mitä tapahtuu jos ihminen joka on tullut uskoon ja elää Jumalan tahdon mukaan puhtoista elämää, ei juo, polta, harrasta irtosuhteita ym. rellestä ja sitten syystä tai toisesta joutuu synnin tielle ja tekee edellä mainittuja juttuja? Joutuuko hän helvettiin vaikka edelleen uskoo Jumalaan?
...aikuiskasteen saanut, monen polven aikuistunut lapsi saa sen ikäänkuin perintönä, perheensä "perinteitä" kunnioittavana niin uskooko tämä aikuiskaste-perheen vesakaan sen kummemmin mihinkään arvokkaampaan kuin HIP-HOP-aikuiskaste-perinteeseensä?
Moni lutherilainen, rippikoulun käynyt pentu voi olla uskossaan PALJON vahvemmilla perustoilla kuin jokin "äidin maidostaan" aikuiskasteperinteen omaksunut, tuleva ateisti!
Käsittääkseni lutherilaiset ovat tasaisen uskonnollisia ja vakaita uskossaan!
Eri lahkojen houkuttelemat ihmiset aikuiskasteelleen, eivät käsittääkseni ole "tulleet uskoon", vaan he ovat "tulleet PELKOON"!!!
Usko ja pelko vaikuttimina aikuiskasteelle menoon ovat kaksi eri asiaa!!!
Helvetin peloilla peloiteltu "pelkoon tullut" on säälittävä ihmisraukka!!!
Vakaa lutherilainen on vakaassa uskossaan henkisesti vakaalla pohjalla!!!
PS. Menkääs lahkolaiset peloittelemaan helvetillänne toisianne!!!
Luulen että kun ette saa tarpeeksi useita uhreja selkänne taakse (joukko)tueksenne peloitteluillanne niin tunnette olonne ja taivaskelpoisuutenne uhatuksi ja epävarmaksi!!!
Ei ole teillekään varmaa että viekö "pikahissinne" teidät ylös vaiko alas???
Hitaallakin hissillä pääsee, varmasti ja turvallisesti Taivaaseen!
Kyllä rippikouluissa opetetaan kaikki oikein ja hyvin :)
Siellä ei vain käytetä hurmahenkisyyttä ja psykologisia tunteisiin vetoavia keinoja ja helvetillä pelottelua, vaan luotetaan Jumalaan ja siihen, että Jumala avaa sydämet niiltä, joilta Hän tahtookin avata riparilla: annetaan siis Jumalan toimia, eikä aleta helvetillä pelotteluun ja emotionaaliseen manipulointiin.
Nämä helvettiasiat kyllä selitetään riparilla ja sekin, että ehtoollinen tulee nauttia uskossa. Opettajat luottavat siihen, että ne joilla korvat ovat, ne kuulevat. Toisten korvat ovat suljettuja. Jos opettaja ei luota siihen, vaan alkaakin käyttää manipulatiivisia emootioihin vaikuttavia keinoja saadakseen nuoria uskoon, silloin ei ole kysymys Jumalan työstä, vaan opettajan psykologisista kyvyistä manipuloida.
Lut. kirkon tunnustuskirjoissa kirjoitettuna on siitä, että me uskomme siihen, että yksin Jumala päättää sen ketkä ovat kelvollisia nauttimaan ehtoollisen. Se kuuluu Tunnustuskirjojen oppiin, että ihminen ei päätä niitä asioita, vaan se jätetään Jumalalle. Jeesuskaan ei kieltänyt Juudakselta ehtoollista, vaikka tiesi Juudaksen olevan kavaltaja ja väärintekijä. Samoin me ihmiset jätämme yksin Jumalalle sen arvioinnin, ketkä ovat oikein uskomassa ja kelvollisia ehtoolliselle, sillä Jumala yksin tietää jokaisen ihmisen sisimmän.
"Lut. kirkon tunnustuskirjoissa kirjoitettuna on siitä, että me uskomme siihen, että yksin Jumala päättää sen ketkä ovat kelvollisia nauttimaan ehtoollisen."
Siinä olet oikeassa että kukaan ei lopulta näe uskooko joku vai eikö.
Mutta jos ihminen elää avoimesti julkisynnissä (jolloin on nähtävissä että ihminen ei usko),
niin silloin kirkolle on annettu avaimet joilla julkisyntinen voidaan sulkea pois ehtoolliselta.
Tunnustuskirjat opettavat tästä asiasta.
Mm.
"9. KIRKONKIROUS
Paavin ns. isoa pannaa me pidämme pelkästään maallisena rangaistuksena, joka ei ensinkään koske meitä kirkon palvelijoina. 29 Mutta 'vähä panna' on oikea kristillinen panna, se nimittäin, ettei uppiniskaisia julkisyntisiä päästetä ehtoolliselle eikä muuhun seurakuntayhteyteen, ennen kuin parantavat itsensä ja karttavat syntiä. Saarnaajien ei pidä sotkea maallista rangaistusta tähän hengelliseen rangaistukseen eli pannaan. "
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/s/kolmas.html
Myös tällainen:
"Varmaa on, että yleinen tuomiovalta, nimittäin valta erottaa julkisiin rikoksiin syyllistyneet kirkon yhteydestä, kuuluu kaikille paimenille. Tämän nuo tyrannit ovat siirtäneet yksinoikeudekseen ja muuttaneet tulonlähteeksi. "
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/pavalta.html
Tuomiovallan poisottaminen paimenilta nähdään yhdeksi syyksi, jonka tähden esim. piispaa ei tarvitse tunnustaa piispaksi.
(Syitä on lueteltu seuraavassa luettelossa monta miksi silloisia piispoja ei tarvinnut tunnustaa piispoiksi).
Tässä maininta asiasta:
"Koska siis paavin orjiksi antautuneet piispat ... ja ovat lisäksi riistäneet kirkkoherroilta tuomiovallan, jota he käyttävät yksinomaan tyrannien tavoin, ... on seurakunnilla kyllin monta pakottavaa syytä olla tunnustamatta heitä piispoiksi."
Sama linkki kuin juuri edellä annettu:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/pavalta.html
Tuo Juudas-kysymys on vaikea pohdittava.
Olisiko syynä ehtoollisen jakamiseen se, ettei Juudaksen synti ollut vielä tapahtunut eikä se ollut silloin vielä julkisynti, eihän se ollut vielä edes tapahtunut,
(julkisynti: ehdoin tahdoin aletaan tekemään syntiä ja vielä häpeilemättä julkisesti ja aiotaan vain jatkaa julkisynnin tekemistä).
Asia vaikuttaa vasta kun synnin tekeminen tapahtuu, sitä tehdään julkisesti ja sen tekemistä vain jatketaan ja jatketaan.
ei tosiaankaan voi nähdä toisen uskoa saati jotenkin mitata sitä.Kenen tahansa osalta tulos jäisi vaatimattomaksi.
Jos kuunnellaan kirkon yleistä julistusta suomalaiselle yhteisölle, mikä on miltei sama kuin seurakuntalaiset, niin en oikein kuule julistusta uskosta.Sen sijaan kuulee esim. että kirkko tavoittaa seurakuntalaisiaan hyvin esim. häissä, ristiäisissä, rippikoulussa ja hautaan siunaamisissa.Tähän voi tietenkin kysyä, että mitä sitten valitat?Valitan sitä, että soisi kuulevansa opetusta/julistusta/puhetta kristinopin perusasioista.Syytä olisi koska tutkimuksissa tulee usein esille, että "johonkin" uskotaan muttei välttämättä niinkuin kirkko opettaa.Julkisuudessa kirkko puhuu paljosti muusta mistä pitäisi.No ei tämä tietysti ainoastaan kirkon heikkous ole.
me luterilaiset emme pakota ketään uskoon. me luotamme siihen, että kullakin ihmisellä on omat etsikkoaikansa. Rippikoululaisista ne, joilla on etsikkoaika, kuulevat heille annettua opetusta. Sitä ei saa aikaan opettajat, vaan yksin Jumala.
me emme pakota lapsia ja murrosikäisiä uskoon. Emme myöskään tee hengellistä ja henkistä väkivaltaa lapsia ja murrosikäisiä kohtaan, julistamalla heille, että he ovat julkisyntisiä.
Tuollainen, kirjoittamasi käyttäytyminen, on syntiä ja sen lisäksi se on väkivaltaa, jota missään nimessä ei tule nuoriin kohdistaa.
me luterilaisessa kirkossa emme pakota edes aikuisia uskoon ja uskomaan. me toimimme kuten Jeesus:
ovemme ovat kaikille avoimia, olivat ihmiset uskovaisia tai eivät. Kuten Jeesus vastaanotti uskottomia (samarialaisia jne.), niin mekin teemme kirkossa. Kuten Jeesus ei pakottanut ketään uskomaan, mekään emme ketään pakota. Me pidämme ovemme avoimina ja kirkkoon saa kuulua ilman, että ketään pakotetaan mihinkään.
Me luterilaisessa kirkossa toivomme, että kirkkoon kuuluu paljon ihmisiä, jotka eivät ole uskossa. Näin he kuitenkin ovat tarvittaessa ja halutessaan jäseniä kirkossa, jossa saavat mennä kuulemaan Herran sanaa, jos heille etsikkoaika tulee.
Meillä luterilaisessa kirkossa on koko ajan Sana ja sakramentit tarjolla kaikille ihmisille. Mutta me emme pakota ketään Sanan emmekä sakramenttien äärelle. Jumala kutsuu ihmisiä, ja me olemme valmiita heitä vastaanottamaan.
Linkkisi tunnustuskirjoihin antavat vääristeltyjä Tunnustuskirjoja. Tunnustuskirjat aitoina ja muuttamattomina löytyy esim. Ev.Lut. kirkon sivuilta. http://www.evl.fi
me luterilaisessa kirkossa luotamme Jumalaan ja Hänen työhönsä, emmekä pakota ja painosta väkivallalla ihmisiä, kuten sinä tahtoisit heitä painostaa ja tehdä heitä kohtaan väkivaltaa.
Usko Jumalaan on myös luottamista Jumalaan - tämä sinun kirjoituksestasi puuttuu ja ilmennät suurta epäuskoa Jumalan kykyihin, Hänen sanaansa ja Hänen sakramentteihinsa.
Hei,
Ehkä kirjoitin niin että kantani käsitettiin väärin.
Tarkoitin yleisesti julkisyntisiä. Kommentoin vain kantaasi, josta sai sen kuvan ettei ketään voisi sulkea pois ehtoolliselta ja väitit että sellainen kanta olisi luterilainen.
Se ei ole kuitenkaan luterilainen kanta. Julkisyntisiä voidaan sulkea pois ehtoolliselta.
En siis kirjoittanut nuoriin liittyen vaan yleensä siihen että julkisyntisiä voidaan sulkea pois ehtoolliselta luterilaisen tunnustuksen mukaan. (Yleensä tämä koskee aikuisia.)
Kannalleni annoin otteita tunnustuskirjoista.
Minulle on ihan sama mistä tunnustuskirjoista tekstejä lainataan kunhan niitä ei ole vain vääristelty. Itselläni on 1940-luvulla painettu versio tunnustuskirjoista. Pidän sitä varsin luotettavana.
Luterilaisen kirkon opillinen perusta on Tunnustuskirjoissa.
Me emme harjoita ihmisten pakkokäännyttämistä, emmekä harjoita sitä varsinkaan lapsia ja nuoria kohtaan. Pakkokäännyttäminen helvetillä pelottelulla tai käyttäen emootioihin vetoavaa painostusta, ei ole Jumalan työtä, vaan ihmisen työtä. Sellaista me emme ev.lut. kirkossa harrasta.
Jeesus ei kohdannut ihmisiä julisten heitä julkisyntisiksi tai syntisiksi. Hän teki niin ani harvan poikkeustapauksen kohdalla. Me ihmiset emme ole jeesuksia ja siten me voimme vielä vähemmän ottaa Jumalan valtuuksia itsellemme ja julistaa toisten syntisyydestä. Meidän periaatteemme on tutkia itseämme ja omaa syntisyyttämme, kuten Paavalikin teki. Julista omaa syntisyyttäsi, äläkä toisten syntisyyttä.
Lain julistaminen ei ole toisen ihmisen syntisyyden osoittamista ja toisen syntisyydestä puhumista.
Evankeliumin julistaminen ei ole toisen ihmisen syntisyyden osoittamista ja toisen syntisyyden julistamista.
Uskovaisella voi mennä sekaisin nämä asiat. Hän luulee, että lain julistaminen on toisen
syntisyyden ääneen sanomista/kirjoittamista. Tämän tähden Paavali ja alkuseurakunnissa
yleensäkin julistajan tehtäviin seurakunta asetti julistajat, joilla on Pyhän Hengen ja
seurakunnan vahvistama kutsumus ja virka julistaa: he julistavat oikein, eikä heillä
mene lain julistaminen ja toisten syntisyyden osoittaminen sekaisin, niin että he luulisivat
niitä samoiksi asioiksi.
Yleensä tavallinen riviuskovainen voi ja saa ja täytyykin julistaa Evankeliumia, sillä
siihen itse Jeesus kutsui kaikki ihmiset: julistakaa evankeliumia. Evankeliumin julistaminen
ei ole lain julistamista, eikä se ole toisen syntisyyden julkijulistamista.
Tunnustuskirjat määrittelevät tarkoin ketkä ja missä yhteydessä saavat julistaa toiselle toisen
ihmisen olevan syntinen tai julkisyntinen. Tunnustuskirjoissa on tarkoin määritelty ketkä ja missä yhteydessä voivat kieltää toiselta ihmiseltä sakramentin. Tunnustuskirjat ehdottomasti kieltävät sen, että kuka tahansa voisi toiselle sanoa, ettei tämä ole kelvollinen nauttimaan ehtoollista.
Kirkon opit perustuvat mm. Lutherin kirjoittamiin osuuksiin Tunnustuskirjoissa. Se on vähän
hassua, että me yhä nojaamme näihin vanhoihin Lutherin Raamatuntulkintoihin, mutta niin me teemme.
Luther kielsi sanomasta ja julistamasta toisia ihmisiä syntisiksi. Hän kirjoitti, että
kukaan ihminen ei voi tietää lopultakaan sitä, mikä on syntiä ja mikä ei. Siksi sellaista
ei tule julistaa.
Jos luterilaisen kirkon opillinen perusta Lutherissa ei tunnu hyvältä, silloin ehdottomasti
kannattaisi erota kirkosta. Me emme pakota ketään olemaan jäseniämme, emmekä pakota
sinua uskomaan Raamattuun kuten Luther meille Raamattua tulkitsi. Sinun on varmasti
vaikea olla kirkon jäsen, kun et voi hyväksyä Lutherin oppeja. Silloin sinä voit
etsiä itsellesi hengellistä kotia, joka ei ole kirkossa. Jostakin varmasti löytyy sinulle
sellainen hengellinen koti, jossa uskotaan kuten sinä tahdot ihmisten uskovan.
Luther kirjoitti Schmalkaldenin opinkohdat. Se löytyy Tunnustuskirjoistamme.
Hän kirjoitti:
"Avaimet ovat Kristuksen kirkolleen antama virka ja valta sitoa syntiin ja päästää synnistä,
se ei koske ainoastaan törkeitä ja julkisia syntejä vaan myös hienoja ja salaisia, jotka
Jumala yksin tuntee. Näinhän on kirjoitettu: (Ps. 19:13) "Erhetykset kuka ymmärtää?"
Paavalikin valittaa (Room. 7:23), että hän lihalla palvelee "synnin lakia".
Ei näet ole meidän vallassamme vaan yksin Jumalan vallassa ratkaista, mitkä asiat ovat
syntejä sekä kuinka suuria tai lukuisia synnit ovat.
Sillä näin on kirjoitettu: (Ps. 143:2)
"Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi."
Ja Paavalikin sanoo (1 Kor. 4:4): "Ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä sen
perusteella ole vanhurskas."
"Kukaan ihminen ei voi tietää lopultakaan sitä, mikä on syntiä ja mikä ei".
Mielestäni asia ei kyllä mene ihan noin, kyllä Raamatussa on useitakin syntejä mainittu ihan nimeltä. Ei ihme, että kirkossa mennään harhaan esim. seksuaalikysymyksissä, kun kukaan ei lopultakaan tiedä, mikä on syntiä. Tämä johtaa luonnollisesti siihen, että ihminen määrittelee syntikäsitteen itse ajan ja kulttuurin huomioon ottaen eli se mikä Raamatussa sanotaan synniksi, katsotaan "aikaansa sidotuksi" asiaksi. Kun syntikysymyksestä tehdään ympäripyöreää, ollaan vaarallisilla vesillä. Kaikenlaista, mikä ennen katsottiin synniksi, aletaan pikkuhiljaa myötäillä, koska Raamatun linja katsotaan jyrkäksi ja vanhentuneeksi.
aika kummallista jos ette pitäisi tarkoin huolta siitä, että lapset ja nuoret oppisivat kääntymään Jumalan puoleen ja ymmärtäisivät evankeliumin kun heidän tietämättään kastatte heitä Jumalan yhteyteen.
On vähän arvoitus mitä tarkoitat ´pakkokäännyttämisellä´tai ´emootioihin´vetoamisella´ kun kristillisessä julistuksessa ei tuollaisesta mitään puhuta.
Niinkuin tiedät lain tarkoitus on viedä ihminen armoistuimen luokse saamaan rauhan sielulleen ja päästä vapaaksi synneistään, sehän tarkoittaa kilvoittelua.
Jos pidät kastetta jotenkin tärkeänä et mitenkään voi väheksyä opetusta, sellaistakin johonka jotkut voivat loukkaantua.Tarkoitus on tuoda ihmisille pelastus eikä taakoittaa heitä, " kuorma on keveä ja ies sopiva".
Kristityllä on ainoastaa yksi funktio mitä tulee lähimmäisiin ja sen puolesta rukoilla, palvella ja puhua.
Pitääkö vetää korvasyyhyynsä, että Juudaskin söi ehtoollista. Luepa kuinka Juudaksen kävi heti kun oli leivänpalan suuhunsa pistänyt: ”Ja silloin, sen palan jälkeen, meni häneen saatana.” (Joh 13:27) ja sitten Juuda meni tekemään saatanan tekoja. Kyllä Jumala tietää nykyäänkin ehtoollispöytään tulijoidenkin tulevat teot ja silti sallii heidän nauttia ehtoollista ja pappien/saarnaajien sitä heille tarjota.
Juudas oli valittu , jo aikoje alusta tähän Jeesuksen kavaltamiseen , ei sitä voida vetää tukemaan, väärää opetusta, sillä kuinka moni on todella uskossa, kun kirkon edessä sanotaan Tahdon? ennyt muista tarkkaan mihin sanotaan tahdon , siis sitä kaavaa. mutta siinä oli ainaski, srk:n jäsenyys ja kristillisyys näkyy elämäs.. ja paimenen on opetettava Raamattua oikein. monillakaan Ev .lutin papeilla ei ole opetuksessa mukanaa Pyhää Henkeä, tai jos on sitä vieroksutaan "harhaoppina" ja esim oppii kasteessa lahjotetaan usko? kummi on sijaisuskova? Raamattu ei kerro näistä yhtään mitäänn , ne on lisätty kirkon oppiin.. ja suunta on ihmishaluine oppi ja itse olen ollut 11 leirillä isosena ja vuosi sitten erosin ev.lutista , just väärän opetuksen ja Pyhän Hengen johtama:) ja loppuun mihin asti Jumala sallii vääriä oppeja, jun vastassa on Hänen Pyhyytensä ja kiivautensa. Kuuluako vuohiin vai lampisiin . iankaikkine elämä Jeesuksessa Kristuksessa vai ikuinen kadotus
Jo vAUVAN KASTEHETKESÄ TAPAHTUU PAKOTUS ,vauva ei voi valita itse.. miksi? rippikoulu tukee harhaanne , kyllä uskovia nuoria on , tunnustan olen yksi niistä, onnekkaista.
ja me olemme syntisi ja lehdet medi on täynnä homouden , lespouden vapaudesta, nykypäivänä Totuuden puhumine on väärin ja "harhaoppia" "kerettiläisyyttä" kuulun vapaakirkoon , mutta Pyhä Henki yhditää uskovat rakkauden sitein, ja jos oppinne ovat "tunnustuskirjat" ja "sakramentit" miksi on vaikeaa elää niiden mukaan? oppini on koko Raamattu ja usko Jeesukseen, Pyhän Hengen armolahjat: ja ne ei toimi vain "sakramentien"kautta, vaam siellä missä Jumala haluaa niitä käyttää. alkusrk oli vain Uskovai , miksi nyt uskosta osatomatkin, voivat olla jäseniä : kirkollisveromko takia?
heepa lutherin kirjoitukset ja tyrmisty , miten oppinne on muuttunut katoliseen suuntaan , menettekö Ruotsin mukana? Rukoilen , että ette.
Jumalan Siunausta, ja Pyhän Hengen osallisuutta.
ilman tekoja ja yksin armosta.
1 armolahja on iankaikkine elämä Jeesuksessa Krstuksessa, ja uskomalla saat sen, et kasteessa.
Kaksinaismoralismia?
Kirjoittanut: Jepari 1.5.2005 klo 17.02
Olen ensi kesänä ensimmäistä kertaa isosena rippilirillä, ja mielestäni isosen tehtävä ei ole ryypätä. Oman seurakuntani nuoriin kuitnkin kuuluu mm henkilö, joka on itse alaikäinen, mutta käy baarissa omien pikkustensa kanssa. Lisäksi eilen olin erään kaverini kanssa kaupungissa katsomassa vappumenoa, molemmat olimme selvin päin, mutta tämän tästä törmäsimme surakunnan isosiin örvelökännissä.
Isosen tehtävä on näyttää esimerrkiä rippikoululaisille. Näin myös oman riparini pikkusia, joiden naama kynti lanunaukion kivetystä leuka yrjössä. Jesshh..! Ainakin tässä suhteessa olin esimerkkinä, vaikka tuskin he koskaan muistavatkaan nähneensä minua vappuna.
Mutta miksi? Isosen tehtävä on olla esimerkkinä, ei ainoa tehtävä, mutta tehtävä kuitenkin. Ja kaupungissa suunnilleen kaikki seurakunnan isoset kännissä. Yhdelläkin reppu täynnä salmiakkikossua ja kaljaa.
Mitä tämä viestittää rippikoulunuorille? Kaksinaismoralismia? Pilatkaa, lapset aivonne ja maksanne viimeistään 16:n vuoden iässä, sitä se kertoo. Isosen tehtävä ei ole pelkästään kertoa Jumalasta, vaan myös elämästä muutenkin. Vakuuttaisiko sinut, jos näkisit oman isosesi kyntämässä ojia juhlapyhänä tai tavallisena perjantai-iltana? Minua ei ainakaan.
Mitä pitäisi tedä isoselle, joka ei täytä isosuuden kriteerejä?